Heikki Matinpoika Ruokola

Mäntsälän seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1671-1752 (I C:1), jakso 128: 1742, 1743; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5708615 / Viitattu 18.10.2019

1743 s. Heikki Matinpoika, seppä. Muutti 1766 Mattilasta kartanoon sepän torppaan, sieltä 1769 Ruohojärvelle, Ruokolan perustaja. Pso: 28.12.1762 Anna Matintytär Saaren Ojalasta, s. 1744.

Ruokola

Kuva Ruokolan torpasta

Ruokolan perustaminen tuli ajankohtaiseksi sen vuoksi, että kartanolle oli tärkeätä saada myös etäisin korpialueensa asutetuksi. Tämä Hanjoen ruokoisen lammen — sittemmin Ruoho-järven - seutu sijaitsi Saarenkylän ja Levantoonkylän sekä Orimattilan rajan välisessä maastossa muutamien pikkujärvien ympärillä.

Puu oli vähentynyt asutuksen liepeillä, mutta Ruokolammen kulmalla sitä oli jo kelottuneenakin.

Kartanon isäntäväki katseli etuvartiotehtävään soveltuvaa pariskuntaa alustalaisten keskuudesta. Miehen tuli olla seppä, joka tekisi työkalunsa ja kengittäisi hevosensa. Hänen tuli olla myös vahva ja terve eikä arka, koska pelättävänä oli metsänpetoja ja joskus pahoja ihmisiäkin.

Lukutaito ja jonkinlainen laskutaitokin olisi miehellä oltava, että osaisi lukea sanantuojan kirjeen ja kykenisi itsekin tekemään merkintöjä. Puunkaadosta ja torpanpidosta olisi miehen oltava myös perillä ja hyvä olisi, jos kykenisi itse rakentamaan tarvitsemansa asumukset. Eikä sillä hyvä. Myös vaimon täytyisi olla tositaitava ja karaistunut.

Varallisuutta tulisi valittavalla olla ainakin sen verran, että olisi kunnollinen hevonen varusteineen ja vähin määrä muita kotieläimiä aluksi.

Ennen muuta tuli valitulla olla koeteltu luotettavuus. Hänen tuli ensisijassa toimia kartanon etujen valvojana. Siitähän oli kysymys.

Valinta osui kartanoseppään, entiseen Latolan Heikkiin, joka tovin oli Mattilankin isäntänä ja oli nyt kartanoseppänä. Hänen Anna-vaimonsa tosin oli pieniin päin, mutta oli muutoin sopiva ihminen ja taitava toimissaan.

Heikki ja Anna ihmettelivät, miten onni sillä lailla sattuikin osumaan juuri heidän kohdalleen. Eiväthän he muuta niin kaivanneetkaan kuin saada oman torpan, jota viljellä.

Heikki lastasi hevosensa kaikin mahdollisin työkaluin ja lähti täysi eväskontti selässään kulkemaan Hanjoen ja suon oikealta ohittaen kohti ruokolammen rantaa. Siinä kulkiessaan hän jo ajatuksissaan näki ne liikkeet, jotka vielä saman päivän kuluessa oli tehtävä. Taakseen jättämäänsä elämää tai sepäntuvan turvallista oloa hän ei enää edes muistanut.

On hankittava makuusija yöksi, havumaja. Sitten on vuorossa riukuvaja työkaluille ja hevoselle. Torpanpaikka ja kaivo on katsottava. Kaikki on keskitettävä saunan tekoon.

Se oli alkukesän päivä vuonna 1769.

Piilukirveen kalke alkoi ja sitä kesti aina viikon kerrallaan. Veli Tuomas oli Saarelta tullut apuun, eihän yksi mies saa hirsisalvosta syntymään.

Ennen lumentuloa oli valmiina sauna. Se oli korkea, aitan näköinen rakennus. Korkea sen vuoksi, että savu ja kuumuus mahtuivat nousemaan ja että alaosassa saattoi asua. Se oli monikäyttötalo. Siitä juoksi vesi uraansa pitkin ulos ja viettävää rinnettä pitkin alas. Edustalla ylempänä oli kaivo, josta varsikiululla saattoi nostaa veden.

Ylimpinä tehtävinä olivat kartanonherran antamat. Tulevaa talvikeliä varten oli katsottava sopivimmat kaatoalueet ja puut oli merkattava. Samoilla samoiluilla oli hyvä kiskoskella kelopuita pajan seinähirsiksi.

Pajan teelmäs oli ylempänä mäellä.

Anna oli asukkina kartanonmäellä uuden sepän perheessä ja hän sai 10.11.1769 tyttären, Kaisan. Lapsi oli terve kuten Liisa-sisarensakin ja Annakin tervehtyi. Hän halusi päästä muuttamaan Ruokolammelle.

Mitään kunnollista eläinsuojaa ei siellä vielä ollut, mutta kun oli jo kerran sauna, ei mikään voinut estää Annaa muuttamasta Heikin luokse jouluksi. Hän olisi halunnut, että heidän torppansa nimeksi olisi tullut Heikkilä, mutta tämä nimi oli jo käytetty ja kartanonherra suositteli sijaintiin perustuvaa nimeä.

Ensitöikseen Heikki ja Anna "ristivät" talonsa nimeksi Ruokolan. Siinä oli vähän leivänkin makua.

Nyt oli Latolan Heikin elämä jo kodikasta. Oli mukavampaa aamuisin herätä vaimon viereltä siinä savulta ja pihkalta tuoksuvassa saunassa, ja lähteä suuruspalaa saatuaan töihin metsään taikka pajaan, tai ottamaan aamutuimaan vähän järvestä kalaa.

Ruokolan Heikillä oli lupa rakentaa talo. Sai tehdä niin suuren ja hyvän kuin oli tarpeen. Se oli vanhan luutnantin lupa ja hän pani joskus talvikelillä pari miestäkin Heikille apuun. Saivat sitten "takatullessaan" tuoda sahalle jonkun tukin.

Tallia ei tehty, mutta tehtiin isompi ometta. Hevonen sai tyytyä pilttuuseen ometan eteisessä.

Yhdeksäntenä suvena siitä lukien, kun Heikki hevosineen ensikerran saapui Hanjoen lammelle, valmistui Ruokolan torpan asuinrakennus. Yhdeksän vuotta olivat lapset kasvaneet saunassa ja mies ja vaimo vanhentuneet niiden vuosien edestä.

Veli Tuomas se jaksoi vielä veistää tuvan hirteen vuosiluvun 1778. Se oli hänen tupaantuliaislahjansa. Heikiltä se olisi jäänyt tekemättä, hän jo ajatteli huomisia töitä.

Silisivät sentään Heikinkin juonteiset kasvot, kun hän katsoi saunasta tupaan muuttavan perheensä onnea. Lapsia oli nyt jo kolme. Saunassa oli heille 27.1.1773 syntynyt Johan-poika, isälle "vähäin sepänsälli". Enempää ei lapsia ollut. Annalla oli keskenmenoja eikä hänellä ollut mandollisuutta välttää raskaita töitä.

Ruokolasta tuli aluksi varsinainen matkailun kohde. Suvisin sitaisivat Hautjärvenkylän torppien vaimot vaalean liinan päähänsä ja niistivät lasten nenät ja lähtivät ukkojen jäljessä astumaan sitä edestakaisin 10-kilometristä taipaletta. Ylellisyyttä ja voimien haaskaustahan se monen mielestä oli, mutta uudisrakennuksilla käyminen kuitenkin kuului yleisen mielipiteen sallimiin huvituksiin.

Oli kuultu, että Ruokolan torppa oli hyvä ja suuri ja että muuri tuvan nurkassa oli mahtava, niinkuin olikin. Takan kulmaraudan ja pataraakun sekä kolmijalat ja uloslämpiävän muurin pellit oli Heikki itse takonut. — Mikäs niiden oli ollessa!

Muutoin torppa oli samanlainen kuin muutkin uudet torpat kylässä.

Vieraanvaraisuutta yllätysvieraille Ruokolan naisväki tuskin saattoi osoittaa, mutta heille oli hyväksi tavata tuttuja ihmisiä ja saada kuulla kylän uutisia ja tuntea kuuluvansa sukuihinsa ja kyläläisiin. Heidän mielensä oli erakoitumiselle alttiimpi kuin miesten. Miesväki sentään tapasi töissään muitakin ihmisiä ja he itsekin liikkuivat asioillaan muissa kylissä.

Vuodet kuluivat. Sen näki monista asioista.

Ruokolan naapuriin oli noussut veli Tuomaalle torppa. Puuta oli kulkenut Hautjärvelle viidentoista vuoden ajan ja metsä oli harventunut.

Raiviot ja pellot olivat lisääntyneet. — Harmeista päällimmäinen oli maanpohjan kosteus.

Vanhin tytär Liisa yllätti vanhempansa tulemalla aikuiseksi. Pari vuotta saunasta muuton jälkeen hän oli jo 17-vuotias ja naimaikäinen. Tuomas Kustaanpoika, 20-vuotias sepänapulainen, joka 1780 oli Orimattilan puolelta tullut Ruokolaan, oli ollut mieluinen sekä Liisalle että hänen vanhemmilleen. Häät vietettiin 10.6.1781 ja ne olivat ensimmäiset häät Ruokolassa.

Liisan ja Tuomaan esikoinen Abraham syntyi 13.2.1784. Liisa itse oli syntynyt Latolassa 21.12.1763.

Lähde: Tää neljäskii vaa vuavattii, Tot noin, 1979 sivut 40 - 44

_______________________________________________________________________

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Lastenkirjat > Lastenkirja 1753-1765 (I Ab:1) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5707550

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1750-1763 (I Aa:3) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705224

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1764-1781 (I Aa:4) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705328

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1764-1781 (I Aa:4) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705271

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1764-1781 (I Aa:4) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705436

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1764-1781 (I Aa:4) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705534

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1782-1799 (I Aa:5) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705608

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1782-1799 (I Aa:5) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705818

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1782-1799 (I Aa:5) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5705929

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja 1800-1810 (I Aa:6) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5706212

Mäntsälän seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Rippikirja II 1811-1821 (I Aa:8) http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7703412

Mäntsälän seurakunnan arkisto - I Aa:8 Rippikirja II 1811-1821, jakso 143: Hautjärvi Sildala, Antila, Ruokola; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5856171671&aineistoI... / Viitattu 12.8.2022

GEDCOM Note

Muutti Kaukalammin Mikkolaan rengiksi v. 1857.