Mathias Olofsson Castrén

Kajaanin srk RK 1729- http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4721... Foudila (yliviivattu) Pormestari Mathias Castreen ja Helena Albogia

Paltamon srk RK 1731-44 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenile/paikat.php?bid=1315&... Matti on vain lastensa Kristerin, Erikin ja neito Margaretan kanssa.

Paltamon srk RK 1767-72 Nro 17 Immola http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1564... Matias C. kuolinaika.

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Matias Castrenius, myöhemmin Castreen, Matthias Olai, Tavastensis.

Synt. Virroilla 3.2.1693. Vht: Pälkäneen kirkkoherra Olof Castrenius ja hänen 1. puolisonsa Kristina Lignipaeus.

Ylioppilas Turussa kl. 1712 Castrenius Matth. Tavast _ 282. — Konstaapeli Tukholman tykistössä 1713, meri- ja kaapparilaivakunnassa 1715. Joutui tanskalaiseen sotavankeuteen s.v., pakeni kööpenhaminalaisesta vankilasta 1716. Voluntaari Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä s.v., varusmestari s.v., lippumies 1717, vääpeli 1718, mukana Norjan sotaretkellä s.v., ero vääpelinä 1724

Kajaanin voutikunnan vt. kruununvouti 1725, vakinainen s.v., samalla Kajaanin pormestari 1728. Sotkamon nostoväen luutnantti 1741.

† Paltamossa 22.6.1771.

Pso 1: 1726 Helena Albogius († 1740)

Pso 2: ~1751 Margareta Elisabet Zein tämän 2. avioliitossa († 1780).

GEDCOM Note

Matthias Castreenin nimikirjoitus hänen omakätisesti Kajaanissa 1729 kirjoittamaansa ansioluettelon alla. Nimen alla hänen virka-asemansa »Häradsfougde wid Kajanaborgs lähns fougd.» Matthias Castrenius syntyi Pälkäneen kirkkoherran Olaus Castreniuksen (1666-1736) ja hänen 1. puolisonsa Kristina Lignipaeuksen (1662-1715) vanhimpana poikana luultavasti Virroilla 3.2.1693. Ehkä sotilasuralle siirtymisensä vuoksi tai erotukseksi samannimisestä velipuolestaan hän ryhtyi myöhemmin käyttämään nimimuotoa Castreen. Hän kuoli Paltamossa Paltaniemen Immolassa 22.6.1771 ja hänet haudattiin tämän emäseurakunnan kirkon alle. Pari vuotta sitten tässä Paltaniemen kuulussa kuvakirkossa paljastettiin Castrén-sukuyhdistyksen toimesta hänen muistotaulunsa. Kirjallisuudessa on elämäkerrallisia tietoja Matthias[1] Castreenista annettu lähinnä Axel Bergholmin Suomen aatelittomien sukujen Sukukirjassa (1901), Heikki Soininvaaran tutkimana Uudessa Sukukirjassa (1947) ja viimeksi Antero Heikkisen kirjoittamassa Kainuun historian III osassa (1986). Lisäksi sotahistorioitsija ja kirjailija Martti Santavuori on puolidokumentaarisessa historiallisessa romaanissaan »Sylvesterinyö» (1935) kuvannut sen päähenkilönä karoliinivääpeli »Matti Olavinpoika Castrenin» kohtaloita Suuren Pohjan Sodan Norjan sotaretkellä 1718-19. Ruotsissa on hänen elämänvaiheitaan käsitelty laajemmin elämäkerrastoissa »Svenskt biografiskt lexikon», VII osa (1927) ja »Svenska män och kvinnor», 2 osa (1944). Tässä ei ole tarkoitus toistaa kaikkia Matthias Castreenista jo julkaistuja tietoja, vaan antaa niitä täydentäviä, täsmentäviä ja korjaaviakin tietoja kolmentoista vuoden ajalta ennen hänen myöhempää virkamiesuraansa. Ne pohjautuvat erääseen hiljattain tekemääni asiakirjalöytöön, autenttiseen peruslähteeseen. Kaikesta päätellen tätä lähdettä ei aikaisemmin ole käytetty hyväksi. Kyseessä on Castreenin omakätisesti kirjoittama »alamaisin erityisluettelo ja kertomus palvelusvuosistani» (Underdånigste Specification och Berättelse Öfwer mina tienste åhr). Sitä säilytetään Ruotsin Riksarkivetin siviiliansioluettelokokoelmassa.[2] Tämä Kajaanissa 25.2.1729 päivätty asiakirja sisältää parisenkymmentä sellaista detaljitietoa päivämäärin/kuukausin sen kirjoittajan sotilas- ja siviiliurasta vuosina 1713-26, jotka eivät sisälly Uuden Sukukirjan asianomaiseen sukutauluun.[3] Tällaisia selvityksiä virkamiehemme olivat tiettävästi velvollisia 1720-luvulta lähtien laatimaan lähinnä kai esimiehiään varten - onneksi jälkimaailmalle. Tekemäni asiakirjalöytö on terveellinen muistutus siitä, että kaikkea Ruotsi-Suomen aikaista maatamme koskevaa asiakirja-aineistoa ei tähän päivään mennessä suinkaan ole siirretty arkistoihimme. Laatimansa »erityisluettelon» mukaan Matthias Castreen jätti Turun Akatemian, jonka hämäläiseen osakuntaan hän oli kirjoittautunut 1711, heinäkuussa 1713 muuttaen tällöin venäläisten hyökkäyksen jaloista yhdessä professori Gabriel Jusleniuksen kanssa Tukholmaan. Siellä hän »köyhyyden painamana» jätti opintonsa ja hänet hyväksyttiin 2.12.1713 miltei 21-vuotiaana konstaapeliksi »Tukholman Tykistöön». Sittemmin on eräästä toisesta lähteestä[4] ilmennyt, mikä tuo »Tukholman Tykistö», jossa Castreen aloitti sotilasuransa, oikein oli. Kyseessä oli eversti Gustaf Gabriel Appelmanin komennossa ollut »Kuninkaallisen Majesteetin Tykistö», joka »nykyisin on Tukholmassa» ja jonka 2. komppaniassa Castreen palveli. Runsaan vuoden kuluttua, 17.4.1715, hän sai kuninkaalliselta Sotakollegilta anomansa eron tykistöstä voidakseen, kuten hän on luetteloonsa merkinnyt, »koettaa onneani muissa rykmenteissä». Hänet hyväksyttiinkin 2.5.1715 Meri- ja Kaapparilaivalaitoksen (Siö och Caperstaten) konstaapeliksi »Landzort» -nimiselle kaapparilaivalle. Castreen joutui laivoineen 11.7.1715 - »muutaman tunnin ammunnan jälkeen Kuurinmaan vallien kohdalla Libaun edustalla» - »Löwendahlin kaleeriksi» kutsutun tanskalaisen fregatin vangiksi. Hänet vietiin ensin Tallinnaan ja sieltä edelleen elokuussa Kööpenhaminaan Brähmerholmin vankilaan. Oltuaan viitisen kuukautta tanskalaisten vankina Castreen karkasi 27.1.1716 vankilastaan. Bergholmin Sukukirjaan liittyvässä aineistossa Kälviän silloinen kirkkoherra Lars Magnus Castrén (1806-83) kertoo tästä isoisänsä isän paosta ilmeisenä sukuperimätietonaan, että »Juutinrauman mentyä jäähän syksyllä hän pakeni eräänä perjantaina ja juoksi takaa-ajettuna heikolla jäällä Helsingöristä Helsingborgiin päästen, takaa-ajajien heikon jään vuoksi palattua, illalla salmen yli Ruotsin puolelle, jonka johdosta hän paastosi sitten joka perjantai iltaan asti.»[5] Kuitenkin Matthias Castreen itse - ja häneen kai tässä asiassa on luottaminen - ilmoittaa pakonsa tapahtuneen tammikuun lopulla. Että tuo tammikuun päivä todella oli perjantai, sen olen almanakasta[6] varmistanut. Näinollen on helppoa uskoa myös juuri siteerattua perimätietoa, jonka mukaan hän pelastumisensa muistoksi paastosi loppuelämänsä joka perjantai. Mutta oliko Juutinrauma tuona tammikuisena päivänä myös »yksiöisen» jään peittämä, kuten Bergholm Sukukirjassaan kertoo, sitä en ole pystynyt tarkistamaan. Mahdotonta se ei varmaankaan ole ollut. joka tapauksessa sukuperimätieto Matthias Castreenin paosta Tanskasta Ruotsiin on nyt siis tullut asianomaisen itsensä kirjoittamalla asiakirjanäytöllä, vieläpä päivämäärän tarkkuudella, vahvistetuksi. Kymmenisen päivää pakonsa jälkeen, 7.2.1716, Castreen lähetettiin sikäläisen »kenraalikuvernöörin» toimesta Malmöstä Ystadiin Etelä-Ruotsin rannikolla ja sieltä edelleen 22.2.1716 Tukholmaan. Tämän jälkeen hän palveli kaapparilaivalaitoksen konstaapelina ja kapteeni Erik(?) Brunstedtin alaisena 28.3.1716 alkaen saman vuoden elokuun loppuun asti. Kenraalimajuri, vapaaherra Erich Fitinghoff otti hänet 30.9.1716 vapaaehtoisena (tarjokas) komentamaansa kuninkaalliseen Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiin, sen henkikomppaniaan. Siinä hänet ylennettiin henkikomppanian varusmestariksi 30.11.1716, majurin komppanian lippumieheksi 30.6.1717, henkikomppanian toiseksi vääpeliksi 5.1.1718 ja sen ensimmäiseksi vääpeliksi 23.10.1718.[7] Tämän henkikomppanian vääpelinä Castreen osallistui sitten kenraaliluutnantti Carl Gustaf Armfeltin johtamaan traagisesti päättyneeseen Norjan sotaretkeen 1718-19 saaden »korkeilla tuntureilla» paleltumavammoja, erityisesti jalkoihinsa. Myös vuosina 1719-21 hän oli koko ajan rykmenttinsä »häviölle joutuneiden komppanioiden» mukana toimien useaan otteeseen rykmentinadjutanttina. Tämän jälkeen hän rykmenttinsä silloisen komentajan, kenraalimajuri, vapaaherra Christer d'Albedylin luvalla hoiti lähes kaksi vuotta kantokirjurin (oppbörds skrifware) tehtävää Korsholman eteläisen kihlakunnan kruununvoudin Nils Berguddin alaisena. oltuaan lähes yksitoista vuotta sotilaana Castreen sai anomuksestaan 31-vuotiaana vääpelinä eron rykmentistään 26.6.1724; myöhemmin hänet vielä, 48-vuotiaana, nimitettiin Sotkamon pitäjän nostoväen luutnantiksi. Eron sotaväestä saatuaan Matthias Castreen määrättiin Kajaanin läänin voutikunnan vt. kruununvoudiksi 13.(15.?)4.1725. Kuninkaallinen Kamarikollegio antoi hänelle 9.6.1725 valtakirjan tämän viran vakinaiseksi haltijaksi. Kajaanin kaupungin pormestariksi hänet nimitettiin 8.11.1726, »koska tämä virka on täällä tavallisesti ollut yhdistettynä kruununvoudin virkaan», kuten Castreen on laatimansa luettelon viimeiseen kohtaan merkinnyt. Sodasta palanneena, kovia kokeneena karoliinivääpelinä Castreen toimi sitten Kajaanin läänin voutikunnan kruununvoutina miltei 36 vuoden ajan. Päinvastoin kuin tähänastinen genealoginen kirjallisuus on esittänyt, hän ei toiminut tässä virassaan kuolemaansa asti, vaan - huomioon ottaen sodan ja vanhuuden aiheuttamat »säälittävät (bewäkande) syyt ja olosuhteet» - ainoastaan 30.3.1761 asti.[8] Samana päivänä hänen vanhin poikansa Christer Castrén (1728-95) nimitettiin isänsä seuraajaksi. Tämän nimityksen muodollisen laillisuuden tulkinnasta syntyi vuosia kestänyt prosessi Pohjanmaan maaherranviraston, kamarikollegion, pöytäkirjadeputaation, kansliakollegion ja vieläpä säätyjenkin välillä erilaisine selvityspyyntöineen, pöytäkirjoineen ja mietintöineen.[9] Kajaanin pormestarina Matthias Castreen oli v:sta 1726 alkaen liki 45 vuotta ja on tämän viran pitkäaikaisin haltija. Hiljattain ilmestyneessä Kainuun historiassa häntä on luonnehdittu »Kajaanin läänin vaikutusvaltaisimmaksi virkamieheksi 1700-luvulla» ja tuon läänin »kruunaamattomaksi kuninkaaksi».[10] Seikkailurikas ja monivaiheinen oli Matthias Castreenin elämä ollut ennen hänen asettautumistaan pitkäksi loppuiäkseen hallintovirkamieheksi Kainuun pääkaupunkiin. Millaista elämänuraa hän oli nuoruudessaan itselleen ajatellut, sitä eivät säilyneet asiakirjat kerro. Tiedossa ei edes ole, mitä hän oli Turun Akatemiassa opiskellut. Matthias Castreenin myötä tämä Sääksmäen pitäjän Linnaisten kylästä lähtöisin oleva hämäläinen ratsutilallissuku pohjalaistui ja kasvoi vähitellen melko laajaksi, varsin pitkään lähinnä virkamies- ja pappissuvuksi luonnehdittavaksi suvuksi. Hänestä polveutuvat kaikki tämän Castrén-suvun nykyään elävät jäsenet. Kymmenkunta muutakin, myöhemmin Castrén-nimeä käyttämään ryhtynyttä sukua on esiintynyt. Valtaosa näistä pieniksi jääneistä suvuista on sammunut. Muutaman kasvatti- tai ottolapsisuhteeseen pohjautuvan Castrén-suvun lisäksi elää Suomessa kuitenkin edelleen joka tapauksessa kolme tällaista sukua; yhteisestä nimestään huolimatta ne eivät kuulu Matthias Castreenin sääksmäkeläistä lähtöä olevaan sukuun. Lisäksi Amerikan Yhdysvalloissa saattaa vielä olla elossa erään Suomesta sinne 1870-luvulla muuttaneen ja jo sitä ennen Castrén-nimeä käyttämään ryhtyneen siirtolaisen jälkeläisiä.[11] Ehkäpä joskus myöhemmin voin tämän lehden palstoilla palata mainittuihin »muihin» sukuihin.

GEDCOM Source

Lisätietoutta Matthias Castreenin (1693-1771) elämänvaiheisiin. Suurlähettiläs KLAUS CASTRÉN Helsinki 1991