Frans Michael Zachrichsson Franzén

Frans Michael Franzén a Finnish poet, professor and bishop.

Biography

Franzén was born in Oulu (Swedish: Uleåborg), Northern Ostrobothnia, Finland, which at the time was an integral part of Sweden. At thirteen he entered the Royal Academy of Turku, where he attended the lectures of Henrik Gabriel Porthan (1739-1804), a pioneer in the study of Finnish history and folklore. He graduated in 1789, and became eloquentiae docens in 1792. Three years later he started on a tour through Denmark, Germany, France and England, returning in 1796 to accept the office of university librarian at Turku in Finland. In 1801 he became professor of history and ethics, in 1808 he was elected a member of the Swedish Academy and in 1815 a member of the Royal Swedish Academy of Sciences.

Finland was ceded by Sweden to Russia in 1809 after the Finnish War, and Franzén relocated to Kumla, Sweden, where he was appointed parish priest in the diocese of Strängnäs (1810), minister of the Klara Church in Stockholm (1824) and bishop of Härnösand (1831). He died at Säbrå parish.

Franzén's son-in-law was Anders Abraham Grafström, the poet and historian. Grafström, who served alongside him in the Swedish Academy, was Franzén's biographer.

Works

From the autumn of 1793, when his Till en ung Flicka and Menniskans anlete were inserted by Kellgren in the Stockholmspost, Franzén grew in popular favour by means of many minor poems of singular simplicity and truth, such as Till Selma, Den gamle knekten, Riddar St Göran, De Små blommorna, Modren vid vaggan, Nyårsmorgonen and Stjernhimmelen. His songs Goda gasse glaset töm, Sörj ej den gryende dagen förut, Champagnevinet and Beväringssång were widely sung, and in 1797 he won the prize of the Swedish Academy by his Sång öfver grefve Filip Creutz.

After 1797, his muse, touched with the academic spirit, grew more reflective and didactic. His longer works, as Emili eller en afton i Lappland, and the epics Svante Sture eller mötet vid Alvastra, Kolumbus eller Amerikas upptäckt and Gustaf Adolf i Tyskland (the last two incomplete), though rich in beauties of detail, are far inferior to his shorter pieces.

Editions

The poetical works of Franzén are collected under the title Skaldestycken (7 vols., 1824-1861); new ed., Samlade dikter, with a biography by A. A. Grafström (1867-1869); also a selection (Valda dikter) in 2 vols. (1871). His prose writings, Om svenska drostniningar (Åbo, 1798; Örebro, 1823), Skrifter i obunden stil, vol. i. (1835), Predikningar (5 vols., 1841-1845) and Minnesteckningar, prepared for the Academy (3 vols., 1848-1860), are marked by faithful portraiture and purity of style.

Frans Mikael Franzén oli suomalainen runoilija, kirkonmies, professori ja akateemikko.

Franzén syntyi oululaiseen kauppiasperheeseen. Jo nuorena hänet huomattiin kirjallisesti lahjakkaaksi, ja hänestä tuli aikansa lapsitähti. Hän kirjoitti ylioppilaaksi jo 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hänestä tuli maisteri ja 20-vuotiaana dosentti. Parhaiten hänet kuitenkin tunnettiin runoilijana, joka vaikutti merkittävästi Runebergiin ja Topeliukseen. Hän myös sepitti rationalistisessa hengessä virsiä, joita on edelleen suomalaisessakin virsikirjassa: numerot 5, 234, 392, 562, 588. Lisäksi hän kirjoitti juomalaulun "Glädjens ögonblick".

1790-luvulla Franzén oli kenties suosituin suomalainen runoilija. Hänen parhaimpia teoksiaan lienee runoelma Människans anlete.

Franzénin filosofianhistoriallinen avaintyö on Kantin filosofian harrastamisen vakiinnuttaminen Suomeen. Uppsalassa ruotsalaisten kantilaisten, Boëthiuksen ja Höijerin, johdolla opiskellut Franzén oli nuorempana taipuvainen radikalismiin ja uskonnollisen tapakulttuurin kyseenalaistamiseen.

Franzén teki 1790-luvun puolivälissä matkan Pariisiin. Kotimaahan palattuaan hän toimi Turun akatemian kirjastonhoitajana ja otti 1798 hoitaakseen kirjallisuudenhistorian professorin viran. Myöhemmin hän otti vastaan pappisviran. Vuonna 1811 hän muutti Ruotsiin ja toimi siellä muun muassa Ruotsin akatemian jäsenenä ja Härnösandin piispana.

Franzén oli myös jonkin aikaa Åbo tidningar -julkaisun päätoimittajana.

Franz Mikael Franzénin muistopatsas sijaitsee Oulun tuomiokirkon vieressä Franzénin puistossa. Helsingin Kalliossa on Franzéninkatu.

////////////

Frans Mikael Franzén, synt. Oulu 9.2.1772. Vht: oululainen kauppias, raatimies Zachris Franzén († 1787) ja Helena Schulin tämän 1. avioliitossa. Oulun triviaalikoulun oppilas 1782. Ylioppilas Turussa kl. 1785 Frantzén, Franc. Mich. Ostrob. _ 646. Pohjalaisen osakunnan jäsen 26.2.1785 [1785] Frans Michaël Frantzen die XXVI Februarii. Nat: die IX Februarii 1772. | Patre Mercatore Uloburgensi | 1789 Philosophiæ Magister promotus. 1792 Eloqventiæ Docens ad Academiam Aboensem constitutus. 1795 Bibliothecarius ibidem. 1798 Historiæ Litterariæ Professor. 1801 Historiarum & Moralium Professor. 1803 Sacros suscepit ordines, Pastori Ecclesiar. i Pemar constitutus. 1803 Assessor Consistorii Ecclesiastici Aboensis. 1804 Inspector Nationis Ostrobotniensis. 1808 Academiæ Svecanæ Octodecimvir. 1811 Pastor Ecclesiarum in Kumla & Halsberg Dioeceseos Strengnesensis Sveciæ designatus, qvo abiit decus nationis nostræ desideratissimum. | 1814 Membrum ordinis de Stella Polari. 1818 Theol. Doctor. | Episcopus Hernösandensis 1832. | Comitiis Regni a. 1823 adfuit. | Närvarande såsom jubelmagister i Hfors 1840. | Död den 14 ‹–› 1847. Respondentti 20.12.1786 pro exercitio, pr. Henrik Gabriel Porthan 7834. Respondentti 9.7.1789 pro gradu, pr. Henrik Gabriel Porthan 7834. FM 14.7.1789. Ylioppilas Uppsalassa 24.9.1790 Frans Michaël Frantzén Ostroboth. (* 1772). Phil. Mag. Aboëns. Preeses 15.12.1791 pro venia docendi. Ulkomaanmatka Tanskaan, Saksaan, Hollantiin, Ranskaan ja Englantiin 1795–96. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 15.7.1803. TT h.c. Uppsalassa 15.10.1818. Riemumaisteri Uppsalassa 15.6.1839 ja Helsingissä 20.7.1840. — Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1800–11, Pohjalaisen osakunnan 1804–11. Fil. tiedek. promoottori 1810. — Turun akatemian kaunopuheisuuden dosentti 1792, kirjastonhoitaja 1795, kirjallisuudenhistorian professori ja kirjastonhoitaja 1798, käytännöllisen filosofian professori 1801, virkavapaa 1811, ero s.v. Samalla palkkapitäjänsä Paimion kirkkoherra 1803–10. Turun tuomiokapitulin jäsen 1803–11. Kumlan kirkkoherra (Strängnäsin hiippak.) 1810 (virkaan 1812). Rovasti 1814. Lääninrovasti 1820. Tukholman Klaran seurak. kirkkoherra 1824. Tukholman konsistorin jäsen 1825. Härnösandin hiippakunnan piispa 1831 (virkaan 1834), samalla palkkapitäjiensä Säbrån ja Noran kirkkoherra. Sanomalehtimies Turussa 1794–1809. Ruotsin akatemian jäsen 1808. Ruotsin tiedeakatemian jäsen 1815. Tunnettu runoilija. Valtiopäivämies Ruotsissa 1823, 1828–30, 1834–35 ja 1840–41. † Säbråssa 14.8.1847.

////////////

https://yle.fi/uutiset/3-5440776

Franz Mikael Franzén (9. helmikuuta 1772 – 14. elokuuta 1847) oli suomalainen runoilija.

Franzén syntyi oululaiseen kauppiasperheeseen. Jo nuorena hänet huomattiin kirjallisesti lahjakkaaksi, ja hänestä tuli aikansa lapsitähti. Hän kirjoitti ylioppilaaksi jo 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hänestä tuli maisteri ja 20-vuotiaana dosentti. Parhaiten hänet kuitenkin tunnettiin runoilijana, joka vaikutti merkittävästi Runebergiin ja Topeliukseen. Hän myös sepitti rationalistisessa hengessä virsiä, joita on edelleen suomalaisessakin virsikirjassa: numerot 5, 234, 392, 562, 588. Lisäksi hän kirjoitti juomalaulun Glädjens ögonblick.

1790-luvulla Franzén oli kenties suosituin suomalainen runoilija. Hänen parhaimpia teoksiaan lienee runoelma Människans anlete.

Franzénin filosofianhistoriallinen avaintyö on Kantin filosofian harrastamisen vakiinnuttaminen Suomeen. Upsalassa ruotsalaisten kantilaisten, Boëthiuksen ja Höijerin, johdolla opiskellut Franzén oli nuorempana taipuvainen radikalismiin ja uskonnollisen tapakulttuurin kyseenalaistamiseen.

Franzén teki 1790-luvun puolivälissä matkan Pariisiin. Kotimaahan palattuaan hän toimi Turun akatemian kirjastonhoitajana ja otti 1798 hoitaakseen kirjallisuushistorian professorin viran. Myöhemmin hän otti vastaan pappisviran. Vuonna 1811 hän muutti Ruotsiin ja toimi siellä muun muassa Ruotsin akatemian jäsenenä.

Franzén oli myös jonkin aikaa Åbo tidning -julkaisun päätoimittajana.

Franz Mikael Franzénin muistopatsas sijaitsee Oulun tuomiokirkon vieressä Franzénin puistossa.

Frans Mikael Zachriksenpoika Franzén, * 9.2.1772 Oulu, † 14.8.1847 Säbrå. (GS 3603). Oulun triviaalikoulun oppilas 1782. Yo Turussa kl. 1785 10162, FM 14.7.1789. Yo Uppsalassa 24.9.1790. Ulkomaanmatka Tanskaan, Saksaan, Hollantiin, Ranskaan ja Englantiin 1795–96. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 15.7.1803. TT h.c. Uppsalassa 15.10.1818. Riemumaisteri Uppsalassa 15.6.1839 ja Helsingissä 20.7.1840. Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1800–11, Pohjalaisen osakunnan 1804–11. Fil. tiedek. promoottori 1810. Turun akatemian kaunopuheisuuden dosentti 1792, kirjastonhoitaja 1795, kirjallisuudenhistorian professori ja kirjastonhoitaja 1798, käytännöllisen filosofian professori 1801, virkavapaa 1811, ero s.v. Samalla palkkapitäjänsä Paimion kirkkoherra 1803–10. Turun tuomiokapitulin jäsen 1803–11. Kumlan kirkkoherra (Strängnäsin hiippak.) 1810 (virkaan 1812). Rovasti 1814. Lääninrovasti 1820. Tukholman Klaran seurak. kirkkoherra 1824. Tukholman konsistorin jäsen 1825. Härnösandin hiippakunnan piispa 1831 (virkaan 1834), samalla palkkapitäjiensä Säbrån ja Noran kirkkoherra. Sanomalehtimies Turussa 1794–1809 mm. Åbo tidning -lehden päätoimittaja. Ruotsin akatemian jäsen 1808, sihteeri 1824. Ruotsin tiedeakatemian jäsen 1815. Tunnettu runoilija. Valtiopäivämies Ruotsissa 1823, 1828–30, 1834–35 ja 1840–41. Pohjantähtiritarikunnan jäsen 1814, komentajan suurristi 1836.

http://www.blf.fi/artikel.php?id=2609

https://sv.wikipedia.org/wiki/Frans_Michael_Franz%C3%A9n

https://sok.riksarkivet.se/Sbl/Presentation.aspx?id=14425

Anna Wacklin (1724 - 1782) oli naimisissa savolaista talonpoikaissukua olleen Mikael Schulinin kanssa, ja heidän 1755 syntynyt tyttärensä Helena puolestaan avioitui kauppias Zachris Franzénin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi runoilija, tiedemies ja piispa (->) Frans Michael Franzén.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=10162

Frans Michael Franzén, född 9 februari 1772 i Uleåborg, Finland, död 14 augusti 1847 i Säbrå, Västernorrlands län, var en svensk skald. Han var även ledamot av Svenska akademien från 1808 och dess ständige sekreterare 1824-1834, och medlem av psalmbokskommitten 1811-1819. Kyrkoherde i Kumla, biskop i Härnösand 1834.

Frans Michael Franzén var son till handlaren och rådmannen Zachris Franzén (1744-1787) och Helena Schulin. Släkten kommer från Kexholm, Finland där flera förfäder till Frans Michael Franzén varit handlanden. Frans Michael Franzén var gift 1. med Margareta Elisabet Roos, 2. Sofia Kristina Wester, och 3. Kristina Elisabet Arvidsson.

Redan vid tretton års ålder blev Frans Michael Franzén student vid Kungliga Akademien i Åbo trots att fadern helst såg honom gå i släktens spår. Den uppskattning han rönte vid universitetet gjorde dock att Franzén bara kortvarigt försökte hörsamma faderns önskan. 1790 begav han sig till Uppsala universitet där han studerade Immanuel Kant för Daniel Boëthius. Åter i Åbo disputerade han 1791 med Om språkets ursprung för vilken han blev utnämnd till docent i vältalighet året därefter.

Franzén var en stor beundrare av Anna Maria Lenngren och de tyska förromantikerna. 1793 debuterade han som poet i Stockholms-posten och belönades efter ytterligare några bidrag i samma tidning med pris från Svenska akademien, nominerad av Johan Henric Kellgren.

1795 anställdes Franzén som guvernör åt Fredrika Bremers far Carl Fredrik Bremer med vilken han gjorde resor i Europa, något som på den tiden endast ankom de riktigt välsituerade. 1796 fick han tjänst som bibliotekarie i Åbo där han snart gjorde akademisk karriär som professor i lärdomshistoria, 1798, historia, och praktisk filosofi, 1801. Han kom under denna tid till insikt att filosofin var sprungen ur hans religiösa övertygelse, vilket ledde till att han lät prästviga sig 1803. Därefter följde anställningar i Kumla, och Klara i Stockholm, innan han utsågs till biskop i Härnösand dit han kom 1834 och stannade till sin död.

Hans Samlade dikter utgavs jämte en biografi i två band av svärsonen Anders Abraham Grafström 1867.

Franzén är även ihågkommen för sina bidrag till den svenska psalmboken.

Hans dotter Maria Helena Rosina Franzén var gift med Carl Daniel von Haartman, och de blev föräldrar till Olof Palmes farmors mor.

Psalmer

• Ack, döden haver hädanryckt (1695 nr 331, 1819 nr 344) omarbetat tidigare version
• Bereden väg för Herran (1819 nr 53)
• Den korta stund jag vandrar här (1819 nr 119)
• Din sol går bort, men du blir när (1819 nr 436)
• Din spira, Jesus, sträckes ut (1819 nr 118)
• Fridens Gud, oss frid förläna (1937 nr 506)
• Hör, Gud ännu sin nåd dig bjuder (1986 nr 402) skriven 1814
• Kom, o Jesus, väck mitt sinne. (1819 nr 352)
• Min vilotimma ljuder (1819 nr 444)
• När allt omkring mig vilar (1819 nr 433)
• O Herre Gud, gör nåd med mig (1819 nr 181 därefter i Alin/Eklunds version) bearbetad okänt årtal
• O Jesus, än de dina
• På Sinai stod Herren Gud
• Säll är den man, som fruktar Gud (1695 nr 98, 1819 nr 339), bearbetat okänt årtal
• Vad ljus över griften (1819 nr 102)
• Vak upp! Hör väkten ljuder (1819 nr 165)

Han efterlämnade också dryckesvisor:

• Bordsvisa
• Glädjens ögonblick

Franzén begravdes på Härnösands kyrkogård i vad som sen kommit att bli en familjegrav. På hans gravsten är ingraverat:

H.H.BISKOPEN/ÖFVER HERNÖSANDS STIFT M. M./DOCTOR/FR. MICH. FRANZÉN/FÖDD D 9 FEBR. 1772/DÖD D. 14 AUG. 1847/---- MAKA, BARN OCH BARNBARN/SÖRJANDE OCH TACKSAMMA/RESTE STENEN

Härnösands domkyrkoförsamlings kyrkoarkiv, Lysnings- och vigselböcker, SE/HLA/1010081/E I/1 (1815-1861), bildid: C0032994_00171 https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/C0032994_00171

Källa: Svenska Wikipedia

_________________________________________________________

Franz Mikael Franzén (9. helmikuuta 1772 – 14. elokuuta 1847) oli suomalainen runoilija.

Franzén syntyi oululaiseen kauppiasperheeseen. Jo nuorena hänet huomattiin kirjallisesti lahjakkaaksi, ja hänestä tuli aikansa lapsitähti. Hän kirjoitti ylioppilaaksi jo 13-vuotiaana, 17-vuotiaana hänestä tuli maisteri ja 20-vuotiaana dosentti. Parhaiten hänet kuitenkin tunnettiin runoilijana, joka vaikutti merkittävästi Runebergiin ja Topeliukseen. Hän myös sepitti rationalistisessa hengessä virsiä, joita on edelleen suomalaisessakin virsikirjassa: numerot 5, 234, 392, 562, 588. Lisäksi hän kirjoitti juomalaulun Glädjens ögonblick.

1790-luvulla Franzén oli kenties suosituin suomalainen runoilija. Hänen parhaimpia teoksiaan lienee runoelma Människans anlete.

Franzénin filosofianhistoriallinen avaintyö on Kantin filosofian harrastamisen vakiinnuttaminen Suomeen. Upsalassa ruotsalaisten kantilaisten, Boëthiuksen ja Höijerin, johdolla opiskellut Franzén oli nuorempana taipuvainen radikalismiin ja uskonnollisen tapakulttuurin kyseenalaistamiseen.

Franzén teki 1790-luvun puolivälissä matkan Pariisiin. Kotimaahan palattuaan hän toimi Turun akatemian kirjastonhoitajana ja otti 1798 hoitaakseen kirjallisuushistorian professorin viran. Myöhemmin hän otti vastaan pappisviran. Vuonna 1811 hän muutti Ruotsiin ja toimi siellä muun muassa Ruotsin akatemian jäsenenä.

Franzén oli myös jonkin aikaa Åbo tidning -julkaisun päätoimittajana.

Franz Mikael Franzénin muistopatsas sijaitsee Oulun tuomiokirkon vieressä Franzénin puistossa.

Frans Mikael Zachriksenpoika Franzén, * 9.2.1772 Oulu, † 14.8.1847 Säbrå. (GS 3603). Oulun triviaalikoulun oppilas 1782. Yo Turussa kl. 1785 10162, FM 14.7.1789. Yo Uppsalassa 24.9.1790. Ulkomaanmatka Tanskaan, Saksaan, Hollantiin, Ranskaan ja Englantiin 1795–96. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 15.7.1803. TT h.c. Uppsalassa 15.10.1818. Riemumaisteri Uppsalassa 15.6.1839 ja Helsingissä 20.7.1840. Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1800–11, Pohjalaisen osakunnan 1804–11. Fil. tiedek. promoottori 1810. Turun akatemian kaunopuheisuuden dosentti 1792, kirjastonhoitaja 1795, kirjallisuudenhistorian professori ja kirjastonhoitaja 1798, käytännöllisen filosofian professori 1801, virkavapaa 1811, ero s.v. Samalla palkkapitäjänsä Paimion kirkkoherra 1803–10. Turun tuomiokapitulin jäsen 1803–11. Kumlan kirkkoherra (Strängnäsin hiippak.) 1810 (virkaan 1812). Rovasti 1814. Lääninrovasti 1820. Tukholman Klaran seurak. kirkkoherra 1824. Tukholman konsistorin jäsen 1825. Härnösandin hiippakunnan piispa 1831 (virkaan 1834), samalla palkkapitäjiensä Säbrån ja Noran kirkkoherra. Sanomalehtimies Turussa 1794–1809 mm. Åbo tidning -lehden päätoimittaja. Ruotsin akatemian jäsen 1808, sihteeri 1824. Ruotsin tiedeakatemian jäsen 1815. Tunnettu runoilija. Valtiopäivämies Ruotsissa 1823, 1828–30, 1834–35 ja 1840–41. Pohjantähtiritarikunnan jäsen 1814, komentajan suurristi 1836.