Lauri Veli Sergei Kyllönen

"Olen viimeisen puolen vuoden aikana ollut elämän oppikoulussa, niistä kolme toukokuun viimeistä viikkoa tehostetussa opetuksessa. Sain seurata lahjakkaan, elämässä eteenpäin pyrkivän miehen elämän riutumisen ja lopulta sammumisen. Edelleen kyselemme, miksi hänet otettiin niin varhain? Siihen meillä ei ole vastausta. Tuhannet ja taas tuhannet ovat ne rukoukset, jotka hänen puolestaan on jätetty Jumalan puoleen. Hän kaikkivaltias tekee, niin kuin parhaimmaksi näkee. Se on meidän ymmärrykseltämme salattu. Kukapa olisi 10 vuotta sitten uskonut, kun juhlimme hänen ylioppilaaksi tuloaan, että nyt olisimme jättämässä viimeisiä jäähyväisiä hänen arkkunsa äärellä. Elämän halua olisi ollut. Vielä kuolinvuoteellaan hän lueskeli väitöskirjaansa varten. Sydäntä riipaisevaa oli kokea se, että kun me toiset valmistauduimme tulevaan suveen, Laurin kohdalla tehtiin uusia hoitosuunnitelmia yksi toisensa jälkeen. Lauri oli luonteeltaan tyypillinen tutkija. Eipä hän paljon puhunut, eikä pukahtanut. Silti hän varmasti koki elämänsä aitona ja herkkänä. Me ihmiset olemme persooniltamme niin erilaisia. Sekin on tätä ihmiselon rikkautta. Käytyään peruskoulutoiminnot Kuhmossa, hän valmistui Joensuun yliopistosta yhteiskuntatieteen maisteriksi. Pitkäaikaisen sairauden, tuskan ja monenlaisen kivun ohella hän jaksoi opiskellen ponnistella eteenpäin. Olihan hänen elämäkin vasta edessäpäin näin inhimillisesti katsoen. Vasta viimeisellä viikolla hän luovutti. Parhaimmatkaan lääkärit eivät voineet tehdä mitään hänen parantamisekseen. Kolme viikkoa sitten näin unen. Siinä Lauri hyppi iloisena ja kertoi, että hän on tullut uskoon. Hän ei ollut koskaan niin onnellinen. Hän vain pyysi sitä iloa viestittämään muillekin."

Paavo Kettunen, kirjoittaja on Laurin eno.

Julkaistu Kuhmolainen-lehdessä kesäkuussa 2003.