Immanuel Nobel, d.y.

• Wikipedia Immanuel Nobel den yngre
• Immanuel Nobel, Svenskt biografiskt lexikon (art av Ragnhild Lundström), hämtad 2018-02-03.
• Historia: Nobelin veljekset, Yle Areena

Immanuel Nobel började studera arkitektur i Stockholm, blev ledamot av Akademien för de fria konsterna och fick flera utmärkelser. Han blev sedan lärare i beskrivande geometri och maskinkonstruktioner vid Teknologiska Institutet och började söka patent för sina uppfinningar 1828. Han konstruerade en undervattensmina 1837, som bl.a. visades på en utställning i Ryssland. Detta ledde till att han uppmuntrades att bosätta sig där med familjen, så [1842 öppnade han en egen verkstad med gjuteri i St Petersburg.

Han var mycket kreativ. Bland hans konstruktioner kan nämnas:

Snabbsskjutande gevär

Stationära undervattensminor med stötutlösning, initierad med tändare med svavelsyra och kaliumklorat. Dessa minor kom till användning under Krimkriget, och hindrade där engelska flottan att komma inom skjuthåll från anläggningar i land.

En lufttät militärränsel, som kunde blåsas upp och användas som flytelement vid byggande av färjor och pontonbroar.

En svarv som användes vid tillverkning av plywood (kryssfanér).

Införde centralvärme i husen genom cirkulerande varmvatten från en enda central eldstad i huset. Det är inte helt klarlagt huruvida varmvattenmetoden var hans egen uppfinning, men han var i varje fall tidigt ute med metoden.

Uteblivna beställningar från tsaren, samt bristande affärskunnande, gjorde att företaget gick omkull 1859. Immanuel flyttade då tillbaka till Sverige tillsammans med de yngsta sönerna Alfred och Emil, medan Robert och Ludvig stannade i St Petersburg och tog över driften av konkursboet.

Immanuel byggde en fabrik i Heleneborg, Stockholm, där han, Alfred och Emil experimenterade med nitroglycerin. 1862 lanserade de Nobels sprängolja , d v s nitroglycerin, att användas i Sverige vid bergsprängning. 1864 inträffade en svår explosion i fabriken, där bl a sonen Emil dog. Efter explosionen förbjöds tillverkning av nitroglycerin i fabriken, men då fortsatte man på en förankrad pråm i en vik av Mälaren strax intill Heleneborg.

Immanuel drabbades av ett slaganfall 1865, som knäckte honom fysiskt, men han behöll intellektet och fortsatte att göra betydelsefulla tekniska insatser. Han dog på årsdagen åtta år efter den svåra explosionen i fabriken.

Alfred Nobelin isä keksi valmistaa sotilaille vedenkestäviä selkäreppuja, joihin voitaisiin myös puhaltaa ilmaa ja joita voitaisiin käyttää ilmapatjoina vesistöjen ylityksissä ja rakennuselementteinä ponttonisilloissa ja lopulta miinoina. Vaikka Ruotsin sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Immanuel Nobelin keksinnöstä, tämän onnistui löytää sopiva yhteistyökumppani.

Venäjän Tukholmassa oleskelevan lähettilään, suomalaisen Lars Gabriel von Haartmanin, kehotuksesta Nobel jätti perheensä Ruotsiin ja siirtyi Turkuun kehittelemään keksintöään tarjotakseen sitä Venäjän keisarikunnan armeijalle.

Immanuel Nobel nuorempi (24. maaliskuuta 1801 – 3. syyskuuta 1872) oli ruotsalainen insinööri, arkkitehti, keksijä ja teollisuusmies. Hän oli vanerin valmistuksessa käytettävän vanerisorvin keksijä. Arkkitehtinä Nobel suunnitteli muun muassa Turussa sijainneen Nobelin talon.

Immanuelin lähdettyä Turkuun 1837 muu perhe joutui selviytymään ilman hänen apuaan. Ensimmäisenä vuotenaan Turussa Immanuel onnistui lähettämään perheelle sen verran rahaa, että vaimo Andriette pystyi avaamaan pienen maito- ja vihanneskaupan. Auttaakseen äitiään selviämään ahdingosta perheen lapset Robert, Ludvig ja Alfred joutuivat myymään tulitikkuja kadulla.

Vuonna 1838 Turusta Pietariin muuttanut Immanuel Nobel oli menestynyt hyvin. Hänen oli onnistunut lopulta vakuuttaa Venäjän sotilasviranomaiset ja itse keisari Nikolai I miinojensa hyödyllisyydestä. Kolmentuhannen hopearuplan palkkion saanut Nobel oli laajentanut miinoja kehittelevää koepajaansa, ja 1842 hän päätti kutsua perheensä Pietariin. Tähän aikaan Pietari oli yksi maailman metropoleista niin tieteen kuin myös kulttuurin näkökannalta. Ja valokuvan historian kautta:

Turkuun dagerrotypia saapui vuonna 1842, kun Turun piirilääkäri Henrik Cajander otti täällä Suomen ensimmäisen valokuvan 3.11., kohteena Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut Nobelin talo, taustallaan Turun tuomiokirkko. Paikalta löytyy nykyisin asiaan liittyvä muistolaatta.

[http://punainenturku.blogspot.fi/2017/01/jumalan-miekka.html]