Makarei Feodorinpoika Makkonen

Talollinen. Kaitajärvi, Suojärvi ja Kaivontila, Moiseinvaara, Suojärvi.

Makarei muutti Moiseinvaaraan pian perheen perustamisen jälkeen. Kaivontilan pinta-ala oli 1407,69 hehtaaria.

Makarei Feodorov (Feodorinpoika) Makkonen. Farmer at Suojaervi, Kaitajaervi and Suojaervi, Moiseinvaara.

Viipurin läänin henkikirja 1818-1818 Suojärvi Moiseinvaara Makari Fedorov perheineen:https://digihakemisto.net/item/2293872611/5728333313/921

Kaitajärvellä syntynyt Makari Feodorinpoika tuli Moisseinvaaralle 1800-luvun alussa ja kuoli siellä vuonna 1855. Venäläisessäkin muodossa Makarij-nimi viittaa kreikkalaiseen etunimeen Makarios. Suomennettuna nimi tarkoittaa autuasta ja se on yksi vanhimpia kristillisiä nimiä. Professori Alpo Räsänen toteaa, että ortodoksiperäisten nimien lähtökohtana on yleensä kreikkalainen tai peräti heprealainen ristimänimi. Venäjänkielisessä muodossa se on annettu karjalaisille. Venäjänkielisestä Makarijsta tai Makasta kehittyi karjalainen hellyttelymuoto Makoi tai Makko, josta on muotoutunut sukunimi Makkonen. Makari Feodorinpoika ajoitetaan moisseinvaaralaisena henkilönä maakirjassa vuoteen 1764. Vuoden 1868 maakirjassa mainitaan samanniminen henkilö toistamiseen. Seurakunnan kastettujen luetteloissa Makari Feodorinpoika on merkitty saman päivän aikana kahdessa kastetoimituksessa. Toukokuun 23. päivänä 1814 kastettiin kaitajärveläisen Makari Feodorinpojan tytär Feodosia. Samana päivänä kastettiin moisseinvaaralaisen bobulin Jefim Sisojevinpoika Isak, jonka kummiksi on merkitty moisseinvaaralainen talonpoika Makari Feodorinpoika. Vuoden 1815 henkilörekisterissä Makari on merkitty moisseinvaaralaiseksi talolliseksi yhdessä vaimonsa Ksenja Uljanovan ja kuuden lapsensa kanssa. Talolliseksi pääseminen ei kuitenkaan ole voinut tapahtua hetkessä. Se on edellyttänyt vuosikymmenien oleskelua paikkakunnalla, rakentamista, kaskimaan tekemistä ja ennen kaikkea valmiutta maksaa verottajan saatavat. Sukunimi Makkonen alkaa yleistyä kirkonkirjoissa Makari Feodorinpojan poikien kohdalla vasta 1870-luvun loppupuolella. (Moisseinvaara, Sinikuusamain kylä, ss. 104-105).