Larin Paraske

• Wikipedia Larin Pataske (December 27, 1833 – January 3, 1904) was an Izhorian oral poet. She is considered a key figure in Finnish folk poetry and has been called the "Finnish Mnemosyne". Her frequent listeners included several romantic nationalist artists, such as Jean Sibelius, seeking inspiration from her interpretations of Kalevala, an epic poem compiled from Finnish folklore by Elias Lönnrot.

  ---

  
  

Hirvonen, Koskinen, Koskivaara, Pukki; 2001: Waski-suku ja Metsäpirtin Vaskela

https://fi.wikipedia.org/wiki/Larin_Paraske

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3581

http://www.vaskelansukuseura.fi/kirjat/kirja1_sivu222.pdf

Larin Paraske syntyi Lempaalan pitäjän Mäkienkylän Miskylässä Pohjois-Inkerin järvialueella. Hänen isänsä Mikiitta Mikiitanpoika (Nikita Nikitin) oli Kuussovan eli Ivan Kusovin hovin orja ja seppä. Äiti Tatjana Vasilovna oli kotoisin Suomen puolelta rajaa, Sakkolan (myöhemmin Metsäpirtin) Vaskelan kylästä. Isä kuoli Larin Parasken ollessa noin 18-vuotias, äiti jo muutamaa vuotta aiemmin. Molemmat hänen vanhempansa olivat inkerikkoja.

Noin 20-vuotiaana Larin Paraske meni naimisiin äitinsä kotikylästä kotoisin olevan, 18 vuotta vanhemman Kaurila Teppananpojan (Gavril Stepanov) kanssa. Parasken muutettua Vaskelaan häntä alettiin kutsua Larilan eli Larin Paraskeksi miehen kotitalon mukaan. He saivat yhdeksän lasta, joista vain kolme eli aikuisikään asti. Kannaksella ei ollut maaorjuutta, mutta tila oli pieni ja Kaurila sairaalloinen. Paraske hankki perheelle lisäansioita ottamalla hoitoonsa orpolapsia, vetämällä jaaloja Taipaleenjoella ja kantamalla halkoja. Aviomies kuoli vuonna 1888.

Sakkolassa apupappina toiminut Adolf Neovius ryhtyi vuonna 1885 keräämään seudun kansanrunoutta. Tavattuaan Larin Parasken vuonna 1887 Neovius ryhtyi järjestelmällisesti tallentamaan hänen runovarantoaan. Parasken ja Neoviuksen yhteistyö jatkui vuodesta 1887 vuoteen 1894 ja tuotti laajimman yhdeltä ihmiseltä kerätyn kalevalamittaisen runoaineiston.

Neovius muutti Porvooseen 1889 ja kutsui Parasken luokseen jatkamaan keruutyötä. Paraske asui enimmäkseen Porvoossa vuodesta 1891 vuoteen 1894.[4] Innoitusta etsiville karelianistisille taiteilijoille tarjoutui näin mahdollisuus tavata aito runonlaulaja. Paraskesta muodostui kaikkien karjalaisten runonlaulajien ja itkijänaisten symboli. Vuonna 1891 Paraske esiintyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa Helsingissä. Samana vuonna Kullervo-sinfoniaansa valmisteleva Jean Sibelius vieraili Porvoossa Paraskea kuulemassa. Vuonna 1893 Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt maalasivat hänestä muotokuvia.

Palattuaan kotitilalleen Vaskelaan Paraske kärsi jatkuvasta taloudellisesta ahdingosta ja sairasteli. Neovius avusti häntä omista varoistaan ja vetosi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan lisäavun saamiseksi. Vasta tammikuussa 1899 seura myönsi sadan markan suuruisen avustuksen, joka myöhemmin muutettiin vuotuiseksi eläkkeeksi. Paraske ei kuitenkaan onnistunut pelastamaan tilaansa ja mökkiään, jotka myytiin kesällä 1899 verorästien vuoksi. Hän kuoli tammikuun kolmantena 1904.

Larin Paraske syntyi Lempaalan Miskunmäen kylässä joulukuun 27 päivänä 1833, mutta joutui 1853 naimisiin Sakkolan Vaskelaan. Hänen isänsä Mikitta Mikitanpoika (1802-51) oli nuorukaisena ollut Pietarissa sepän opissa, mutta eli myöhemmin synnyinpitäjässään Lempaalassa Kusovan hovin lampuotina, oikeastaan maaorjana. Parasken äiti Tatjana Vasilovna oli syntynyt Vaskelassa noin 1800:n tienoissa. Äidin äiti Oute Komonen oli Sakkolan Räihärannan kylästä. Äidistään Paraske jäi orvoksi 1848, siis 15-vuotiaana. Kerrotaan, että Parasken onnellisimpia lapsuusaikoja olivat ne, jotka hän vietti äitinsä kotona Vaskelassa käydessään. Ihmekös sitten, että hän 20-vuotiaana neitona houkkeni menemään, niille tienoille päästäkseen, vaimoksi Larilan Kaurille, vaikka tämä oli häntä toisen mokoman vanhempi ja lisäksi sairaalloinen nahjus. Inkerin muiden tyttöjen tavoin hänen mielensä halasi pois maaorjuudesta. vaikka herravalta rasitti tähän aikaan Sakkolassakin.

Nuori sydän ei liene ollut valintaan tyytyväinen, koska Paraske lauleli:

"Muut kun sukkiit sulhojaan, mie vaan vaalin vanhajain, mie vaan paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen."

Hän jaksoi kuitenkin voittaa kaipauksensa ja lisäsi:

"Jos on musta muu elämä, naimiskauppa naurattaa, nauran ihma itseksen, nauran naimiskauppojani."

Muu elämä oli todella musta, sillä perhe kasvoi nopeasti eikä miehestä ollut sen elättäjäksi. Lapsia karttui kahdeksan ja kaikki vaativat suuhunpantavaa. Siksi äidin täytyi »vatsankerrallisenakin» käydä raskaassa työssä Taipaleenjoella, jossa vedettiin aluksia vastavirtaan.

Ennenaikaista vanhettumista ihmetteleville hän saattoi virkkaa:

"Sillhä miull on musta muoto, ei ole poset punaiset, ei oo vars' valkeainen, tulin vanhaksi varahin ja akaksi aikasehen: joka vuos on vuona miulla, joka kuukausi karitsa."

Runotaito Paraskella oli veren perintöä. Hänen sukulaisiltaan Timon Tarjalta ja Kondrolan Mauralta Mäkikylästä kerättiin aikanaan myös runsaat runosaaliit. Hyvämuistisena Paraske jo lapsena oppi miltei kaikki paikkakunnan runot ja - kuten edellisestä näkyy - sepitteli itse lisää.

Ensimmäisenä Parasken runoja kirjoitti muistiin A. Borenius-Lähteenkorva. Se tapahtui 1877. Saalis käsitti tällöin vain 26 runoa. Kun Paraske leskeksi jouduttuaan 1887 meni kerran ohjailemaan sokeaa vanhusta Sakkolan pappilaan ja joutui siellä juttlisille Neoviuksen kanssa, tämä huomasi keskustelussa Parasken harvinaisen lahjakkuuden. Siitä alkoi useita vuosia kestänyt yhteistyö. Kuukausimääriä Neovius käytti kirjoittamiseen. Lopulta karttui runoja noin 1.200 (noin 32.000 säettä), sananlaskuja 1750 ja arvoituksia 336, lisäksi itkuvirsiä vm. »Suomen kansan vanhat runot»-nimiseen kokoelmaan painettuina Parasken runot muodostavat 500-sivuisen niteen. Hän säilytti muistissaan suuremmat runovarastot kuin kukaan muu. Väinö Salmisella oli kansanrunouden professorina näistä asioista puhuessaan täysi syy ihmetellä myös Parasken ilmiömäistä monipuolisuutta.

Neoviuksen muutettua Porvooseen Paraske 1891 matkusti sinne muistiinpanojen täydentämistä varten. Hän kävi myös Helsingissä ja herätti kaikkialla mitä suurinta ihmetystä hienovaraisella, älykkäänä esiintymisellään. Edelfelt, Järnefelt ja monet muut maalasivat hänen muotokuviaan. Sibelius kuunteli hänen itkuvirsiään. Hänen runojaan on käännetty vieraille kielille ja englantilainen kirjailija Anni Clive Bolev on kirjoittanut hänestä laajan kuvauksen.

Taloudellinen ahdinko ei kuitenkaan hellittänyt. Pieni perintötila ja pirtti meni 1899 myyntiin 200 markan veloista. Köyhänä suuri runontaitaja kuoli viluisessa pirtissään joulukuun 3 päivänä 1904. Etelä-Karjalan Nuorisoseura pystytti hänen haudalleen Palkealan kreikkalaiskatoliselle hautausmaalle muistokiven 1911 ja Hankkijan teettämä pronssipatsas paljastettiin Helsingissä 1950.

Suomen Kuvalehti 11.12.1837 n:o 50 Kuka pelastaa Larin Parasken kuolinkodin? :https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888984?page=23

http://www.genealogia.fi/genos-old/33/33_57.htm

--------------------------------------

1868 Arkuntanhua kylän talossa numero 11
Viipurin läänin henkikirjat - Vi:100 Henkikirja 1868-1868, jakso 984, sivu 2084 (3): Arkuntanhua 11, 12, Haidrmaa 1; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5685984274&aineistoI... / Viitattu 16.9.2023

1899 Sakkolan pitäjän Arkuntahuan talossa numero 11 asuvat
Gaurila Stepanoffin l(es)ki Paraskova 35.. lapsineen
Viipurin läänin henkikirjat - Vi:228 Henkikirja 1898-1898, jakso 296, sivu 3276: Sakkolan pitäjä. Arkuntanhua 11-12; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5637611976&aineistoI... / Viitattu 16.9.2023

1902 Sakkolan pitäjän Arkuntahuan talon 11 kirjoilla Kauppias Tahvo Peltosen omistamalla palstalla, asuu edelleen Gaurila Stepanoffin leski Paraskovia 35,. Lisäksi tilalla asuvat Paraskevan vanhin tytär Nadesehda 59; Paraskevan poika Vasili 68 ja tämän vaimo Tatjan 67 kahden poikalapsen kanssa; mäkitupalainen Tuomas Litmanen 59 ja tämän vaimo, (Paraskevan tytär) Tajtana 62, yhteensä viiden lapsen kanssa.
Viipurin läänin henkikirjat - Vi:254 Henkikirja 1902-1902, jakso 269, sivu 4190: Sakkolan pitäjä. Arkuntanhua 11-12; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5652269613&aineistoI... / Viitattu 16.9.2023
Wiipurin läänin hk. 1903-1903 Käkisalmen kihlak;Sakkolan pit; Arkuntanhua 11 :https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5652269613&aineistoI...

1903 kuolinkirjaus Palkealan ortodoksisen seurakunanna vuoden 1903 joulukuun tiedoissa. Kuolinpäivä tämän mukaan 21.12.1903 ja hautauspäivä 28.12.1903.
Palkealan ortodoksisen seurakunnan arkisto - I Ca:5 Metrikat 1900-1908, jakso 162: Kuolleet 1903/12; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5785622859&aineistoI... / Viitattu 15.9.2023

• https://ru.wikipedia.org/wiki/Ларин_Параске