Filip (Hilippa) Timofeinpoika Vornanen

Kruununmetsänvartija, kestikievarinpitäjä

kanteleensoittaja, kilpahiihtäjä

Ristisalmi, Tolvajärvi, Korpiselkä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1849: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Births year 1849: Корписелькя православный приход, метрические книги, рождений 1849 г.:

Nro 22. Synt. 09.10.1849, kast. 14.10.1849. Filip. Vanhemmat: Tolvajärven kylän populi Timofei Nikolajev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Stepanida Ivanova, molemmat uskonnoltaan ortodokseja. Kummi: saman kylän talollinen Foma Aleksejev.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8029006

Syntymäaika on vanhaa ajanlaskua.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Kuolema / Death / Смерть:

Korpiselän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, kuolleet v. 1920: Korpiselkä Orthodox Parish, metrics books, Deaths year 1920: Корписелькя православный приход, метрические книги, смертей 1920 г.:

Kuolinmerkintä (Katiha 2, Korpiselkä ort.):

Seurakunta Korpiselkä (ort.) Lisätiedot: Ei tallennettuja lisätietoja. Kuolinpäivä 11.8.1920 Hautauspäivä 16.8.1920 Asuinpaikka Tolvajärven kylä Ammatti Kruununmetsän vartia Etunimi Filip Muut etunimet - Patronyymi Timon pk. Sukunimi Vornanen Syntymäaika 1850 Sukupuoli Mies Siviilisääty - Ikä (vv/kk/vk/pp) 70 / 0 / 0 / 0 Yliviivaus Ei Kuolemaan liittyvää - Hautaukseen liittyvää Tolvajärven hautausmaalla Kuolinsyy - Kuolinseurakunta - Hautausseurakunta - Kirkonkirjan sivu -

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=K19200003718&srk=1020

Kuolinaika on uutta ajanlaskua.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Filip eli Hilippa, kuten hänen nimensä yleisesti kansan keskuudessa tunnettiin [1, 2], syntyi Korpiselän Tolvajärvellä v. 1849 Timofei Nikolainpoika Vornasen ja hänen vaimonsa Stepanida Ivanintytär Jermosen perheeseen. [3] Hilippa polveutui kuuluisasta Vornasen metsänkävijäsuvusta ja oli hänkin nuoruusaikoinaan Karjalan taitavimpia metsämiehinä. [1, 2]

Hilippa Vornanen kertoi Eliel Vartiaiselle, että hänen nuoruutensa päivinä taikomishommissa puuhaili melkein ukko kuin ukko, akka kuin akka, kukin "omalla tahollaan ja omiksi tarpeiksi". Kuitenkin esimerkiksi karjan laskeminen ulos ensi kerran keväällä oli julkinen toimitus. Naiset huolehtivat kotoisiin askareisiin liittyvistä taikomisista, helpommista sairauksista, lemmennostatuksesta jne. Miehisen tietäjän asiana oli parantaa vaikeammista pahoista, kalman-, metsän-, vedenvihoista, verenvuodosta, käärmeenpuremasta, kaatuvataudista, hänellä oli oltava mahtia, "väkeä", johon vaadittiin karskia luontoa. [4, 5]

Tohtori Oskar Hainarin läheisenä metsästäjäystävänä hän oli muidenkin asioiden kanssa tekemisissä, eikä kuluttanut aikaansa yksinomaan tavallisissa arkitöissä. Hän oli itse jäänyt koulusivistyksestä osattomaksi, mutta koitti voimiensa sekä varojensa mukaan huolehtia siitä, että hänen omat sekä naapuriensa lapset eivät jäisi koulusivistyksestä paitsi. Kun Korpiselän kunnan Ägläjärven kylään perustettiin kansakoulu, toimitti Vornanen kouluiässä olevat lapsensa kouluun sinne, vaikka matkaa olikin 18 kilometriä. Sitten kun Tolvajärvelle ryhdyttiin perustamaan kansakoulua, oli Hilippa Vornanen ensimmäisenä kirjoittamassa nimeään koulunanomuspaperiin. Tolvajärven koulullekin oli 14 kilometrin matka. [1, 2]

Hilippa Vornanen oli tiedon ja valistuksen lämmin ystävä. Hän ei jättänyt käymättä missään koululla toimeenpantua juhlatilaisuutta. Hänen sydämenasianaan oli laajemminkin opin hankkiminen seudun nuorisolle. Vuonna 1899 hän kirjoitti yhdessä Dimitri Vornasen kanssa Kymölän seminaarin oppilaskunnalle kirjelmän, jossa he pyysivät mainitulta oppilaskunnalta kirjastoa kylänsä nuorisolle. Oppilaskunta toteutti tämän pyynnön. [1, 2]

Hilippa Vornanen oli rehellinen mies. Hän sanoi aina suoraan sen, mitä ajatteli. Vornasen luonteessa ilmeni selväpiirteisemmin kuin monessa muussa karjalaisen rahvaan alkuperäinen herkkyys, avomielisyys ja leikillisyys. Hänessä ilmenivät karjalaisen luonteen parhaimmat hyveet: totuuden ja oikeuden etsiminen. Vornanen oli erittäin vieraanvarainen ja auttavainen. Kuka kerran sattui majailemaan Ristisalmen kievarissa, jota Vornanen hoiti kuolemaansa saakka, koetti vierailija seuraavallakin kerralla pyrkiä majoittumaan sinne, vaikka yötä myöten. Kun tsaari Nikolain helmikuun manifestin jälkeen koottiin nimiä n.s. Suureen adressiin, oli Vornanen ensimmäisiä miehiä allekirjoittamassa. [1, 2]

Vornanen toimi noin 30 vuotta kruununmetsänvartijana. Metsänvartijana hän oli huolellinen ja tunnollinen. [1, 2]

Hilippa Vornanen oli myös kanteleensoittaja. Hän soitti 12-kielistä kanteletta. Hän antoi ohjausta kanteleensoitossa myös pojalleen Antero Vornaselle, josta tulikin tunnettu kanteletaiteilija ja kanteleenrakentaja. [6] Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluvan 12-kielisen kanteleen osti Theodor Schvind esinekeruumatkallaan Korpiselältä vuonna 1893. Soitin kuului taitavalle Hilippa Vornaselle. [7] A. O. Väisänen otti kuvan myös Hilipasta kanteletta soittamassa.

A. O. Väisänen] sai Hilippa Vornaselta v. 1916 pienen runon "Soita, soita, pilliseni", VII 5 5142. [8]:

Hierottaessa olkipilliä käsien välissä sanottiin:

Soita, soita pilliseni!
Kun et soita, dai piä poikki.

Viitteet:

• [1] Laatokka, 26.08.1920, nro 96, s. 2 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1260032?page=2 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Reijo Savola.
• [4] Leea Virtanen: "Suistamo ja Korpiselkä" teoksessa (toim.) Pertti Virtaranta & al.: Karjalan laulajat, 1968.
• [5] Kooste Lea Tajakka.
• [6] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat. Vornasen sukuseura, Kokkola 1996. s. 46.
• [7] Kansallismuseo.
• [8] Rauno Malviniemi: Iro-neidon pojat. Vornasen sukuseura, Kokkola 1996: Runonlaulajien matrikkeli ja heidän runojensa lähdetiedot, s. 72.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Korpiselän paikkakuntaprojekti
• Korpiselän Tolvajärven kyläprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 119. viikkoprofiili (18.03.2018-24.03.2018).