Olavi Kivikoski

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olavi_Kivikoski

Olavi Kivikoski (1. elokuuta 1914 Kemi – 11. syyskuuta 1992 Kemi) oli suomalaisen yksinpurjehduksen pioneereja. Hän ylitti vuonna 1953 Atlantin valtameren Turquoise-kuunarillaan.

Kivikoski oli ammatiltaan merimies. Hän oli saanut Yhdysvaltojen kansalaisuuden ja työskennellyt New Yorkissa, jonne hän oli jäänyt erottuaan palveluksesta s/s Wild Hangerilla. Atlantin ylitystä ja muita purjehduksiaan varten hän osti Turquoise-veneensä käytettynä ja kokeili sillä purjehtimista Harlemin rannoilla. Merimiestaustastaan huolimatta hän ei ollut aikaisemmin yksinpurjehtinut.

Olavi Kivikoski osti veneensä, 33-jalkaisen kuunari Turquoisen, New Yorkin Long Islandilta 13. maaliskuuta 1953. Pienen tinkimisen jälkeen kauppahinnaksi sovittiin 3600 dollaria. Veneellä ei ollut juurikaan purjehdittu, vaikka veneen myyjän ja rakentajan Mr. J. Bartelesin tarkoitus oli purjehtia sillä Bermudalle. Barteles ja kaupan välittäjänä toiminut notaari Mr. Quest eivät ilmeisesti pitäneet Kivikosken ajatusta purjehtia sillä Suomeen viisaana, mm. koska veneen kuunaritakila ei oikein soveltunut avomeripurjehdukseen, varsinkaan yksinpurjehtijalle. Veneessä ei ollut myöskään tuuliperäsintä, vaan Kivikoski teki itse siihen ajoankkurin ja laittoi veneensä piihin yöksi.

Sama epäusko matkan onnistumiseen vallitsi lähtölupaa hakiessa New Yorkin satamavirastossa varsinkin kun siellä kuulivat, että Kivikoskella ei ollut minkäänlaista merenkulkijan tutkintoa, ainoastaan valtamerilaivoilla purjehtimista, joilla hän tosin oli työskennelyt liki kaikilla merillä. Määränpääksi sovittiin viranomaisten kanssa lopulta laivastotukikohta Porthsmouth Etelä-Englannissa. Kivikoski tosin tunsi, että lähtölupa annettiin, koska virkailija ei uskonut hänen kuitenkaan koskaan pääsevän perille. Matkaan hän lähti 15. kesäkuuta 1953 Harlemin purjehdusseuran rannasta New Yorkissa.

Veneessä oli myös 12 hevosvoiman bensiinikäyttöinen Universal-moottori sähkön tuottamiseen ja hätävarana. Moottori kuitenkin hajosi 28. kesäkuuta, joten sähkövaloja ei ollut sen jälkeen. Muonaa matkalle oli varattu 5-6 kuukauden tarpeiksi. Ahkerana lukijana hän otti matkaan mukaansa myös pienen kirjaston ja hän harrasti myös taidemaalausta. Navigontivälineinä kompassin ja merikorttien lisäksi oli sekstantti, LA-radio, Greenwichin ajassa oleva sveitsiläinen rannekello ja seinälle kiinnitetty aina paikallista aikaa näyttänyt herätyskello, matkan mittasi englantilainen Walker-loki. Kivikoski matkallaan harmitteli, ettei ollut paremmin perehtynyt navigointiin, vaikka osasikin siitä perusteet. Esim. auringon korkeuden määrittäminen sekstantilla oli vaikeaa pienessä, keinuvassa veneessä, puhumattakaan siitä, että oli viikkoja sumun ja pilvisen sään vuoksi, jolloin aurinkoa ei edes näkynyt.

Aluksi hänen suunnitelmissa oli purjehtia Azorien kautta, mutta Kivikoski päätyi kuitenkin seuraamaan 50. leveyspiiriä. Englannin rannikolla tuli matkan toinen voimakas myrsky ja matka oli lähellä päättyä. Tuuli kuitenkin kääntyi suotuisaksi ja Kivikoski päätti ohittaa asiakirjoihin merkityn Portsmouthin määränpäänä ja pyrkiä Lontooseen Thames-jokea pitkin ja pääsikin Southendiin asti. Hän oli kuitenkin unohtanut voimakkaan vuoroveden ja niin vesi katosi veneen alta. Niin nololla tavalla hän ei halunnut Atlantin ylitystään päättää ja astua Southendissa maihin, vaan päätti odottaa nousuvettä ja käänsi kurssinsa kohti Texel-saarta Hollannin edustalla. Tuuli yltyi taas kerran 8 boforiin (n.17-21 m/s) Hollannin edustalla ja viereen ilmestynyt kalastusalus tarjoutui hinaamaan Turquoisen turvaan Hollannin laivaston tukikohtaan ja kalastuskeskukseen Dan Helderiin 20. elokuuta 1953. Siellä hänet otettiin vastaan epäuskoisena.

Jonkin aikaa Hollanissa levättyään Kivikoski jatkoi matkaansa pikkuhiljaa kohti lopullista päämäärää kotikaupunkiaan Kemiä, jonne hän saapui Kemin sisäsatamaan 23. lokakuuta 1953. Vuoden 1954 Kivikoski vietti Kemissä ja kirjoitti matkakertomuksensa Yksin yli Atlantin, joka julkaistiin marraskuussa 1954. Sen sijaan Kivikosken kirjoittamaa kirjaa Eri lippujen alla, joka kertoi mm. hänen ja Turquoisen paluumatkan Azorien ja Kuuban kautta Miamiin sekä muita purjehduskertomuksia, ei ole julkaistu.

Kivikosken matkasta tiesivät ilmeisesti alun alkaen vain muutamat Brooklynissä asuneet amerikansuomalaiset, jotka ilmeisesti saattoivat asian tiedoksi Helsingin Sanomille, joka julkaisikin hänen lähdöstään New Yorkista pienen uutisen sivuillaan sekä hänen läheisimmät sukulaiset ja tuttavat Kemissä ja muutamat merimiesystävät. Olavi Kivikoski kuoli hukkumalla kotirantaan veneensä viereen Kemissä 11. syyskuuta 1992.