Oleg / Olavi Petsalo

Head Pastieur. Kirkkoherra.

Kirkkoherra Olavi Petsalo oli Iisalmen ortodoksista seurakuntaa kaitsemaan saapuessaan jo melkoisen kokenut kirkonmies 36-vuotiaaksi papiksi. Petsalo oli opiskellut pappisseminaarissa ja valmistunut vuonna 1939. Pappisvihkimys oli tullut Itä-Karjalan väestön sielunhoitajaksi vuonna 1941. Evakkojen mukana Petsalo oli siirretty Kainuun ja Pohjois-Karjalan sielunhoitajaksi.

Kiuruvedellä Petsalo oli toiminut 1950-1952 seurakunnan esimiehenä. Sen jälkeenkin Petsaloa oli siirretty ensin Rautalammin seurakunnan vt. esimieheksi ja sitten Kuopion uskonnonopettajaksi ja nuorisopapiksi. Iisalmeen Petsalo tuli kirkkoherraksi 1953. Rovastin arvon hän sai vuonna 1966. Työnsä isä Olavi otti vakavasti ja oli muutenkin sydämestään hengenmies. Seurakunnan hengellisestä tilasta kertovat tarkat merkinnät luovat kuvan tunnollisesta, ja ahkerasta papista, joka todella halusi pelastaa seurakuntalaisensa seurakunnasta erkaantumiselta ja maallistumiselta. https://core.ac.uk/download/pdf/15167151.pdf?repositoryId=322

Aamun Koitto 12-13 / 16.6.2000
-Kirkossamme merkittävän elämäntyön suorittanut rovasti Olavi Petsalo nukkui kuolonuneen sunnuntaina 28. toukokuuta 2000. Muistoliturgia toimitettiin KS piispa Panteleimonin ja siunaus KP metropoliitta Ambrosiuksen johdolla Lappeenrannan kirkossa pääsiäiskauden päättäjäisjuhlana 31. toukokuuta. Hautaan laskeminen tapahtui saman päivän iltana Iisalmen ortodoksisella hautausmaalla, jossa saattoväen joukossa oli myös KP arkkipiispa Johannes.

Olavi Petsalo jatkoi vanhan karjalaissuvun kunniakkaita perinteitä. Hän syntyi Suistamolla rovasti Aleksander Pevtsovin perheeseen 11. marraskuuta 1917 ja suuntautui pienestä pitäen kirkolliselle alalle. Hän opiskeli Sortavalan pappisseminaarissa 1933-39 ja vihittiin papiksi 6. joulukuuta 1941. Jatkosodan aikana hän toimi Itä-Karjalan sotilasesikunnassa sekä 1944 heimopataljoona 3:n pappina, ja sodan päätyttyä karjalaisen siirtoväen sielunpaimenena Pohjanmaalla. Vuosina 1950-53 Olavi Petsalo oli seurakunnan esimiehenä Kiuruvedellä ja Rautalammilla ennen kuin hänestä 1953 tuli Iisalmen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra. Tuossa virassa hän toimi lähes kolme vuosikymmentä jääden täysin palvelleena eläkkeelle vuonna 1982.

Viranhoidon ohella rovasti Petsalo toimi uskonnonopettajana seurakuntansa alueen kouluissa. Hän osallistui aktiivisesti myös useiden järjestöjen työhön. Hän toimi mm. Suistamo Seura ry:n puheenjohtajana 1953-71 ja kirkkokuntamme sisälähetysjärjestön Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunnan puheenjohtajana 1967-79. Erityisen ahkerasti hän osallistui yhdessä edesmenneen puolisonsa Veran (s. Sarkonsalo) kanssa tiistaiseurojen toimintaan.
< br> Kuorolaulu oli lähellä Olavi Petsalon sydäntä. Jo pappisseminaariaikanaan hän toimi oppilaskuoron johtajana, ja myöhemmin Iisalmessa hän johti mm. Rautatieläisten kuoroa.

Isä Olavi tuli tunnetuksi myös säveltäjänä. Lukuisia hänen säveltämiään lauluja on julkaistu siirtoväen keskuudessa rakkaaksi tulleessa kirjassa ”Vaeltajan lauluja”.

Isä Olavi oli ennen kaikkea karjalaisen kirkollisen ja hengellisen perinteen vaalija. Ehkä merkittävintä hänen elämäntyössään oli toiminta siirtolaisten sielunpaimenena, rippi-isänä ja hengellisenä ohjaajana. Hän osasi lohduttaa, tukea ja rohkaista juuriltaan kiskaistua karjalaista ortodoksista kansaa.

Perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät muistavat isä Olavia suurella ilolla ja kiitollisuudella. He rukoilevat, että Herra saattaisi uskollisen palvelijansa "lepoon pyhien joukkoon, missä ei ole kipua, ei surua eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä".

Veikko Purmonen
(kirjoittaja on isä Olavin vävy)

"Hänessä (isä Olavissa) oli elävää todellisuutta se Kirkon monivuosisatainen perinne, joka näkee pappeuden koko elämän täyttävänä kutsumustyönä, suurempana ja tärkeämpänä kuin muut arvot." (Arkkipiispa Johanne muistosanoista rovasti Olavi Petsalolle)

Isä Olavi Petsalo sai rovastin arvon 28.3.1966. Muihin huomionosoituksiin kuuluvat Ortodoksisten Nuorten Liiton kultainen ansiomerkki (1973), Pyhä Karitsan ritarikunnan 1 luokan jäsenmerkki (1977) ja komentajamerkki (1997), Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunnan kunniajäsenyys (1979) ja kultainen merkki (1991) sekä koruristin kantoikeus (1987).

Isä Olavin 80-vuotishaastattell julkaistiin Aamun Koitossa 20/1997. (AK)