Isak Johansson Snellman

Värjäri ja verkatehtailija, maakauppias sekä sahanomistaja Liperin Konttilansalmessa ja Siikakoskella

Syntyi Suomussalmella 1800, kappalaisen puustelli Vuokin Karhulassa
Suomussalmen seurakunnan arkisto - Rippikirjat 1802-1809 (IAa:3), jakso 105, sivu 103: Wuocki 16:Karhula; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6122211 / Viitattu 9.8.2021

Ripille Oulussa 1818
Oulun seurakunnan arkisto - Rippilasten luettelot 1791-1860 (ID:1), jakso 49: 1818 1819; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5735459 / Viitattu 9.8.2021

Vihitty Nilsiässä 1825
Nilsiän seurakunnan arkisto - Vihittyjen luettelo 1822-1855 (I Eb:2), jakso 10: 1825, 1826; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6177812 / Viitattu 9.8.2021

Kuoli Liperissä 1881
Liperi - kuolleet, 1881-1885 (MKO1403-1404) > Sivu 9-10 5: sivu ???: 07.1881; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=154... / Viitattu 9.8.2021

Elämänkertatietoja

Maija-Liisa Tuomi, 1984: Suur-Liperin historia

Värjärinkisälli Isaac Snellmanille myönnettiin 29.9.1827 privilegio eli lupakirja verkatehtaan perustamiseksi Liperin pitäjään Konttilansalmen kylään Anttolan tilalle. Lupakirjan ehtona oli saada tehdas täysin toimintakuntoon kahden vuoden sisällä perustamisesta. Senaatin määräyksestä suoritettiin koko maassa vuonna 1842 verkatehtaiden katselmus. Liperissä se pidettiin 15.8.1842. Katselmuspöytäkirjassa todettiin heti aluksi, ettei mainittua verkatehdasta ollut todellisuudessa koskaan perustettu Anttolaan. Snellman ilmoitti katselmusmiehille syyksi sen, että tehdas olikin siirretty Konttilansalmessa toiselle tilalle, Nuppolaan vuonna 1826, jolloin hänestä olisi myös tullut kyseisen tilan omistaja. Kisälli Snellman ei kuitenkaan ollut hakenut muutosta perustamiskirjaan olettaen, ettei se ollut tarpeellista. Katselmusmiehille tehtaan toiminnan kerrottiin käynnistyneen vuonna 1829, miltä vuodelta Snellmanilta oli esitettävänään tuotantolukuja, muttei mitään kuitteja tai todistuksia, jotka olisivat vahvistaneet annetut tiedot. Snellmanin kertomuksen mukaan tehtaan toiminta olisi siis käynnistynyt kahden vuoden kuluttua lupakirjan myöntämisestä, mikä oli privilegion saamisen ehtona. Isaac Snellman muutti kuitenkin vasta vuonna 1831 Liperiin Leppävirralta, missä Itä-Suomen siihen saakka ainoa tekstiilitehdas sijaitsi. Vasta tuona vuonna Snellman hankki myös omistukseesa osan perintötalosta Kalliola RN:o 6 Konttilansalmen kylästä. Koko tila siirtyi Snellmanille vuonna 1834. Aikaisemmin tila oli Nupposen suvun hallussa.

Samanaikaisesti Snellmanin kanssa muutti Leppävirralta Liperiin kolme värjärinoppipoikaa, jotka alkoivat työskennellä Snellmanin tehtaassa. Kalliolassa työskenteli 1830-luvulla pelkästään värjärikisällejä ja heidän oppipoikiaan. Työntekijöistä varsinkin kisällit olivat kovin liikkuvaa väkeä. useimmat heistä viipyivät paikkakunnalla vaoin noin vuoden. Vasta 1840- ja 1850-luvuilla mainitana työläisinä myös kehrääjiä ja kutojia. Tämä johtui siitä, että alkuaikoina kehruu tapahtui Leppävirralla. Verkavalkkikin rakennettiin vasta vuonna 1839.

Edellä mainitun katselmuspöytäkirjan mukaan verkatehtaan toiminnot tapahtuivat kolmessa eri pisteessä. Kudonta suoritettiin yksillä kangaspuilla huoneessa, joka oli neljä syltä (7,12 m) kanttiinsa. Toisessa rakennuksessa, jossa oli kaksi neliönmuotoista huonetta, sivuiltaan noin kahdeksan kyynärää (4,6 m) pitkiä, tapahtui verankerintä ja värjäys. Huoneisiin oli sijoitettu verankerintäsakset, prässi sekä kaksi kuparista värikattila tilavuudeltaan 225 ja 165 kannua (146 l ja 107 l) sekä kolme pienempää väriastiaa tilavuudeltaan 90 kannua (58,5 l),45 kannua (29,3 l) ja 10 kannua (6,5 l). Valkkilaitos sijaitsi puolestaan noin puolen peninkulman päässä Kuoringassa, Papelonsaaren kylässä, missä Tamppi paikannimenä vieläkin muistuttaa silloisen Kalliolan verkatehtaan tampin paikasta.

Raaka-aineenaan tehdas käytti karkeaa villaa, joka ostettiin paikallisilta talonpojilta. Naula villaa (425 g) maksoi suoraan leikattuna 60 kopeekkaa, mutta puhdistettuna ja pestyn siitä sai 80 kopeekkaa. Tehtailija Snellman totesikin em. tarkastuksen yhteydessä, ettei tehdas ollut vielä täydessä kunnossa, mutta hänen tarkoituksensa oli kohottaa tuotantoa tehostamalla raaka-aineen saantia sekä hankkimalla tehtaaseen uusia koneita, jolloin voitiin kilpailla hinnassa muualla valmistetun veran kanssa. Ilmeisesti em. tarkastusmatkan seurauksena Isaac Snellman joutui uudelleen anomaan lupakirjaa tehdastaan varten, mikä hänelle myönnettiin 17.4.1845. Tavanmukaisesti siihen sisältyi ehto, että tehtaan tuli olla toimintakunnossa kahden vuoden kuluttua edellä mainitusta päivämäärästä. Snellman tilasi uusia koneita Juvan verkatehtaalta sekä rakennutti uuden kaksikerroksisen tehdasrakennuksen talrvella 1846-1847. Veranvalmistus ei kuienkaan päässyt täyteen käyntiin omistajasta riippumattomista syistä, iminkä vuoksi Snellman joutui pyytämään lykkäystä tehtaan käynnistämiseen lokakuuhun 1847 asti. Syynä oli se, ettei henkilö, joka oli luvannut toimittaa koneet, suostunut asentamaan niitä paikoilleen, ennenkuin uuteen rakennukseen käytetyt tukit olivat täysin kuivuneet.

Uudistusten myötä tehtaan toimintaedellytykset paranivatkin, sillä se toimi nyt kaksikerroksisessa talossa, kooltaan 12,2 m x 8,7 m. Erillisessä rakennuksessa sijaitsivat vielä kuivatin ja painopuristin samoin kuin värjäämö ja verkatamppi, joka oli rakennettu pieneen puroon. Laitos toimi hevosvoimalla aikaisemman miesvoiman sijaan. Irtaimistoon kuului karstauskone, kaksi kehruukonetta, kahdet leveät ja kahdet kapea kangaspuut, neljä paria verankerintäsaksia, kaksi plyysikonetta sekä vanutus- ja höyrytyskoneet. Tehdas sai raaka-aineensa paitsi kotimaasta myös Venäjältä, josta tuotiin tosin vain karkealaatuista villaa. Myös väriaineet hankittii Pietarista. Aikaisemmin tehdas oli toiminut vain osan vuotta, mutta nyt se oli käynnissä koko vuoden. Sen sijaan verkatamppia saatettiin käyttää ainoastaan syksyllä ja keväisin vedenpuutteen vuoksi. Toimintaedellytysten parantuessa myös tuotanto monipuolistui. Aikaisemmin valmistettiin ainoastaan karkeaa ja hienoa verkaa, mutta esimerkiksi vuonna 1856 tehdas tuotti 11 eri verkalaatua sekä lisäksi mustaa friisiä.

Kun tarkastellaan Kalliolan verkatehtaan tuotantoa ja työvoimaa, voidaan todeta, että tehtaan vilkkaan toiminnan aika sijoittui 1850-luvun lopulle. Työvoiman määrä kaksikertaistui edelliseen vuosikymmeneen verrattuna, samoin kehrätyn villan määrä. Valmistetun veran märä sekä tuotannon arvo osoittivat tehtaan toimineen tuona aikan suotuisissa merkeissä. (s. 289-294)

Siikakosken sahan omistussuhteissa... Wilhelm Sillfors toimi sahanhoitajana vuoteen 1875, jolloin Siikakosken saha myytiin kauppias Isaac Snellmanille 15000 mk:n hinnasta. Vesisahojen aika oli loppumaisillaan. Vientisahoina ne eivät pystyneet kilpailemaan uusien suurien höyrysahojen kanssa (s. 268-269)

Vuoden 1859 asetuksessa maakaupan vapauttamisesta... paikkakunnan, jonne kaupan perustaminen oli sallittua, piti sijaita vähintään 5 peninkulman päässä lähimmästä kaupungista. Tulevalta kauppiaalta vaadittiin, että hän oli Suomen kansalainen, ripillä käynyt ja hyvämaineinen sekä "itse itsensä ja omaisuutensa hallitseva" sekä oli luku-, kirjoitus- ja lasku- ja kirjanpitotaitoinen. Ensimmäiset maakauppiaat Liperiin 1861: kolmantena kauppiasoikeudet 14.12.1861, Liperi, N:o 6, Isak Snellman, vuotuinen vero 140 ruplaa (s.325)

Liperiin perustettiin Suomen yhteisen maatilojen paloapuyhtiön alainen yhdistys v. 1861. Esimieheksi nimismies Leonhard Degert ja jäseniksi... tehtailija Isaac Snellman,..(s. 388)

Liperin ensimmäisen köyhäinhoitohallituksen (1853) jäseniksi valittiin...tehtailija Isaac Snellman... Jäsenet olivat pitäjän vaikutusvaltaisimpia ja huomatuimpia henkilöitä edustaen eri ammattialoja. (s. 398)

Henrik Renqvist (ankara herännäinen saarnaajai, Liperin rovastin apulainen) rakennutti rukoushuoneenKalliolan tilalle (v. 1822 valmistui), siirrettiin saarnaajaksi Porvooseen tuomiokapitulin välittömään valvontaan 1823. Renqvistiläinen ruokoushuone oli vielä paikallaan 1835, jolloin Kalliolan tilan ostanut tehtailija Isak Snellman vaati rakennuksen siirtämistä pois. Talollinen Ivar Sahlman sai tehtäväkseen tiedustella pastori Renqvistiltä, mihin rakennuksesta saatavat varat käytettäisiin. Tästä ei ole kuitenkaan säilynyt tietoja. (s. 521)

Morgonbladet no 188 18.8.1881 Dödsfall I Libelits har i dessa dagar aflidit vid 81 års ålder en på sin tid bland de verksammaste fabriksidkarne i Norra Karelen, Isak Snellman. Hemma från Uleaborg, bedref han en välkänd färgeri och klädesfabrik var en tid egare af Siikakoski såf, samt idkade dessutom jordbruk och haldel. (Karj.)

Östra Finland no 94 19.8.1881 edellisen alku

Suomalainen Wirallinen Lehti no 142 27.11.1869 - Isak Snellman ja Kondrad Söderholm toimivat maakauppias Abram Kokon konkurssipesän pesänhoitajina

Finlands Allmänna Tindning no 216 18.9.1845 Sedan jag under den 30 Maj 1835 af Bonden Anders Henriksson Nupponen, samt dess hustru Helena Mustonen och son Henrik Andersson Nupponen, emot erlade 920 Rub. B:co Ass.,tillhandlat mig 1/4: del af skattehemmanet N:o 6, i denne sockens Konttilansalmi by, men vid påföljde vinterting i tingslaget deri sökt lagfart, ej kunnat styrka säljernes åtkomst till den andel deraf, eller 13/108:del af hela hemmanet, hvilken säljarne skola i ägo bekommit at säljaren Anders Henriksson Nupponens stjufmoder Brita Kinnunen, samt stjufsyster Anna Nupponen och dennes man Bengt Sinkkonen; så äga den elle de, hvilka tro sig äga fog till klander emot min ofvanberörde åtkomst, att sådant inom behöring tid och å ort som vederhör anmäla; hvilket första gången kungöres. Liebelits den 12. Augusti 1845 Isak Snellman Klädes-Fabrikör

Wiborgsbladet no 24 28.9.1882 Fabrikören Snellmans arfvingar försålde den 14 dennes Kalliola no 6, Niemelä no 7 och Sierelä (vai Lierilä no 8) Gård i Liperi by af Libelits socken åt landthandladen Sormunen (Johan Sormunen, Isakin 8. lapsen Ida Elisabetin, s. 1836, puoliso, joiden poika Tauno Sormunen, s. 1876, ilmeisesti peri tilan) för en köpeskilling af 25.500 mark och åt samme köpare för 9.500 mark 2/3 af Siikakoski hemman i Kompero by af Libelits socken, hvartill hörer älfven Siikakoski vattensåg och klädesfabrik. (Karj.)

Suomalainen Wirallinen Lehti no 173 28.7.1883 (myös no 174 ja 175) Liperin kihlakunnanoikeuden määräyksen mukaan wiime toukokuun 10. päivästä manataan (?) merikapteeni Wilhelm Snellman (Isakin nuorin veli Johan Wilhelm G:son), jonka olopaikka on tuntematon, vastaamaan ensi lokakuun 30 p:nä kauppias I. Simosen tilalla Liperin pitäjässä ja kylässä alkavissa syyskäräjissä minun eräässä sanotussa oikeudessa vireillä olevassa jutussa tehtailija Isak Snellman-vainajan perillisiä vastaan, koskeva työpalkkaa. Joensuussa heinäkuun 21 p. 1883 Antti Asikainen

Merikapteeni Wilhelm Snellmanin aluksilla palveli useita hänen sukulaisiaan, oma poika, serkkuja, veljenpoikia, serkunpoikia ja kaukaisempia sukulaisia. Aina ei sukulaisen alaisen ollut onnellista palvella. Isakin poika Henrik Vilhelm (s.1841) palveli nimen omaan setänsä omistamilla aluksilla. Suoritti höyrylaivatutkinnon 1891. Toimi maihin jäätyään Oulun satamakapteenina, Hamina-Villenä. Johan Fridolf lähti merille Viipurista ja oleili ulkomailla kunnes palasi Liperiin. (Jorma Selovuo, toim., 2000: Snelmanit Suomessa)

• Oulun seurakunnan arkisto - Seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneiden luettelo 1805-1830 (IBa:1), jakso 82: 1817; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5738506 / Viitattu 9.8.2021
• Oulun seurakunnan arkisto - Rippikirja 1811-1824 (IAa:18, Palkolliset), jakso 158, sivu 171: S; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5617699 / Viitattu 9.8.2021

Muutto Oulusta Iisalmeen (muuttokirja Raaheen?)

• Oulun seurakunnan arkisto - Seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneiden luettelo 1805-1830 (IBa:1), jakso 119: Sisään ja ulos 1823; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5738365 / Viitattu 9.8.2021
• Iisalmen maaseurakunnan arkisto - Seurakuntaan muuttaneiden luettelot 1810-1841 (I Ba:2), jakso 45: In-Utflyttade år 1823; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7670045 / Viitattu 9.8.2021
• Iisalmen maaseurakunta rippikirja 1816-1826 (AP_II I Aa:12) Sivu 578 Ulmala 7 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4207... / Viitattu 20.08.2023

Muutto Iisalmesta Leppävirralle

• Iisalmen maaseurakunnan arkisto - Seurakuntaan muuttaneiden luettelot 1810-1841 (I Ba:2), jakso 48: In-/Utflyttade år 1824; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7670052 / Viitattu 9.8.2021
• Leppävirran seurakunnan arkisto - I Jb:3 Saapuneet muuttokirjat 1821-1825, jakso 203: 28.12.1824 Inhyses Hustrun Susanna Gabriels D:r Hietabacka; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5823819233&aineistoI... / Viitattu 20.8.2023
• Leppävirran seurakunnan arkisto - Pää- ja rippikirjat 1825-1835 (I Aa:17), jakso 461, sivu 1383: Warkaus ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6568211 / Viitattu 9.8.2021

Muutto Leppävirralta Liperiin

• Leppävirran seurakunnan arkisto - Seurakunnasta muuttaneiden luettelot 1828-1849 (I Bb:3), jakso 13: Inflyttade 1831 | Utflyttade 1831; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6939032 / Viitattu 9.8.2021