Johannes (Ivan) Vasileinpoika Karhapää

Is your surname Karhapää?

Research the Karhapää family

Johannes (Ivan) Vasileinpoika Karhapää's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Johannes (Ivan) Vasileinpoika Karhapää

Birthdate: (33)
Birthplace: Sonkaja, Ilomantsi, Finland
Death: March 7, 1918 (33)
Siilainen, Joensuu, North Karelia, Finland (teloitettiin)
Place of Burial: Ilomantsi, Finland
Immediate Family:

Son of Vasilei Feodorinpoika Karhapää and Anastasia Andreintytär Karhapää
Husband of Katri (Jekaterina) Iljantytär Karhapää and Anna Ivanintytär Palviainen
Father of Sergei Karhapää and Aleksi Karhapää
Brother of Jaakko Vasileinpoika Karhapää
Half brother of Feodor Vasileinpoika Karhapää and Eljas (Ilja) Vasileinpoika Karhapää

Managed by: Private User
Last Updated:

About Johannes (Ivan) Vasileinpoika Karhapää

Ortodoksisen uskonnon opettaja, kirkko- ja kunnallispoliitikko ja maallikkosaarnaaja. Sonkajanranta, Ilomantsi.

"Rannan Jussi".

Syntymä / Birth / Рождение:

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1884: Ilomantsi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1884: Иломантси православный приход, метрические книги, рождений 1884 г.:

Nro 64 - synt. 23.07.1884, kast. 19.10.1884. Ioann. Sonkajan kylän lampuoti Vasilij Feodorov Kargapjaja ja hänen vaimonsa Anastasija Andrejeva Guurinajnen, molemmat oikeauskoisia, Kummi: Huhuksen kylän populi Vasilij Feodorov Palviajnen.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4881080

Perhe Ilomantsin ort. srk:n pääkirjoissa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4877599

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4877601

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Sortavalan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1907: Sortavala Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1907: Сортавала православный приход, метрические книги, браки 1907 г.:

14. 29.07.1907. Sulhanen: Sortavalan kaupungista, ortodoksisesta seurakunnasta talollinen Ioann Vasiljev Karhapjaja, oikeauskoinen, ensimmäiseen avioliittoon, 26 vuotta. Morsian: Sortavalan ortodoksisesta seurakunnasta Paussunselän kylästä lastentarhanopettaja Jekaterina Iljinova Timola, oikeauskoinen, ensimmäiseen avioliittoon, 24 vuotta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3827545

II

Johannes Vasileinpoika Karhapää ja Anna Ivanintytär Toroskainen vihittiin 24.08.1914.

Kuolema / Death / Смерть:

Johannes Vasileinpoika Karhapää teloitettiin 07.03.1918 Joensuussa. Hänet haudattiin Ilomantsin Kokonniemen kalmistoon.

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=39405

Elämäkerta / Biography / Биография:

Johannes Karhapää (1884-1918) oli ortodoksiaktivisti, joka toi kotikylälleen Tuupovaaran Sonkajanrantaan kirkon, koulun ja tien. Hyvät teot kääntyivät kuitenkin Karhapäätä vastaan, ja sisällissodan myllerryksessä Karhapään elämä päättyi teloitukseen Joensuun Siilaisissa maaliskuussa 1918.

Siitä lähtien Karhapää on elänyt kylällä ihmisten puheissa - sekä ylpeyden että häpeän aiheena.

Esittelyteksti Liisa Pajukaarteen vielä julkaisemattomasta kirjasta Sovintoristi: [1]

Ivan Vasiljev eli Johannes Vasilinpoika Karhapää (1884–1918) oli ortodoksinen kirkko- ja kunnallispoliitikko, joka joutui mukaan myös päivänpolitiikkaan. Hän oli Venäjän ortodoksiseen piispaan tukeutuva kansanvalistaja, uskonnonopettaja ja karismaattinen maallikkosaarnaaja, mutta myös äärimmäisyysmies, joka herätti närää toiminnallaan.

Johannes Karhapää ortodoksiaktivisti, joka toi kotikylälleen Tuupovaaran Sonkajanrantaan kirkon, koulun ja tien.

Hyvät teot kääntyivät kuitenkin Karhapäätä vastaan. Maaliskuun vallankumouksen 1917 jälkeen alkoi Karhapäätä vastaan ankara julkinen polemiikki, ja lopulta vaadittiin hänen vangitsemistaan venäläisten kätyrinä ja vakoojana. Karhapään kohtalo sinetöityi pääsiäisenä 1918, jolloin valkoiset teloittivat hänet Joensuun Siilaisissa maaliskuussa vuonna 1918.

Hannu Pyykkönen: Johannes Karhapää - marttyyri vai luopio [2]:

Jo varhain - ilmeisesti PSHV:n alaisen paikallisen nuorisoyhdistyksen nimissä - hän lähestyi ortodoksista arkkipiispa Sergijtä pyytäen häneltä apua ortodoksisen uskon vahvistamiseen ja luterilaisuuden torjumiseen lasten kasvatuksessa. Pian tämän jälkeen Johannes lähestyi arkkipiispaa uudelleen toiveella saada paikkakunnalle ortodoksinen kansakoulu ja oman uskonnon opetusta. Tuohon aikaan koulujärjestelmä Suomessa oli vielä kehittymätön ja hajanainen. Koulut olivat usein (luterilaisia) kirkollisia alakouluja tai ns. kiertokouluja. Oppivelvollisuutta ei ollut ja koulutus oli siksi melko harvojen tarjolla.

Koulun perustamispyynnöstä alkoi melko vaikuttava ajanjakso Johannes Karhapään elämässä. Kuvioon tuli mukaan äskettäin perustettu Karjalan veljeskunta. Sortavalan Evankelinen Seura oli uskonnonvapauslain myötä aloittanut aggressiivisen luterilaistamiskampanjan kaikkialla Karjalassa, arkkipiispa Sergij ja hänen apulaisensa pappismunkki (myöhemmin arkkimandriitta) Kiprian päättivät, että sen torjumiseksi tarvitaan voimaperäistä sisälähetystyötä myös ortodoksien puolelta. Vuonna 1906 keskusteltiin Uhtualla alustavasti myöhemmin melko huononkin maineen saaneen Karjalan veljeskunnan perustamisesta, mikä sitten tehtiinkin seuraavana vuonna 1907 Aunuksen Vitelessä.

Veljeskunta saarnasi Jumalan sanaa ortodoksisten karjalaisten keskuudessa karjalan, slaavin, venäjän ja suomen kielillä sekä levitti rukouskirjoja ja muuta tarpeellista kirjallisuutta. Lisäksi avustettiin paikallisia pappeja mm. juhlien järjestelyssä sekä harjoitettiin hyväntekeväisyyttä, mm. tuettiin vähävaraisia kirkkoja ja tsasounia, järjestettiin laulukursseja sekä autettiin köyhiä.

Karjalan Veljeskunnan toiminta hiljeni tuntuvasti apulaispiispa Kiprianin kuollessa yllättäen 1914 vatsakalvontulehdukseen Pietarissa. Varsinaisesti Veljeskunnan lakkautti Suomen senaatti päätöksellään vuonna 1918. Toimintaa ja omaisuutta siirtyi vuonna 1921 arkkipiispan päätöksellä PSHV:lle ja Veljeskunnan koulurakennukset siirtyivät Raja-Karjalan kunnille tavallisiksi kouluiksi.

Mutta ennen tuota ennätti Johannes Karhapään elämässä tapahtua paljon. Hän sai aikaiseksi Sonkajanjärvelle ortodoksisen koulun, jonka Karjalan Veljeskunta perusti sinne vuonna 1908. Tämä oli yksi kolmesta samaan aikaan perustetusta koulusta ja sen opetuskieli oli suomi, vaikkakin niissä opetettiin myös venäjää.

Koulun perustaminen lisäsi paineita alueen kouluolojen parantamiseksi niin aluevirainomaisen (lääninhallitus) kuin paikallisten viranomaisten (Koveron kunta, myöhemmin Tuupovaara sekä Ilomantsin kunta) tahoilla. Sen seurauksena saatiin päätös, että Sonkajanjärvelle piti palkata (kunnalliseen) kouluun ortodoksinen opettaja, millä yritettiin "nollata" kirkollisen koulun perustaminen tai jopa estää se.

Mutta Karhapää yhdessä eräiden muiden paikallisten kanssa jatkoi oman koulun perustamisajatusta yhdessä Veljeskunnan kanssa ja yritti saada Veljeskunnan koululle jopa eräänlaista "korvaavan koulun" statusta paikallisviranomaisilta. Yhtenä perusteena oli jo edelläkin mainittu Veljeskunnan tekemä ja alueella erityisesti ortodoksien keskuudessa tarpeellinen sosiaalinen työ, köyhien ja vähävaraisten tukeminen ja kunnan puutteelliset sosiaalipalvelut.

Kaiken riitelyn ja monenlaisen hämmennyksen keskelläkin oma ortodoksinen koulu saatiin aikaiseksi ja Sonkajanrannan koulu aloitti lastenkouluna ja laajeni siitä neljäluokkaiseksi, jossa oli naisopettaja ja sivutoiminen poikien käsityönopettaja - eli käytännössä samanlainen kuin muutkin sen aikaiset kansakoulut. Koulu toimi entisessä tavallisessa maalaistalossa ja sen omisti kiinnekirjalla (ortodoksinen) hengellinen konsistori ja ylläpitäjänä toimi Karjalan Veljeskunta. Jo vuonna 1911 siellä toimi eräänlainen sisäoppilaitos, jossa etenkin köyhät ja hieman kauempana asuvat koululaiset voivat siis jopa asua ja ruokailla.

Koulun viereen saatiin myöhemmin oma kirkkorakennus vuonna 1915 erään pietarilaisen kauppiaan lahjavaroilla ja se vihittiin naisprofeetta Hannan nimikkopyhäköksi. Kirkko ei siis ollut alueen seurakunnan, Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkko, vaan Veljeskunnan kirkko. Kirkon vihkiminen pienellä paikkakunnalla oli suuri tapahtuma, johon otti osaa myös Suomen silloinen ortodoksinen arkkipiispa Sergij seurueineen, joka muodostui lukuisista papeista ja Valamon munkeista.

Johannes Karhapään osuus kaikessa tässä toiminnassa oli merkittävä ja se aiheutti sekä kiitollisuutta että kateutta, jopa vihaa kaikista suomalais-nationalistisimmissa henkilöissä. Siksi kaiken tämän ja monen muun asian seuraukset olivatkin sitten myöhemmin katastrofaalisia Johannekselle itselleen.

Johannes toimi edelleen aktiivisesti ortodoksisuuden puolustajana ja sivistyksen levittäjänä alueella. Hänen toimintansa taustalla oli luonnollisesti ortodoksinen kirkko ja tuonaikaiset venäläiset vallanpitäjät, tsaarin hallintokoneisto. Hänellä oli luonnollisesti hyvät yhteydet niin Karjalan Veljeskuntaan kuin vaikka silloiseen vuosina 1909-1917 toimineeseen kenraalikuvernööri Seyniin. Kaikki nämä yhteydet ja hänen toimintansa ortodoksisen uskon - "ryssän uskon" - levittäjänä katsottiin hänen vahingokseen myöhempinä aikoina Venäjän vallankumouksen ja Suomen valtiollisen itsenäisyyden lähestyessä ja niiden melskeissä.

Johannes Karhapää tai kuten se konsistorin nimityksessä oli, Ivan Vasilievitš Karhapää, toimi sitten - vastustajien panettelun mukaan ilman mitään sivistystä - kiertävänä ortodoksisen uskonnon aineenopettajana Joensuun, Ilomantsin, Taipale-Polvijärven ja Kuopion ortodoksisten seurakuntien alueella saaden aikaan paljon edistystä ja muutoksia. Mutta samalla hänet leimattiin yhä suuremmalla - etenkin luterilaisella - joukolla tsaarivallan kätyriksi, santarmien nuuskijaksi ja ei-tervetulleeksi vierailijaksi.

Karhapää teki ortodoksista sisälähetystyötä Tuupovaaran ja Ilomantsin seudulla todennäköisesti PSHV:n nimissä. Parhaita toiminnan vuosia olivat vuodet 1. maailmansodan aikoihin, jolloin hänestä tuli tunnettu, mutta samalla myös vihattu persoona.

Suomen itsenäistymisen alkutaipaleet, Venäjän ns. helmikuun vallankumous johtivat moniin toimiin Suomessa ja niillä oli suuria vaikutuksia etenkin ortodoksien elämään, heitähän oli totuttu pitämään luterilaisessa Suomessa "ryssänuskoisina". Kouluja suljettiin ja ihmisiä pidätettiin. Ihmisiä paneteltiin ja jopa herjattiin julkisesti. Karhapäätä nimitettiin kansallismielisissä lehdissä aivan kohtuuttomasti "erääksi Pohjois-Karjalan pimeistä voimista". Mm. maineikas suomalainen historiantutkija, Helsingin yliopiston professori ja saman seudun asukas kuin Karhapää, Kauko Pirinen, on sanonut:

"Syytökset olivat selvästi kohtuuttomia. ... Hän oli selvästi vakaumuksen mies, olkoonkin, että tämä vakaumus suomalaiskansallisen ajattelutavan omaksuneiden ortodoksienkin mielestä oli väärä."

Karhapäätä vaadittiin pian vangittavaksi ja ajojahti päättyi ensin Karhapään erottamiseen toimestaan. Sonkajanrannan koulu kunnallistettiin 1917 ja kouluun laitettiin opettajaksi syksystä alkaen tuupovaaralainen kansallismielinen jääkäri, joka oli komennettu Saksasta erikoistehtäviin Suomeen. Uusi, arkkipiispa Sergijn jälkeen Suomen ortodoksista kirkkoa johtanut Suomen hiippakunnan piispa Serafim veti myös tukensa pois Karhapäältä ja kaikki tämä johti viimein siihen, että Johannes Karhapää vangittiin kansalaissodan aikana, vietiin Joensuun lähistöllä olevalle Siilaiselle, missä hänet tiettävästi pääsiäisen aikoihin vuonna 1918 ammuttiin ja haudattiin joukkohautaan "ryssän kätyrinä" punaisten kanssa ilman mitään tutkinta-asiakirjoja tai ilman mitään kirjattua päätöstä.

Johannes Karhapää kuoli mielestäni myös ortodoksisen kirkon marttyyrina, vaikkakaan tuota asemaa ei hänelle vielä ole virallisesti suotu. Hän puolusti omaa uskoaan ja kirkkoaan vaikeissa oloissa uskollisesti ja vakaumuksella ja joutui kärsimään tästä. Tapahtumat, joiden seurauksena hänet murhattiin, johtuivat yhteiskunnallisista asioista, joissa Johannes Karhapäällä ei liene ollut suurtakaan roolia. On sanottu, että Karhapää ei ollut sosialisti eikä hänellä ollut yhteyksiä punaisiin, vaan hän oli tsaarin vallan kannattaja, joka työssään tukeutui venäläiseen, siis silloiseen oman kirkkonsa piispaan. Varmasti hän osin oli ortodoksisuudessaan - se lienee meidän vähemmistöön kuuluvien "oikeus" ja "helmasynti" - myös äärimmäisyysmies, joka toiminnallaan aiheutti ajoittain suurtakin närää luterilaisissa ja etenkin kansallismielisissä piireissä. Joka tapauksessa myöhemmin paikkakuntalaisetkin pitivät murhaa virheenä ja sanoivat, ettei Karhapäästä kommunistia olisi millään saatu. Vakaumuksen mies, joka kaatui oman ortodoksisen uskonsa vuoksi.

Omalle ortodoksiselle kirkollemme venäläisyys ja kirkkomme venäläiset juuret ovat aina olleet todella vaikea asia. Suomen ortodoksisessa kirkossa ovat pitkään hallinneet suomalaiskansallisen ajattelutavan omaksuneet karjalaiset. Koska heitä aikaisemmin haukuttiin laajalti "ryssiksi" lähinnä heidän ortodoksisen uskonsa takia, siksi he ovat aina halunneet osoittaa, että karjalaiset ovat suomalaisia eikä venäläisiä, "ryssiä".

Johannes Karhapään elämä on kauan ollut salaperäisyyden verhoama. Ehkä siksi, että jotkut silloiset asianosaiset ja myös heidän jälkeläisensä tunsivat huonoa omaatuntoa asioiden saamasta käänteestä - murhasta - ja niistä haluttiin vaieta. Joka tapauksessa hän oli - kuten sanonta kuuluu - "legenda jo eläessään" ja on sitä yhä. Nyt hänestä jo uskalletaan puhua julkisestikin - tosin näyttää siltä, että vain kirkon ulkopuolella.

Veikko Huotarinen: Johannes Karhapää 1884-1918 [3]:

1. Isä Esipaimen kertoo seurakunnalleen marttyyrista kylänsä hyväntekijästä, opettajasta, saarnaajasta, koulun ja kirkon rakennuttajasta viattomasta Herramme palvelijasta, joka yht´äkkiä napattiin, vangittiin, vietiin viimein teloitettiin.

2. Marttyyrin elämänkaari piirtää näkyviin menneisyyden: talviyön, kiväärinpiiput, piinatun ahdingon, pitkän rekimatkan läpi pimeän erämaan, harmaan vankisellin, rotat, nälän, jäisen kylmyyden, joukkohaudan, jonka reunalla valkoinen sapeli katkaisi kielen, nenän, suloisen suun, laukaukset, jotka sammuttivat jalon elämän.

3. Köyhä renkipoika Sonkajanrannan syrjäkylästä rajan pinnasta opiskeli nuoruudessaan Sortavalan seminaarissa. Valmistuttuaan opetti vihattua venäjää, veljeili venäläisten ystäviensä, itse Sortavalan piispan kanssa, hankki naapurimaasta varoja kylänsä kouluun, maantiehen, venäläisen rahamiehen lahjoitusvaroin kirkonkin kyläänsä rakennutti.

Ne olivat verirahoja; riittäviä todisteita aikana, jolloin mielipide, veljeily, kreikkalaiskatolinen uskonto keskellä totista luterilaisuutta, kauna, kateus, kuiskuttelu riittivät sytykkeiksi vangita toisinajattelija, tappaa punainen punikki, mokoma bolshevikki. Hyvyyttä ja vanhurskautta julistava viaton saarnamies napattiin, yht´äkkiä omaistensa keskeltä katosi.

Pidättäjät itse toimivat syyttäjinä, tuomareina, teloittajina kaukana tuntemattoman erämaan sydämessä jäisen joukkohaudan kupeessa. Oman kirkon ylipappikin pesi viattoman vierellä Pilatuksen tavoin kätensä.

4. Kuuden peninkulman päästä Siilaisten joukkohaudasta Joensuun kupeelta vaimo kaivoi ruumisläjästä rakkaimpansa; äsken kotona neulotut tutut villasukat paljastivat mustaksi muuttuneen omaksi armaaksi. Kotisaunassaan Sonkajanrannan kylässä kaukana pesi ja raaputti mullat rakkaimmastaan, puki ruumiin Pietarista hankittuun juhlapukuun, itki ja valitti lastensa kanssa arkun äärellä keskelle korpea yksinäisen naisen syvää itkua, saatteli viimein rakkaansa arvokkaasti Kokkoniemen kalmistoon Ilomantsin kirkkomaahan.

Pimeyden voimat tekivät kaikkensa hävittääkseen syyttömän pyhän muiston: kolmesti raskas hautakivi katosi kummulta järveen, vasta neljännellä jäi paikalleen. Isä Vasili sementoi poikansa hautapaaden suomalaiseen maaperään kiinni.

5. Evankeliumin kirkas valo tulvii marttyyrin rakennuttaman kyläkirkon alttarista lävistäen kesäisen kukkaniityn, perhoset, siivekkäät, sinisen järven, meidätkin, jotka seisomme akkunan alla: - Avaa silmäsi kuten naisprofeetta Hanna sanoo. Rakasta. älä veljeäsi vihaa. Jokainen ihminen on sinun veljesi. Konevitsan mieskvartetti alleviivaa arvokkaat ajatukset. Vierelläni eduskunnan puhemies vavahtaa; hänellä on täältä viemisinään kalliita terveisiä. Minäkin yritän painaa sanat visusti mieleen.

6. Sovinnon risti Sonkajanrannan syrjäkylän kirkkopihassa saarnaa: Tänäkin päivänä vaeltaa viaton hyväntekijä ristintietä. Vapahtajamme tavoin hänet pidätetään, piinataan, tuomitaan, surmataan syyttömänä mielipiteen, poikkeavuuden, rodun, uskonnon vuoksi. Monenlaiset ovat tekemällä tehdyt syytökset. Mitään viaton ei tälle maailmalle mahda.

………… Keskitysleirin kauhun ytimessä taivaallinen lähettimme suuri J.S.Bach ja alttoaaria kuin tilauksesta: - Erbarme dich mein Gott.

Juuri junasta laskeutuneet katselivat meitä sähköaidan takaa. Soitimme lauloimme rauhoittelimme etteivät kauhistuisi, syöksyisi suinpäin pakoon.

Teimme yhteistyötä pirujen kanssa, vaikka emme sitä tahtoneet. Soiton ja laulun avulla yritämme itse pelastua helvetin kidasta.

He kulkivat jonossa rauhallisina kohti kaasukammiota krematorion pitkää piippua; kauheaa kuolemaansa

luottaen soittoomme, paholaisten vakuutteluihin: - Kaikki on hyvin.

Kun altto laulaa Bachin Matteuspassiossa katumusta ”Erbarme dich mein Gott um meiner Zähren willen” … ja jaloa kärsimystä säestää jousien valitus, hellyys valahtaa syvälle sydämeeni. Musiikki avaa ovet Jumalan tulla.

”Miten se oli mahdollista, että he sellaista teki, kuinka he siihen kykeni. Kun soitimme, heidän julmat kasvonsa pehmenivät muuttuivat; vartijakin alkoi näyttää ihmiseltä.

Kun soitto lakkasi, muutamassa hetkessä muuttuivat jälleen pedoiksi: huusivat potkivat ärjyivät ärhentelivät.

Kerran konsertin jälkeen löivät sattumalta eteen saapunutta lasta, huitaisivat moukarinyrkillä polkaisivat liejuun sumeilematta tappoivat korvissaan riepuihin kääriytyneen äidin pohjaton valitus.”

Minulle avautuu taas koko näyttämö: elämän ihmeellinen kauneus, iljettävä rumuus. En voi muuta kuin ääneen itkeskellä. ”…schaue hier,Herz und Auge weint vor dir bitterlich. Erbarme dich.”

Veikko Huotarinen

Lähteet:

[1] Oikeauskoisen nousu ja tuho (DVD) [http://www.ortodoksi.net/index.php/Oikeauskoisen_nousu_ja_tuho_(DVD)]

[2] Hannu Pyykkönen: Johannes Karhapää - marttyyri vai luopio. [http://internetaalio.blogspot.fi/2012/10/81-johannes-karhapaa-marttyyri-vai.html]

[3] Veikko Huotarinen: Johannes Karhapää 1884-1918 [http://personal.inet.fi/koti/huotarinen/lehtijutut/karhapaa.htm]


Lisätietoja - More information - Больше информации:

Joensuun Siilainen: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/31728-siilainen


Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 25. viikkoprofiili (29.05.2016-04.06.2016).

view all

Johannes (Ivan) Vasileinpoika Karhapää's Timeline

1884
July 23, 1884
Ilomantsi, Finland
1908
August 2, 1908
Age 24
Ilomantsi, Finland
1910
January 23, 1910
Age 25
Ilomantsi, Finland
1918
March 7, 1918
Age 33
Joensuu, North Karelia, Finland
????
Ilomantsi, Finland