Leo Antero Lastumäki

Leo Antero Lastumäki (28. joulukuuta 1927 Lapinkangas, Liminka – 29. tammikuuta 2012 Kemi) oli suomalainen näyttelijä.

Elämäkerta
Kansakoulun jälkeen Lastumäki kävi VR:n konepajakoulun 1946–1948 ja toimi tämän jälkeen jonkin aikaa veturinlämmittäjänä.
Leo tunnettiin innokkaana metsästäjänä. Hän harrasti muun muassa skeet-tarkkuusammuntaa ja on voittanut siinä SM-mitalinkin.
Leo Lastumäki oli itseoppinut näyttelijä. Hän ei käynyt koskaan teatterikoulua, kuten monet kollegansa.
Limingassa syntynyt ja Oulun Kastellissa varttunut mies muistelee tehneensä harrastajateatterin parissa "aivan hirveästi töitä" jo 1950-luvulla.

Sven Pahajoki kirjoitti vuonna 2002 Leo Lastumäen kanssa tämän muistelmat Tarinoita elämän varrelta.
Sven Pahajoki muistelee: Leo oli reilu, rehti ja yllättävän avoin ihminen. Hän ei säästellyt itseään. Sellaista persoonaa toimittaja harvoin tapaa, että rotevan kokoinen näyttelijä oli sielultaan herkkääkin herkempi. Hän kärsi monista peloista, joista yksi oli vahva epäonnistumisen pelko.– Leo sanoi, ettei hän itsekään tiedä, miksi hänellä on sellaisia tuntemuksia. Varmasti lapsuudesta oli jäänyt jotain traumoja.
Kun kirja ilmestyi ja me ajoimme autolla ympäri Suomea sitä markkinoimassa, Leo istui pelokkaana vieressäni. Ajaessani oikeastaan näin, kuinka paha hänen pelkonsa oli, vaikka emme ajaneet edes ylinopeutta. Olisin vienyt Leon Matkahuoltoon ja siitä bussilla eteenpäin, mutta hän ei halunnut. Leo sanoi, että hän jarruttelee mieluummin minun vieressäni.
Leo Lastumäki oli naimisissa viidesti. Hän asui perheineen Kemissä ja ehti olla Marketta Kärjen kanssa avioliitossa noin viisi vuotta.
Yksi puoliso oli tannsipedagogi Nina Maria (o.s Konstantinowa)? Mainitaan Limingan kotiseutu -kirjassa.
Leo kuoli kotonaan Kemissä 85 vuotiaana.

Elokuvaroolit
Suurikokoisen, 195 cm pitkän Lastumäen elokuvaroolit olivat pääosin komediarooleja muun muassa Spede Pasasen, Visa Mäkisen ja Timo Koivusalon elokuvissa.
Lastumäki näytteli 1950-luvulla elokuvissa pikkurooleissa, ja 1970-luvulla elokuvaura lähti uuteen nousuun, jolloin erityisen suosittu oli Lampaansyöjät (1972). Elokuvalla oli katsojia enemmän kuin vuoden muilla kotimaisilla yhteensä.

Leo Antero Lastumäki aloitti valkokangasuransa vuonna 1954 avustajatehtävillä Aarne Tarkaksen draamassa Olemme kaikki syyllisiä ja Ossi Elstelän sotilasfarsissa Majuri maantieltä.
Roolit Tarkaksen Villissä pohjolassa (1955), Herra sotaministerissä (1957) ja Pekka ja Pätkä neekereinä -filmissä (1960) olivat melko pieniä, kuten myös Matti Kassilan mestariteoksissa Elokuu (1956) ja Komisario Palmun erehdys (1960).
Kassilan ohjauksessa Lastumäki näytteli vielä viimeiseksi rillumarei-elokuvaksi jäänessä Meiltähän tämä käy -filmissä (1973) ja Sillanpää-filmatisoinnissa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988).

Tunnetuimmat roolityönsä Lastumäki teki 1970-luvulla, kun Spede Pasasen tuotantoyhtiö otti osaavan koomikon siipiensä suojiin.
Pasasen tiimissä Lastumäki sai näytellä mm. useissa Uuno Turhapuro -elokuvissa, Speedy Gonzalesissa (1970), Viu-hah hah-tajassa (1974) ja Tupakka lakossa (1980).
1970-luvun menestysrooleihin lukeutuu myös pääosat Seppo Huunosen elokuvissa Lampaansyöjät (1973) ja Piilopirtti (1978).

Uuden suosion Lastumäki koki 1980-luvun alussa näyteltyään tähtiroolit Visa Mäkisen kahdessa komediassa, Mitäs me sankarit ja Kaikenlaisia karkureita -elokuvissa.
Valkokangastyöt kuitenkin vähenivät tuntuvasti juuri 1980-luvun aikana, eikä Lastumäkeä 1990-luvullakaan nähty valkokankaalla muissa kuin Timo Koivusalon Pekko aikamiespoika-elokuvissa, joissa Lastumäki tekee yhden muistettavimmista rooleistaan apteekkarina.
Erityisen suuren suosion Lastumäki saavutti 1980-luvulla television sketsisarjoissa Valehtelijoiden klubi ja Älywapaa palokunt.

Lastumäen elokuvaura päättyi Markku Pölösen Koirankynnen leikkaajaan vuonna 2004 .
50 vuotta kestänyt elokuvanäyttelijän ura alkoi Fennada-Filmin tuotannosta ja myös Fennada-Filmin tuotantoon päättyi.

Lastumäki näytteli useissa teattereissa eri puolella Suomea, muun muassa Porissa, Imatralla, Tampereella, Mikkelissä, Vaasassa ja Helsingissä.

Television puolella Lastumäki esiintyi sellaisissa sarjoissa kuin Merirosvoradio, ÄWPK – Älywapaa palokunta ja Ällitälli.

Leo Lastumäen filmografia
Vuosi Elokuva Ohjaus

1954 Olemme kaikki syyllisiä Aarne Tarkas, Majuri maantieltä Ossi Elstelä
1955 Villi Pohjola Aarne Tarkas
1956 Elokuu Matti Kassila
1957 Herra sotaministeri Aarne Tarkas
1960 Pekka ja Pätkä neekereinä Aarne Tarkas, Justus järjestää kaiken Lasse Pöysti, Komisario Palmun erehdys Matti Kassila
1962 Kun tuomi kukkii Åke Lindman
1970 Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika Ere Kokkonen
1971 Laulu tulipunaisesta kukasta Mikko Niskanen
1972 Lampaansyöjät Seppo Huunonen
1973 Meiltähän tämä käy Matti Kassila
1974 Viu-hah hah-taja Ere Kokkonen
1977 Viimeinen savotta Edvin Laine
1978 Piilopirtti Seppo Huunonen, Rautakauppias Uuno Turhapuro Ere Kokkonen
1980 Tupakka lakko Spede Pasanen, Mitäs me sankarit Visa Mäkinen
1981 Kaikenlaisia karkureita Visa Mäkinen
1982 Uuno Turhapuro menettää muistinsa Ere Kokkonen
1988 Ihmiselon ihanuus ja kurjuus Matti Kassila
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla Pertti Seikkula
1992 Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti Ere Kokkonen
1995 Pekko ja massahurmaaja Timo Koivusalo
1996 Pekko ja muukalainen Timo Koivusalo
1997 Pekko ja muukalainen Timo Koivusalo, Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava Ere Kokkonen
2004 Koirankynnen leikkaaja Markku Pölönen
Kesällä 2008 Lastumäki ohjasi Simossa kesäteatterille Joel Lehtosen Putkinotkon.

Lähteet
Näyttelijä Leo Lastumäki on kuollut Yle.fi Uutiset. 30.1.2012. Yleisradio Oy.
Leo Lastumäki on kuollut Ilta-Sanomat. 30.1.2012.
Arto Pajukallio, Konstailematon kansanmies, Kuolleet, Helsingin Sanomat 31.1.2011 sivu C 8 Artikkelin verkkoversio.
Arto Kiuru, Leo Lastumäki palasi Putkinotkoon, Kaleva,
Keränen, Pekka (1983): Tuulimaa. Limingan kotiseutukirja. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. s. 399.
Pahajoki, Sven (2002): Tarinoita elämän varrelta: [muistellut] Leo Lastumäki. Tampere. Revontuli 2002. ISBN 952-5170-29-2.
Leo Lastumäen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. https://www.hs.fi/muistot/art-2000002623298.html
Tiilikainen, Tenho: Leo Lastumäki palaa toviksi tutulle näyttämölle (haastattelu) 3. syyskuuta 2003. Web Archive 25.10.2003 (Etelä-Saimaa).
YLE Elävä arkisto: Leo Lastumäki:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/lastumaki-ja-kinnunen-oliv...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Lastum%C3%A4ki?fbclid=IwAR13szRfU...
https://yle.fi/uutiset/3-5053880
https://www.is.fi/viihde/art-2000000472968.html
https://www.is.fi/viihde/art-2000000112775.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/leo-lastumaki-nukahti-rauhallis...
https://musiikki58.blogaaja.fi/leo-lastumaki/
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/leo-lastumaki-palasi-putkinot...