Pekka Pekanpoika Kolehmainen

https://www.google.se/search?q=pekka+%E2%80%9Dukko%E2%80%9D+kolehma...

Biography

Talollinen, uudisraivaaja, s. noin 1490 Juva, Joroinen. Karttulan Punnonmäen "Ukko Kolomainen". Kansantarustojen perustaja, joka seitsemän poikansa kanssa tuli "Juvalta" ja nousi Kuttakohon vuoren korkeimman kuusen latvaan ja jakoi maat pojilleen ja vävylleen Karttuselle. Tarina on siinä mielessä tosi, että Pekka Kolehmainen oli lähtöisin Juvan Joroisten neljänneksestä ja hänellä oli todellakin seitsemän poikaa. Kansantarut kertovat hänen lausuneen "Kyll' on muata kyntävälle, vettä viljan soutavalle". Hänellä on Savon vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1541 kuusi jousta (jousi on täysikasvuinen varsijousen jännittämiseen kykenevä mies, ikärajana oli 15 vuotta). Itsensä lisäksi siis viisi poikaa, vanhin poika Tahvo oli jo omassa taloudessaan ja Heikki alaikäinen. Punnonmäen "Ukko Kolomainen" oli suurella todennäköisyydellä sama Pekka Kolehmainen, joka vuonna 1526 myi Varkauden tilan Etelä-Suomen laamanni Erik Flemingille. Varkauden tilan Pekka oli saanut palveluksistaan Ruotsin kruunulle, tällaisten palveluiden on arveltu olevan sepän töitä.

Ari Kolehmainen; Kaskisavuista ja korpipirteistä - Kolehmaisten sukukirja I, Taulu 1, s. 266

Perimätiedon ja kansantarinan mukaan ukko Kolomaiseksi mainittu Pekka Kolehmainen oli tullut 7 poikansa sekä vävynsä Karttusen kanssa Juvalta Karttulaan ja oli Karttulan ensimmäinen asukas. Ja näin on asiakirjojenkin mukaan. Tosin vävy oli nimeltään sukututkija Ari Kolehmaisen mukaan Matti Tenhunen.

Pekka Kolehmaisesta ainoa asiakirjalähde on vuoden 1541 maakirja, jossa Pekka Kolehmaisen talo on Juvan Joroisten neljänneksen neljännessä kymmenkunnassa (sivun 73 viimeinen rivi) ja hänen taloudessaan on 6 jousta eli yli 15-vuotiasta miestä: Pekka itse ja hänen viisi poikaansa. Vanhin Tahvo oli jo omassa taloudessa ja nuorin Heikki oli vielä alaikäinen.

Voudintilit > Savon voutikuntien tilejä > Asiakirjat > Maakirja 1541-1541 (6133), jakso 75. sivu 73
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3136832

Kirjalliset lähteet

Ari Kolehmainen 2017: Kaskisavuista ja savupirteistä - Kolehmaisten sukukirja I, 2 painos. Helsinki

Eero Hywärinen 1913: Karttulan seurakunta 150-wuotismuisto

Legenda Ukko Kolomaisesta kerrottu mm Kolehmaisten sukukirjassa ja rovasti Eero Hyvärisen 1913 kirjoittamassa Karttulan seurakunnan 150-vuotishistoriikissa

Rovasti Hywärinen kertoo historiikissaan (s. 17-18) seuraavasti:

"Kansan suusta kirjoihin merkitty tarina kertookin, että ensimmäinen asukas Karttulassa on ollut ukko Kolomainen, joka seitsemän pojan ja yhden wäwyn Karttusen kanssa tuli Juwasta Punnonmäelle; wäwy Karttusen piti olla syntyisin Mattisenlahden kylästä Liperistä. Tultuaan Punnonmäelle Kolomainen nousten ja istuutuen korkean kuusen latwaan Kuttakohon wuorella Kuttajärven eteläpuolella, sanoi "kyll' on maata kyntäwälle, wettä wiljan soutawalle" ja jakoi koko paikkakunnan poikiensa ja wäwynsä Karttusen kesken. Kuusen latwasta käsin antoi Kolomainen myös siihen näkywille järwille nimet. Kun näet etäällä kuuli kuikan äänen, sanoi hän: "siell¨' on kutta, kuss' on kuikka"; se oli Kuttajärvi. Punnosesta taas, joka on pieni järvi eteläänpäin Kutasta ja Kuttakohon wuoresta ja josta kiilui wettä, sanoi: "no jos Kutta kuiwaa, kyll' on wettä Punnosessa" tahi toisen kertomuksen mukaan "jos Kutta kuiwaa, niin Punnonen pulpottaa". Saman Kolomaisen kerrotaan antaneen rengilleen vuosipalkaksi Koskisrannan (Koskenpäiwärannan kylä). "

Ja kertomuksen vakuudeksi rovasti Hywärinen toteaa lopuksi:

"Että muutoin kertomuksessa Kolomaisesta ja Karttusesta on perää, todistaa se, että wanhimmat kalastusjakokunnat owat nimeltä Kolomalan jakokunta ja Karttulan jakokunta. Edelliseen kuuluu Punnonmäki, jälkimmäiseen Karttulan kylä."