Karl Emil Ferdinand Ignatius

Ignatius, K a r l E m i l F e r d i n a n d, historiantutkija, tilastomies-* Pori 27. X. 1837 † 11. IX. 09; vanhemmat varapastori Johan Ferdinand I. ja Sofia Fleming. Puoliso Amanda Kristina Bergman 63 † 21; vanhemmat kappalainen Kari Erik B. ja Amalia Jung. - Ylioppilas. 55, filosofian kandidaatti ja maisteri 60, lisensiaatti 62, tohtori 64. - S. tilastoll. keskusviraston (päätoimiston) virkamies 65-68, johtaja 68-85, senaatin kamaritoimitusk päällikkö 85-00 ja 05- 08, Helsingin yliopiston hist. ja tilastotieteen dosentti 65-70. -Lämisuom. osakunnan kuraattori68-70. Porvarissäädyn jäsen 77-85, 04-05, suostuntavaliok. puheenjohtaja 77-78 ja 82. Suom. hist. seuran ja maantieteen yhdistyksen perustajia, S. muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja 75-85, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 75-78, 03-05, Kansanvalistusseuran toimik. 73-87. - Julk, : Bidrag till södra Österbottens äldre historia 61, Finlands historia uuder Karl X Gustafs regering 65, Renseignements sur la population de Finlande 69, Statistisk handbok för Finland 72 (suom. ), Storfurstendömct Finland. Statistiska anteckningar 76 (suom., ven., saks., ransk. ), Le Grand-duchiè de Finlande, notice statistique 78, Suomen maantiede kansalaisille 1 80-90 (ruots. ), Oikea tie (salanim. Toivo) 02. (http://fi.wikisource.org/wiki/Kuka_kukin_oli:_I)

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?i...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Ferdinand_Ignatius

http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Ferdinand_Ignatius

Kansallisbiografiassa Karl Emil Ferdinand Ignatiusta kuvataan seuraavasti:

Senaattori, Tilastollisen päätoimiston johtaja, historiantutkija

K. F. Ignatius oli tilastotieteeseen suuntautunut historiantutkija, josta tuli 1867 vastaperustetun väliaikaisen tilastoviraston johtaja, sittemmin Tilastollisen päätoimiston tirehtori. Tässä tehtävässään hän seuraavan 18 vuoden aikana loi Suomeen ajanmukaisen tilastotoimen. Ignatius toimi 1877 - 1885 porvarissäädyn valtiopäiväedustajana nousten säädyn suomenmielisen vähemmistön johtajaksi ja 1885 G. Z. Yrjö-Koskisen jälkeen toisena Suomalaisen Puolueen edustajana senaattoriksi. Hän myötäili aluksi vanhasuomalaista linjaa, mutta siirtyi helmikuun manifestin myötä 1899 perustuslaillisten linjoille ja joutui eroamaan 1900. Ignatiuksen työkyky riitti myös laajaan tieteelliseen tuotantoon, joka kuitenkin hajaantui usealle alalle ja jäi virkatyön sekä poliittisen toiminnan varjoon.

Lähde:

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3489/

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/helsinki/rippik...

Muistokirjoitus Karjalatar -lehdessä 14.9.1909: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1046566?page=3