Onni Robertinpoika Okkonen

Akateemikko, taidehistorioitsija, professori ja taidekriitikko sekä kareliaanina tunnettu monipuolinen kulttuurihenkilö.

Syntymä / Birth / Рождение:

Onni Robertinpoika Okkonen syntyi Korpiselällä 20.08.1886. Hänen syntymä- ja kastemerkintäänsä ei ole löydetty. Soanlahden ev.lut. seurakunnan Korpiselän rukoushuonekunta perustettiin vuonna 1885, mutta omat kirkonkirjat Korpiselkä sai vasta vuonna 1909. Onnin syntymämerkintää on etsitty Korpiselän, Soanlahden, Salmin, Impilahden ja Ruskealan syntyneiden ja kastettujen luetteloista sekä näiden seurakuntien toisiin seurakuntiin kuuluvien syntyneiden ja kastettujen luetteloista.

Onni Robertinpoika Okkosen syntymäajankohta käy ilmi esimerkiksi Soanlahden ev.lut. seurakunnan Korpiselän rukoushuonekunnan rippikirjasta 1900-1909 (Kirkonkylä No. 5):

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3501998

Avioliitto / Marriage / Брак:

Onni Okkonen solmi avioliiton Helmi Maria Johanintytär Karguksen kanssa vuonna 1915.

Kuolema / Death / Смерть:

Onni Okkonen kuoli Helsingissä 18.05.1962 ja haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Onni Okkonen (20.8.1886, Korpiselkä – 18.5.1962, Helsinki) oli suomalainen akateemikko, taidehistorioitsija, professori ja taidekriitikko sekä kareliaanina tunnettu monipuolinen kulttuurihenkilö.

Onni Okkonen oli 1920–1930-luvun suomalaisten taidepiirien merkittävimpiä vaikuttajia. Hän kirjoitti lukuisia popularisoituja teoksia maailman taidehistoriasta ja yritti löytää itsenäistyneelle Suomelle kulttuurisen paikan ja identiteetin Euroopasta. [1] Hänet nimitettiin Suomen Akatemiaan v. 1948 [2]. Okkosen laaja kirjallinen tuotanto taiteen eri aikakausista oli merkittävä panos suomalaisuustaistelussa [3].

Okkonen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1905 [4]. Hän valmistui filosofian kandinaatiksi v. 1908 ja filosofian tohtoriksi v. 1914 [1].

Opintojen Helsingissä, Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, tuli johtaa opettajan ammattiin, sillä pääaineina olivat suomen kieli ja kirjallisuus. Kansanrunous ja kalevalainen perintö kiehtoivat häntä niin, että ne tunkeutuivat myöskin hänen omaan runotuotantoonsa (esim. Raida ja Jagmort). Harrastus tuli näkymään läpi elämän myöskin kirjahankinnoissa, joihin kuului paljon kansanrunouden ja Kalevalan tutkimuksia, Kalevala, Kanteletar ja julkaisusarja Suomen kansan vanhat runot. Kalevalaseuran jäsenenä Okkosen kirjastoon kuuluivat seuran vuosikirjat, joihin Okkonen itsekin kirjoitti artikkeleita. Varhainen suuntautuminen kuvataiteisiin viritti näkökulmaa kansanrunouteen. Okkonen kirjoitti mm. Väreistä vanhassa suomalaisessa kansanrunoudessa. [5]

Nuorena maisterina Italiaan tehty matka herätti Okkosessa pitkään kyteneet kuvataiteelliset harrastukset. Lapsuuden vaaramaisemien muistot yhtyivät vuoden 1908 matkalla uusiin vaikutelmiin: ”…kun tulin Italian Umbrian kukkuloille ja näin edessäni laaksonäkymät, oli kaikki kuin jostakin entisestä elämästä tuttua, vain kirkastettuna ja puhdistettuna.” Okkonen ryhtyi täydentämään taidehistorian opintojaan Italiassa Adolfo Venturin johdolla. Vuonna 1911 hyväksyttiin Okkosen väitöskirja renessanssitaiteilija Melozzo da Forlìsta (1438–94). [5]

Okkonen toimi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston taiteen historian ja teorian dosenttina vv. 1916-1927. [1] Hän toimi Helsingin yliopiston taidehistorian professorina vv. 1927–1948, taidehistorian opettajana vv. 1917–1921 sekä Suomen Teknillisessä korkeakoulussa, taidearvostelijana vv. 1916-1920 ja 1926-1945 (Uusi Suometar/Uusi Suomi). [1]

Vuonna 1927 taidehistorian professoriksi nimitetty Okkonen poikkesi teoreettisesti edeltäjästään Suomen ensimmäisestä taidehistorian professorista Johan Jakob Tikkasesta. Tikkanen kannatti systemaattista tutkimusta ja tieteellistä positivismia, kun Okkosen omat lähtökohdat olivat estetiikassa ja taidetieteessä, joka pyrki tyylihistorian, taiteellisen luomisen ja taidenautinnon psykologian kautta arvottamaan taidetta. Taiteilijan katsottiin siirtävän tunnetilansa taideteokseen, jonka kautta se välittyi katsojalle. [6]

Okkosen tutkimus suuntautui Italian taiteen ja yleisen taideteorian ongelmiin. 1910-luvun jälkeen Okkonen keskittyi tutkimaan lähinnä suomalaisten merkittävien taiteilijoiden elämäntyötä.[6].

Taidekriitikkona Okkonen pyrki kitkemään suomalaisesta taidekentästä ekspressionismia, jota hän piti rumana ja epäpuhtaana. Taiteen huippukausina hän piti antiikin Kreikan klassista kautta ja Italian renessanssia. [6] Varsinkin kriitikkona Okkonen joutui kulttuurin ja taiteen mutapainiin väistämättä. Keskustelu taiteesta oli kiihkeää, olihan 1910-luku taiteessakin vuosisadan vallankumouksellisinta aikaa. Alkava 1930-luku konservatiivisine vastavaikutuksineen toi pintaan poleemista kirjoittelua. [5]

Muita toimia ja luottamustehtäviä: Okkonen toimi mm. Kalevalaseuran puheenjohtajana vv. 1937–1942 [7], kansallisteatterin johtokunnassa vv. 1916–1919, Suomalaisessa Tiedeakatemiassa v. 1928 lähtien, Suomen Rooman-instituutin valtuuskunnassa vv. 1938–1962, Suomen Taideakatemian säätiön hallituksen puheenjohtajana vv. 1940–1962 sekä Suomen Akatemian jäsenenä vv. 1948–1956. [1]

Okkonen toimi myös Karjalaisessa osakunnassa. Merkittävä tapahtuma osakunnan kanssa oli mm. osakunnan kolmipäiväinen 50-vuotisjuhla 1955. Inspehtori Onni Okkonen nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1948. Hänen kunniakseen järjestettiin juhla, jossa hänet kutsuttiin osakunnan kunniainspehtoriksi. Yli kolmikymmenvuotisen inspehtorikautensa ajan hän tulkitsi sekä osakuntalaisille että senioreille karjalaisuuden ja karelianismin merkitystä taiteelle ja Suomen itsenäisyydelle. Okkonen oli ollut aktiivisesti valmistelemassa senioriyhdistyksen, Seniores Carelienses, perustamista ja oli ensimmäisen vuosikymmenen sen johtokunnassa. [3]

Yhdistyksessä koettiin tärkeäksi Karjalan olojen parantaminen, vaikka samalla tunnustettiin varsin rajalliset toimintamahdollisuudet asian edistämiseksi. Toiminnan painopiste oli yhdessäolossa ja yhdistyksen kokouksissa, joissa pidettiin korkeatasoisia esitelmiä. Monet esitelmät ja puheet käsittelivät Laatokan Karjalaa ja nykyistä Pohjois-Karjalaa. Seniorien piirissä kannatettiin mm. ajatusta omasta Pohjois-Karjalan läänistä, joka olisi käsittänyt silloisen Laatokan Karjalan ja nykyisen Pohjois-Karjalan maakunnan. [3]

Okkonen ei hyväksynyt ylioppilasmaailman politisoitumista vaan halusi pitää seniorit puolueettomina poliittisissa kysymyksissä. Puolueettomuus tulikin olemaan perusta senioryhdistyksen toiminnassa. Toiminnan alkuvuosina tämä näkyi erityisesti suhtautumisessa Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS). [3] Toiveet Karjalan kehittämiseksi järkkyivät yhdistyksessä talvisodan syttyessä 30.11.1939. Sodan aikana yhdistys ei toiminut. Toiminnan uudelleen käynnistyessä korostui huoli karjalaisesta siirtoväestä. Yhdistyksen johtokunta mietti erityisesti toimenpiteitä, joilla voitaisiin henkisesti tukea siirtoväkeä.

Yhdistyksen esityksestä Viena-Aunus -lehti muuttui laaja-alaisemmaksi koko Laatokan Karjalan siirtoväen lehdeksi. Keväällä lehden nimi muuttui Karjalan Heimoksi, jonka nimisenä se ilmestyy edelleen Karjalan Sivistysseuran jäsenlehtenä. Välirauhan ja jatkosodan aikana seniorien toiminta jatkui pienimuotoisena. [3] Karjalaisella osakunnalla ja senioreilla oli huoli paitsi karjalaissiirtolaisten toimeentulosta ja elinmahdollisuuksista myös laajemmin karjalaisen kulttuurin säilymisestä. Seniorien johtokunta totesi, että karjalaisen sivistyneistön olisi tehtävä tunnetuksi ja arvostetuksi karjalaisuuden positiivisia puolia niin aineellisen kuin henkisenkin kulttuurin alueella. Karjalaisuuden säilyttäminen kohosikin sotien jälkeisen vuosikymmenen keskeiseksi tehtäväksi. [3]

Seniores Carelienses oli keväällä 1950 toimintansa aloittaneen Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön (KKES) perustajajäsen. [3]

Onni Okkonen oli 1950-luvulla kaavaillut lahjoittavansa työhuoneeseensa kertyneet kirjat Joensuuhun haaveillun yliopiston kirjaston pohjaksi. Perilliset lahjoittivat vuosina 1964 ja 1972 Okkosen laajat taidekokoelmat, kirjakokoelman ja arkiston Joensuun kaupungille. Taidekokoelmat joutuivat odottamaan kunnollisia näyttelyhuoneita vielä pitkään, mutta Okkosen työhuone kirjoineen saatiin järjestetyksi silloisen taidemuseon tiloihin. [5]

Onni Okkosen taidekokoelmaa ja kirjakokoelmaa säilytetään Joensuun taidemuseossa. Taidemuseo esittelee Okkosta seuraavasti:

”Onni Okkosen elämänura ja kiinnostuksen kohteet ovat nykyajan taiteentutkijan näkökulmasta monipuolisuudessaan milteipä hämmentävät. Hän oli tiedemies, harrasti maalausta ja kirjoitti kaunokirjallisia teoksia. Okkosen tieteellistä ja taiteellista toimintaa hallitsi kaksi vastakkaista kiintopistettä; yhtäältä karjalaisuus ja suomalaiskansalliset aatteet sekä toisaalta antiikki ja Italian myöhempi kulttuuri. Toistuvasti hän vetosi antiikin ja renessanssin nousuhenkeen innostaessaan suomalaisia uuteen taiteen kultakauteen 1890-luvun tapaan. Okkonen ihaili suuresti myös etruskien ja kiinalaisten taidetta.” [8]

Taiteenkeräilijänä Okkonen oli lähes yhtä monipuolinen kuin taidehistorioitsijana; hän pyrki "ikuistamaan" kiinnostuksensa kohteet kirjallisen toimintansa ohella myös teoksina taidekokoelmissaan. Suomalaisista taiteilijoista Okkoselle läheisimpiä mestareita olivat Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, ja Juho Rissanen. Marraskuulainen taide, sekä Alvar Cawén kubistisvaikutteisine teoksineen että Tyko Sallisen raju tyyli, puhuttelivat Okkosta. Kuvanveistäjistä etenkin Wäinö Aaltonen ja Mikko Hovi olivat Okkosen kiinnostuksen kohteita. Varsinkin Gallen-Kallelaa ja Aaltosta Okkonen piti kansallisina neroina, joiden teokset ilmensivät suomalaista psyykeä. Aaltosen teoksia kokoelmassa on useita. Okkosen keräämät eurooppalaiset teokset ajoittuvat 1300-luvun alkupuolelta 1700-luvulle ja ovat enimmäkseen kirkollista taidetta. [8]

Suomalaisen taiteen lisäksi Onni Okkonen keräsi etenkin lukuisilla matkoillaan keski-ja eteläeurooppalaista taidetta sekä kokoelman kiinalaista taidetta. [8]

Onni Okkonen kuoli toukokuussa 1952. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle. [9]

Korpiselän luterilaisen kirkon alttaritaulun aiheena oli Kristuksen kirkastuminen, ja sen oli vuonna 1911 maalannut Onni Okkonen.[10]

Koonnut: Lea Tajakka

Palkintoja/ huomionosoituksia:

Suomen Valkoisen Ruusun Komentaja 1935

Suomen Leijonan Komentaja I 1949 ja suurristi 1956

Italian Kruunun Komentaja 1929

Italian Solidaarisuuden Tähden Komentaja

Ruotsin Pohjantähden Komentaja. [1]

Lähteet:

[1] Lauri Lönnström: Päivän humanisti 25.7. 2015/ Onni Okkonen. 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.

[2] Suomen akatemia: Suomalaiset tieteen akateemikot (verkkosivu; Tiedepoliittinen toiminta).

[3] Janne Kosonen ja Irma Kalaja: ”Seniores Carelienses 75 vuotta karjalaista senioritoimintaa”/ Pieni puukello 3:2009.

[4] Rakel Kallio: Kansallisbiografia. Rakel Kallio, Okkonen, Onni (1886–1962), Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

[5] Eino Nieminen amanuenssi, Joensuun taidemuseo: Onni Okkosen kirjasto Joensuun taidemuseossa/ Dokumentti – Ajankohtaista Kuvataiteen keskusarkistosta. 1:2003.

[6] Lauri Lönnström 375 humanistia/ Kiistelty taiteen popularisoija(Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta) ; Rakel Kallio: ”Okkonen, Onni (1886–1962)”, Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

[7] Kalevalaseura: Kalevalaseuran historia

[8] Onni Okkosen eurooppalainen kokoelma/ Joensuun Taidemuseo

[9] Onni Okkonen 375 humanistia -sivustolla. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. 25.7.2015.

[10] Koponen, Paavo: Karjalan kirkkokummut. Tammi, 1999.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

http://375humanistia.helsinki.fi/humanistit/onni-okkonen

http://www.aka.fi/fi/akatemia/tutkimuksen-tekijoita/tieteen-akateem...

http://karjalainenosakunta.fi/wp-content/uploads/2013/03/pk09-3.pdf

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/718/

http://www.suomenkansallisgalleria.fi/wp-content/uploads/2014/04/17...

http://375humanistia.helsinki.fi/onni-okkonen/kiistelty-taiteen-pop...

http://kalevalaseura.fi/kalevalaseurasta/kalevalaseuran-historia/

http://users.abo.fi/khumina/OkkosenKokoelma/kotisivu.html

https://www.finna.fi/Record/jykdok.795296

https://museot.finna.fi/Record/musketti.M012%3AHK19651109%3A132

http://irfrome.org/historia/matrikkelit-2/saation-hallitus-ja-valtu...

https://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/hautausmaa...

http://spotidoc.com/doc/3521310/korkeimpien-suomalaisten-kunniamerk...

http://375humanistia.helsinki.fi/onni-okkonen/onni-okkosen-kirjalli...

https://books.google.fi/books?id=JXPRAAAAQBAJ&pg=PA35&lpg=PA35&dq=o...

http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...

http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...

http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...

http://tahiti.fi/02-2015/kentalta-ja-arkistosta/koko-eurooppa-oli-k...

http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=c...

http://joensuunmuseot.blogspot.fi/

http://www.uusisuomi.fi/artikkelit/kaksi-kansallistaiteilijaa

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19651109:132

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19500101:75

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19870106:187

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpisel%C3%A4n_luterilainen_kirkko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Okkonen

http://runeberg.org/aikalais/1934/0480.html

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 22. viikkoprofiili (08.05.2016-14.05.2016).