Col. Odert Reinhold von Essen af Zellie, till Paaso

Odert Reinhold von Essen af Zellie, till Paaso i Heinola socken i Finland, vilket han köpte 1706.

Född 1665. Förare vid Tavastehus läns infanteriregemente 1682. Sergeant vid Tavastehus läns infanteriregemente 1682. Fänrik 1684. Löjtnant 1688. Kaptenlöjtnant 1694. Kapten vid ingermanländska dragonregementet 1700.

Major vid Nylands och Tavastehus läns fördubblingskavalleriregemente 1701. Överstelöjtnant vid karelska fördubblingskavalleriregementet 1703. Konfirmationsfullmakt 1706. Överstelöjtnant vid karelska ordinarie kavalleriregementet 1709. Överste för Björneborgs läns infanteriregemente 1710. Konfirmationsfullmakt 1713.

Död 1714-02-19 i slaget vid Storkyro, efter erhållna trettiotvå blessyrer.

Gift 1694 Aholaks i Sääminge socken, Finland med Gertrud Elisabet Pistolekors.

Eversti. Kaatui Napuen taistelussa Porin läänin jalkaväkirykmentin komentajana.

Odert Reinhold von Essen af Zellie, till Paaso i Heinola socken i Finland, vilket han köpte 1706.

Född 1665. Förare vid Tavastehus läns infanteriregemente 1682. Sergeant vid Tavastehus läns infanteriregemente 1682. Fänrik 1684. Löjtnant 1688. Kaptenlöjtnant 1694. Kapten vid ingermanländska dragonregementet 1700.

Major vid Nylands och Tavastehus läns fördubblingskavalleriregemente 1701. Överstelöjtnant vid karelska fördubblingskavalleriregementet 1703. Konfirmationsfullmakt 1706. Överstelöjtnant vid karelska ordinarie kavalleriregementet 1709. Överste för Björneborgs läns infanteriregemente 1710. Konfirmationsfullmakt 1713.

Död 1714-02-19 i slaget vid Storkyro, efter erhållna trettiotvå blessyrer.

Gift 1694 Aholaks i Sääminge socken, Finland med Gertrud Elisabet Pistolekors.

Odert Reinhold von Essen (1665-1714) oli Hämeen läänin jalkaväkirykmentin everstin Didrik von Essenin poika. Hän astui jo nuorena palvelukseen isänsä rykmenttiin. Kersantti 1682. Vänrikki 1684. Luutnantti 1688. Kapteeniluutnantti 1694. Ilmeisesti hän eteni jo tuona aikana oman sotilaskuntonsa ansiosta, vaikka isän asema lienee myös ollut omiaan edistämään urakehitystä.

Suuri Pohjan sota antoi mahdollisuuksia vieläkin nopeampaan menestykseen. Odert Reinhold von Essen nimitettiin majuriksi Hämeen-Uuudenmaan kaksinnusratsuväkirykmenttiin 1701, everstiluutnantiksi Karjalan kaksinnusratsuväkirykmenttiin 1703 ja vielä samana vuonna Porin jalkaväkirykmentin everstiksi. Von Essenin sotilasura eteni siis koko ajan Suomessa tai ainakin Suomea puolustaessa (hän osallistui myös Inkerinmaan taisteluihin v. 1700). Palvelu pelkästään kotialueella oli harvinaista karoliiniarmeijassa, kuningas Kaarle XII:n halutessa usein parhaat miehet mukaansa. Poikkeuksia kuitenkin oli, kuten eversti von Essen, joka kaikesta päätellen oli sekä pätevä että rohkea upseeri.

Eversti von Essenin nimi esiintyy suuren Pohjan sodan aikakirjoissa monissa yhteyksissä. Kun venäläiset lopettivat äkkiä ja yllättäen Viipurin piirityksen syksyllä 1706, hänet lähetettiin ajamaan vihollista takaa. Venäläiset olivat kuitenkin perääntyneet niin nopeasti, ettei heitä enää tavoitettu. Von Essen saattoi raportissaan vain kertoa nähneensä tiellä poltettujen rattaiden ja telttojen jäännöksiä, tuhatkunta kuollutta hevosta sekä kolme kuollutta kamelia.

Kun venäläiset toden teolla ryhtyivät valtaamaan Suomea 1712, eversti von Essen oli rykmentteineen mukana puolustamassa valtakuntaa. Hänen joukkonsa osallistuivat Pälkäneen taisteluun ja vetäytyivät sen jälkeen muun armeijan mukana Pohjanmaalle.

Sukutarina kertoo, että armeijan majaillessa Pohjanmaalla sinne saapui tieto, jonka mukaan vihollinen oli saapunut Isoonkyröön ja oli aikeissa hyökätä Ilmajoella. Tällöin Ilmajoen pappilassa pidettiin sotaneuvottelu, jossa pohdittiin mahdollisuutta asettua vastarintaan. Ylipäällikkö Karl Gustaf Armfelt halusi viedä suomalaiset joukot Napuen aukealle, mistä parhaiten saattoi järjestää joukot rintamaan ja ohjata taistelun kulkua. Evesti von Essen ja jotkut muut upseerit esittivät, että taistelu pyrittäisiin käymään Ylistaron ja Ilmajoen välisellä metsätaipaleella, jossa vähälukuiset Suomalaiset parhaiten pystyisivät pitämään puoliaan.

Ylipäällikön kanta tietenkin voitti, mutta neuvottelun jälkeen Porin rykmentin upseerit kokoontuivat ja päättivät taistella voitosta viimeiseen saakka. Eversti von Essen oli kertoman mukaan lahjoittanut kirkkoherralle kellonsa ja muut arvoesineet ja pyytänyt tätä, mikäli hän kaatuisi taistelussa, etsimään hänen ruumiinsa hautaamista varten ja kertomaan kaatumisesta hänen perheelleen.

Napuen taistelun alkuvaiheessa Suomen armeija menestyi hyvin, mutta venäläisen ratsuväen onnistunut saarrostushyökkäys sekoitti suomalaisten rivit. Lopulta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää murtautua läpi vihollisen linjojen.

Odert Reinhold von Essen johti taistelussa Porin rykmenttiä. Hevonen ammuttiin hänen altaan, mutta hän jatkoi jalkaisin. Hän sai haavan molempiin jalkoihinsa, mutta ei suostunut poistumaan kentältä. Kun haavat oli jotenkin sidottu, hän jatkoi taistelun johtamista polvillaan. Lopulta hän kaatui saatuaan luodin sydämeensä. Kun hänen ruumiinsa seuraavana päivänä löydettiin, oli siinä 32 haavaa. Porin rykmentin upseeristo kaatui taistelussa lähes viimeiseen mieheen.

Sukutarinan kaikkia yksityiskohtia ei voi varmentaa muista lähteistä, mutta joka tapauksessa eversti von Essen kaatui Napuella taisteltuaan urheasti ja saavutti sankarin maineen Suomen sotahistoriassa, Porin rykmentin historiassa ja oman sukunsa kronikassa. Hänen ruumiinsa haudattiin Hollolan kirkkoon, jonka seinällä sukuvaakuna on edelleen muistuttamassa isänmaan puolesta kaatuneesta karoliinista.

(Lähde: Veli-Matti Syrjön artikkeli SKS:n julkaisemassa Suomen Kansallisbiografiassa. Hki 2003)