Ida Josefina Carlsdotter Lindell

• Tottijärvi syntyneet 1837-1885 (TK722) Sivu 310 1873 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1645... / Viitattu 06.01.2023

Tottijärvi rippikirja 1873-1883 (MKO22-28) Sivu 89 Pajulahti, Pitäjän Käsityöläiset ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1553... / Viitattu 05.04.2024

Tottijärvi rippikirja 1884-1893 (MKO29-36) Sivu 91 Käsityöläiset ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1553... / Viitattu 05.04.2024

Tottijärvi rippikirja 1894-1903 (MKO37-44) Sivu 114 Pajulahti, Käsityöläiset ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1553... / Viitattu 05.04.2024

Tottijärvi rippikirja 1904-1909 (AP I Aa:16) Sivu 43 Kirkonkylä, Krenstorppa (Rajala) kartanon torppa ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2838... / Viitattu 05.04.2024

Tottijärvi rippikirja 1910-1919 (AP I Aa:17) Sivu 62 Kirkonkylä, Itsellisiä (Lindell), (Lehtinen), (Rusin l. Riekkola), ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3726... / Viitattu 05.04.2024

"Lindellin mamma kertoo", Tottijärven kylälehti 1/91

Laukon torpparihäädöistä 1907
"Se oli Gränstorppa...- Kyllä minä tiesin, ettei siitä vastaansanomisesta mitään hyötyä ole, mutta sanoin vaan. Sitten vaan ruvettiin ottamaan laseja pois, mutta kun oli pieniä lapsia, niin ne sentään sai viedä vaarin pirttiin. Meilläkin oli niin varauduttu, että oli tuplat otettu pois, viety vinttiin ja vintin raput kiven alle. Sitten rikottiin muuri ja vietiin ovet. Ne olisi ottaneet niistä häätökustannuksista jotain, mutta kun lehmiä ei huolittu, hevosta ei ollut ja aitan oven avain oli hukkunut. Ihmiset nauro, että koko paikkakunta kaiku kun se oli ihan Suoniemen rajalla ja ihmisiä oli tullut sieltäkin katsomaan. Kun ne niitä häätökuluja kuitenkin kovasti yritti, niin lopulta ne otti kaksi päästävedettävää sänkyä, piirongin ja kaksiovisen vaatekaapin. Ne ne vei mukanaan.

Ei siinä paroonia ollut, kruununvouti, poliisi ja nuo rikkurit viheliäiset. Niin ja ainakin keväällä oli nimismies ja oli oikein ratsupoliisia. Siellä meillä oli kauhee väenpaljous, kun ne ei tulleet Hämeen läänin puolelle, niin niitä ei voitu ajaa pois.

Ei me mihinkään lähdetty, sinne vaarin pirttiin nyykähdettiin vaan. Sitten tuli hyviä ihmisiä, jotka haki ovia, pantiin tuplat ikkunoihin, korjattiin muuri ja mentiin takaisin.

Huhtikuun lopussa tuli sitten uusi häätö. Sitten kannettiin kaikki pihalle. Se oli sitten erinomaista meininkiä. Se oli niin suvee siinä, ettei sitä silloinkaan vielä lähdetty, saunassakin asuimme. Ja kyllä minä monta kertaa keitin kahveetakin siellä Turun läänissä ja join sen sitten Hämeen läänissä, kun ei saanut uloskaan valkeeta tehdä.

Kyllä sieltä sitten oli pakko lähteä. Me oltiin Mäkelässä vähän aikaa, mutta sitten me tulimme mieheni kotio Lindellille, sitä ei oltu sillon hajotettu. Olimme siinä jonkin aikaa. Sitten se Lindell myytiin huutokaupassa Lempäälän nimismiehelle. Sitten me menimme tuonne Huhtaan ja Pajulahden rajalle Tuomiselle. Sitä mentiin niin maailman tavattomasti. Oltiin Lamminperän Kärppälässäkin. Sieltä muutimme Åstrandiin, sitten isäni kuoli ja tulimme kotioni. Sitten olimme täällä Pajulahdessa Luomalla ja Sepällä, kun tätä pirttiä ruvettiin tekeen."