Kustaa joutui Laukon torpparihäätöjen aikana 1906 lähtemään torpastaan. Syksyllä 1917 hän lähti Nokialta katsomaan oliko mahdollista saada haltuunsa aikaisemmin asumansa Gränstorppa.( on näköjään asunut vaimon suvun kotitorppaa) Punakaarttilaiset olivat omavaltaisesti ajaneet pois torppaa laillisesti asuneet torpparit. Hän asettui asumaan tyhjään torppaan ja hankki karjalleen luvattomasti rehua Laukosta. Hänet pantiin syytteeseen Valtiorikosoikeudessa osallisuudesta kapinaan. Syyte hylättiin ja hänet vapautettiin 14.11.1918

Kustaan sisaren, Matilda Lindellin perhe, häädettiin Åstrandin torpasta.

Valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien arkisto - Fb:794 Valtiorikosoikeuksien aktit, 144/431 - 144/530 1918-1918, jakso 788: Lindell Kustaa Ferdinand, entinen torppari Tottijärven pitäjän kirkonkylästä; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6014517861&aineistoI... / Viitattu 10.2.2024

"vaimo Ida Maria, 10 lasta joista nuorin 3-4 kk ikäinen, elossa 8 lasta, ei ole käynyt koulua, osaa lukea ja vähän kirjoittaakin, meni töihin Nokian Gummitehtaalle noin 2 kk ennen kapinaa, kuulunut Nokian sekatyöväen ammattiosastoon"

Kansan Lehti, 18.01.1932, nro 13, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1809370?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Eräiden henkilöiden toimesta perustettiin erikoinen osakeyhtiö häädettyjen torpparien auttamiseksi. Tämä yhtiö osti Tottijärvellä sijaitsevan Laurilan tilan, mikä sitten palstoitettiin häädetyille torppareille. Täten sai ainakin osa häädetyistä itselleen varman asuinpaikan ja tilaisuuden pientalouden harjoittamiseen. Osa joutui kuitenkin etsimään toimeentuloaan ansiotöissä muilla paikkakunnilla.
Laukon lakon surulliseen historiaan sanoisimmeko murhenäytelmään liittyy vielä eräs surullinen jälkinäytös, jonka tapahtuma-aika on kymmenisen vuotta edellä kerrottujen tapausten jälkeen eli v. 1917 lopulla ja 1918 alkupuolella. Jotkut v. 1907 häädetyistä torppareista, jotka kymmenisen vuotta olivat jatkuvasti ikävöineet entisiä kotejansa ja kaikilla mahdollisilla laillisilla keinoilla koettaneet päästä niihin jälleen asumaan, yrittivät nyt taasen päästä pitkäaikaisten toiveidensa perille. Toimenpiteillä, joita emme tässä ryhdy lähemmin selostamaan, pääsivätkin jotkut puheenaolevista torppareista entisiin koteihinsa asumaan. Mutta tämä olotila ei kestänyt kuin jonkun kuukauden ajan. Kansalaissodan päätyttyä nämä kaikki jälleen häädettiin asunnoistaan ja jotkut tulivat surmatuiksikin. Nämä eivät siis ehtineet koskaan saada korvausta tai hyvitystä siitä vääryydestä, minkä he katsoivat v. 1907 itseään kohdanneen.

Aamulehti 19.1.1907

Laukon ja Tottijärven häädöt

"Viime torstaina häädettiin seuraavat neljä torppaa: Gränstorpa, (Krenstorppa), Lana, Hammarbäck ja Kiista.
Ensimmäinen on isonmoinen torppa, jossa on kuusi lasta, 12-vuotias vanhin. Häädön tapahduttua laulettiin "Perustuslaillisten riemumarssi" -nimistä pilkkalaulua. Lanasta otettiin takavarikkoon 6 hl ruista ja 2 lehmää.
Hammarbäckissä on 3 lasta. Vain pukki ja kymmenen kanaa oli torpassa, mutta niistä ei huolittu. Kiistasta ei niinikään saatu mitään. Muorille ja vaarille jätettiin huoneet asuttavaan kuntoon, samoinkuin vuokralaisen pirttikin."

Sosialidemokraatti, 22.01.1907, nro 9, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/694719?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Laukon häädöt - torpparit talvipakkaseen

Tämänkuun 17.päivänä toimitettiin häätö Grenstolpon torpassa. Isäntä oli poissa kotoa ja sitä hakemaan eräästä naapuriseurakunnan torpasta lähetti ruununvouti kätyrinsä Laitisen Tottijärven kartanosta. Täällä alkoi kätyri esiintyä yhtä mahtipontisesti kuin Laukon torpissa oli tottunut elämään, mutta sai äkkiä liukkaan lähdön. Nämä kätyrit ovat pahimmat kaikista. Poliisilta ja ruununmieheltä jos jokin seikka jää huomaamatta, niin kyllä nämät herrat, jotka nuuskivat joka nurkan, siitä huomauttavat.

Grenstolpasta muuten vietiin - muuta vietävää kun ei ollut - huonekaluja aika joukko.

Lana oli seuraava uhri. Isäntä syntynyt tässä torpassa. "Herrat tehkööt miten haluavat" , oli isännän vastaus, kun kysyttiin pitääkö käyttää väkivaltaa. Ryöstösaalis: 2 lehmää ja 6 hehtoa rukiita.

Hammarbeckissä ei ollut navetassa yhtään lehmää, ne kun olivat olleet vaan ruokolla. Torpan muorin kahdesta lehmästä aiottiin viedä toinen. Ruununvouti ja nimismies kävivät kovin mummopahan kimppuun sanoen tätä valehtelijaksi, mutta eukko piti puoliaan ja sai pitää lehmänsä. Ryöstösaaliitta sai joukko lähteä, siksi köyhä oli torppa. Torpan molemmat haltijat muuten syntyneet ja kasvaneet Laukon paroonin valtakunnassa.

Kiistan torpasta ei myöskään saatu mitään saalista, vaan täytyi tyytyä hävittämistyöhön. Häätö tästä torpasta tehtiin niin myöhään, että jo oli aivan pimeä. Yönselkään ja talvipakkaseen täytyi asukkaiden lähteä, vaikka heillä oli aivan pieni lapsikin.

Häätömatkueen toistä alkaa jo näkyä muitakin seurauksia kuin säretyt akkunat ja uunit sekä ammollaan olevat ulkohuoneitten ovet. Lammin torpan kymmenvuotias tytär, joka häätäjien viimesyksyisestä käynnistä saamastaan mielisairaudesta jo oli paranemaan päin, tuli uudelleen sairaaksi - aivan raivopäiseksi. Olisi väkisin tunkeutunut naapurissa mellastavan kasakkajoukon jalkoihin, joten täytyi hänet panna kiinni. Koko viikon on häntä täytynyt vartioida, kun hän on yrittänyt juosta metsään. Pelkää häätöjoukkoa.
Ylä-Pihnalan isäntä, joka pyörtyi häädön kestäessä, on vieläkin heikkona sairaana. Samanlaisia tapauksia voisi luetella enemmänkin. Useilta torppareilta kuuluu paleltuneen elukoita niin pahoin, että on täytynyt lopettaa.

Pettävän vaikutuksen tekee etenkin nimismiehen esiintyminen. Miltei joka torpassa hän, suu vahingoniloisessa irvissä, vitsailee häädettäviä, jotka hätäänsä valittavat. Jos esim. joku puhuu lapsilaumastaan ja siitä mihin hän niiden kanssa joutuu, vastaa nimismies: "Wiekää he nyt Leskiselle" tai "Menkää niiden lakkolaisten sakkiin". Ei se juuri osoita sivistynyttä miestä tuollaiset hävyttömyydet ihmisiä kohtaan, joilta asunto revitään päältä ja pakotetaan lähtemään talven selkään.

T.k. 18. päivänä jakaantui häätöjoukkue kahteen osaan. Toinen lähti Riihiniittuun ja toinen Lammiin. Molemmat ryöstettiin. Lammin vaimo oli tullut yöllä mielenhäiriöön ja aamuyöstä lähtenyt kotoaan. Pieni tyttö, josta jo edellä kerroimme, istui ikkunanpielessä toisten vartioimana. Näky mitä surkein. Emäntä talvipakkasessa tietymättömissä, pieni mielipuolityttö akkunan pielessä, uunit hajalla, kaikki ruokatavarat ryvettyneinä, ja tuuli puhaltaa sisään joka paikasta.

Riihiniittu. Pieni torppa. 10 lasta. Köyhyys silminnähtävä. Hevosta tarjottiin ryöstettäväksi. Ei kelvannut, siksi huono oli. Mitään muutakaan eivät saaneet.

Taas yhtyi joukko ja kartanosta lähti matkalle poiketen Yli-Pihnalaan. Joku rikkuri oli käynyt sanomassa, että siellä asutaan leipomossa. Leipomon uuni rikottiin ja akkunat hakattiin haloilla pirstoiksi.

Joenperä. Isäntä ei kotona. Lapsia 7 kappaletta, vanhin 15-vuotias. Waari yli 80 v., samoin muori. Pari kolme vuotta vanha lapsi sairasti tuhkarokkoa. Ryöstösaalis oli 2 lehmää.

Ustrand. Haltijat Laukon alueella syntyneet ja kasvaneet. 4 lasta. Aivan köyhät asukkaat. Ryöstösaalis yksi lehmä.

Haliseva. Samaa työtä yhtä raaásti.

Werstaa. Ovet ja akkunat pois, kuten muuallakin. Lapsilauma taivasalle. Eivät saaneet ryöstösaalista torpan köyhyyden vuoksi.

Werstaasta siirryttiin Kolun torppaan, jossa taasen tehtiin puhdasta jälkeä. Sieltä kulettiin Jussilaan, joka on viimeinen torppa, missä ryöstäjät tällä kertaa tointaan harjoittivat. Pilkkopimeäksi oli ilta jo käynyt, kun sieltä ikkunat särettiin ja ovet pois saranoiltaan kiskottiin. Vielä poikkesi joukkue Männistöön, jossa uuni pantiin maan tasalle.

Illalla oli lakkolaisilla kokous. Kaikki olivat yksimielisiä, eivätkä häädöt heitä pelottaneet. Päätettiin olla rauhallisia ja katsoa miten herrat ryöstönsä toimittavat. Nestori Telkän torpassa hyväksyttiin myös paheksumislausunto häädöistä.

Tammikuussa 1907 Laukon ja Tottijärven kartanoiden omistaja, paroni Herman Strandertskjöld-Nodentstam hääti 20 torppariperhettä kodeistaan. Huhti-toukokuussa häädettiin Laukon mailta yhteensä 76 perhettä.

Työmies, 16.07.1907, nro 160, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/721861?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

"Laukon lakkomailta"

Tottijärvi syntyneet 1837-1885 kuva 137 Pajulahti

rk. Tottijärvi 1873-1883 kuva 84 Pajulahti käsityöläiset

• Tottijärvi syntyneet 1837-1885 (TK722) Sivu 264 1867 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1645... / Viitattu 06.01.2023
• Tottijärvi rippikirja 1861-1872 (MKO17-21) Sivu 77 Pajulaks, Sockne Handtverkare, edellinen aukeama tyhjä ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1553... / Viitattu 06.01.2023
• Tottijärvi rippikirja 1873-1883 (MKO22-28) Sivu 88 Pajulahti, Pitäjän Käsityöläiset ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1553... / Viitattu 06.01.2023
• Tottijärvi rippikirja 1884-1893 (MKO29-36) Sivu 90 Käsityöläiset ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1553... / Viitattu 06.01.2023
• Vihity 12.1893 Tottijärvi vihityt 1886-1893 (TK722) Sivu 82 1893 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1646... / Viitattu 06.01.2023
• Tottijärvi - rippikirja, 1894-1903 (MKO37-44) > Sivu 113 101: sivu ???: Pajulahti, Siuwo; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=155... / Viitattu 26.1.2021

Tottijärvi rippikirja 1904-1909 (AP I Aa:16) Sivu 43 Kirkonkylä, Krenstorppa (Rajala) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2838... / Viitattu 19.10.2023

Tottijärvi rippikirja 1910-1919 (AP I Aa:17) Sivu 62 Kirkonkylä, Itsellisiä (Lindell), (Lehtinen), (Rusin l. Riekkola), ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3726... / Viitattu 19.10.2023