Kirill Gustavovich Laxmann

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eric_Laxman

Erik Laxmann (July 27, 1737 Savonlinna, Finland – January 6, 1796) was a Finnish clergyman, explorer and natural scientist born in Savonlinna in Finland. He is remembered today for his taxonomic work on the fauna of Siberia and for his attempts to establish relations between Russia and Japan.

In 1757, Laxmann started his studies at the Academy of Turku and was subsequently ordained a Lutheran priest in St. Petersburg, the capital of Russia. In 1764, he was appointed as a preacher in a small parish in Barnaul in central Siberia, whence he undertook a number of exploratory journeys, reaching Baikal and the border of China. His collection of material on the fauna of Siberia made him famous in scientific circles and In 1769 Laxmann was elected a member of the Royal Swedish Academy of Sciences. The following year in 1770 he was appointed professor of chemistry and economy at the Russian Academy of Sciences.

Kuolintieto 5.1.1796 Tobolsk, Erik Amburger Datenbank

• Vuonna 1769 Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia valitsi hänet ulkomaiseksi jäseneksi numero 73.
  
• Vuonna 1770 hänet nimitettiin taloustieteen ja kemian professoriksi Pietarin tiedeakatemiaan.
  
• Kuningas Kustaa III:n myöntämä kultamitali kahdesti tieteellissesti merkittävistä tutkimuksista sekä arvokkaista näytteistä.

  ---

  
  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eric_Laxman

Eric Laxman (myös kirjoitusmuodoissa Erik Laxman, Ericus Laxman ja Erich Lachsmann, ven. Kirill Gustavovitš Laksman) (27. heinäkuuta 1737 Savonlinna – 6. tammikuuta 1796) oli savonlinnalaissyntyinen tutkimusmatkailija, luonnontieteilijä ja pappi, joka teki pääasiallisen elämäntyönsä Siperiassa. (Syntymäpaikaksi on ehdotettu myös Turkua ja kuolinpaikaksi Tobolsk:ia.)

Henkilötietoja

Laxman syntyi kauppiasperheeseen Savonlinnassa. Hän kävi triviaalikoulun Rantasalmella ja kymnaasin Porvoossa. Isänsä kuoltua hän pyrki jatkamaan vuonna 1757 opintojaan Turun Akatemiassa, mutta vähävaraisuus esti kahden vuoden kuluttua Turussa opiskelut. Hän toimi sittemmin papinapulaisena Uudellakirkolla Inkerinmaalla. Papiksi hänet vihittiin 1762 ja hän sai Pietarista luterilaisen papin ja opettajan viran. Vuonna 1764 hänet määrättiin saksalaisen seurakunnan papiksi Barnauliin keskiseen Siperiaan Ob-joen yläjuoksulle. Samalla hän sitoutui toimimaan Pietarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajana, ja tieteellinen kunnianhimo olikin hänen yllykkeensä tähän papinvirkaan lähtemiseensä.

Vuonna 1770 Laxman vastaanotti kemian ja taloustieteen professuurin Venäjän tiedeakatemiassa ja hänet nimettiin akateemikoksi 33-vuotiaana. Sittemmin hän toimi Venäjän valtionmineralogina. Työskentely kaupunkiympäristössä ei kuitenkaan häntä miellyttänyt, vaan hänen mielensä paloi Siperian arojen tutkimiseen. Hän saikin vuonna 1780 vuorineuvoksen toimen Nertšinskin kaivoksilta Amurin latvavesillä.

Laxman oli naimisissa Kristina Margareta Runnenbergin kanssa, ja heille syntyi 1765 Gustav ja 1766 Adam. Jäätyään leskeksi vuonna 1766 hänet vihittiin muutaman vuoden kuluttua Katarina (Jekaterina Ivanovna) Ruuthin kanssa. Heille syntyi vuonna 1769 Anton Erich, sitten Martin, Josef, Kassian, vuonna 1778 Konstantin ja Maria vuonna 1781.

Tutkimusmatkat

Laxmanin ensimmäinen tutkimusretki Siperiassa suuntautui kesällä 1767 etelään Öskemeniin ja seuraavana vuonna Irkutskiin. Vaimo Kristina sairastui ja kuoli tällä matkalla Kjahtassa Mongolian lähellä. Käytyään talvella 1768 Moskovassa, Pietarissa ja Suomessakin Laxman lähti 1772 Moldaviaan, Bessarabiaan ja Mustanmeren rannikolle. Myöhemmin hän tutustui myös Volgan alkulähteisiin, Äänisjärveen, Aunukseen, josta on myös suomennettu hänen kirjansa Aunuksen kuvaus, ja Vienanmereen.

Tultuaan nimitetyksi vuonna 1780 vuorineuvokseksi lähelle Kiinan rajaa Nertšinskiin hän pääsi palaamaan Siperian tutkimusten pariin. Virkarikossyytteiden takia tehtävästä erotettuna, mutta syytteistä vapautuneena hän toimi sittemmin keisarillisen kabinetin "minerologisena matkailijana" Irkutskista käsin, perehtyen muun muassa Baikalin alueeseen.

Laxmanin viimeinen tutkimusmatka alkoi liki 60 vuoden ikäisenä, heinäkuussa 1795. Hän oli matkalla Japaniin, päätyen Tobolskista noin sata virstaa etelään, kun sai halvauskohtauksen ja kuoli pienellä postiasemalla Dresvjanskassa Siperiassa.

Tutkimustyön ja muun toiminnan tuloksia

Laxman raportoi ensimmäisenä yhdestä suomensukuisesta kansasta Uralin takana, Baikalin kuumista lähteistä sekä Viljuin timanttikentistä. Vielä 2000-luvullakin toimii Irkutskissa Laxmanin perustama mineraloginen museo, jossa on muun muassa hänen löytämäänsä lazuria. Hän julkaisi matkoiltaan myös uskontotieteellistä aineistoa. Kasvitieteilijänä hän osallistui muun muassa Linnén kuuluisan tieteellisen luokittelun kehittämiseen ja vei perunanviljelyn Siperiaan. Ruotsi-Suomessa aloitettu raparperin viljelykin oli lähinnä Laxmanin ansiota.

Eläintieteessä hän muun muassa aloitti Venäjän hyönteistieteellisen julkaisutoiminnan ja keräsi fossiileja.

Hänen fysiikan ja kemian ansioihinsa kuuluu elohopean jäätymispisteen löytäminen, vaikka kyseisen jäätymisen oli aikaisemmin havainnut jo L.Croyére. Myös lasinvalmistuksen merkittävä kehittäminen ja maailman ensimmäisten mittaripohjaisten sääraporttien julkaisu kuuluu hänen ansiolistalleen.

Hän myös hoiti Venäjän ja Japanin välisiä valtiollisia suhteita, mikä sai alkunsa, kun japanilainen laiva oli myrskyssä joutunut Venäjän-puoleiseen rantaan. Vuonna 1791 Laxman sai keisarinna Katariina II:lta luvan viedä retkikuntansa Venäjän edustajana japaniin. Laxman ei kuitenkaan unohtanut synnyinseutujaankaan. Esimerkiksi hän oli mukana puuhaamassa syntymäkaupunkiinsa Savonlinnaan uutta kirkonkelloa. Kirjeenvaihdosta suomalaisten kollegoiden ja muiden ystävien välillä on jäänyt paljon dokumentteja ja Suomen ensimmäinen sanomalehti julkaisi yhden hänen matkaraporttinsa etusivulla.

Laxman on jättänyt nimensä myös lintutieteeseen. Hän kuvaili ja nimesi vuonna 1769 (Kongl. Vetenskaps Akad. nya Handlingar) ruostepääskyn (Cecropis daurica, nykyisin Hirundo daurica). Muita Laxmanin nimeämiä eläimiä ovat hiirimäisten Muridae-heimoon kuuluva Myospalax-suku, siperianmaaorava (Tamias sibiricus), lännenzokori (Myospalax myospalax) ja idänpäästäinen (Sorex caecutiens).

Viimeisin Laxmanista julkaistu englanninkielinen tieteellinen raportti on Karlsson, K.H.,Hupa, L & Cable, M. (2010): Erik Laxman, a Pioneering 18th-Century Glass Technologist. Journal of Glass Studies, 52. Suomeksi hänestä on viimeksi kirjoitettu Etelä-Savon kulttuurin vuosikirjassa Porrassalmi IX 2016: Karttunen, K. Erik Laxman, keisarillisen kabinetin mineraloginen matkailija ja Heiska, J. Erik Laxmannin lapsuus ja nuoruus Savonlinnan seudulla.

Yo-matrikkeli https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=8015

Erik Laxman 8015. * 27.7.1737. Vht: savonlinnalainen kauppias Gustaf Laxman († 1756) ja Helena Fabritius. Rantasalmen triviaalikoulun oppilas. Porvoon lukion oppilas 15.3.1755 – 20.9.1757 (testim.). Pääsykuulustelu 1.10.1757. Ylioppilas Turussa 8.10.1757 Laxman Eric Vib _ 457. Nimi on kopioitu Albumista v. 1786 Viipurilaisen osakunnan matrikkeliin 1757. d. 8. Octbr. Ericus Laxman. | Academicus tandem Petropolitanus. Todistus ordinaation hakemista varten kirkkoherra Hoppiukselta Antreasta saamaansa kutsua noudattaen pöytäkirjassa 25.9.1759. Vihitty papiksi (Pietarissa?). — Uudenkirkon Vl. kirkkoherran apulainen noin 1760. Pietarin saks. seurak. koulun (Petri-Schule) luonnonhistorian opettaja 1762. Kolyvanin-Voskresenskin kaivosalueen saks. lut. seurak. saarnaaja Barnaulissa Etelä-Siperiassa 1764–68. Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtaja 1764. Pietarin vapaan talousseuran jäsen 1769. Ruotsin tiedeakatemian ulkomainen jäsen s.v. Pietarin tiedeakatemian jäsen sekä taloustieteen ja kemian professori 1770. Vuorineuvos ja Nertschinskin kaivosten apulaispäällikkö Itä-Siperiassa 1780, erotettu 1782. Hovineuvos 1780. Keisarillisen kabinetin mineraloginen retkeilijä asuen Irkutskissa 1784. Tunnettu luonnontutkija. Teki lukuisia tutkimusmatkoja Venäjällä ja järjesti mm. ensimmäisen venäläisen retkikunnan matkan Japaniin 1792. † tutkimusmatkalla Länsi-Siperiassa 16.1.1796. Pso: 1:o 1764 Kristina Margareta Runnenberg († 1766); 2:o 1768 Katarina Ruuth.

Viittauksia: HYK ms., Index s. 113a; HYK ms., Viip. osak. matr. I #754; HYKA TAA Ef, Ylioppilaiden kirjoittautumisasiakirjat v. 1757; HYKA TAA Ha, Ylioppilaiden opintosuoritus- ja opiskelutodistukset 1731–1828 (30.7.1759). — V. Lagus, Studentmatrikel II (1892–95) s. 118 (CIX); Turun akatemian konsistorin pöytäkirjat XVIII 1756–1762 (julk. V-M. Autio, 1990) s. 279–280; B. Lunelund-Grönroos (julk.), Matriculum gymnasii Borgoensis 1725–1809. SSJ 17 (1946) #415; E. Amburger, Beiträge zur Geschichte der deutsch-russischen kulturellen Beziehungen (1961) s. 51; S. Haltsonen (toim.), Viipurilaisen osakunnan nimikirja I 1640–1793 (1968) s. 108. — A. R. Cederberg, Muistiinpanoja Bergiuksen kopiokokoelmasta. HArk 30:4 (1922) s. 9 passim; O. Gertz, Kungl. Fysiografiska Sällskapet i Lund 1772–1940 (1940) s. 214 (7.10.1778, utländsk ledamot); S. Högberg (utg.), Matrikel över ledamöter av Kungl. patriotiska sällskapet 1766–1815. Skrifter utgivna av Personhistoriska samfundet 13 (1961) #204 (13.12.1777); K. Väänänen, Vanhan Suomen papisto. SKHST 95 (1975) #190; M. Löytönen (toim.), Matka-arkku. Suomalaisia tutkimusmatkailijoita. SKST 502 (1989) s. 19–23; G. Luther, Herdaminne för Ingermanland II. SSLS 620 (2000) s. 510; Suomen kansallisbiografia 5 (2005) s. 799; M. Rajalin et al. (red.), At rätt tracktera historia naturalis. Om Carl von Linné och några linneaner i Finland (2007) s. 41; Biografiskt lexikon för Finland 1 (2008) s. 446; H. Väre ja A. Sennikov, Erik Laxman ja bobovnik. Sorbifolia 43 (2012) s. 117–122.

https://www.laxman.academy/fi/etusivu/

https://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_Laxman

Erik Laxman, född den 27 juli 1737 i Nyslott, död den 16 januari 1796, var en finlandssvensk präst, naturforskare och upptäcktsresande. Han är mest känd för sin kartläggning av Sibiriens fauna och för sina försök att etablera kontakter mellan Tsarryssland och Japan. Han var far till Adam Laxman.

• 1769 invaldes han som utländsk ledamot nummer 73 av Kungliga Vetenskapsakademien.
  
• 1770 utnämndes han till professor i ekonomi och kemi vid vetenskapsakademin i Petersburg.
  
• Två guldmedaljer från den svenska kungen Gustav III