Juhana Laurinpoika Kainulainen

Talollinen, maanviljelijä, erämies, kalastaja ja kuudennusmies.

Runonlaulaja.

Villala, Kesälahti.

Profiilikuva: Kesälahdella edelleen elävän tarinan mukaan Juhana lauloi loitsunsa kuvan uhripetäjän alla Elias Lönnrotille. Petäjän lähellä on Juhanantupa, karjalaistyylinen talo, jossa voi vierailla ja järjestää juhlia kesäaikaan. (C) Maria Pirhonen 2016.

Syntymä / Birth / Рождение:

Kesälahden evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1788: Kesälahti Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1788: Кесялахти лютеранский приход, рождений 1788 г.:

Nro 7. Synt. 21.09.1788, kast. 28.09.1788. Johan. Vanhemmat: Lars Kainolain, Maria Hirvoin, 22. Kummit: Petter Pennain, Anna Tolvain. Humovara.

Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1758-1818 (I C:1), jakso 121, syntyneet 1788

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5428520]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Kesälahden evankelisluterilainen seurakunta, vihityt v. 1828: Kesälahti Evangelical-Lutheran Parish, Marriages year 1828: Кесялахти лютеранский приход, браки 1828 г.:

Nro 8. Junii 15. Bde Wärden Ungklen Johan Larsson Kajnulain med Bde Enkan Walborg Ketolain, bägge ifrån Willala.

Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1819-1835 (I C:2) , jakso 95, vihityt kesäkuu 1828

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5428713]

Kuolema / Death / Смерт:

Kesälahden evankelisluterilainen seurakunta, kuolleet v. 1847: Kesälahti Evangelical-Lutheran Parish, Deaths year 1847: Кесялахти лютеранский приход, смертей 1847 г.:

Nro 17. kuol. 08.05.1847, haud. 16.05.1847. Johan Kainulain, 59, sjukdom. feber, Bonde gift, Willala No 23.

[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7401115]

Elämäkerta / Biography / Биография:

Ota kultainen kurikka
eli vaskinen vasara,
jolla korvet kolkuttelet,
metät synkät sylkyttelet,
että vilja karkuaisi
miehen ehtiän eteen. [1]

Juhana Laurinpoika Kainulainen oli kesälahtelainen talollinen, joka oli tunnettu runonlaulajana. Juhana syntyi Kesälahden Villalassa Lauri Laurinpoika Kainulaisen ja hänen vaimonsa Maria Hirvosen vanhimpana lapsena. Isä Lauri oli myös tunnettu tietäjä ja metsälukujen lukija. [2, 3]

Suurten rajakarjalaisten runonlaulajasukujen Vornasten ja Shemeikkojen tavoin Kainulaiset olivat tunnettuja eränkävijöitä. Eränkäynti onkin ollut eräs keskeinen ns. kalevalaista perinnettä säilyttävä ja ylläpitävä tekijä. Martti Haavio kuvasi runolliseen tapaansa Kainulaisen uljaissa metsämiehen loitsuissa yhdistyvän ihmeellisellä tavalla tarkoituksenmukaisuus, saaliin tavoittelu rukouksin ja manauksin sekä toisaalta loistokas sanamaalailu, joka kohdistuu puhtaaseen, talviseen, valkohankiseen metsään, metsän asukkaisiin ja sitä kansoittaviin yliluonnollisiin olentoihin. Ne ovat siis mitä parhainta erämiehen tunnelmarunoutta. [4, 5]

Elias Lönnrotin runonkeruumatka

Elias Lönnrot tapasi Juhana Kainulaisen ensimmäisellä runonkeruumatkallaan vuonna 1828. Kainulaisen runotaidon painopiste oli loitsuissa, jotka Kainulainen oli oppinut isältään. Loitsut olivat sekoitus vanhaa kalevalaista maailmaa ja uutta, roomalaiskatolista maailmaa. [6, 7]

Elias Lönnrot kertoo [8]:

Kesäkuun 8. päivänä, sunnuntaina, tulin Kesälahdelle, joka jo luetaan Karjalaan kuuluvaksi. - Kainulainen, se oli minulle osoitetun laulajan nimi, ei ollut kotona. Hän oli parhaillaan uittamassa tukkilauttaa Puhoksen sahalla, jolta häntä kuitenkin odotettiin seuraavana päivänä palaavaksi,
Odotin mainittua laulajaa koko maanantain, ja kun häntä ei kuulunut, päätin odottaa vielä kauemmin, Päivällisaikaan seuraavana päivänä hän vihdoin tuli, mutta matkasta hieman väsyneenä tahtoi ensin levätä. Illalla hän kuitenkin lauloi minulle vähän ja lopettaessaan vakuutti, etten koko päivässä ehtisi panemaan kirjaan kaikkia lauluja, jotka hän osasi ja jotka vielä olivat kirjoittamatta. Seuraavana aamuna pyysin häntä taas aloittamaan laulamisensa. Hän vastasi, ettei hän, vaikka olikin vanhin poika, saattanut jäädä pois perheen yhteisestä työstä, sillä sen johdosta olisi voinut syntyä epäsopua ja tyytymättömyyttä hänen muissa veljissään, ja sitä hän tahtoi kaikin tavoin välttää.
Illalla Kainulainen palasi veljineen metsästä. Kerroin heille, että minun oli ollut mahdoton hankkia päivämiestä, ja koetin taivuttaa muita suostumaan siihen, että annoin heille yhteisesti palkkalaisen päivärahat, joilla he tilaisuuden tullen saattoivat palkata miehen nyt poisjäävän veljen työtä korvaamaan. He lupasivat ottaa asian harkitakseen, ja seuraavana aamuna he suostuivat tähän ehtoon. Nyt siis laulaja oli käsissäni. Hän oli sangen tyytyväinen tähän lomaansa ja mainitsi moneen kertaan, ettei hänellä vielä koskaan ollut ollut niin suurta hyötyä lauluistaan kuin nyt. Iltapäivällä hän arveli olevan vielä enemmän syytä tähän tyytyväisyyteen, kun satoi hieman rankemmin ja hän nyt oli katon suojassa.
Kirjoittelin muistiin hänen laulujansa aamusta alkaen myöhäiseen iltaan muitta keskeytyksissä kuin mitä ateriat aiheuttivat ja lukuun ottamatta puolta tuntia, joksi päästin hänet kahvia keittämään. Tätä hän itse ehdotti osoittaakseen suurta mielihyväänsä vapaudesta, joka hänellä sinä päivänä oli raskaammasta työstä. Rahvas näillä seuduin ei muuten ole tottunut kahviin, vaikka tämä Kainulainen oli hankkinut itselleen kahvipannun ja oppinut kahvinkeittotaidon. On otettava huomioon, että hän oli kirkonmies ja lienee tämän arvonsa johdosta tahtonut hankkia itselleen tuon korukalun.
Kun illalla kysyin, osasiko hän vielä runoja, hän vastasi, että niitä vielä saattoi olla jäljellä sen verta kuin panin kirjaan yhdessä päivässä, mutta lisäsi samalla, että hänen oli vaikea palauttaa niitä kaikkia mieleensä. Tahdoin siis samoilla ehdoilla vielä seuraavaksi päiväksi hänet saada esilaulajakseni, mutta hän neuvoi minua olemaan hukkaamatta niin paljon rahaa hänen tähtensä. "Huomenna", hän sanoi, "meillä kaikilla on kotityötä, ja jollei teistä tunnu epämukavalta, voitte silloin panna kirjaan loput, sillä minä saatan varsin hyvin tehdä työtä ja laulaa samalla." Suostuin tähän ja kirjoitin seuraavana päivänä hänen vieressään lyijykynällä sen, minkä hän saneli. Täten tulin viipyneeksi tässä talossa useita päiviä. Koko ajan vanha emäntä ja muu väki kohteli minua sangen hyvin.

Lähtiessään Kainulan talosta Lönnrot oli kartuttanut varastoaan 59 eri loitsulla ja runolla, esim. Oravaa pyytäissä, Jänistä pyytäissä, Kärppää pyytäissä, Repoa pyytäissä ja Peuraa pyytäissä sekä Karhun lumous. Lönnrot oli vaikuttunut saamastaan kohtelusta Kainulan talossa sekä Juhana Kainulaisen laulutaidosta. Vielä vuonna 1834 Lönnrot kirjoitti ystävälleen: "Kaikilla matkoillani en ole tavannut parempata laulajata kuin Juhana Kainulaisen Kesälahdessa ja Arhippa Perttusen Latvajärvessä." [6, 7]

Loitsuja ja runoja

Lönnrotin keräämistä Juhana Kainulaisen runoista suurin osa oli loitsuja. Matkakuvauksessaan Lönnrot kiinnitti erityistä huomiota hänen metsästysloitsuihinsa julkaisten peuran, ketun ja jäniksen pyyntiloitsut. Hän halusi antaa ”lukijalle käsitystä siitä, miten suomalaiset metsämiehet rukoilevat metsän jumalia”. [9, 10, 5]

Kainulaisen loitsuista valtaosa on kuitenkin parannusloitsuja. Hänen sairaankylvetykseensä sisältyvät Anna-Leena Siikalan sanoin ”suomalaisen loitsuston mahtavimmat avuksipyyntöjaksot”. Vanhan tautiopin mukaisesti Kainulainen esittää vaivojen aiheuttajan syntykuvauksia, esimerkiksi tulen, käärmeen ja pistoksen synnyt. Loitsijan avuksi anomat hahmot ovat jumalia, pyhimyksiä, haltioita, vainajia, jopa itse paholainen; nämä siis periytyvät sekä etnisestä uskonnosta että kristinuskosta ja ovat loitsuissa samanarvoisia. On oletettu, että Lönnrot ohitti kertomuksessaan Kainulaisen parannusloitsut, koska ne manauksia ja ei-kristillisiä hahmoja sisältävinä eivät sopineet hänen idealisoivaan kuvaansa Kainulaisesta valistuneena miehenä. Voi myös ajatella, että Lönnrotin avainkokemus Kainulassa oli juuri metsämystiikka, Juhanan isältä peritty metsämiehisyys ja suhde metsänjumaliin. [9, 10, 5]

Juhana Kainulainen lauloi myös kertovia runoja, häärunoja ja lyyrisiä runoja. Kertovista merkittävin on jyhkeästi muotoiltu Lemminkäisen virsi, jonka pohjalta hahmottui Kalevalan Lemminkäisen pohjateksti. Kainulaisen kertovissa ja lyyrisissä runoissa niin sankari kuin puhuja on jälleen mies ja ilmaisu miehistä. Laulukilvassa sanat tulevat ”suusta karvaisesta kuin petran persehestä”, tupaa pyydetään ”tantsia tasaisten miesten, miesten nuorten notkutella” ja laulaja lisää säkeitä sitä enemmän mitä useampi oluttuoppi hänelle annetaan. Runoissa painottuvat nuoren miehen elämässä keskeiset teemat: avioituminen, rakkaus ja seksuaalisuus; kylän ja suvun painostavat odotukset ja niiden uhmaaminen, sodassa kuolemisen uhka. [9, 10, 5]

On arveltu, että Juhana Kainulainen oli Lönnrotin ensimmäisen runonkeruumatkan ”ratkaiseva elämys” ja että häneen vaikutti yhtä paljon Kainulaisen ”runollinen” ympäristö ja ”runollinen” olemus kuin itse runot. Mikä tässä elämyksessä oli Lönnrotin laulajakäsityksen kannalta keskeistä? Tuskin pelkkä ”runollisuus”, vaan tapa jolla laulaja sitä toteutti. Yksi ulottuvuus siinä on varmasti miehisyys: 26-vuotiaaseen Lönnrotiin lienee tehnyt vaikutuksen parasta miehuuttaan elävä ja sitä runoissaan suvereenisti ilmaiseva laulaja. Toinen ulottuvuus on Kainulaisen kyky saada loitsurunoin yhteys mystiikkaan, unimaailmaan – tilaan, jonka Lönnrot oli juuri tajuamassa yhtä tärkeäksi kuin järjen ja logiikan maailman. Kolmas, eikä suinkaan vähäisin, on Lönnrotin tulkinta Juhana Kainulaisesta laulajana. Hänelle Kainulainen edusti laulajatyyppiä, joka kykenee ilmiömäisen hyvin muistamaan ja uskollisesti toistamaan lapsena kuulemansa, isiltä perityn. Juuri tällaisten talonpoikien ansiosta runot olivat hänen mukaansa pelastuneet unohdukselta aikakaudesta toiseen. [9, 10, 5]

Tyyli

Juhana Kainulainen manasi loitsuissaan, hyvien voimien ohella, avukseen hiisiä ja perkeleitä. Niin ikään hänen kerrotaan nostaneen käärmeitä sekä saaneen varkaan katumapäälle, keinoilla, jotka tuskin olivat varkaan näkökulmasta erityisen miellyttäviä. Tarinoissa tietäjien mainitaan jättäneen majapaikassaan tavaransa yöksi rekeen, sillä kukaan ei tohtinut niihin kajota. Sitä emme saa koskaan tietää, pitikö Kainulainen yllä maagista pelotetta paikallisten ihmisten keskuudessa. Yleisesti ottaen tietäjien kunnioittamiseen liittyi ripaus pelonsekaista salamyhkäisyyttä - uskottiinhan tietoniekoilla olevan hallussaan ikiaikaista tietoa, taitoa ja voimaa, joista tavallisilla kuolevaisilla oli olemassa ainostaan kalpea aavistus. [4, 5]

Toisaalta Kainulainen kuvataan häntä käsittelevissä kirjoituksissa hartaaksi kristityksi. Historiallisia lähteitä arvioitaessa tulee muistaa, että myönteisten lausuntojen antaminen tietäjä-runonlaulajista saattoi olla tietoista "politiikkaa", jotta runonkeruu saatiin näyttämään kunnialliselta työltä kirkon edustajien ja muun sivistyneistön silmissä. Esimerkiksi Lönnrot joutui varmasti usein pappiloissa vieraillessaan perustelemaan keruutoimintansa mielekkyyttä, pakanallisia tapoja tuolloin vielä ahkerasti harjoittavan rahvaan parissa. Vastaavasti paikalliset ihmiset olivat tuskin halukkaita kertomaan tai kantelemaan sivistyneistön edustajille tietäjien mahdollisesti aiheuttamista ristiriidoista yhteisönsä sisällä. Sen saneli jo luonnollinen itsesuojeluvaisto. [4, 5]

Karhunpeijaiset

Suomalaisen eräkulttuurin kauden merkittävimmän rituaalisen juhlan (häiden ohella) muodostivat karhunpeijaiset. Karhun rituaaliseen metsästysnäytelmään kuului kolme pääjaksoa: karhun pyynti, peijaiset ja karhun palauttaminen takaisin metsään tai metsälle. Näytelmän kaikkiin jaksoihin saattoivat osallistua ainoastaan karhunkaatajat. Rituaalin tapahtumia vietiin eteenpäin kalevalamittaisina vuorolauluina ja puhutteluina- [4, 5]

Kainulaisen karhurunoista ensimmäinen liittyy peijaisaterian alkuun ja toinen kallon palauttamiseen kallohonkaan. Lyhyen peijaisrunon alussa laulaja pyytää "mehtolan metistä muoria ja metän kultasta kuningasta" saapumaan häihinsä. Tätä seuraa loitsujakso, jossa tietäjä riistää karhulta tämän aistit ja estää näin jalosukuisen peijaisvieraan mahdollisen koston. [3, 4]

Vanhempien peijaiskuvausten mukaan metsästäjät söivät juhla-aterialla karhun pään sekä irrottivat sen hampaat, jotka jaettiin metsästäjille. Eri ruumiinosien käsittelyn myötä karhun mahti siirrettiin saman yhteisön miehille - aiemmin mahdollisesti klaanin edustajille. Samalla estettiin vainajan henkeä löytämästä surmaajiaan ja vahingoittamasta ihmisten hyvinvointia. Peijaisissa karhun kaikki luut otettiin talteen metsään palauttamista varten. Luiden rituaalinen käsittely, kuljetus ja säilytys mahdollisti karhun sielun asettumisen uudelleen ruumiiseen ja heräämisen henkiin saalismaille. Aterian ja ohjelman jälkeen järjestäytyi juhlaväki kulkueeksi, joka saattoi karhuvainajan maalliset jäännökset pyhälle kallopetäjälle. Kallo ripustettiin laulun säestyksellä honganoksaan ja loput luut haudattiin puun juurelle. [4, 5]

Kertoman mukaan Kainulainen vei kaatamiensa kontioiden kallot Karhukallion petäjään laulujen säestyksellä. Kainulaisen esittämässä kuljetus-laulussa on harras ja suorastaan kaihoisa tunnelma. Karhunkaatajan käyttämiä kieli- ja mielikuvia mukaillen saatetaan armas vainaja kuninkaiden tavoin kultaista kujaa ja hopeaista tietä myöten, yli hienojen kankaiden, kohti auvoisaa leposijaa. Niin ikään virressä lepytellään vainajaa: sille kerrotaan ettei viimeinen matka ole pitkä, perillä sille tuo tuuli turvan ja sen saatavilla on aina syötävää ja juotavaa. [4, 5]

Viitteet:

• [1] Suomen Kansan Vanhat Runot: Juhana Kainulainen. SKVR VII5. 3272. Kesälahti. Lönnrot S, n. 173 b. -28. (Metsälle lähtiessä)
• [2] Kesälahden seurakunnan syntyneiden luettelo
• [3] Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 365-366.
• [4] Pasi Klemettinen: Juhana Kainulainen - kirkkokuria ja karhunpeijasia. Elore 2/1999, 6. vuosikerta. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry., Joensuu.
• [5] Kooste Reijo Savola.
• [6] Omat on saamani sanani - Juhana Kainulaisen runot. Kesälahti-seura.1997.
• [7] Kooste Maria Pirhonen.
• [8] Elias Lönnrot: Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta 1829. SKS (1952, 1979, 1985, 2002).
• [9] Senni Timonen: Elias Lönnrot ja runonlaulaja. Kalevalan kulttuurihistoria, SKS 2008.
• [10] Isien ”pyhä perintö”: Juhana Kainulainen. Kalevalan kulttuurihistoria. Kalevalaseura. [https://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p1a2&s=p1a2s1s1&h=hp1a...]

  ---

Lähteitä

• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1758-1818 (I C:1), jakso 121, syntyneet 1788 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5428520
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Lastenkirjat > Lastenkirjat 1791-1807 (I Ab:1), jakso 67 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27765196
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Pää- ja rippikirjat 1817-1830 (I Aa:6), jakso 100, sivu 97, Willala 23 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27435346
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Lastenkirjat > Lastenkirjat 1808-1831 (I Ab:2), jakso 91, Villala 23 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27166168
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Pää- ja rippikirjat 1831-1839 (I Aa:7), jakso 118, sivu 114 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27436832
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Pää- ja rippikirjat > Pää- ja rippikirjat 1838-1853, jakso 184 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31692376
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Lastenkirjat > Lastenkirjat 1838-1852, jakso 132, Willala 23 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31692739
• Kesälahden seurakunta > Kesälahden seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1836-1859, jakso 82, sivu 200, kuolleet 1847 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7401115

  ---

  
  

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Kesälahden paikkakuntaprojekti
• Juhana Kainulaisen tilalla asuvasta Leo Karppasesta: YLE: Leo Karppasen elämäntyö on veistetty karjalaiseen puuhun. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/27/leo-karppasen-elamantyo-on...

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 172. viikkoprofiili (24.03.2019-30.03.2019).