Matti (Matfei) Nikolainpoika Pajunen

Kansakoulunopettaja.

Hyrsylä, Salmi ja Kotajärvi, Suojärvi. Myöhempi asuinpaikka: Kontiovaara, Kontiolahti.

Asuinpaikka Suojärvellä v. 1939: Kotajärven kyläkartan talo numero 30.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sortavalan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1891: Sortavala Orthodox Parish, metrics books, Births year 1891: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1891 г.:

Sortavalan ortodoksisen seurakunnan metrikkakirjat vuodelta 1891 eivät ole käytettävissä Digitaaliarkistossa. Metrikkakirjat vv. 1851-1892 ovat jääneet Venäjälle, ja niitä säilytetään Venäjän valtiollisessa historiallisessa keskusarkistossa Pietarissa.

Matti (Matfei) mainitaan Sortavalan ortodoksisen seurakunnan rippikirjassa v. 1895 4-vuotiaana vastasyntyneen sisarensa Annan kanssa. Rippikirjan sivu.

Syntymäaika on vanhaa ajanlaskua 24.07.1891, uutta ajanlaskua 05.08.1891.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Matti Pajunen ja Hilma Helena Kokko vihittiin 15.08.1928.

Kuolema / Death / Смерть:

Matti Pajunen kuoli 25.01.1971 Joensuussa. Kuolinimoitus Karjalan Heimo -lehdessä.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Karjalan Heimo 1981: 05-06: Matti Pajunen - menetetyn rajaseudun lämminsydäminen kasvattaja - Hyrsylän mutkan tuki ja turva suurimman hädän hetkinä [1]:

Televisio välitti Suomen koteihin tiedon Hyrsylän mutkan kohtalokkaista tapahtumista vuosina 1939-40. Kuultiin asukkaiden vaikuttavat kertomukset murheen päivistä. Vaikeuksista puhuessaan he mainitsivat usein auttajansa, opettaja Matti Pajusen nimen. Hän toimi vankileirillä pappina, lääkärinä ja lohduttajana, siunasi vainajat ja antoi hätäkasteet. Matti oli isänmaallinen aatteen mies. Hänen elämäntyöhönsä mahtuu pitkä sarja tekoja, joista mainittakoon: Hyrsylän kansakoulutalo v. 1927, suojeluskunnan talo v. 1930 ja rukoushuone v. 1932. Lisäksi hän oli mukana rakennuttamassa rukoushuonetta Hautavaaraan v. 1933 ja ignoilaan v. 1936. Kaikissa edellä mainituissa hankkeissa hän toimi joko alkuunpanijana, vetävänä jäsenenä tai rahankerääjänä. Useat rahankeruumatkat ulottuivat Helsinkiin. Listoilta eivät säästyneet ministerit, presidentti eivätkä suurliikkeet. Varatuomari Simo Härkönen tunsa Matin ja myös hänen muistiinpanonsa. Näin hän kirjoittaa:

Vuonna 1953 luovutti eläkkeelle siirtynyt kansakoulunopettaja Matti Pajunen Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiölle pinkan käsinkirjoitettuja paperiliuskoja, joista osa oli kirjoitettu v. 1951 Iisalmessa järjestettyjen Laatokan Karjalan maakuntajuhlien ohjelmajulisteiden selkäpuolelle. Näiden liuskojen kääreena olevaan ruudulliseen paperiin oli laadittu kirjoitelman otsikko: "Neljä vuosikymmentä kansanvalistustyötä rajaseudulla". Tämä 100 liuskaa käsittävä muistelmakirjoitus on näin ollen joutunut lepäämään koskemattomana kymmenen vuotta, kunnes allekirjoittanut ryhtyi tutkimaan sen sisältöä. Matti Pajunen, jonka olen tuntenut nuo neljä vuosikymmentä, antaa siinä tilityksen elämäntyöstään rajaseudun opettajana. Samalla hän kertoo Laatokan Karjalan henkisen elämän johtajista, kenttämiehistä, sortajista ja rahvaasta, jonka keskuudesta hänet oli kutsuttu valistustyöhön ja pantu siinä rintamassa kovimmille etulinjoille. Säätiömme taholta on annettava suuri tunnustus siitä, että nämä muistelmat on kirjoitettu talteen. Niiden julkaiseminen kokonaisuutena lienee tulevaisuudessa paikallaan, mutta olen ottanut nyt vapauden poimia Pajusen kirjoituksesta ne osat, jotka koskevat hänen tärkeintä työkenttäänsä Hyrsylän kylää Suojärven pitäjässä ja hyrsyläläisten kohtaloa.

Sortavalan maalaiskunnan Pien-Rytyssä 5.8.1891 syntyi maatyömies Nikolai Pajusen poikana Matti Pajunen, joka köyhistä oloista lähtien ponnisteli vakaasti kohti tulevaa elämänuraansa, opettajatehtävää. Kansakoulun käytyään hän jatkoi opintoja Impilahden kansanopistossa ja pääsi sieltä Sortavalan kiertokouluseminaariin valmistuen kiertokoulunopettajaksi. Toimittuaan jonkun vuoden tällä opettajauralla Kontiolahden ja Enon pitäjissä Pajunen pyrki v. 1913 Sortavalan seminaariin ja pääsi sen oppilaaksi. Köyhä kun oli, pilkkoi hän puut seminaarin ruokalaan saaden siitä palkaksi yhden vapaan aterian päivässä, - toisen tarjosi hänelle ilmaiseksi seminaarin musiikinlehtori Mikael Nyberg. Vain yhden vuoden pärjäsi Pajunen vähillä säästöillä. Kun ei saanut takaajaa opintolainaan, oli pakko keskeyttää seminaariopinnot ja lähteä epäpätevänä hoitamaan opettajavirkoja. Vuodesta 1914 alkoikin Matti Pajusen elämässä se "komennus", joka johti hänen tiensä aina rajalle. Tohtorinna Tilma Hainari etsi sopivaa miestä Suojärven Kotajärven yksityisen kansakoulun opettajaksi. Matti Pajunen oli se mies. "Tarvitsen opettajan, jota ohjaa rakkaus työhön", sanoi Tilma Hainari Pajuselle. "Tätä rakkautta anon Herralta", vastasi vaatimattomasti Matti Pajunen. Hän sai kouraansa kuukauden palkan ja 40 mk koulunsa menoja varten. Sitten lähti mies hevoskyydillä 150 km taipaleelle. Suistamon Uuksujärvellä pysähdyttiin kestikievarissa ja syötiin mm. hyvät piiraat. Pajunen tarjosi maksua ruoasta, johon emäntä sanoi: "Ei katsho matkalaiselta jengua (rahaa) oteta. Osua da lykkyy Jumal matkah andakka, blahoslovikkah (siunatkoon) hyvän osan." Tämä siunaus seurasikin Matti Pajusen elämäntaipaleella.

Vuonna 1917 Matti Pajunen, joka oli toiminut milloin Suojärven, milloin Salmin ja Suistamonkin kuntien eri koulujen opettajana, sai erivapauden suorittaa yksityisesti kansakoulunopettajatutkinnon, minkä hän tekikin. Seuraavana vuonna tuli Tilma Hainarilta kehoitus lähteä vastaperustetun Hyrsylän koulun opettajaksi. Lieneekö Pajunen aavistanut tämän tehtävänsä suuren merkityksen, koska hän muistelmissaan sanoo: "Ennenkuin annoin vastaukseni, asetin asian rukouksessa Herran eteen. Sain iloisen luottamuksen Herraan ja annoin myönteisen vastauksen." Nuori opettaja matkasi 4 vuorokautta Sortavalasta tulevaan työpaikkaansa. Matkan viimeinen osuus Suojärven Kaipaasta Hyrsylään, 47 km, oli tietöntä taivalta. Soiden yli johti 38 kapulasiltaa. Matkatavarat kuljetettiin hevosen vetämillä purilailla. Kaksi kertaa upposi hevonen suohon ja oli se sieltä kangilla nostettava. Rajavartiosotilaat tarkastivat matkaluvan 4 kertaa ja kun päästiin Hyrsylään, juoksi vielä yksi kiväärimies koululle ottamaan selkoa tästä oudosta tulijasta.

Hyrsylän koulu aloitti toimintansa vuokrahuoneissa 22.8.1918 ja oppilaita ilmoittautui 28. "Vaikka lukuvuosi 1918-1919 oli vaikein, tein työtä toivolla ja ilolla, kertoo Matti Pajunen. "Useat rajalevottomuudet häirisivät opetustyötä ja yövyttiin piilopirteissä. Päivällä alettiin jälleen opetustyö. Jo syksyllä oli rajanylityksiä. Vaikein oli huhtikuun 3. päivänä 1919, jolloin rajantakaiset ryöstivät koulun ja 11 taloa sekä murhasivat 3 henkeä. Rajavartiostoa vailla olevaa suomalaiskylää ammuttiin kahdella kuularuiskulla. Ryöstäjien joukossa oli tähtikokardilla varustettuja bolsevikkeja ja rajan taakse paenneita punakaartilaisia. Koulu oli näiden jäljiltä ryöstetty, arkisto revitty, kartat tuhotut, linoleumitaulu pilkottu kappaleiksi, tyttöjen käsityöt viety, samoin koulun käsityökalusto. Matkustin Salmin kirkolle ja siellä Salmin kauppiaat liike liikkeeltä lahjoittivat niin suuren summan, että sain kirjat, vihkot, kynät ja Suomen kartan koululle. Läskelän tehtaan tirehtööri Gripenberg lahjoitti myös rahaa, niin että saatiin kangasta tyttöjen käsityöksi. Pois pääsevät tytöt ompelivat uudet leningit luokkatyönä." - Pajunen kuvailee sitten Hyrsylän mutkan rauhattomia oloja mainiten, että vapaussodasta talvisotaan saakka bolsheviikit surmasivat tällä alueella aseettomia asukkaita 17. Rajavartiostomme oli pakko järjestää kiväärimiehiä turvaamaan heinän- ja viljankorjuutöitä, kun rajan takana oli sala-ampujia vaanimassa peltomiestä. Hyrsylän mutkaan kuuluva Hautavaaran kylä ryöstettiin kerran ja sen asukkaat pakenivat Suojärven rantakyliin. Hyrsyläläiset luottivat myös omaan apuunsa näissä rajataisteluissa. Lokakuussa 1918 perustettiin kylään suojeluskunta, jonka päälliköksi pyydettiin asepalveluksestaan eronnut rajavartiosotamies Mikko Lehtoranta. Kun sitten suojeluskuntalaisille saatiin aseet ja koulutus niiden käytössä, niin sananmukaisesti "auroin, miekoin, miettehin" elettiin ja toimittiin Hyrsylän mutkassa.

Rajaselkkausten rasittamana Matti Pajunen siirtyi lukuvuodeksi 1920-21 Suistamon kunnan Kontuvaaran koulun opettajaksi mutta palasi sitten Tilma Hainarin pyynnöstä takaisin Hyrsylään. Hänen toiminnastaan 1920-luvulla on erityisesti mainittava maantien saaminen tähän etäiseen Suomen nurkkaukseen. Jo vuonna 1918 oli tieasia pantu alulle mutta epäilemättä Matti Pajusen ansiota on hankkeen vieminen suotuisaan päätökseen. Hän teki matkoja tieasiassa Helsinkiin korkeimpien tieviranomaisten luo, hankki tuekseen mm. kouluneuvos Hjalmar Basilierin ja niin saatiin tie Hyrsylään yli soiden, läpi korpien. Syyskuun 26. pnä 1926 saapui ensimmäinen auto Hyrsylään koulun pihalle maksamaan maantien tekijöille lopputiliä. Tulijat otti opettaja Pajunen vastaan koululastensa kera, jotka tervehtivät vieraita laululla. Ken tunsi Hyrsylän mutkan ja olot siellä, hän voi aavistaa, mikä suursaavutus oli tieyhteyden saaminen sieltä muun Suomen yhteyteen.

Kylän historiassa oli toinen merkkitapaus syksyllä 1927, jolloin Hyrsylän kansakoulutalo valmistui ja vihittiin tarkoitukseensa. Vihkimisen suoritti rovasti, sittemmin piispa Aleksanteri Karpin. Kutsuvieraina olivat saapuvilla mm. Sortavalan seminaarin johtaja K. A. Relander, lehtori Mikael Nyberg, tohtori Vilho Siukonen, kansakouluntarkastaja, sittemmin kouluneuvos I. H. Holma, rehtori Väinö Mutru, kansanopiston johtajatar Hellä Pelkonen, Salmin kunnanvaltuusto (Hyrsylä kuului silloin vielä Salmin kuntaan) ja runsaasti koulupiirin väkeä. Hyrsylän hengellisen elämän tyyssijaksi saatiin v. 1932 rukoushuone, johon mm. Tampereella toimiva Lokomo-yhtiö lahjoitti kirkonkellon. Seudun taloudellinen kehitys edistyi huomattavasti, kun insinööri Nuutisen johdolla suoritettu Peräojan perkaushanke toteutettiin ja kuokkimalla saatiin 400 ha uutta peltoa. Maanpuolustushengen lujittamiseksi pystytettiin v. 1930 suojeluskunnalle valistustalo.

Matti Pajunen tunsi nyt voimien ehtyvän ja siirtyi elokuussa 1934 eläkkeelle. Kohtalo oli kuitenkin määrännyt hänen työnsä Hyrsylän mutkan hyväksi vielä kerran jatkumaan. Lepäiltyään muutaman vuoden Pajunen otti vastaan viransijaisuuden Kontiolahdella lukuvuodeksi 1937-38. Innokkaana maanpuolustusmiehenä hän ryhtyi seuraavana vuonna suojeluskuntajärjestön valistusohjaajaksi mutta elokussa 1939 Matti Pajunen ryhtyi jälleen opettajatehtäviin Ignoilaan, jossa hän ehti pitää vain yhden koulupäivän, ennenkuin talvisota syttyi.

Vihollisen hyökkäys Suojärven suunnalla marraskuun 30. pnä 1939 tapahtui hyvin valmisteltuna ja ripeästi. Hyrsylän mutkan läntisimmistä osista vain harvat ehtivät pelastua. Sellainen oli autoilija V. Lakka, joka toi Hautavaarasta Pekka Salolatvan perheen Suvilahteen. Niinikään ehti kauppias Johannes Kaheinen perheineen lähteä Hautavaarasta viime tingassa evakkotielle. Hyrsylän, Ignoilan ja Hautavaaran kylien asukkaat, yli 2000 henkeä, joutuivat auttamattomasti vihollisen vangeiksi. Hei saivat aluksi asua kylissään ja omien elintarpeittensa varassa, joita olikin riittävästi. Oli perunoita, jauhoja, juurikasveja, kaalia, vieläpä kahvia ja sokeriakin. Oman karjan tuotteita saatiin käyttää ja olot olivat aluksi siedettävät. Kun vielä voitiin seurata radiosta Päämajan tiedotuksia, ei yhteys kotimaahan ollut aivan poikki.

Helmikuun 11. päivänä loppui tämä Hyrsylän mutkan asukkaiden vapaus. Heidän elintarpeensa takavarikoitiin, radiot kerättiin pois, karja teurastettiin. Ihmiset lastattiin kovassa pakkasessa kuorma-autoihin sallimatta panna edes heiniä tai olkia niihin pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi. Kireässä 32 asteen pakkasessa alkoi matka Itä-Karjalaan. Äidit suojelivat oman ruumiinsa lämmöllä lapsiaan mutta 175 km matkalla kaksi lasta paleltui kuoliaaksi. Erään äidin rinta oli jäätynyt kuolleen lapsensa suuhun.

Vangeiksi joutuneista sijoitettiin osa Suoatnoin luostariin, osa Kontupohjaan. Nyt oli ruoka ja kohtelu toinen kuin kotikylissä. Kolme ja puoli kuukautta kestäneenä vankeusaikana kuoli näillä vankileireillä 66 henkeä. Sinne vietäessä oli kuollut kaksi ja Suomeen palatessa kuoli kahdeksan. Petroskoihin vietiin kolme hyrsyläläistä, joiden kohtalo on tuntematon. Vankeusajan kärsimyksiin menehtyi Suomen sairaaloissa 24. Näinollen Hyrsylän mutkan asukkaiden kokonaistappiot nousivat 101 henkeen. Näihin tappiolukuihin on lisättävä Naistenjärven lastausporukka, 480 henkeä, joka joutui vangiksi ja jonka kohtalosta ei ole tietoa.

J. K. Paasikiven toimenpiteiden tuloksena venäläiset suostuivat rauhan tultua palauttamaan eloonjääneet Hyrsylän mutkan asukkaat. Toukokuun 24. päivänä alkoi paluumatka Suomeen. Seuraavana päivänä oltiin Suomen nykyisellä raja-asemalla Kaurilassa. Vankien luovutus Suomen viranomaisille alkoi ja kesti 12 tuntia. Matti Pajunen kertoo: "Vaikka aurinko laski, kun viimeiset luovutettiin, niin tuntui siltä, kuin se olisi noussut. Kaikkien kasvoilla loisti ilo siitä, että oltiin jälleen Suomessa, omassa rakkaassa isänmaassa." Vapautetut evakot sijoitettiin aluksi karanteeniin Helsinkiin, Kaisaniemen ja Lapinlahden kansakouluihin ja Viikin kartanoon. Sieltä siirtyivät omaan toimeentuloon pystyvät perheet Isoonkyröön. Lesket ja sotaorvot sijoitettiin Virroille, jonne Pelastakaa Lapset r.y. oli pelastanut heitä varten äitiysyhdyskunnan 225 hengelle ja piti näistä hyvän huolen. Lapsia varten perustettiin oma Karjalan koulu ja opetti Matti Pajunen siinä rakkaille heimolaisilleen uskontoa, pitäen muunkin yhdyskunnan hengellisistä tarpeista huolta.

Jatkosodan alkuvaiheissa vallattiin Suojärvi takaisin. Hyrsylän mutkan asukkaat pääsivät kotiseudulleen. Pajunen kertoo tästä paluusta: "Vaikka taloja oli tuhottu, tehtiin maasaunoja, jossa ovi toimitti ikkunan virkaa, ja asuttiin siksi, kunnes uudet kodit valmistuivat." Hyrsylän mutkan kohdalla olivat asiat sikäli onnellisesti, että siellä olivat kaikki koulutalot säilyneet, kun taas muussa pitäjässä ne olivat miltei poikkeuksetta tuhoutuneet. - Matti Pajunen palasi taas rajalle, keväällä 1942 hän toimi jälleen Hyrsylän kansakoulun opettajana.

Kesäkussa 1944 oli Hyrsylän mutkan asukkaiden lähdettävä uudelle evakkotaipaleelle. Nyt ei ollut vaaraa joutua mottiin, kuten talvisodan alkaessa, - olivathan omat joukkomme vielä Itä-Karjalassa. Väestönsiirto suoritettiin suotuisissa olosuhteissa ja Hyrsylän asukkaat siirrettiin aluksi Länsi-Suomeen, josta he hajautuivat lopullisiin sijoituspaikkoihinsa. Matti Pajunen, joka siirtyi opettajatoimestaan eläkkeelle vuoden 1945 alussa, rakensi kotinsa Kontiolahden Kontiovaaraan ja viettää siellä vanhuudenpäiviään.

Hyrsylän mutkan kohtalot ovat säilyneet suojärveläisten mielissä. Niiden kärsimysten muistoksi, joita tämän alueen asukkaat kokivat, suojärveläiset ovat päättäneet pystyttää hautamuistomerkin Helsingissä vankeusmatkansa vaivoihin menehtyneiden viimeiselle leposijalle.

Helsingin suojärveläisten seuran naiset rahoittivat patsashankkeen kokonaan piiras- ja nieglatuloilla. Se pystytettiin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle, jonne haudattiin kymmeniä vastaanottajien käsiin menehtyneitä suojärveläisiä, mm. pitäjän tunnetuin runonlaulaja Ogoi Määränen.

Viitteet:

• [1] Karjalan heimo 1981: 05-06. Karjalan sivistysseura ry. Sampo-tietokanta [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...]

  ---

Rippikirjalinkkejä

• Sortavalan ortodoksinen seurakunta > Sortavalan ortodoksisen seurakunnan arkisto > Rippi- ja pääkirjat > Rippikirjat 1904-1916 (I Aa:8) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3844293] (Katiha)
• Sortavalan ortodoksinen seurakunta > Sortavalan ortodoksisen seurakunnan arkisto > Rippi- ja pääkirjat > Rippikirjat 1904-1916 (I Aa:8) [http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3844240] (Katiha)
• Katiha-hakutuloksia

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Härkönen, Simo: Karjalainen viesti : Hyrsylä ja sen henkinen johtaja Matti Pajunen : Suomen itäisimmän alueen ja sen asukkaiden kohtaloita. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön tiedotuslehti (1964) : 1, s. 1-7
• "Hyrsylän komentaja". Kansa Taisteli, 11/1976, ss. 389-390 [http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1976/Kansa_Taisteli_11_1976.pdf]
• Peltoniemi U.: Matti Pajunen. Rajaseutu 4/1981, ss. 11-15.
• Pajunen, Matti: Muistelmia Raja-Karjalan kouluista. 1936. 64 s.

  ---

  
  

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 79. viikkoprofiili (11.06.2017-17.06.2017).