Paavo (Pavel) Matfeinpoika Höttönen-Gettojev

Kansallissankari. Lentiera, Repola, Venäjä.

7.1.1921 tappoi vahingonlaukaus tarmokkaan ja Karjalan eteen kaikkensa uhranneen Paavo Höttösen. Tutkimattomat ovat kohtalon oikut: mies, joka oli taistellut kaksi vuotta maailmansodassa, taistellut suomalaisten vapausjoukoissa, ollut puhdistamassa Porajärven pitäjää ja halveksinut aina kuolemaa, kuoli itse ammutusta vahingonlaukauksesta. Vaikka hänen kuolemansa ei ole suorassa yhteydessä vapauspyrkimyksemme kanssa, oli hän kuitenkin vapautusliikkeemme keskeisimpiä henkilöitä. Hän oli ottanut ainoaksi päämääräkseen työskennellä onnettoman heimomme hyväksi, ajattelematta lainkaan itseään tai hyötyäkseen taloudellisesti toiminnastaan.

”Hän taisteli I maailmasodassa, mutta sopivan tilaisuuden tullen pakeni Venäjän armeijasta. Vuosina 1917 -1918 alkoi hän Vilho Alhon kanssa hankkimaan aseita mm. Pietarista ja Poventsasta Suomen valkoisille Lieksaan. Ensimmäisellä matkalla hän onnistuikin tuomaan joitain kiväärejä, mutta toisella matkallaan hän joutui bolshevikkien pidättämäksi epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Pidätys tapahtui Paatenen Haukiniemen kylässä ja vain onni pelasti hänet. Kuormat tutkittiin, mutta ei löydetty mitään epäilyttävää. Reessä oli kahdet liisteet ja välissä kiväärejä, mutta tarkastajat eivät tätä huomanneet. Tästä huolimatta häntä ei vapautettu, vaan häntä pidettiin useita päiviä pidätettynä. Koska Höttösellä oli kiire toimittaa aseet määräpaikkaan ja koska hän pelkäsi uutta perusteellisempaa tarkastusta, lahjoi hän talon väen jossa oli pidätettynä. Näin hän pääsi karkaamaan kotiinsa ja Lieksaan. Taskuaseensa hänen täytyi jättää pidättäjilleen. Höttönen liittyi Suomen vapaustaistelijoihin ja palveli Joensuun komennuskunnassa. Hän retkeili useita kertoja Repolan ja Porajärven rajoilla ja varasti tietoja bolshevikkien Repolan ja Petroskoin välisistä puhelinkeskusteluista. Tämän perusteella oltiin Joensuussa tietoisia bolshevikkien puuhista tällä suunnalla. Paavo Höttönen oli ensimmäisiä, jotka ajoivat Repolan liittämistä Suomeen. Hän sai melkein jokaisen pitäjämme nuorukaisen kannattamaan liittymistä. Hän oli myöskin ensimmäisiä perustamassa suojeluskuntaa Lentieran seudulla ja johti sitä tarmokkaasti. Höttönen oli myöskin ensimmäinen, joka puuhasi Porajärven apuretkikuntaa Repolasta käsin. Porajärven puhdistettuaan 1919 toimi Höttönen Porajärven suojeluskunnan järjestelytöissä. Kerran hänelle tuli matka Repolaan ja koska hän oli luonteeltaan hyvin raisu otteissaan, pisti hän parabellumin vyöhönsä ja hyppäsi hevosen selkään. Hän ei ollut kuitenkaan muistanut tarkistaa, oliko aseessa panoksia. Kun hän oli ratsastanut kuutisen virstaa Porajärveltä, huomasi hän, että kuusi aseistautunutta punaista tulee häntä vastaan ja tällöin hän huomasi aseestaan puuttuvan panokset. Hän ei kadottanut malttiaan vaan kannusti hevosensa täyteen laukkaan ja karjaisi "komppanian saartamaan vihollisen". Punaiset tästä hieman hölmistyivät, ja tätä hyväksikäyttäen Höttönen hyökkäsi punaisten päällikön kimppuun. Päälliköllä oli taskuase, jonka hän veti esiin tupestaan, mutta Höttönen oli jo niin lähellä, että sai potkaistu aseeseen. Höttönen hyökkäsi päällikön päälle ja väänsi aseen pois. Tämän jälkeen hän komensi toiset, joilla oli kiväärit, marssimaan edellä Porajärvelle, ja näin hän onnistui aseettomana pidättämään kuusi Muurmannin legionalaista, jotka olivat salojen poikki matkalla Suomeen. Nämä legionalaiset olivat samaa joukkoa, jotka ryöstivät Muujärven I. Iapatoffin talon. Joukkio oli kuitenkin eronnut toisistaan: osa oli hukkunut Luumijoen koskeen yrittäessään ylittää sitä lautalla. Paavo Höttönen oli sotilas koko olemukseltaan. Hän otti osaa I maailmansotaan, Suomen vapaussotaan ja Porajärven vapautukseen. Vuonna 1921 joulutanssiaisissa hän omasta aseestaan lähtenyt vahingonlaukaus haavoitti häntä niin pahoin, että kuoli rekeen runsaan verenvuodon seurauksena matkalla Lieksaan. Karjala menetti Höttösessä yhden parhaimmista pojistaan, jonka paikka on vaikeasti täytettävissä. Hän oli valistunut hyväsydäminen ihminen, rehti toveri ja aulis köyhien veljien auttaja. Usein hän vaatetti ja muonitti kaikki kylän pojat useiden viikkojen ajaksi.” (Lähde: Lauri Turja: Mursut, 4. osa, Repolainen 16/2000: [http://repola-seura.net/repola_aineisto/repolainen/R_16/mursut_16.html])

"Paavo Höttönen taisteli ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän keisarillisen henkivartioväen joukoissa mm. Romaniassa, mutta pakeni Venäjän armeijasta. Hän osallistui kansalaissotaan komppanianpäällikkönä Antrean rintamalla ja suojeluskuntapäällikkönä Porajärven vapautuksessa vuonna 1919. Hän haavoittui taisteluissa useita kertoja lievästi. Kansalaissodassa Höttönen palveli Joensuun komennuskunnassa retkeillen useita kertoja Repolan ja Porajärven rajoilla. Matkoillaan hän hankki tietoa bolševikkien toiminnasta mm. Repolan ja Petroskoin välillä käytyjä puhelinkeskusteluja seuraamalla. Paavo Höttönen oli ensimmäisten joukossa ajamassa Repolan liittämistä Suomeen. Hän oli perustamassa ja johtamassa suojeluskuntaa Lentieran seudulla. Paavo Höttönen toimi sihteerinä kokouksessa 2–3.8.1918, jossa päätettiin Repolan liittymisestä Suomeen. Hänet valittiin lähetystöön, joka kävi esittämässä päätöksen Suomen hallitukselle 10.8.1918. Paavo Höttönen ja Pekka Kyöttinen kävivät sen jälkeen 12.8.1918 Helsingissä kreivi von der Goltzin luona pyytämässä Saksan tukea Itä-Karjalan Suomeen liittymiselle. Vuoden lopulla 26.12.1918 Höttönen oli Repolan lähetystön mukana esittämässä adressin Suomen valtionhoitajalle, kenraali G. Mannerheimille esittäen Repolan liittämistä erottamattomaksi osaksi Suomea. Suomen hallituksen luvattua tehdä kaikkensa päätöksen toteuttamiseksi Repolassa järjestettiin uusi yleiskokous 31.8.1918 Höttösen toimiessa kirjurina. Kokouksessa päätettiin ilmoittaa Venäjän hallitukselle Repolan kunnan irtisanoutumisesta Venäjästä ja liittymisestä Suomeen 1. päivänä syyskuuta 1918 klo 24.00. Puhdistettuaan Porajärven bolševikeista vuonna 1919 Höttönen käynnisti myös Porajärvellä suojeluskunnan. Porajärveltä Repolaan ratsastaessaan häntä vastaan tuli kerran kuusi aseistautunutta punaista. Hänellä oli parabellum vyöllään, mutta hän huomasi samalla unohtaneensa kiireessä panokset. Malttinsa säilyttäen hän karautti hevosensa laukkaan ja karjaisi ”Komppania, saartakaa vihollinen!”. Punaisten hölmistyttyä Höttönen hyökkäsi vihollisen päällikön kimppuun ja potkaisi tätä leukaan, hyökkäsi kimppuun ja väänsi aseen kädestä. Tämän jälkeen hän komensi kiväärein aseistetun ryhmän marssimaan edellään Porajärvelle kuuden virstan matkan. Aseeton Höttönen onnistui pidättämään kuusi Muurmannin legioonalaista, jotka olivat matkalla Suomeen. Suomeen liittymisen jälkeen Repolan suojeluskuntaan kuului noin 200 henkeä. Useimmat olivat alkujaan liittyneet järjestöön saadakseen aseita ja panoksia metsästystarpeisiin. Paavo Höttösen tultua valituksi suojeluskunnan johtoon sen toiminta aktivoitui. Aloitettiin kokouksia, ampumaharjoituksia ja kilpailuja. Tässäkin joukossa Höttönen oli arvostettu suorasukaisuutensa ja vaatimattomuutensa takia. Hän oli sotilas koko olemukseltaan, tanakkarakenteinen ja nopealiikkeinen. Höttönen kieltäytyi noudattamasta esimiehensä, Pohjois-Aunuksen suojeluskuntapäällikön määräyksiä pitäessään niitä epäoikeudenmukaisena. Paavo Höttönen toimi kapinahankkeissa Repolan nimismies Sivénin oikeana kätenä. He laativat ns. karhunpesäsuunnitelman vuonna 1920. Tarton rauhanneuvottelujen lopputuloksen näyttäessä Repolan kannalta epäedulliselta he varautuivat aseelliseen vastarintaan. Lokakuun alussa Repolan toimikunta antoi Suomen kansalle julistuksen. Se totesi, että Suomella on oikeus kieltäytyä ottamasta Repolaa valtakuntansa yhteyteen, muttei oikeutta liittää sitä Neuvosto-Venäjään. Tukkipuun myyntituloilla hankittiin suuret määrät aseita, joilla oli tarkoitus puolustaa Repolaa keväällä 1921. Joulukuussa Lieksaan toimitettiin ensimmäiset 500 kivääriä ja 100.000 patruunaa. Aseet varastoitiin Repolan keskuskylään, Haukkasaareen, Omelieen ja Saarenpäähän. Osa piilotettiin Lieksan ympäristöön. Höttösellä oli yhteyksiä Krondstadtin matruuseihin, jotka suunnittelivat kapinaa. Uskottiin levottomuuksien laajenevan Neuvosto-Venäjällä. Höttösen arviot osoittautuivat myöhemmin oikeiksi, sillä helmi-maaliskuun vaihteessa 1921 alkoi Kronstadtissa sotilaskapina ja levottomuudet Sisä-Venäjällä. Höttönen kirjoitti Sivénin sanelun mukaan 3.1.1921 Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajalle: ”Aseellinen vastarinta – vaikka se ei johtaisikaan sotilaalliseen voittoon – on ainoa konkreettinen kansan tahdon ilmaisu ja ainoastaan siihen – eikä kokousten pöytäkirjoihin, kuten tähän asti – voidaan kansainvälisessä politiikassa vedota”. Paavo Höttönen haavoittui vakavasti omasta aseesta lähteneeseen vahingonlaukaukseen suojeluskunnan joulujuhlassa Repolan kansakoululla 8.1.1921. Hän menehtyi verenvuotoon reessä 9.1.1921 matkalla Lieksaan sairaalaan. Repolan kunnanhallituksen puheenjohtajan Pekka Kyöttisen mielestä Karjala menetti Paavo Höttösessä yhden parhaista pojistaan, jonka paikka oli vaikeasti täytettävissä. Kyöttinen muisteli Höttösen olleen valistuneen hyväsydämisen ihmisen, joka oli rehti toveri ja aulis köyhien veljien auttaja, joka usein vaatetti ja muonitti kaikki kylän pojat useiden viikkojen ajaksi.” (Lähde: Heikki Palaskari: Repolan veriveljet – Paavo Höttönen ja Bobi Sivén. Repolainen 71/2015, s. 14-17. Repola-seura: [http://repola-seura.net/repola_aineisto/repolainen/Repolainen71.pdf]).