Paraskeva ("Hämyn Paša") Mitrofanintytär Hämynen

Kauppias.

Evanniemi, Suojärvi ja Rasimäki, Valtimo.

Syntymä / Birth / Рождение:

Suojärven ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1886: Suojärvi Orthodox Parish, metrics books, Births year 1886: Суоярви православный приход, метрические книги, рождений 1886 г.:

Nro - 52. synt. 21.10., kast. 25.10. Paraskeva. Vanhemmat: Evanniemen kylän talollisen poika Mitrofan Mihailov ja hänen lailllisesti vihitty vaimonsa Jevgenija Arhippova, molemmat ortodokseja, ensimmäisessä avioliitossa. Kummit. Evanniemen kylästä talollisen poika Makarij Mihailov ja saman kylän talollisen tytär, neito Tatjana Mihailova.

Asiakirja

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4120770

Avioliitto / Marriage / Брак:

Paraskeva Hämynen ei ollut avioliitossa.

Kuolema / Death / Смерть:

Paraskeva Hämynen kuoli Valtimolla 11.05.1960. Hänet on haudattu Valtimon evankelisluterilaiselle hautausmaalle. Hautamuistomerkki.

Elämäkerta / Biography / Биография:

FIN

Fed'an Paušu: Paraskeeva Hämynen, Suojärven viimeinen laukkukauppias [1]

Nyt on neulaa, nappia, naskalia, pirunpaskaa, pippuria!

Alkoi sanella Hämyn Paša, Paraskeeva Hämynen, kun vain ovesta pirttiin ennätti ja tervehti. Sitten alkoi kaupankäynti. Pašan salkun sisällys oli pian nähtävänä.

Hämyn Paša oli lupsakka ihminen. Hänet tunnettiin kaikissa Suojärven kylissä ja taloissa sekä lähipitäjissä. Häntä myös odotettiin. Hän kantoi suurta nahkaista salkkua oikealla kyljellä. Salkkua kannatti vasemman olkapään ylitse hihna. Tieto Hämyn Pašan tulosta levisi nopeasti koko kylään. Kohta oli pirtti täynnä kansaa. Kuka vain halusi ostaa yhtä ja toista. Jotkut tulivat kyselemään kuulumisia.

Rihkamatavarat kun loppuivat, niin sitten hevonen valjastettiin ja lähdettiin Varpakylän kauppoihin täydentämään varastoja. Pašan koti oli Val'einkylässä. Hänellä ei ollut miestä. Hän eleli Vas'a-veljen perheessä.

1930-luvulla ei kaikkea pientä tavaraa saanut syrjäkylien kaupoista. Sen vuoksi laukkukauppiaita odotettiin innokkaasti. Vaikka kauppiaita oli muitakin, Paša oli tunnetuin. Häntä sanottiin myös ”Pirun-Pašaksi” ainakin Hautavaarassa päin, muisteli Olli Vapekko.

Paša oli myös tietäjä. Hänellä oli neuvot ja lääkkeet lemmen nostatuksiin, metsästysonneen, kalastukseen, karjan suojelemiseen karhuilta ja susilta ja vaikka mihin asiaan. Paša ei säikähtänyt, vaikka joutui auttamaan lasta maailmaan.

Siihen aikaan näet ei ollut lääkäreitä lähellä. Eikä vähässä kummassa lähdetty lääkäreitä etsimään. Paša keitti liemet ja syötti vanhoille piioille lemmennostatukseksi. Jos joillain emännillä sattui olemaan pahanilkiset miehet, Paša teki suoloista ja muista aineista, lieneekö pirunpaskaakin laittanut, seoksen ja käski antaa miehille. Vaan kaikkeen ei tainneet Pašankaan seokset auttaa.

Muistan, kun eräskin meidän kylämme mies jutteli: Kaikki Pašan rogud ja paskat olen syönyt suolan kanssa. Kuitenkaan en ole muuttunut miksikään. Hän oli huomannut, kuinka emäntä etsi apua Pašalta ja muilta tietäjiltä,

kertoi Olli Vapekko.

Paša kertoi jutut ja povasi

Paša kertoi myös juttuja. Hänellä olikin tosi jutut. Jutustelun hän aloitti vasta kun ilta oli jo pimennyt. Juttujen kerronnan aikaan häntä ei saanut keskeyttää. Hänellä oli hyvä muisti. Kyliä pitkin kauppoja tehdessään hän oli kuullut monet tarinat ja jutut. Niitä hän sitten saneli koko iltakauden. Jos joku tarjosi ryypyt, niin mielellään kurkkuun kaatoi eikä kakistellut. Paša oli taitava ja halukas pelaamaan korttia. Tyttöpäille ja naisille hän povasi. Milloin ei ollut povaamistuulella, hän sanoi:

Kahdelle jo povasin tänä päivänä, en enää voi povata kolmannelle.

Paša tiesi, milloin Beljajevin sahan miehillä oli tilipäivä. Silloin jo aikaisin valmistautui kortin palaamiseen. Raminaa ja katkoa pelattiin yöt ja päivät. Miehiltä rahat houkutteli ja samalla teki kauppoja.

Paša oli isokokoinen. Siksi hän jaksoikin kantaa tavarasalkkua. Painimaan ei hänen kanssaan pitänyt ryhtyä. Piston Št'oppi kun erään kerran erehtyi sanomaan, että hän on buizo jalkapainissa Pašan aikana, Paša otti hänet oppiinsa. Eihän sitten auttanut muu kuin Št'opin ruveta jalkapainiin. Št'oppi yritti kaikin tavoin kaataa Pašan, vaan kävikin toisin. Št'oppi joutui antamaan periksi. Siihen loppui Št'opin rehvastelu. Taisi vähän tulla häpeäkin.

Paša käveli laukun kanssa vielä sotien jälkeenkin. Hän asettui asumaan Valtimon Rasimäkeen. Sieltä käsin hän vielä kulki 1950-luvulle saakka kaupanteossa ja kertomassa juttuja. Täydellä syyllä voimme sanoa häntä Suojärven viimeiseksi laukkukauppiaaksi.

Hautavaaralaisen Olli Vapekon muistiinpanojen mukaan kirjoittanut Paavo Harakka

KAR

Fed'an Paušu: Paraskeeva Hämynen, Suojärven viimeinen laukkukauppias [2]

Nyd on n'ieglua, nappie, naskalie, pirunpaskua, pippurie!

algoi sanella Hämyn Paša, Paraskeeva Hämynen, kui vai uksez pert't'ih ennätti da tervehyöd luad'i. Siid algoi kaupankäyndi. Pašan šalkun sisälmys ol'i terväh nähtävännä.

Hämyn Paša ol'i lupsakka in'ehmin'i. Häned tundiettih kaikis Suojärven kylis da taloloiz dai lähipidäjiz. Dai händä vuotettih. Häi kandoi suurda nahkahista šalkkuo oigiel bokal. Šalkkuo kannatti huran olgapiän piälittsi hihna. T'iedo Hämyn Pašan tuloz levii n'äbieh kogo kyläh. Kohta ol'i pert't'i täyzi rahvasta. Kenel midä himoitti ostua. Erähäd tuldih t'iedelemäh kuulumizie.

Britškutavarad kui loppih, siid hebon'i vallassettih da lähtiettih Varpakylän kauppoih varastoloih täyvendämäh. Pašan kod'i ol'i Val'einkyläz. Hänel ei ollud ukkuo. Häi eleli Vaša-vel'l'en perehez.

1930-luvul ei kaikkie piendä tavarua suanud syrjäkylien kaupois. Sentäh vuotettih laukkukauppiahie rakkahal. Hoz kauppiahie ol'i muitagi, vai Paša ol'i tunnetuin. Händä sanottih dai "Pirun-Pašaks" ainagi Hautavuaraz päi, muisteli Olli Vapekko.

Paša ol'i dai t'iedoin'n'ikka. Hänel ol'i n'euvod da liäkkied lemmen nostatuksih, metšästystuuriloih, kalassukseh, ziivattoin varjeluksih kondieloiz da hukiz da kenen mih d'ieloh. Paša ei säikähtän, hoz joudui lasta auttamah mualimah.

Sih aigah näid liägirilöi ei olud lähil. Eigä n'i vähien täh lähtietty liägirilöi ettsimäh. Paša keitti liemed da syötti vanhoil piijoil lemmennostatukseksi. Kudamil emännil kui lieno ollud pahanilgized ukod, Paša luad'i suoloiz da muiz ainehiz, lienogo pirunpaskuagi laittan, sevoksen da käski anduo ukkoloil. Vai kaikkih ei onnuako Pašangah sevokset auttan.

Muissan kui yksgi meijän kylän muzikka pagisi: Kai Pašan rogud da sitad olen suolanker syönyd. Ykskai en ole muuttun n'i miksi. Häi ol'i dogad'innud, kui emändä ettši abuo Pašaz da muiz t'iedon'iekoiz,

pagizi Olli.

Paša pagizi suakkunad da povai

Paša pagizi dai suakkunoi. Hänel ol'igi tozi suakkunad. Paginan häi zavod'i vasta kui ilda ol'i jo pimendyn. Pagizennan aigah ei pidän händä kessustua. Hänel ol'i hyvä muisti. Kylie pitkin kauppoi tehez häi ol'i kuullud moned starinad da suakkunad. N'iidä häi siid sanel'i kogo ildakauven. Ken kui kotškuzed tarittsi, ga rakkahal kulkkuh karahutti eigä kakissellud.

Paša ol'i voikoi da rakas karttie kizuamah. Tyttöpiälöil da akkal'istol häi povai. Konza kui ei ollud povuandapiäl ga sanoi:

Kahel jo tänäpäin povain, en en'iä voi kolmannel povata.

Paša t'iedi, konza Belajevin sahan muzikoil ol'i tilipäivä. Siid jo aigazeh šuorii karttih. Raminua da katkuo pelattih yöd dai päiväd. Muzikoiz d'engad kebritti da samal tegi kauppoi.

Paša ol'i ravie. Sentäh häi jaksoigi kandua tavarašalkkuo. Borttšah ei pidän hänen ker ruveta. Pisto Št'oppi kui erähittši erehtyi sanomah, häi on buizo jalgapain'iz Pašan aigah, Paša otti hänet luokal. Eihäi sid auttan muu kui Št'opin ruveta jalgaborttšah. Št'oppi oppi kaikelleh mukittua Pašan, vai käigi toizin. Št'oppi joudui andamah periksi. Sih loppui Št'opin rehvastelu. Onnuako vähäzen huigiegi rod'ii.

Paša kävel'i laukun ker vie sodien jälgehgi. Häi asettui elämäh Valtimon Rasimägeh. Siel käzin häi vie matkai 1950-luvul saite kaupantevos da suakkunan pagizennaz. Täyvel syyl voimme sanuo händä Suojärven viimiseksi laukkukauppiahaksi.

Hautavuoralazen Olli Vapekon muistihmerkindölöin mugah netämän piizroittši Fed'an Paušu

Viitteet:

• [1] Paavo Harakka: Paraskeeva Hämynen, Suojärven viimeinen laukkukauppias. Oma Suojärvi 4/1995. Karjalankielestä suomeksi kääntänyt Tarja Pussinen.
• [2] Paavo Harakka: Paraskeeva Hämynen, Suojärven viimeinen laukkukauppias. Oma Suojärvi 4/1995.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Suojärven Evanniemen kyläprojekti
• Suojärven paikkakuntaprojekti
• Valtimon paikkakuntaprojekti
• Valtimon Rasimäen kyläsivut: http://www.rasimaki.net/

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 87. viikkoprofiili (06.08.2017-12.08.2017).