Rehtori Viipurissa, sittemmin Nevanlinnan kirkkoherra (1632-1647), FM Henrik Fattebuur (Henricus Martini, yo mm. Rostockissa 8.1608, † 1647)

_______________________

Fattebuur, Henricus Martini (noin 1590 - 1647)

Nevanlinnan kirkkoherra, kirjailija

Henricus Martini Fattebuur kuului siihen viipurilaisoppineitten ryhmään, joka ulkomaisten opintojen jälkeen teki elämäntyönsä kotikaupungin koulussa ja hiippakunnan johdossa.

Viipurilaispormestarin poika Henricus Martini Fattebuur aloitti opintiensä (->) Christianus Bartholdi Ruuthin ja (->) Nicolaus Magni Careliuksen johtamassa kotikaupunkinsa koulussa. Hän kirjoittautui viipurilaisten suosimaan Rostockin yliopistoon elokuussa 1608, jatkoi opintojaan syyskuussa 1611 Frankfurt an der Oderin yliopistossa ja kirjoittautui vihdoin Wittenbergiin 8.12.1614. Hän puolusti itse laatimaansa maisterinväitöskirjaa 28.3.1615, ja hänet promovoitiin samana päivänä.

Nuori maisteri oli velkaantunut, koska ei ollut Tanskan sodan vuoksi saanut avustuksiaan kotimaasta. Karjalan laamanni (->) Arvid Tönnenpoika Wildeman lähetti hänen velkojensa maksuksi heinäkuussa 1615 voita ja tervaa.
Palattuaan Viipuriin tuore maisteri sai koulumestarin viran vuoden 1616 alussa. Hän johti koulua kuusitoista vuotta suurella taidolla niin, että siitä oli Narvan käskynhaltijan kertoman mukaan hänen rehtorikaudellaan "lähtenyt muutamia satoja taitavia henkilöitä sekä papinvirkoihin että virkamiesuralle".

Fattebuur istui myös Viipurin tuomiokapitulissa (->) Olaus Elimaeuksen, Nicolaus Careliuksen ja (->) Gabriel Melartopaeuksen piispuuskaudella. Hän toimitti yhdessä opiskelutoverinsa, koulun teologian lehtorina toimivan (->) Matthias Jacobaeus Tolian kanssa uuden laitoksen Piae Cantiones -kokoelmasta; se painettiin Rostockissa 1625. Siinä on viisitoista uutta laulua. Viipurissa saman vuoden marraskuussa päivätyssä esipuheessa toimittajat, "Viipurin hiippakunnan oikeauskoiset miehet", vakuuttavat laulujen todistavan siitä, että evankeliumin valo on säilynyt keskellä synkintäkin paavillista pimeyttä, ja näin ollen esi-isämme ovat säilyttäneet apostolisen uskon. Tämän osoitukseksi Fattebuur ja Tolia ovat varustaneet monet laulut lukuisilla marginaaliin painetuilla raamattuviitteillä.

Uuden laitoksen sävelmien muokkaamisesta vastasi Rostockin Mariankirkon kanttori Daniel Friederici, arvostettu musiikkimies, jonka toimittajat olivat ilmeisesti tavanneet jo opintomatkallaan kymmenen vuotta aikaisemmin. Rostockin yliopiston kaunopuheisuuden professori Johannes Simonius, joka hieman myöhemmin siirtyi Uppsalan yliopiston professoriksi, on kirjoittanut teokseen onnittelurunon.

Hävittyään Tolialle Viipurin tuomiorovastinvaalin 1631 Fattebuur sai nimityksen seuraavana vuonna Suomenlahden pohjukkaan perustetun linnoituskaupungin Nevanlinnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi ja rovastiksi. Kun vanhuuttaan raihnaalle piispa Gabriel Melartopaeukselle etsittiin 1639 apulaista, kenraalikuvernööri (->) Per Brahe piti parhaimpana ehdokkaana Fattebuuria, jota hän kiitti erityisesti tämän ortodoksien käännytystyössä osoittaman innon vuoksi. Apulaiskysymystä ei kuitenkaan ehditty järjestää ennen piispan kuolemaa, ja kuninkaallinen majesteetti nimitti uudeksi piispaksi 1642 Söderköpingin kirkkoherran (->) Petrus Bjuggin.

Uusi esipaimen ei osannut suomea ja tarvitsi työssään ortodoksien parissa Fattebuurin jo aikaisemmin osoittamaa intoa ja taitoa. Tukholmaan tuli 1625 hollantilainen kirjainten valaja Peter van Selow, jonka kirjapaino pystyi painamaan myös kyrillisin eli kirkkoslaavin kirjasimin. Tästä painosta ilmestyi jo 1628 ortodoksiväestöä varten tarkoitettu kirkkoslaavinkielinen (->) Martin Lutherin Vähä katekismus, josta otettiin uusia painoksia. Kaikki karjalaiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet venäjää, vaan tarvitsivat suomenkielisen katekismuksen. Bjuggin aloitteesta tällainen laadittiin, ja se ilmestyi 1643 van Selowin painosta. Siitä ei tunneta yhtään säilynyttä kappaletta.

Seuraavana vuonna venäjän kielen tulkki (-> Johan Rosenlindt) Johannes Roselin translitteroi katekismuksen Tukholmassa, ja van Selow painoi sen kyrillisin kirjaimin. (->) Martti Parvio on osoittanut, että Fattebuur on laatinut van Selowin katekismuksen pohjana olevan suomenkielisen vuoden 1643 katekismuksen. Se ei perustu mihinkään suomenkielisen katekismukseen, vaan seuraa ruotsinkielistä katekismusta. Tämän lisäksi Fattebuur on käyttänyt lähteenään myös suomenkielisiä tekstejä (->) Mikael Agricolasta alkaen.

Henricus Martini Fattebuur lähteissä myös Fattbuur S noin 1590 Viipuri, K heinäkuussa 1647 Nevanlinna. V Viipurin pormestari Martinus Henrici. P Lisbetha. Lapsi: Martinus Henrici K 1665, Vehkalahden kirkkoherra. TUOTANTO. Dissertatio de animae ortu. Wittenbergae 1615; Cantiones piae et antiquae. Rostochii 1625. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Carelia rediviva : juhlakirja professori Heikki Kirkiselle. 1987: M. Parvio, Karjalaisväritteinen kirkollinen kirjallisuus Viipurin hiippakunnassa 1600-luvun alkupuolella; S. Heininen, Gabriel Melartopaeus : syrjäytetty suomalainen kirkonmies suurvaltakauden alussa // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1977; J. Nuorteva, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista. 1997; M. Parvio, Suomalainen katekismus kyrillisin kirjaimin (1644) eli ns. van Selowin katekismus // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1985; A. Purola, Selovin katekismus : Katechismus eli se christilinen oppi meiden uskom päe kappalegista nuorel ja yxikertaisele kansale sangen tarpelinen. 1984; A. Purola, Selovin katekismus // Ortodoksia 35. 1986; K. Tarkiainen, Den tidiga kyrkliga slavistiken i Sverige // Kyrkohistorisk årsskrift 1974; K. Väänänen, Herdaminne för Ingermanland I. 1987; Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. 1997: T. Laine, Teologia.

Kirjoittaja(t): Simo Heininen Julkaistu 18.7.2000 (päivitetty 22.1.2008)

Kyösti Väänänen: Herdaminne för Ingermanland I. Svenska litteratursällskapet i Finland. 1987.

Henricus Martini Fattebur Född. i Viborg i Karelen, son till borgmästaren där Martin Henriksson Fatebuur.

Kansallisbiografiassa artikkeli (maksullinen):

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/485/ (24.10.2013)

Fattebuur, Henricus Martini (noin 1590 - 1647)

____________________

Rehtori Viipurissa, sittemmin Nevanlinnan kirkkoherra (1632-1647), FM Henrik Fattebuur (Henricus Martini, yo mm. Rostockissa 8.1608, † 1647)

_______________________

Kyösti Väänänen: Herdaminne för Ingermanland I. Svenska litteratursällskapet i Finland. 1987.

Henricus Martini Fattebur Född. i Viborg i Karelen, son till borgmästaren där Martin Henriksson Fatebuur.

_______________________

Kansallisbiografiassa artikkeli (maksullinen):

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/485/ (24.10.2013)

Fattebuur, Henricus Martini (noin 1590 - 1647)

____________________

Fattebuur, Henricus Martini (noin 1590 - 1647) Nevanlinnan kirkkoherra, kirjailija Henricus Martini Fattebuur kuului siihen viipurilaisoppineitten ryhmään, joka ulkomaisten opintojen jälkeen teki elämäntyönsä kotikaupungin koulussa ja hiippakunnan johdossa. Viipurilaispormestarin poika Henricus Martini Fattebuur aloitti opintiensä (->) Christianus Bartholdi Ruuthin ja (->) Nicolaus Magni Careliuksen johtamassa kotikaupunkinsa koulussa. Hän kirjoittautui viipurilaisten suosimaan Rostockin yliopistoon elokuussa 1608, jatkoi opintojaan syyskuussa 1611 Frankfurt an der Oderin yliopistossa ja kirjoittautui vihdoin Wittenbergiin 8.12.1614. Hän puolusti itse laatimaansa maisterinväitöskirjaa 28.3.1615, ja hänet promovoitiin samana päivänä. Nuori maisteri oli velkaantunut, koska ei ollut Tanskan sodan vuoksi saanut avustuksiaan kotimaasta. Karjalan laamanni (->) Arvid Tönnenpoika Wildeman lähetti hänen velkojensa maksuksi heinäkuussa 1615 voita ja tervaa. Palattuaan Viipuriin tuore maisteri sai koulumestarin viran vuoden 1616 alussa. Hän johti koulua kuusitoista vuotta suurella taidolla niin, että siitä oli Narvan käskynhaltijan kertoman mukaan hänen rehtorikaudellaan "lähtenyt muutamia satoja taitavia henkilöitä sekä papinvirkoihin että virkamiesuralle". Fattebuur istui myös Viipurin tuomiokapitulissa (->) Olaus Elimaeuksen, Nicolaus Careliuksen ja (->) Gabriel Melartopaeuksen piispuuskaudella. Hän toimitti yhdessä opiskelutoverinsa, koulun teologian lehtorina toimivan (->) Matthias Jacobaeus Tolian kanssa uuden laitoksen Piae Cantiones -kokoelmasta; se painettiin Rostockissa 1625. Siinä on viisitoista uutta laulua. Viipurissa saman vuoden marraskuussa päivätyssä esipuheessa toimittajat, "Viipurin hiippakunnan oikeauskoiset miehet", vakuuttavat laulujen todistavan siitä, että evankeliumin valo on säilynyt keskellä synkintäkin paavillista pimeyttä, ja näin ollen esi-isämme ovat säilyttäneet apostolisen uskon. Tämän osoitukseksi Fattebuur ja Tolia ovat varustaneet monet laulut lukuisilla marginaaliin painetuilla raamattuviitteillä. Uuden laitoksen sävelmien muokkaamisesta vastasi Rostockin Mariankirkon kanttori Daniel Friederici, arvostettu musiikkimies, jonka toimittajat olivat ilmeisesti tavanneet jo opintomatkallaan kymmenen vuotta aikaisemmin. Rostockin yliopiston kaunopuheisuuden professori Johannes Simonius, joka hieman myöhemmin siirtyi Uppsalan yliopiston professoriksi, on kirjoittanut teokseen onnittelurunon. Hävittyään Tolialle Viipurin tuomiorovastinvaalin 1631 Fattebuur sai nimityksen seuraavana vuonna Suomenlahden pohjukkaan perustetun linnoituskaupungin Nevanlinnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi ja rovastiksi. Kun vanhuuttaan raihnaalle piispa Gabriel Melartopaeukselle etsittiin 1639 apulaista, kenraalikuvernööri (->) Per Brahe piti parhaimpana ehdokkaana Fattebuuria, jota hän kiitti erityisesti tämän ortodoksien käännytystyössä osoittaman innon vuoksi. Apulaiskysymystä ei kuitenkaan ehditty järjestää ennen piispan kuolemaa, ja kuninkaallinen majesteetti nimitti uudeksi piispaksi 1642 Söderköpingin kirkkoherran (->) Petrus Bjuggin. Uusi esipaimen ei osannut suomea ja tarvitsi työssään ortodoksien parissa Fattebuurin jo aikaisemmin osoittamaa intoa ja taitoa. Tukholmaan tuli 1625 hollantilainen kirjainten valaja Peter van Selow, jonka kirjapaino pystyi painamaan myös kyrillisin eli kirkkoslaavin kirjasimin. Tästä painosta ilmestyi jo 1628 ortodoksiväestöä varten tarkoitettu kirkkoslaavinkielinen (->) Martin Lutherin Vähä katekismus, josta otettiin uusia painoksia. Kaikki karjalaiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet venäjää, vaan tarvitsivat suomenkielisen katekismuksen. Bjuggin aloitteesta tällainen laadittiin, ja se ilmestyi 1643 van Selowin painosta. Siitä ei tunneta yhtään säilynyttä kappaletta. Seuraavana vuonna venäjän kielen tulkki (-> Johan Rosenlindt) Johannes Roselin translitteroi katekismuksen Tukholmassa, ja van Selow painoi sen kyrillisin kirjaimin. (->) Martti Parvio on osoittanut, että Fattebuur on laatinut van Selowin katekismuksen pohjana olevan suomenkielisen vuoden 1643 katekismuksen. Se ei perustu mihinkään suomenkielisen katekismukseen, vaan seuraa ruotsinkielistä katekismusta. Tämän lisäksi Fattebuur on käyttänyt lähteenään myös suomenkielisiä tekstejä (->) Mikael Agricolasta alkaen. Henricus Martini Fattebuur lähteissä myös Fattbuur S noin 1590 Viipuri, K heinäkuussa 1647 Nevanlinna. V Viipurin pormestari Martinus Henrici. P Lisbetha. Lapsi: Martinus Henrici K 1665, Vehkalahden kirkkoherra. TUOTANTO. Dissertatio de animae ortu. Wittenbergae 1615; Cantiones piae et antiquae. Rostochii 1625. LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Carelia rediviva : juhlakirja professori Heikki Kirkiselle. 1987: M. Parvio, Karjalaisväritteinen kirkollinen kirjallisuus Viipurin hiippakunnassa 1600-luvun alkupuolella; S. Heininen, Gabriel Melartopaeus : syrjäytetty suomalainen kirkonmies suurvaltakauden alussa // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1977; J. Nuorteva, Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista. 1997; M. Parvio, Suomalainen katekismus kyrillisin kirjaimin (1644) eli ns. van Selowin katekismus // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1985; A. Purola, Selovin katekismus : Katechismus eli se christilinen oppi meiden uskom päe kappalegista nuorel ja yxikertaisele kansale sangen tarpelinen. 1984; A. Purola, Selovin katekismus // Ortodoksia 35. 1986; K. Tarkiainen, Den tidiga kyrkliga slavistiken i Sverige // Kyrkohistorisk årsskrift 1974; K. Väänänen, Herdaminne för Ingermanland I. 1987; Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. 1997: T. Laine, Teologia.

Kirjoittaja(t): Simo Heininen Julkaistu 18.7.2000 (päivitetty 22.1.2008)