Henrik Jacobsson Jouppila

Seinäjoen Jouppilan isäntä

Kastettu 11.1.1680
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t1850349
Ilmajoen seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1675-1725 (IC:1), jakso 13: 1680; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6106805 / Viitattu 11.5.2019

Heikki Jaakonpoika ja Liisa Erkintytär avioituivat 1.1.1698. Liisa Erkintytär oli kotoisin Kauhajoen Filppulan tilalta. Hänen leskiäitinsä Maria Jaakontytär oli avioitunut Heikin isän leski Jaakko Mikonpoika Jouppilan kanssa ja tullut emännöimään Seinäjoen Jouppilan tilaa. Heikki ja Liisa olivat siten sisarpuolia, mutta eivät sukua toisilleen. Jaakko Jouppilan kuoleman jälkeen Heikki ja Liisa Jouppila saivat tilan isännyyden hoitaakseen vuosina 1707-1737.

Anno 1698. johdatti edescatsomus Hänen Awiolijttohon, sen silloin Siwiän ja Cunniallisen taloin tyttären cansa Elisabeth Erici Filppulasta, joca nyt on jäänyt murhellisen yxinäisyteen, ja seurannut Mies wainajatans muldihin. Tämä awioliitto wahwistettin wihkimisen cautta mainittuna wuotena 1. Januarii. johonga awioskäskyn Jumala sijtte siunais 19. lapsella 12. Poijalla ja 7. tyttärellä, joista yxi tytär elos on, nyt läsnäolewa ja rack. (Tapio Piirto: Salomon Hanneliuksen pitämiä muistopuheita. Juuret-toimikunnan Wanhojen Weroluetteloiden Selvitystyöryhmä, Kirjapaino IL-MO, Ilmajoki 2004, ss.19-20)

Asuminen Ilmajoki Alaseinäjokiby Jouppila farm/talo s. 6.1.1680 ja † 7.2.1753
Ilmajoen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1694-1705 (IAa:1), jakso 58: Jouppila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066328 / Viitattu 14.8.2020
Ilmajoen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1706-1721 (IAa:2), jakso 72, sivu 77: Ala Seinäjoki, Jouppila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066412 / Viitattu 14.8.2020

Isonvihan tapahtumia
Sotavuosien jälkeinen venäläismiehityksen aika, isoviha, oli sekin synkkää aikaa talollisille. Napuen taistelun jälkeen venäläiset ryöstelivät tiloja pitkin Etelä-Pohjanmaata, mm. he veivät mukanaan Alavuden kirkon molemmat kellot sekä muuta omaisuutta. He vierailivat ryöstellen eri tiloilla, mm. Saukon tilalla he polttivat kaiken. Venäjälle vietiin Etelä-Pohjanmaan pitäjistä lapsia. Isovihan aikaa kesti 7 vuotta. (Eero Kojonen, Alavuden Historia I, Jyväskylä 1963, ss.516-517)

Vuosina 1711-1714 vallitsi koko Pohjanmaalla hävitys venäläisten ryöstellessä ja surmatessa asukkaita. Ihmiset pakenivat takamaille piilopirtteihin. Jouppilan ulkosaralla Pahallanevalla oli piilopirtti Pakosaunanmäessa, jonne osa Ala-Seinäjoen asukkaista pakeni. (Esko Koivusalo, Jouppilan isäntiä ja torppareita. Kytösavut IX, toimittanut Martti Helin. Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1962, ss.34-35)

Heikki Jaakonpoika joutui Napuen taistelun jälkeen venäläisten käsiin Uppalan tilalla. Venäläiset kiduttivat häntä tulella vaatien paljastamaan Jouppilan tilan irtaimiston kätköpaikan. Heikki Jaakonpoika jäi kuitenkin henkiin, mutta sai elinikäiset vammat. Aulis J. Alanen arvelee, että tässä yhteydessä venäläiset ryöstivät 13-vuotiaan Jaakon, joka oli hänen ainoa elossa oleva poikansa. (Aulis J. Alanen, Seinäjoen historia I, Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1970, s.50)

Isonvihan aikana venäläiset ryöstivät mukaansa Seinäjoen Jouppilasta Jaakko Heikinpojan ja Jaakko Yrjänänpojan (Tapio Piirto: Ilmajoki 1700-1721).

A:o 1714 oli hän myös muiden pitäjähän miesten cansa Matcas wenäläistä wastan, sijnä nijn cutzutus luovan sodas, josta Jumala Hänen ynnä muiden cansa ihmellisesti säilytti. Sijtte wihan aicana joudui wihollisten armottoman käden ala Uppalan talosa, jotca händä tulella paistit ja sen cautta waadit händä rahaans ja caluans käsihin tuoman, mutta sijtäkin tuscasta Herra Hänen Hengis päästi. Ja ehkä sijtä sijttemmisen suuremmat wanhuden wiat seuraisit. Elämäns puolest oli muutoin terwellinen, nijn ettei erinomaista tauti wuodetta tiedos ja muistos ole. (Tapio Piirto: Salomon Hanneliuksen pitämiä muistopuheita. Juuret-toimikunnan Wanhojen Weroluetteloiden Selvitystyöryhmä, Kirjapaino IL-MO, Ilmajoki 2004, ss.19-20)

Kirkkoherra Hanneliuksen ruumissaarnasta päätellen Heikki Jaakonpoika oli Napuen taisteluvaiheen aikana ollut mukana Peldan-veljesten johtamassa etuvartiokahakassa Kurikan Ikarin taipaleella, eli ns. Luovan sodassa. Hän säilyi kahakasta hengissä. (Aulis J. Alanen, Seinäjoen historia I, Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1970, s.50)

Vuosina 1714-1718 venäläismiehityksen aikana maassa vallitsi mielivalta. Vuonna 1719 suoritettiin verotusrevisio, joka vakiinnutti oloja ja kiinnitti huomion talojen todelliseen veronmaksukykyyn. Seinäjoen Jouppilan tilalla merkittiin isäntänä Heikki Jouppila. (Ryssänmanttaalikirja v. 1719 Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön, Laihian, vanhan Ilmajoen ja Lapuan pitäjien alueelta. Juuret-toimikunnan julkaisuja No 8, 2003, s.18)

Ilmajoen käräjillä 17.8.1726 kerrotaan, että koska Heikki Jaakonpojan ja hänen vaimonsa Liisa Erikintyttären poika Jaakko Heikinpoika on viety Venäjälle, he tekevät keskenäisen testamentin. Lähde: Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1726-1726 (KO a:37), jakso 300, sivu 568: 17.8.1726 Ilmajoki; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23078931

Ilmajoen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1732-1740 (IAa:3), jakso 127, sivu 65: AlaSeinäjoki Jouppila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066563 / Viitattu 14.8.2020

Syytingillä vuodesta 1739
Vuonna 1738 Heikki ja Liisa Jouppila jäivät syytingille ja luovuttivat Jouppilan tilan isännyyden Vale-Jaakolle, jonka he arvelivat olevan isonvihan aikana Venäjälle ryöstetty poikansa Jaakko Heikinpoika Jouppila. Vanhaisäntä Heikki Jouppila hallitsi kuitenkin edelleen epävirallisesti tilaa.

Poista (pojista) ei ole wissimbätä tietoa cuin että caicki muut owat cuollet, yxi joudui endisen wihollisen wallan alla wenäjähälle, josta, se meille tuttawa Mies sen saman poijan nimellä tacaisin tuli, se poijaxi myös silloin omistettin mutta sijttemisen on totuus asiasta rijdan ala joutunut, Esiwallan Halduhun annettu, ja sielä picahan ratcaistawa. (Tapio Piirto: Salomon Hanneliuksen pitämiä muistopuheita. Juuret-toimikunnan Wanhojen Weroluetteloiden Selvitystyöryhmä, Kirjapaino IL-MO, Ilmajoki 2004, ss.19-20)

Huomattakoon, että Heikki Jouppilan veljenpoika, vasta noin kuusivuotias Jaakko Yrjönpoika Jouppila oli myöskin ryöstetty venäläisten matkaan. Tämä Jaakko Jouppila olisi ollut niin nuori, ettei hän olisi muistanut mitään synnyinkodistaan. Oliko tämä Jaakko sama kuin Jouppilan tilalle saapunut vaaleatukkainen, "lyhyen läntä" ja koukkunenäinen Vale-Jaakko? Tästä ei ole mitään todisteita, mutta jos näin oli, hänellä olisi tilan isännän veljenpoikana ollut oikeus isännyyteen.

Isonvihan aikana venäläiset ryöstivät mukaansa Seinäjoen Jouppilasta Jaakko Heikinpojan ja Jaakko Yrjänänpojan (Tapio Piirto: Ilmajoki 1700-1721).

Pohjanmaan läänin tilikirjat, Seinäjoen Jouppila:
1737 isäntä Heikki (Heikki Jaakonpoika Jouppila). Renki Jaakko ja vaimo (renki Jaakko Matinpoika ja vaimo Kristiina Kaarlentytär os Mylläri). Renki Matti ja vaimo (renki Matti Gabrielinpoika ja vaimo Susanna Martintytär os Myllymäki). Piiat Maria (piika Maria Jaakontytär) ja Anna (piika Anna Martintytär os Myllymäki s. 27.7.1718 Seinäjoki).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10984677
1738 isäntä Jaakko ja vaimo (Vale-Jaakko ja vaimo Kristiina Gabrielintytär os Kotro). Piiat Maria ja Anna. Renki Erkki.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12831057
1739 isäntä Jaakko ja vaimo. Renki Jaakko ja vaimo. Piika Anna.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10986096
1740 isäntä Jaakko ja vaimo. Renki Jaakko ja vaimo.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12243305
1741 isäntä Jaakko ja vaimo (3/4).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10884268
1742 isäntä Jaakko ja vaimo (3/4).
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13305765

Ilmajoen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1739-1755 (IAa:4), jakso 81, sivu 77: Alaseinäjoki By Jouppila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066838 / Viitattu 14.8.2020
Ilmajoen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1739-1755 (IAa:4), jakso 171, sivu 167: Alaseinäjoki by, Jouppila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6066905 / Viitattu 14.8.2020

Jouppilan tilan jako vuonna 1743
Heikki Jaakonpoika Jouppila oli tilan Jouppila isäntä Seinäjoella isänsä jälkeen vuosina 1707-1737. Hänen vaimonsa oli Liisa Erkintytär os Filppula, joka oli Heikin äitipuolen Maria Jaakontyttären tytär tämän ensimmäisestä avioliitosta. Heikki ja Liisa olivat siten sisarpuolia.
Vale-Jaakko isännöi vuosina 1738-1742. Hänen vaimonsa oli Kristiina Gabrielintytär os Kotro. Vanhaisäntä Heikki Jaakonpoika hallitsi kuitenkin epävirallisesti tilaa ja hän jakoi sen kahtia vuonna 1743.
Kantatila Jouppila: Vävy Erkki Matinpoika isännöi kantatilaa Jouppila vuodesta 1743. Hänen vaimonsa oli Maria Heikintytär os Jouppila.
Jaettu tila Latva-Jouppila eli Mäkelä: Vale-Jaakko isännöi jaettua Latva-Jouppilan tilaa eli Mäkelää vuosina 1743-1751 vaimonsa Kristiina Gabrielintyttären kanssa. Vuonna 1752 talonosaa hallitsi Erkki Matinpoika Jouppila. Sitten Vale-Jaakon vävy Juho Juhonpoika Tervala sai Mäkelän isännyyden vuosina 1753-1758. Hänen vaimonsa oli Kaisa Jaakontytär os Mäkelä. Vuodesta 1759 talonosaa hallitsi Erkki Matinpoika Jouppila.

Heikki Jaakonpoika Jouppila oli vuonna 1737 lautakunnan suosituksesta tunnustanut Venäjältä tulleen "Jaakon" pojakseen. Heikki Jaakonpoika luovutti tälle puolet Jouppilan tilasta, joka arvioitiin silloin 3/4 manttaalin arvoiseksi. Toisen puolen sai hänen tyttärensä Marian mies Erkki Matinpoika, joka oli tullut Jämsästä. Vuoden 1743 henkikirjassa sekä Vale-Jaakko että Erkki Matinpoika mainitaan kumpikin tilapuoliskonsa isäntinä. (Aulis J. Alanen, Seinäjoen historia I, Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1970, s.50)

Vuonna 1747 laaditun syytinkisopimuksen mukaan Heikki Jaakonpoika ja vaimonsa Liisa Erkintytär siirtyivät syytingille tyttärensä Marian luokse. Heikki Jaakonpoika testamenttasi tyttärelleen ja vävylleen kaiken sen, mikä vielä oli jakamatta. Hän pidätti itselleen kuitenkin pienehkön pajan sekä syytinkimaan. (Aulis J. Alanen, Seinäjoen historia I, Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1970, s.51)

Pohjanmaan läänin tilikirjat. Seinäjoen Jouppila oli jaettuna: Erkki ja vaimo, Jaakko ja vaimo.
1743 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13306142
1744 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13306531
1745 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13299156
1746 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12187373
1747 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12187898
1748 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12188264
1749 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12212160
1750 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13356673
1751 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12755247

Vuoden 1749 syyskäräjillä kävi ilmi, että Vale-Jaakko oli tehnyt vain vähän tilanpuoliskonsa hyväksi. Vuoden 1749 tehdyn katselmuksen mukaan hän oli jäänyt velkaa taloon 714 talatia 16 äyriä kuparissa. Hän oli myös laiminlyönyt omaisuuden ja rakennusten hoidon sekä maan parantamisen. Heikki Jaakonpoika ja hänen vaimonsa selittivät käräjillä, että Vale-Jaakko ei muistanut mitään ryöstöhetken aikaisesta ajasta Jouppilan tilalla, vaikka hän olisi ollut jo 13-vuotias ryöstön tapahtuessa. Lisäksi heidän pojallaan oli ollut musta tukka ja vika toisessa silmässä. Vale-Jaakko oli ruskeatukkainen ja tervesilmäinen ja lyhyempi kasvultaan. (Aulis J. Alanen, Seinäjoen historia I, Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1970, s.51)

Käräjöintiä Jouppila isännyydesta 1749-1758
Vuonna 1749 Ilmajoen syyskäräjillä käsiteltiin Vale-Jaakon ja Seinäjoen Jouppilan asiaa sekä kuultiin todistajia. Vale-Jaakon oikeus Jouppilan tilan isännyyteen kumottiin.
- Pitäjänsuutari Erkki Matinpoika oli ollut melkein samanikäinen kuin Jaakko Heikinpoika Napuen taistelun aikoihin. Hän muisti Jaakon solakaksi sekä musta- ja harottavatukkaiseksi. Suutari oli kysellyt Vale-Jaakolta Kyrön taistelusta, mutta tämä ei ollut tiennyt siitä mitään. Vale-Jaakko oli väittänyt, että hänet oli viety Vaasaan taistelun jälkeen, mutta suutarin mukaan sinne ei taistelun jälkeen yksikään "ryssä" mennyt.
- Renki Antti Pertunpoika oli ollut hieman nuorempi kuin Jaakko Heikinpoika Jouppila Napuen taistelun aikaan, mutta hyvin tuttu tämän kanssa. Hän muisti Jaakko Heikinpojan saman pituiseksi kuin itsekin, kapeakasvoiseksi, mustatukkaiseksi, jolla oli silmänkaaretkin mustanpuhuvat ja nappi eli kasvi toisessa silmässään, nenä suora ja hieman pysty. Vale-Jaakko taas oli vaaleatukkainen, "lyhyen läntä" ja hänellä oli koukkunenä.
- Sotilaan vaimo Maria Tuomaantytär oli Napuen taistelun aikoihin ollut 9-vuotias. Hän todisti samaa Jaakko Heikinpojan ulkonäöstä. Hän kertoi myös, että Jaakko Heikinpoika oli osannut puhua venäjää vuoden kuluttua ryöstöhetkestä. Maria oli käynyt lukemisen opissa yhdessä ryöstetyn Jaakko Heikinpojan kanssa, kertoi, että hän oli vuotta myöhemmin nähnyt Jaakko Heikinpojan venäläisten kanssa. Maria oli oleillut silloin Uppalan tilalla piikana oman kotiväkensä ollessa venäläisiä paossa metsissä. Jaakko Heikinpoika oli puhunut Marian kanssa ja kertonut, että Marian veli, joka myös oli ryöstetty, oli kuollut. Jaakko Heikinpoika oli puhunut venäläisten kanssa venäjän kielellä. Tämän jälkeen Jaakko Heikinpojasta ei kuultu mitään. Vale-Jaakko ei edes ymmärtänyt venäjän kieltä.
Vale-Jaakko valitti asiasta vielä ylempiin oikeusasteisiin. Vuonna 1752 hän yritti lähteä Viipuriin hankkiakseen sieltä todisteita. Ratkaisu ei kuitenkaan muuttunut ylemmissä oikeusasteissa. Vale-Jaakko sai kuitenkin pitkitettyä asiaa. Hän oli nimittäin luovuttanut tilansa vävylleen Juho Juhonpojalle, joka ainakin 1740-luvun puolivälistä lähtien viljeli sitä lampuotina yhdessä Vale-Jaakon kanssa. Vuonna 1758 hovioikeus lopullisesti tuomitsi Vale-Jaakon ja samalla vävyn Juho Juhonpojan, joka myös oli velkaantunut, pois Larva-Jouppilasta. Heikki Jaakonpoika oli silloin jo kuollut, hän kuoli vuonna 1753. (Aulis J. Alanen, Seinäjoen historia I, Seinäjoen Kirjapaino, Seinäjoki 1970, s.50, 52-54)

Seinäjoen Jouppilan tilalla kirjattu pitäjänsuutari oli Erkki Matinpoika Knuuttila eli Virnala s. 7.5.1700 Peräseinäjoki. Renki Antti Pertunpoika Rinta-Röyskö s. 13.11.1701 oli syntynyt samana vuonna kuin Jaakko Heikinpoika Jouppila. Hänen vaimonsa sisar oli aviossa Jouppilan ja myöhemmin Yli-Marttilan sotilaan Matti Granfeltin kanssa. Sotilaan vaimo saattoi olla sotilas Jaakko Elgin vaimo Maria Tuomaantytär os Latva-Loppi s. 22.2.1703 Ilmajoki.

Laamannioikeudessa 29.1.1754 esitettiin todisteita, jotka Jaakko oli hankkinut Viipurin läänistä. Valkjärven kirkkoherra Karl Ströhman, kappalainen A.J. Biström, nimismies Antti Faberman sekä talonpojat Matti Pyykkö, Petteri Kyllästin ja Jaakko Skinnari allekirjoittivat 29.12.1752 todistuksen, jossa oli selvitystä Jaakon saapumisesta Valkjärvelle: "Saapuessaan seudulle hän oli kutsunut itseään Jaakko Jouppilaksi, mikä nimi löytyy myös Valkjärven kirkonkirjoista minun edeltäjäni, autuaan Juho Alleniuksen, ylöskirjoittamana ja kertomana... Saapuessaan tänne Jaakko oli sanonut, että oli syntynyt Ilmajoen seurakunnassa. Hänen isänsä oli verotalonpoika nimeltään Heikki ja kotitilaa ympäröi vesi, josta johtuen hän oli kutsunut itseään Jouppilaksi. Joten Jouppila-nimi oli ollut aivan tuttu, sillä eräs nainen, Pirketta Multanen, oli kysellyt Jaakko Heikinpojalta tämän syntymäseudusta ja kertonut Saarentauksen kylänväelle, mitä tiesi Jaakko Heikinpoika Jouppilasta." Laamanninoikeus lykkäsi päätöstänsä saadakseen Jaakolta puhdistusvalan.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=30157996
Erkki Matinpoika valitti puhdistusvalasta hovioikeuteen. Hovioikeuden päätös 2.5.1755 - ei puhdistusvalaa. Laamannioikeuden päätös vuonna 1756: Jaakko oli poika ja perijä. Hovioikeus kumosi 25.10.1758 laamannioikeuden päätöksen ja tuomitsi Erkki Matinpojalle myöskin Latva-Jouppilan tilan.
(Tapio Piirron tiedonanto 2019)

Pohjanmaan läänin tilikirjat. Seinäjoen Jouppila oli jaettuna: Erkki ja vaimo. Erkki isännöi kantatilaa sekä jaettua toista tilaa.
1752 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12759802

Pohjanmaan läänin tilikirjat. Seinäjoen Jouppila oli jaettuna: Erkki ja vaimo. Juho ja vaimo sekä appi Jaakko.
1753 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12768586

† Ilmajoki 7.2.1753: Ilmajoen seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1737-1771 (IC:3), jakso 205, sivu 492-493: 1753 Döde, kuolleet; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6107283 / Viitattu 14.8.2020

Heikki Jouppilan hautaustilaisuudessa pidetty puhe
Meidän elämäm on yxi waiwalloinen waellus, me täsä waelluxesam Matcamiehet, onnen ja onnettomuuden muutosten ilon ja murhen waihedusten lapitze pysywäistä Caupungita ja isän Maja etziwäiset. Mutta emme caikin ole yhtäläiset matcaMiehet, sentähden emme myös caikin päähän päästyäm yhtäläistä Christillisyden jälkimuistoa perähäm jätä, hywin silloin eletty, cuin Christillisyydestä askelden wierehen caunistuxet laskia taitahan.
On sijs elämäkertans puolest ennen tätä Cunn. ja toim: wanha talon Isändä Henric Jacobi Jouppilasta, syndynyt tähän elämähän A:o 1680 1 Jan. Cunniallisist wanhemmist. Isä ennen tätä toimellinen talon Isändä Jouppilas Jacob Michaelis. Äiti Siwollinen talon Emändä Maria Michaelis Kirkoncockolast cotoisin. Molemmat jo aicaa Herrasa nuckunet. Nämät Hänen wanhembans owat cohta luonnollisen syndymisen jälken toimittanet meidän wainajamma uuden syndymisen pesohon pyhäsä castesa. Sijtte wanhembains tykönä ja silmäin alla caswoi ja wahwistui, sijhen asti että Hän suuremban sanan walkeuteen tuli, ja sen päälle Herran ehtollisen cautta likisimmän Seuracunnan yhteyten sijalle otettin.
Anno 1698. johdatti edescatsomus Hänen Awiolijttohon, sen silloin Siwiän ja Cunniallisen taloin tyttären cansa Elisabeth Erici Filppulasta, joca nyt on jäänyt murhellisen yxinäisyteen, ja seurannut Mies wainajatans muldihin. Tämä awioliitto wahwistettin wihkimisen cautta mainittuna wuotena 1. Januarii. johonga awioskäskyn Jumala sijtte siunais 19. lapsella 12. Poijalla ja 7. tyttärellä, joista yxi tytär elos on, nyt läsnäolewa ja rack. Miehens cansa etc. Poista ei ole wissimbätä tietoa cuin että caicki muut owat cuollet, yxi joudui endisen wihollisen wallan alla wenäjähälle, josta, se meille tuttawa Mies sen saman poijan nimellä tacaisin tuli, se poijaxi myös silloin omistettin mutta sijttemisen on totuus asiasta rijdan ala joutunut, Esiwallan Halduhun annettu, ja sielä picahan ratcaistawa.
A:o 1714 oli hän myös muiden pitäjähän miesten cansa Matcas wenäläistä wastan, sijnä nijn cutzutus luovan sodas, josta Jumala Hänen ynnä muiden cansa ihmellisesti säilytti. Sijtte wihan aicana joudui wihollisten armottoman käden ala Uppalan talosa, jotca händä tulella paistit ja sen cautta waadit händä rahaans ja caluans käsihin tuoman, mutta sijtäkin tuscasta Herra Hänen Hengis päästi. Ja ehkä sijtä sijttemmisen suuremmat wanhuden wiat seuraisit. Elämäns puolest oli muutoin terwellinen, nijn ettei erinomaista tauti wuodetta tiedos ja muistos ole.
Toimellinen talon asuja, ahkera työntekiä sijnä siwus, Isännyden cuitengin wanhudens woimattomuden tähden äskö aicoihin ulossanoi, ja wäwyns halduhun uscoi. Cuoleman sanoman sai paisuman cautta oikian reitens 1. Januarii eli uuden wuoden päiwänä, nijn että Hänen cohta täydyi wuotesen turwans otta. Waiwat enänit, woima wäheni Hetki lähestyi, Kesti cuitengin waiwains alla wähän yli wijden wijcon ja ercani sijtte nijn mailmasta 7. Febr. tänäpäiwänä colme wijckoa sijtte. Sijtte cuin hän oli elänyt 18. Ann. ulcona awios käskyn ja sisällä Awioskäskyn 55. Ann. ja wähän päälle. Coco hänen elämäns mitta oli sijs 73. Ann. 5. wijckoa ja 2. päiw.
Lewätkän hän etc. (Tapio Piirto: Salomon Hanneliuksen pitämiä muistopuheita. Juuret-toimikunnan Wanhojen Weroluetteloiden Selvitystyöryhmä, Kirjapaino IL-MO, Ilmajoki 2004, ss.19-20)