Kalervo Kurkiala

Kalervo Kurkiala (born Kalervo Groundstroem, 16 November 1894 – 26 December 1966) was a Finnish soldier who later became a pastor. During World War I he served as a volunteer in the German light infantry, his first engagement being on the Misa River in Latvia on the eastern front in 1916. He was a battalion commander in the White Army during the Finnish Civil War, which broke out in 1918. After being ordained in 1919, for a while he was an army chaplain before assuming civilian duties as a pastor and teacher. For several years he served with the Seamen's mission in Australia. During World War II, in 1941 Kurkiala volunteered as chaplain to the Finnish volunteer brigade in the Waffen-SS. After the war, for many years he was a pastor in Sweden.

Birth and early education

Kalervo Groundstroem was born in Längelmäki on 16 November 1894. His parents were Karl Johan Gabriel Groundstroem and Aina Fredrika Widbom. His brother was jäger Captain Ensio Groundstroem. In 1913 Groundstroem graduated from the Helsinki Normal school and joined the Hämäläinen student nation. He studied at the Theological Faculty of the University of Helsinki between 1913 and 1915, gaining a first degree in 1914.

Finland was part of the Russian empire throughout Groundstroem's childhood and early manhood. A degree of civil liberty was obtained in 1907, with a parliament elected under universal suffrage. However, the parliament was often dissolved by tsarist Governors General and many Finns despaired of gaining full political rights. Some sympathized with the Russian extremists who were preparing to use force to topple the Russian Empire.

Soldier

On 1 August 1914, Germany declared war on Russia at the start of World War I. Groundstroem left his theological studies and joined the 27th Jäger Battalion (Finland) as a volunteer on 29 December 1915. The Jäger Movement consisted of Finnish volunteers who had slipped away to Germany to train as soldiers and to fight during World War I. Many of these volunteers were motivated by the goal of obtaining Finnish independence from the Russian Empire. Groundstroem was made a lieutenant. He fought in battles on the German Eastern Front on the Misa River, the Gulf of Riga and the Gauja. Groundstroem married Elisabeth Rolfs, a German woman, in 1918.

Groundstroem was influenced by a militarism that he thought beneficial to young men, including "country boys" as well as "bookworms and spoilt, sloppy idlers". In his view, military training, besides preparing a person for the future, built muscle and character. In 1919 he wrote that military service can build an unshakable sense of duty in the individual. The barracks life, where many conscripts live close together, removes pettiness, selfishness and vanity. In another tract, however, he warns recruits of the dangers of barracks life.

After the October Revolution in Russia, the Finnish socialists followed Vladimir Lenin's urging and on 9 November 1917 set up a Revolutionary Central Council of Workers in Helsinki. In December the center-right coalition that controlled parliament declared independence. In January the socialists seized control of Helsinki and announced the Finnish Socialist Workers' Republic. The "White" parliamentary government fled Helsinki. They named Carl Gustaf Emil Mannerheim commander in chief, and he quickly took control of central and northern Finland. Mannerheim, from the Swedish-speaking elite, formed his high command from 84 volunteers from the Swedish army, and his officer corps from 1,130 Jäger volunteers.

Groundstroem returned to Vaasa, the temporary capital of Finland in the White region, and on 25 February 1918 was promoted to lieutenant. In March 1918 he was appointed a battalion commander in the White forces, taking part in battles in Tampere, Lahti, Lyykylä, Mannikkala and Tali, where he was slightly wounded. The civil war ended on 15 May, when the Whites took over Fort Ino, a Russian coastal artillery base on the Karelian Isthmus, from the Russian troops. White Finland and General Mannerheim celebrated the victory with a large military parade in Helsinki on 16 May 1918. Groundstroem served in the General Staff organization from 3 June 1918 until he resigned from the army on 26 June 1919.

Pastor

Groundstroem resumed his theological studies and was ordained a minister in 1919. On 1 August 1919 he was ordered to take the post of pastor to the Central Finland Regiment and Häme cavalry regiment. He resigned from the army again on 1 April 1920, and studied philosophy and theology at the University of Greifswald in Germany from 1920 to 1921. On 1 August 1921 he was appointed pastor of the Jaeger Artillery Regiment. He held this position until 15 April 1922.

After leaving the army, Groundstroem traveled to Australia and worked there as a seamens' chaplain until 1926. In 1926 he was appointed Deputy Secretary of the Finnish Seamen's Mission. During this phase of his life, he changed his last name to the more Finnish-sounding Kurkiala. He was secretary of the Finnish general ecclesiastical committee between 1928 and 1931. On 1 May 1931 he was appointed chaplain of Ikaalinen, and also worked as an English teacher in the Ikaalinen school from 1931 to 1938. Kurkiala obtained a degree in doctrinal education in 1932. He was a member of the local military organization from 1934 to 1938. On 1 May 1938 he was appointed Vicar of Hattula.

Second World War

Kurkiala participated in the Winter War (November 1939 – March 1940) against the Soviet Union as pastor to the 15th Infantry Regiment, which took part in military operations in Summa. When fighting broke out again with the Continuation War in June 1941, he was appointed pastor to the Army of Karelia, and took part in military action in East Karelia.

Later in 1941, Kurkiala joined the Finnish Volunteer Battalion of the Waffen-SS as its chaplain, succeeding SS-Untersturmfiihrer Ensio Pihkala, who had died. This was an unusual appointment, since the SS ideology was decidedly anti-Christian. As a former infantryman Kurkiala was well-suited to the job. Fluent in German, he was designated a "liaison officer" with the rank of SS-Hauptsturmfuhrer. Later he became Obersturmbannführer (equivalent to lieutenant colonel).

The volunteer battalion had 834 soldiers, and was attached to the Nordland SS regiment. In December 1941 the Finns fought around the Mius River in the southwest of Russia, and in 1942 fought in the Caucasus. The battalion stayed intact during the subsequent westward retreat, and in May 1943 was sent to Bavaria to recover. The battalion then returned to Finland, where it was disbanded. Kurkiala made a speech to the battalion on 2 June 1943 in which he accused the Prime Minister, Edwin Linkomies, of failing to provide support. He was chairman of the SS Brothers in Arms Association from 1943 to 1944.

Later career

After the war Kurkiala and his family moved to Sweden, where he got a job as a primary school teacher at Sunnersberg. He worked there until 1947, when he became junior lecturer in religion and philosophy at Karlstad Grammar School. In 1950 he was appointed vicar of the Nordmark parish. He held this position until 1953, when he was appointed vicar of the Ör, Dalskog and Gunnarsnäs benefice. Kalervo Kurkiala retired in 1964 and died on 26 December 1966. He was buried in Nordmark, Sweden.

Iivari Rämä's biography of Kalervo Groundstroem (later Kurkiala) was published in 1994, titled Jääkäripapin pitkä marssi (The Jäger Priest’s Long March)

////////////

https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/1206

"SS-pappi Kurkiala
Lauri Kurkiala, alunperin Grundstroem (1894–1966) oli jääkäriupseeri, osallistui Suomen sisällissodassa mm. Tampereen taisteluun. Kävi koulunsa Norssissa, opiskeli teologiksi, kirjoitti hartauskirjoja. Talvisodassa sotilaspastorina Summassa, jatkosodassa Itä-Karjalassa, sitten SS-pataljoonassa Ukrainassa ja Kaukasuksella. SS-Aseveljet ry:n puheenjohtaja. Muutti sodan päätyttyä Ruotsiin, aluksi kansankoulunopettajana, sitten kirkkoherrana. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001933444.html

Längelmäki > syntyneet, 1889-1904 s 322 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2067...

Lauri Kalervo Groundstroem myöh. Kurkiala (16. marraskuuta 1894 Längelmäki – 26. joulukuuta 1966 Kristinehamn) oli suomalainen pappi ja jääkärieverstiluutnantti, joka palveli myös SS-Obersturmbannführer-arvoisena Saksan Waffen-SS-joukoissa. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Missejoella vuonna 1916. Myöhemmin hän toimi muun muassa komppanianpäällikkönä Valkoisessa armeijassa. Lisäksi hän toimi talvi- ja jatkosodassa rykmentin ja Armeijan sotilaspastorina sekä samassa tehtävässä vapaaehtoispataljoonassa Saksassa.

Perhe ja opinnot

Hänen vanhempansa olivat kamreeri Karl Johan Gabriel Groundstroem ja Aina Fredrika Widbom. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Elisabeth Rolfsin kanssa. Jääkärikapteeni Ensio Groundstroem oli Kalervo Kurkialan veli.

Groundstroem kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Hämäläiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 1913–1915 ja 1919. Hän suoritti jumaluusopillisen alkututkinnon vuonna 1914 ja erotutkinnon vuonna 1919. Pastoraalitutkinnon hän suoritti vuonna 1922 ja jatkoi filosofian ja teologian opintoja Saksassa Greifswaldin yliopistossa vuosina 1920–1921. Groundstroem auskultoi Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa vuonna 1928 ja suoritti kasvatusopin tutkinnon vuonna 1932.

Jääkärikausi

Groundstroem toimi ylioppilaaksi tultuaan jääkärivärvärinä. Jääkärikapteeni Kalervo Groundstroem.
Groundstroem liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 29. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Missejoella, Riianlahdella ja Aajoella.

Suomen sisällissota

Groundstroem saapui takaisin Suomeen, Vaasaan, jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissodan aluksi adjutantiksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonaan, mistä hänet siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 komppanianpäälliköksi pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Tampereella, Aitolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa, missä hän haavoittui lievästi.

Sisällissodan jälkeinen aika

Groundstroem palveli sisällissodan jälkeen 3. kesäkuuta 1918 alkaen Yleisesikunnan järjestelyosaston adjutanttina ja toimistoupseerina, kunnes hän erosi armeijasta 26. kesäkuuta 1919, mutta hänet määrättiin jo 1. elokuuta 1919 Keski-Suomen rykmentin ja Hämeen ratsurykmentin pastoriksi. Toistamiseen hän erosi armeijasta 1. huhtikuuta 1920, mutta jo seuraavana vuonna 1. elokuuta 1921 hänet nimitettiin Jääkäritykistörykmentin pastoriksi. Tehtävässä hän toimi 15. huhtikuuta 1922 saakka, jolloin hän matkusti Australiaan ja toimi siellä merimiespappina vuoteen 1926 saakka.

Vuonna 1926 hänet nimitettiin Merimieslähetysseuran apulaissihteeriksi. Tässä elämänvaiheessa hän vaihtoi sukunimensä Kurkialaksi. Ikaalisten kappalaiseksi hänet nimitettiin 1. toukokuuta 1931 alkaen ja Hattulan kirkkoherraksi 1. toukokuuta 1938 lähtien. Kirkollisten tehtäviensä lisäksi hän työskenteli myös englannin kielen opettajana Ikaalisten yhteiskoulussa vuosina 1931–1938 eikä hän ollut unohtanut sotilaallistakaan puolta vaan toimi Ikaalisten suojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuosina 1934–1938.

Talvi- ja jatkosota

Kurkiala osallistui talvisotaan sotilaspastorina Jalkaväkirykmentti 15:ssä ja osallistui sotatoimiin Summassa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Karjalan Armeijaan johtavaksi sotilaspastoriksi ja hän osallistui sotatoimiin Itä-Karjalassa vuoteen 1941 saakka. Kurkiala lomautettiin kenttäpiispan toimesta 31. lokakuuta 1941, hänen suoritettuaan siviiliväestön keskuudessa luterilaisia kasteita, vastoin päämajan määräyksiä.

Palvelus SS-joukoissa

Vuonna 1941 Kurkiala liittyi vapaaehtoisena suomalaiseen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonaan, missä hän toimi yhdysupseerina ja pataljoonan pastorina osallistuen taisteluihin Ukrainassa ja Kaukasiassa.

Kurkiala piti Hangossa pataljoonan vastaanottoparaatin puheen 2. kesäkuuta 1943, jossa hän syytti pääministeri Linkomiestä pataljoonan hajottamisesta ja häntä säestivät paikalle saapuneet IKL:n kannattajat. Suomeen palattuaan Kurkiala oli SS-Aseveljet ry:n puheenjohtajana järjestön lakkauttamiseen asti.

Sotien jälkeinen aika

Poliittisen tilanteen muuttuessa vaaralliseksi 1944, hänen SS-yhteyksiensä vuoksi, Kurkiala muutti perheineen Ruotsiin, Kurkiala sai vuonna 1946 töitä kansakoulunopettajana Sunnersbergissä, missä työskenteli vuoteen 1947 saakka, jolloin hän siirtyi uskonnon ja filosofian nuoremmaksi lehtoriksi Karlstadin lyseoon. Koulutustaan vastaaviin tehtäviin hän pääsi vuonna 1950, kun hänet nimitettiin Nordmarkin pitäjän vakanssikirkkoherran virkaan.

Tehtävässä hän toimi vuoteen 1953 saakka, jonka jälkeen hänet nimitettiin kirkkoherraksi Örin, Dalskogin ja Gunnarsnäsin pastoraatteihin. Kirkkoherran virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1964. Hänet haudattiin Nordmarkiin Ruotsiin.

Kurkiala oli sotien jälkeen mukana myös kotimaansa auttamisessa toimien Ruotsissa Suomen avustusjärjestö Finlandshjälpenissä vuodesta 1944 alkaen. Suomenkielisten sielunhoidosta Ruotsissa hän piti huolta Karlstadin hiippakunnassa vuodesta 1950 alkaen aina kuolemaansa saakka.

Luottamustoimet

Kurkiala toimi pohjoismaiden merimieslähetyskonferenssin sihteerinä vuosina 1927–1929 ja Suomen Yleiskirkollisen toimikunnan sihteerinä vuosina 1928–1931.

////////////

https://kansallisbiografia.fi/papisto/henkilo/1206

"SS-pappi Kurkiala
Lauri Kurkiala, alunperin Grundstroem (1894–1966) oli jääkäriupseeri, osallistui Suomen sisällissodassa mm. Tampereen taisteluun. Kävi koulunsa Norssissa, opiskeli teologiksi, kirjoitti hartauskirjoja. Talvisodassa sotilaspastorina Summassa, jatkosodassa Itä-Karjalassa, sitten SS-pataljoonassa Ukrainassa ja Kaukasuksella. SS-Aseveljet ry:n puheenjohtaja. Muutti sodan päätyttyä Ruotsiin, aluksi kansankoulunopettajana, sitten kirkkoherrana. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001933444.html

Längelmäki > syntyneet, 1889-1904 s 322 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2067...