Petter Adolph Aschan

💙 Petter Adolph Aschan is Eric Larsson af Kumo's 11th great grandson.

• Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Tiedot: 18.12.1837 Petter Adolf Aschan 15544. Laukaassa 18.10.1818. Vht: Juvan kappalainen Gustaf Adolf Aschan 12690 (yo 1814, † 1832) ja Sofia Gustava Arvidsson. Kuopion triviaalikoulun oppilas 17.2.1829 – 19.6.1834. Porvoon lukion oppilas 29.8.1834 – 24.11.1837 (dim.). Ylioppilas Helsingissä 18.12.1837 (arvosana laudatur äänimäärällä 29). Savokarjalaisen osakunnan jäsen Petter Adolf Aschan. | Syntynyt Laukaassa 18/10 1818. Isä: vara Kirkoherra G. A. Aschan, Äiti: Sofia Gustafva Arvidsson. Lukiolas Porvossa 26/8 1834. Oppias 18/12 1837 toistimellä: Laudatur (29 huutoa). Otti Rahake Tutkion 1839 ja saj 7 huutoa. Respondentti 5.12.1840 pro exercitio, pr. Gabriel Geitlin 13473. Stipendiaattiteesi 29.10.1842, pr. Nathanael Gerhard af Schultén 12860. FK 24.5.1844. FM 21.6.1844. Vihitty papiksi Kuopion hiippakunnassa 4.7.1867. Riemumaisteri 31.5.1894. — Kuopion lukion vt. lehtori 1844, vakinainen matematiikan lehtori 1846. Kuopion yläalkeiskoulun tarkastaja 1857–70. Rovasti 1870. Sakkolan kirkkoherra 1873, virkavapaa 1882. † Sakkolassa 3.6.1896. — Pso: 1847 Elise Aspelund († 1874).
  • Appi: lääninrahastonhoitaja, asessori Gustaf Adolf Aspelund 11346 (yo 1799, † 1872).
• Historieböcker Laukaa Döpta: Född 18.10.1818 Döpt 21.10.1818 By Pellosn. Fader Adj. G. A. Aschan Moder Sophia Gust. Arvidss. 23 Barn Petter Adolph
• Laukaa syntyneet 1786-1826 (UK405 I C:2) Kuva 202 > Födde och Döpte År 1818 Oct; N:o 129 Petter Adolph Född 18 Döpt 21
• SSHY jäsensivut: Kuopion tuomiokirkkosrk rippikirja 1848-1858 (TK1697-1698 A 8 1 (I)) Sivu 380, 62 / Viitattu 01.12.2023
• Historieböcker Sakkola Begravda: Död 3.6.1896 Begravd 10.6.1896bSakkola Avliden Rovasti Petter Adolf Aschan Dödsorsak Rakkotauti - 3.6.1896 Sakkolassa astui ajasta ikuisuuteen rovasti Petter Adolf Aschan 77 vuoden 7 kuukauden ja 15 päivän ikäisenä. Hänet haudattiin 10.6.1896.
• Wikipedia: Petter Adolf (Pekka) Aschan (18. lokakuuta 1818 Laukaa – 3. kesäkuuta 1896 Sakkola) oli suomalainen matematiikan lehtori ja kirkkoherra. Aschan suomensi kreikkalaisen matemaatikon Eukleideen geometrian oppikirjan Alkeet kuusi ensimmäistä kirjaa.
• Aschan oli Kuopion lukiossa vt. lehtorina vuodesta 1844 ja vakinaisena matematiikan lehtorina vuodesta 1846. Hän toimi Kuopion yläalkeiskoulun tarkastajana 1857–1870. Aschanista tuli Sakkolan kirkkoherra 1873 ja hän jäi virasta virkavapaalle 1882. Rovastin arvon Aschan sai 1870.
• Aschan oli naimisissa 1847–1874 Elise Aspelundin (k. 1874) kanssa.
• PDF-Tiedosto ladattavissa tästä linkistä.
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: TAPIO 23.08.1873, NO 34, Sivu 1 Nimitys Sakkolan kirkkoherraksi - Luettavissa Media > Documents.
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: WUOKSI 06.06.1896, NO 44, Sivu 2 Kuolinilmoitus - Luettavissa Media > Documents.
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: WIIPURI 06.06.1896, NO 129, Sivu 2 Muistokirjoitus - Luettavissa Media > Documents.
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: HAMINAN SANOMAT 09.06.1896, NO 44, Sivu 3 Muistokirjoitus - Luettavissa Media > Documents.
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: WIIPURIN SANOMAT 27.06.1896, NO 170, Sivu 2 Muistokirjoitus - Luettavissa Media > Documents.
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: WUOKSI 01.07.1896, NO 50, Sivu 3 Muistokirjoitus - Luettavissa Media > Documents.
• Pekka Aschan valmistui filosofian kandidaatiksi 24. toukokuuta 1844 ja maisteriksi 21. kesäkuuta 1844. Hän toimi erilaisissa kouluviroissa, kuten Kuopion lukion matematiikan ja fysiikan lehtorina ja vuosina 1851-57, 1860-62 ja 1869-72 saman oppilaitoksen rehtorina. Kuopion ylialkeiskoulun inspehtorina vuosina 1857-1870.
• Aschan vihittiin papiksi 04.07 1867 ja rovastiksi 29.05 1870. Sakkolan kirkkoherraksi hänet nimitettiin 25.07 1873. Virantoimista Pekka oli vapaa vuodesta 1882.
• Muita virkoja
• Kuopion tuomiokapitulin jäsen vuosina 1851-1870; sanomalehti Tapion toimittaja vuosina 1867-1871. Annan tähdistön jäsen 3. lk 29.04 1862.
• Useita julkaisuja: Maanmittauksen alkeet, Kuopio v. 1857; Eukliiden alkeet, 6 ensimmäistä kirjaa, suomennos, Kuopio v. 1859; Kurtzin Biblisk historia, Kuopio v. 1859; Tasannes-Kolmiomitanto, Kuopio v. 1866; Mundtin Tasopinta-mitannon alkeisoppi, suomennos, Kuopio v. 1866; Eläintiede II, Turku v. 1867.
• Akademiska Sångföreningen 1838–1878
• Akademiska Sångföreningen (AS) perustettiin vuonna 1838. Sen perustaja oli säveltäjä Fredrik Pacius, joka oli myös kuoron ensimmäinen johtaja vuosina 1838–1846. Tarkoituksena oli luoda yliopiston opiskelijoista kuoro, joka pystyisi kehittämään Suomessa vielä vaatimatonta kvartetti- ja kuorolaulun tasoa, lähinnä ruotsalaisten ja saksalaisten esikuvien mukaan. Kuorossa oli vuonna 1840 noin 80 laulajaa.
• Vaikka kuoro olikin leimallisesti ruotsinkielinen, oli siinä mukana myös suomea äidinkielenään puhuvia laulajia. Kuoron ohjelmistoon kuului pohjoismaisten ja saksalaisten laulujen ohella varhaisten suomalaisten säveltäjien lauluja, millä oli suuri merkitys suomalaisen kansallistunteen kehitykselle. Kuoro myös tilasi oman aikansa säveltäjiltä uusia lauluja ja vaikutti siten sävellystyötä ja kuoro-ohjelmistoja elähdyttävästi. Akademiska Sångföreningenin toiminta jatkuu vuonna 2008 edelleen vireänä.
• Sekä Petter Aschan, Carl Forsius että Gabriel Wænerberg liittyivät kuoroon jo perustamiskeväänä 1838. Gabriel Wænerberg oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1834 ja hän opiskeli filosofian maisteriksi ja teologian tohtoriksi. Forsius oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1835 ja hän opiskeli filosofian maisteriksi, minkä jälkeen hän ryhtyi opettajaksi. Petter Aschan oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1837 ja hän opiskeli papiksi. Kuten edellä on todettu, näiden kuorolaisten yhteydet eivät jääneet pelkästään opiskelun ja lauluharrastuksen varaan, sillä sekä Gabriel Wænerbergistä että Carl Forsiuksesta tuli Petter Aschanin lanko.
• Mainittujen varhaisten kuorolaisten toiminnasta kuorossa ei ole paljonkaan tietoja. Gabriel Wænerberg oli eräs niistä kuudesta laulajasta, jotka esittivät serenadin kesäkuussa 1843 Suomeen konserttimatkalle saapuneelle Jenny Lindille, kuuluisalle ruotsalaiselle laulajattarelle. Wænerberg oli myös sepittänyt ”Minun kultani --- ” –laulun sävelmään sanat siihen jäähyväisserenadiin, jonka hän ystäviensä kanssa lauloi juhlitulle laulajattarelle matkan päättyessä.
• Vuonna 1845 kuoroon liittyivät Petter Aschanin veli Carl Achates Aschan, joka oli tullut samana vuonna ylioppilaaksi, ja Carl Forsiuksen veli Kristian Fredrik Forsius, joka oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1843. Heistä Carl Aschan suoritti yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon ja ryhtyi opettajaksi. Kristian Forsius puolestaan opiskeli silloin filosofian maisteriksi ja lääkäriksi, suorittaen myös lääketieteen ja kirurgian tohtorin tutkinnon. Hän toimi myöhemmin piiri- ja kaupunginlääkärinä Uudessakaarlepyyssä.
• Edellä mainitut laulajat kuuluivat siis kuoroon Fredrik Paciuksen johtajakaudella ja arvattavasti eräät heistä olivat mukana historiallisessa juhlassa Kumtähden kentällä vuonna 1848, jolloin kuoro esitti Paciuksen johdolla ensimmäisen kerran hänen säveltämän ja Runebergin sanoittaman laulun ”Vårt land” (Maamme -laulu).
• Agatha Sofia Aschanin ja Gabriel Wænerbergin (1818–1887) poika Thorsten Adolf Wænerberg (1846–1917), myöhemmin tunnettu taidemaalari ja Suomen taideyhdistyksen intendentti, tuli ylioppilaaksi vuonna 1865 ja liittyi kuoroon samana vuonna.
• Vuoden 1876 aikana kuoroon liittyi kolme mainittujen perhekuntien jäsentä, Karl Allan Aschan (1857–1914), Karl Emil Bjugg (1853–1878) ja Valter Voldemar Forsius (1856–1939), ja vuonna 1877 Adolf Ossian Aschan (1860–1939).
• Allan ja Ossian Aschan olivat Carl Aschanin ja Mathilda Wænerbergin poikia. Allan Aschan tuli ylioppilaaksi vuonna 1876 ja hänestä tuli apteekkari. Ossian Aschan, joka tuli ylioppilaaksi vuonna 1877, opiskeli Polyteknillisessä opistossa diplomi-insinööriksi ja väitteli filosofian tohtoriksi. Myöhemmin hän oli kemian professori Helsingin yliopistossa. Karl Bjuggin vanhemmat olivat tilanomistaja Emil Wilhelm Bjugg (1817–1868) ja Olivia Carolina Aschan, joka oli Petter ja Carl Aschanin sisar. Karl Bjugg kuoli jo kaksi vuotta kuoroon liittymisensä jälkeen. Valter Forsius oli Carl Forsiuksen ja Amalia Aschanin poika, joka valmistui yliopistossa fil. maisteriksi ja toimi myöhemmin kouluylihallituksessa aistivialliskoulujen tarkastajana.
• Allan ja Ossian Aschan, Karl Bjugg sekä Thorsten Wænerberg olivat siis Valter Forsiuksen äidin puoleisia serkkuja. Mainitusta serkkujoukosta useat siirtyivät vuonna 1878 perustettuun ”M.M.” -kuoroon.
• Akademiska Sångföreningen 1878–1920
• Akademiska Sångföreningenin sisällä tapahtui vuonna 1878 hajaantuminen. Sen laulajista irtautui silloin merkittävä joukko uudeksi kuoroksi, jonka työnimenä oli ”Petersburgs Concerten” eli ”P.C”. Tämä uusi kuoro tunnetaan parhaiten nimellä ”Sällskapet M. M.” tai ”M.M.”. Sen vaiheista kerrotaan enemmän tuonnempana.
• AS menetti seuraavan kerran jäseniään vuonna 1882, jolloin suomenmieliset laulajat erosivat siitä ja liittyivät P. J. Hannikaisen perustamaan suomenkieliseen kuoroon ”Ylioppilaskunnan Laulajat”. Vuodesta 1885 alkaen AS:n toiminta alkoi jälleen elpyä, kun siihen oli liittynyt uusia laulajia. Hiljaisen kauden aikana vuonna 1883 kuoroon oli liittynyt mm. Arne Sigfrid Forsius (1864–1939), joka lauloi I tenoria. Hänen isänsä oli Johan Forsius, kuorossa aikaisemmin laulaneiden Carl ja Kristian Forsiuksen nuorempi veli, ja äiti Hulda Aurora Hollmérus
• Arne Forsius tuli ylioppilaaksi vuonna 1882. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa fil. kandidaatiksi ja valmistui sen jälkeen voimistelunopettajaksi. Elämäntyönsä hän teki Porvoon tuomiokirkon urkurina ja monipuolisena musiikin vaikuttajana Porvoon seudulla. Arne Forsius toimi AS:n vt. johtajana vuosina 1883–1887. Vuonna 1886 hänet kutsuttiin myös M.M. -kuoroon, jossa hän lauloi II tenoria joinakin vuosina. Lisäksi hän teki pienimuotoisia sävellyksiä ja laulujen sovituksia sekä toimi musiikinopettajana ja pianonvirittäjänä.
• Myös Arne Forsiuksen kaksi nuorempaa veljeä kuului AS:ään. Heistä Harald Christian Forsius (1873–1950) liittyi kuoroon luultavasti vuonna 1893. Hän oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1892 ja opiskeli maanmittariksi. Hän toimi Porvoossa Itä-Uudenmaan paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana. Hän oli lisäksi Porvoon seudun laulu- ja musiikkiliiton puheenjohtaja. Toinen veli Gerhard Forsius (1881–1939) liittyi AS:ään vuonna 1904 ja lauloi siinä I tenoria. Hän oli tullut ylioppilaaksi vuonna 1903 ja toimi Helsingin Säästöpankissa pankinkamreerina. Hän siirtyi myöhemmin M.M:ään ja sai tämän kuoron kultaisen ansiomerkin vuonna 1925. Veljekset Arne, Gerhard ja Harald Forsius olivat siis Valter Forsiuksen isänpuoleisia serkkuja.
• Rolf Krogerus (1882–1965) tuli AS:n jäseneksi vuonna 1901 ja lauloi kuorossa I bassoa. Hän oli Valter Forsiuksen sisaren Naëma Johanna Forsiuksen ja eversti Viktor Alexander Krogeruksen poika, joka valmistui ylioppilaaksi vuonna 1900. Hänestä tuli filosofian tohtori ja Ruotsalaisen normaalilyseon luonnonhistorian ja maantieteen yliopettaja. Hän oli kuoron sihteerinä vuosina 1903–1904. Hän lauloi myöhemmin M.M:ssä ja oli tämän seuran varapuheenjohtaja vuosina 1917–1919.
• Myöhemmin AS:ään liittyivät vielä Valter Forsiuksen ja hänen puolisonsa Emilia (Mili) Sofian (o.s. Lilius) pojat Irmer Forsius (1892–1930) ja Eiler Forsius (1897–1951). Irmer Forsius tuli ylioppilaaksi vuonna 1912 ja lauloi kuorossa II tenoria vuodesta 1916. Hän oli yksi AS:n 18 laulajasta, jotka liittyivät jääkäreihin. Hänestä tulikin jääkärimajuri ja ammattisotilas. Eiler Forsius valmistui ylioppilaaksi vuonna 1915 ja lauloi kuorossa II bassoa vuodesta 1916. Hän luki ensin diplomiekonomiksi ja sen jälkeen vielä agronomiksi. Hän toimi myöhemmin pankinjohtajana Vihdin Säästöpankissa.Aschanin suvusta liittyivät AS:ään Allan Aschanin lisäksi hänen veljensä Johannes Aschan (1872–1939) vuonna 1891 ja Allan Aschanin poika Karl Martin Waldemar Aschan (1891–1920) vuonna 1909. Johannes Aschan lauloi kuorossa II tenoria. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1891, valmistui vuorityöinsinööriksi Saksassa ja toimi Suomessa aluksi Teknillisen korkeakoulun ylimääräisenä lehtorina ja sen jälkeen rahapajan apulaisjohtajana. Karl Aschan liittyi kuoroon vuonna 1909 ja lauloi siinä II bassoa. Hän tuli ylioppilaaksi vuonna 1909 ja työskenteli apteekkialalla. Hän oli myös AS:n sihteeri vuosina 1911–1914.
• Sällskapet Muntra Musikanter eli M.M.
• Kuten edellä jo mainittiin, Akademiska Sångföreningen hajosi kahteen osaan, kun sen piiristä muodostettiin vuonna 1878 uusi ”12-kertainen kvartetti” eli 48 tai n. 50 laulajaa käsittänyt kuoro. Sen nimenä oli aluksi ”P. C.”, joka oli lyhenne sanoista Petersburgs Concerten. Kuoron tarkoituksena oli nimittäin tehdä konserttimatka Pietariin, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Vielä samana vuonna kuoron nimeksi tuli ”Sångarkören Muntra Musikanter”, tai lyhyemmin ”M.M.”, koska sen tunnuslauluksi muodostui August Ferdinand Ricciuksen (1819–1886) säveltämä laulu ”Muntra musikanter”.
• Kuoron johtajaksi tuli sen perustaja Gösta ”Kösse” Sohlström. Kuoron tavoitteena oli toimia huippukuorona ja erityisesti kehittää kvartettilaulua. AS:ssä kuuluminen kuoroon jäi usein lyhytaikaiseksi ja vaativamman taidon saavuttamisen kannalta riittämättömäksi.
• Hyvin alkaneen kauden jälkeen innostus kuitenkin alkoi laantua ja kuorolaiset hajaantuivat kukin omille tahoilleen. Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1889 tehdyn konserttimatkan jälkeen tilanne vaikeutui siinä määrin, että kuoro päätti vuonna 1891 lakkauttaa itsensä. Toimintaa oli kuitenkin jatkuvasti erilaisina yhtyeinä ja jopa kuoronakin, mutta toisilla nimillä.
• Vuonna 1896 Oscar Mechelin, eräs kuoron merkittävistä johtajista, päätti perustaa kuoron uudelleen vuoden 1897 alusta, nyt nimellä ”Sällskapet M. M.” Uusien sääntöjen mukaan yhdistyksessä oli kuoroon kuulumattomien lisäksi myös musiikista sekä kuoro- ja kvartettilaulun kehittämisestä kiinnostuneita ”hiljaisia” jäseniä. Tämän jälkeen uuden yhdistyksen ja kuoron toiminta alkoi kehittyä nopeassa tahdissa. Myös M.M. on rikastuttanut suomalaista kuorolaulua tilaamalla lukuisilta säveltäjiltä uusia kuoroteoksia. Kuoron toiminta jatkuu vuonna 2008 edelleen vilkkaana.
• Valter Forsius oli muuttanut pian M.M:n perustamisen jälkeen Helsingistä Porvooseen, mutta vuonna 1885 Helsinkiin palattuaan hänestä tuli yksi kuoron aktiivisista jäsenistä. AS:stä siirtyivät M.M:ään aikaisemmin mainituista laulajista mm. Ossian Aschan, Allan Aschan ja Thorsten Wænerberg sekä myöhemmin Gerhard Forsius ja Rolf Krogerus. Arne Forsius lauloi ajoittain M.M:ssä, mutta pysyi myös AS:n jäsenenä. Muista seuran jäsenistä on aiheellista mainita Berndt Erik Lagerstam, joka taidemaalarina teki kuoron laulajista 40 öljyvärimaalausta 1910-luvun alkutaitteessa.
• Valter Forsius oli varsin keskeinen henkilö seuran toiminnassa. Hän oli myös seuran puheenjohtaja viisivuotiskautena 19.3.1907–19.3.1912. Tuon ajanjakson aikana kuorossa oli johtajana Axel Stenius vuosina 1903–1910, tp. johtajana Gösta Enckell vuosina 1910–1911, ja johtajana kuoron perustaja Gösta Sohlström vuosina 1911–1913. Ennen Valter Forsiusta ja hänen jälkeensä seuran puheenjohtajana oli hänen serkkunsa Ossian Aschan 19.3.1902–19.3.1907 ja 19.3.1912–19.3.1913.
• M.M. konsertoi ahkerasti Helsingissä ja useissa muissa Suomen kaupungeissa. Sen lisäksi kuoro teki suuren määrän konserttimatkoja ulkomaille, levitti suomalaisen kuorolaulun tuntemusta ja loi yhteyksiä ulkomaisiin kuoroihin. Seuraavassa esitetään lyhyet katsaukset kolmesta kuoromatkasta, joilla Valter Forsius oli mukana.
• Kaksinkertaisen kvartetin matka Pietarhoviin 2.8.–4.8.1885
• Valter Forsius on kirjoittanut kuvauksen ” Resan till Peterhof”, M.M. -kuoron jäsenistä kootun kaksinkertaisen kvartetin laulumatkasta Pietarhoviin elokuun alussa 1885. Se on julkaistu teoksessa ”M.M. 1878–1928” (Helsingfors 1928).
• Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri III ja hänen puolisonsa Maria Fedorovna, joka oli Tanskan prinsessa Dagmar, olivat lähdössä Suomeen loppukesällä 1885. Hovitallimestari ja luotsilaitoksen ylihallituksen vt. päällikkö Sten Carl Tudeer puuhasi ennen hallitsijaparin matkaa laulutervehdyksen järjestämistä keisarinnan kunniaksi Marianpäivänä 3.8.1885 Pietarhovissa, Pietarin kaupungin läntisessä esikaupungissa. Ylioppilaskuorot tunnettiin ”vallankumouksellisista aatteistaan”, minkä vuoksi tervehdyksen esittäjiksi valittiin kaksinkertainen kvartetti M.M:n laulajista, eräänä heistä Valter Forsius.
• Matka Pietarhoviin alkoi luotsilaivalla ”Valvoja” 2.8.1885, alkuun myrskyisessä säässä. Seuraava aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, ja laulajat asettuivat keisariparin asuntorakennuksen pihalla keisarinnan toisessa kerroksessa olevan makuuhuoneen ikkunan alle. Siinä he esittivät laulutervehdyksensä, johon kuului useita serenadeja ja kauniita lauluja, kuten ”Jag hälsar dig”, ”Ljuva flicka, tag vår hyllning” ja ”Ser jag stjärnorna sprida sitt flammande sken”. Jonkin ajan kuluttua keisaripari ilmaantui lastensa kanssa makuuhuoneen vieressä olevalle parvekkeelle kuuntelemaan esityksiä. Viimeisenä laulajat esittivät ”Suomen laulun”, jonka jälkeen keisarinna kiitti heitä lyhyesti tanskaksi hänelle osoitetusta tervehdyksestä.
• Laulajat vaativat Tudeerilta, että heidän olisi päästävä myös klo 12 alkavalle keisarin vastaanotolle. Itsepäisten vaatimusten seurauksena Tudeer onnistui hoitamaan asian, juhlien alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Laulajat ohjattiin erääseen suureen saliin, jonka kautta majesteettiparin oli kuljettava vastaanottosaliin ylioppilaiden ohi. Ilmeisesti majesteettiparille oli etukäteen kerrottu asiasta, sillä he pysähtyivät laulajien eteen ja esittivät kumpikin kiitollisuutensa aamuisen laulutervehdyksen johdosta. Poistuessaan keisarinna lausui vielä heille ”näkemiin Helsingissä”.
• Loppupäivän laulajat saivat viettää tutustumalla Pietarin kaupunkiin. Siellä heitä odottivat keisarilliset hevosvaunut kuskeineen ja lakeijoineen. Ne herättivät yleisössä suurta kunnioitusta, samoin kuin hovitallimestari Tudeerin kultakoristeinen univormu sekä ylioppilaiden valkoiset lakit. Kaupungilla sotilaat ja poliisit paljastivat päänsä, kun vaunut ajoivat saattueena heidän ohitseen. Illalla laulajat nousivat Pietarissa junaan ja olivat aamulla 4.8.1885 herätessään lähestymässä Helsinkiä.
• M.M.:n matkasta Tukholmaan 29.3.–4.4.1902 on olemassa painettu kirjanen ”M.M. Stockholmsfärden 1902”. Kuoron johtajana oli Carl von Knorring ja laulajia oli 67. Helsingissä Palokunnan talossa pidettiin läksiäiskonsertti pääsiäislauantaina 29.3.1902 ja sen jälkeen matkustettiin junalla Hankoon, ja sieltä samana iltana ”Oihonna” -laivalla osittain vielä jäässä olleen Itämeren yli Tukholmaan. Sinne laiva saapui pääsiäissunnuntaina 30.3.1902 iltapäivällä. Tukholmassa kuoro antoi neljä konserttia.
• Ensimmäinen konsertti Tukholmassa pidettiin 2. pääsiäispäivänä 31.3. Kuninkaallisen Musikkiakatemian suuressa salissa. Sali oli täynnä yleisöä, joka palkitsi laulajat jatkuvilla suosionosoituksilla. Ohjelmasta voidaan mainita Jean Sibeliuksen ”Sortunut ääni” ja Armas Järnefeltin ”Sirkka”, joka herätti rytmillään suurta huomiota. Kuoron oli esitettävä useita toistoja ja ylimääräisiä numeroita. Viimeisenä kuoro lauloi Sibeliuksen ”Athenarnes sång” (Ateenalaisten laulu) yhdessä poikakuoron ja orkesterin kanssa.
• Toinen konsertti oli tiistaina 1.4. Katariinan kirkossa. Yleisön innostus oli suuri ja suosionosoitukset runsaita. Ohjelmassa olivat mm. Oskar Merikannon ”Lohdutus”, Eduard Hermeksen ”Armaasta erotessa”, Sibeliuksen ”Työnsä kumpasellakin” ja Friedrich Reissigerin ”Olaf Trygvason”. Lopuksi kuoro lauloi ylimääräisenä Martti Lutherin virren ”Vår Gud är oss en väldig borg” (Jumala ompi linnamme).
• Kolmas konsertti pidettiin keskiviikkona 2.4. jälleen Kuninkaallisen Musiikkiakatemian suuressa salissa. Sali oli täysi ja kuulijoiden keskuudessa vallitsi voimakas tunnelma. Ohjelmistossa olivat mm. Sibeliuksen ”Sydämeni laulu” ja ”Sortunut ääni”, Fredrik Paciuksen ”Suomen laulu”, ”Du gamla, du friska (myöh. fria)”, Paciuksen ”Vårt land” (Maamme) ja viimeisenä samoin Paciuksen ”Björneborgarnes marsch”.
• Konsertin jälkeisenä yönä II tenoria laulanut Lennart Hansen kuoli Serafimerlasaretissa, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Hänellä oli ollut huonovointisuuskohtaus jo lähtömatkalla junassa, mutta hän ei halunnut keskeyttää matkaansa. Neljättä ja loppuunmyytyä konserttia Kuninkaallisessa Teatterissa 3.4. ei haluttu peruuttaa, mutta sen ohjelma muutettiin sävyltään vakavammaksi. Esiintymislavalla ollut kuoron standaari oli peitetty suruharsolla. Konsertin alkuosassa yleisö esitti suosionosoituksensa vaimennettuina. Ohjelmassa olivat mm. Sibeliuksen ”Sydämeni laulu” ja ”Sortunut ääni”. Viimeksi lauletun Paciuksen ”Suomen laulun” jälkeen kuoro sai esittää lukuisia ylimääräisiä numeroita.
• Konserttimatka oli järjestetty ”Svenska Publicistklubben” -yhdistyksen tukemiseksi. Yhdistystä pidettiin nimittäin tärkeänä kanavana Suomea koskevan tiedon välittämiseksi ulkomaille, sillä Suomessa sensuuri esti kaikki tämänkaltaiset pyrkimykset. Uno Öller on laatinut edellä mainitun kertomuksen tästä kuoromatkasta. Myös tämä kirjanen joutui sensuurin kohteeksi. Kaikkiaan viisi kohtaa on sen vaatimuksesta painettu yli mustalla värillä kahteen kertaan. Olen selvittänyt mustan värin alle jääneiden kohtien sisältöä vähäisten kohoumien ja heijastuserojen avulla. Aivan kaikkien kirjainten ja sanojen tulkitseminen ei ole onnistunut täydellä varmuudella. Seuraavassa kaksi esimerkkiä sensuroiduista kohdista.
• Uno Öller kirjoittaa Katariinan kirkossa pidettyä konserttia koskevan selostuksen sensuroidussa kohdassa näin: ”En gripande afslutning fick denna konsert därigenom, att omedelbart efter det de sista tonerna förklingat, organisten stämde upp ’Vår Gud är oss en väldig borg’, den vackraste hyllning åt vårt land, som kom hjärtat att klappa högre, när vi stämde i och unisont sjöngo psalmen till slut. — Det var ett oförgätligt ögonblick, när vi här i främmande land under templets höga hvalf inför de andäktigt lyssnande skarorna sjöngo denna psalm, som för oss blifvit en tröst i de furiga dagar, vi genomlefva, och i hvilken vi vant oss att nedlägga all vår förtröstan på framtiden.” (Kirjan sivulla 42.)
• Seuraava sensuroitu kohta on Johannes Hovingin vastauksesta maljapuheeseen Katariinan kirkossa pidetyn konsertin jälkeisessä juhlassa: ”Men om vi genom våra sånger ha kunnat sjunga oss in i svenska hjärtan, om den förståelse för vår kunst, som strömmar emot oss i så rikligt mått under dess dagar, blir varaktigt beståndande, då har ändamålet med vår resa varit politisk, och vår afsikt att visa hvad våra kompositörer förmå i dessa dystra och sorgliga tider kläda i tonernas skrud, blifvit uppnådd.” (Kirjan sivulla 47.)
• Elokuussa 1908 kuoro teki laajan konserttikiertueen Tanskaan. Tähän aikaan Valter Forsius oli yhdistyksen puheenjohtaja, joten hänelle lankesi sen johdosta myös virallisia velvollisuuksia. Kuoron johtajana oli Axel Stenius ja kuorossa oli osanottajia yhteensä 59. Matkan aikana kuorolla oli kaikkiaan 13 konserttia, yksi Hangossa ja 12 Tanskassa.
• Matka alkoi tiistaina 11.8.1908 illalla Arcturus -laivalla Helsingistä Hankoon. Hangossa laivalla vietetyn yön jälkeen kuoro piti keskiviikkona 12.8. päivällä konsertin Hangon Seurahuoneella ja matka jatkui iltapäivällä kohden Kööpenhaminaa. Kööpenhaminaan saavuttiin perjantaina 14.8. aamulla, ja illalla oli Odd-Fellow -Palæet’ssä loppuunmyyty konsertti, joka saavutti yleisön suuren suosion. Seuraavana päivänä, lauantaina 15.8. oli kaksi konserttia Roskildessa, ensin konsertti tuomiokirkon mahtavasti kaikuvissa holveissa 800–900 kuulijalle ja illalla ulkoilmakonsertti Trægaardenissa suosionosoitusten jatkuvasti kasvaessa. Konserttien välillä oli puutarhakutsut, jonka aikana Valter Forsius esitti kiitokset paikallisille isännille. Ulkoilmakonsertin jälkeen siirryttiin junalla takaisin Kööpenhaminaan, jossa kuoro oli kutsuttu Eläintarhaan ”Journalistföreningen’in” vieraaksi. Valter Forsius vastasi täälläkin isäntien puheeseen ja kohotti yhdeksänkertaisen eläköön -huudon Tanskalle ja sen kansalle. Maljoja juotiin myös tanskalaiselle naiselle ja Helsingin kaupungille.
• Sunnuntaina 16.8. kuoro matkusti Helsingöriin, jossa se piti kaksi konserttia, ensimmäisen klo 5 ip ja toisen klo 8 ip, molemmat ulkona kylpylähotelli Marienlystin tenniskentällä. Erityistä suosiota saavuttivat mm. Selim Palmgrenin ”Sjöfararen vid milan” ja suomalainen kansanlaulu ”Oi jos ilta joutuisi”. Konserttien välillä oli suuri juhlapäivällinen. Maanantaina 17.8. matkustettiin junalla takaisin Kööpenhaminaan. Matkalla pysähdyttiin Humlebækissä, jossa pianotehtailija Herman N. Petersen tarjosi ”Lille Kragerup” -huvilansa pihalla kuorolaisille aamiaisen. Kööpenhaminassa kuorolla oli loppuunmyyty konsertti illalla Tivolin suuressa konserttisalissa. Suurta suosiota saavuttivat mm. Axel Törnuddin laulu ”Loitsu” ja kansanlaulu ”Det var en vacker sommarkväll”. Sen jälkeen oli suuret juhlat ”Skydebanen’illa”.
• Tiistaiaamuna 18.8. matkustettiin junalla Odenseen, jossa pidettiin ensimmäinen konsertti klo 3 ip. ”Industripalæet’issa”. Etukäteen varautuneeksi oletettu yleisö oli kuitenkin innostunut ja vaati useita ylimääräisiä numeroita, niiden joukossa erityisestä toivomuksesta Armas Järnefeltin laulun ”Wanderers Nachtlied”. Toinen konsertti pidettiin illalla ”Fruens Bøgessä”, ulkoilmassa läheisellä joenrannalla erään rakennuksen parvekkeelta. Se oli akustisesti ongelmallinen paikka ja konsertin taso jäi jossakin määrin epätasaiseksi, mutta kuulijat olivat silti hyvin tyytyväisiä.
• Keskiviikkoaamuna 19.8. kuoro matkusti junalla ja lautalla Aarhusiin, jossa pidettiin klo 8 ip. konsertti suuressa puistossa, kaksi ensimmäistä osaa hallissa ja kolmas osa hallin ulkopuolella ulkona puistossa, jossa oli kauniina iltana 4000–5000 kuulijaa. Konsertti vietiin läpi ripeässä tahdissa. Varsinkin iloiset numerot ja solistiesitykset miellyttivät kuulijoita. Yöllä matkustettiin laivalla Kööpenhaminaan ja siellä kuoro piti torstaina 20.8. klo 6 ip. illansuussa konsertin ”Rosenborg Have’ssa” (puutarhassa) 8000 kuulijalle. Kaikki numerot oli esitettävä kahteen kertaan ja lisäksi useita ylimääräisiä.
• Perjantaina 21.8. klo 4 ip. oli kansankonsertti alennetuin hinnoin Kööpenhaminan raatihuoneen suuressa hallissa, johon oli myyty 3000 lippua. Tämän konsertin tasoon kuorolaiset eivät olleet väsymyksestä johtuen itse täysin tyytyväisiä. Arvostelujen perusteella laulut olivat kuitenkin soineet paremmin kuin he itse olivat arvioineet. Pian kuorolaiset kuitenkin virkistyivät ja loppuunmyyty jäähyväiskonsertti Tivolissa saman päivän iltana klo ½ 8 ip. saavutti suuren menestyksen. Viimeisenä esitetty ”Porilaisten marssi” sai aikaan valtavat suosionosoitukset, ja sen jälkeen kuoro esitti ylimääräisinä Karl Collanin ”Vasa marsch” sekä Hans Ernst Krøyerin ”Det er et yndigt Land”, Tanskan kansallislaulun, joista viime mainittua yleisö kuunteli seisomaan nousten.
• Kotimatka alkoi höyrylaiva Arcturuksella seuraavana päivänä, lauantaina 22.8., ja laiva saapui Helsingin satamaan maanantaina 24.8. aamulla.
• Taiteilija Berndt Lagerstam ja kuorolaisten muotokuvat
• M.M:ään kuuluivat 1900-luvun alussa veljekset Frans ja Berndt Lagerstam, joiden vanhemmat olivat kruununnimismies Frans Henrik Lagerstam (1838–1881) ja Hilda Karolina Ottilia Ahnger (1836–1872). Frans Lagerstam (1862–1927), ammatiltaan maanmittausinsinööri, eräs seuran ”hiljaisista” jäsenistä, oli varsin taitava runojen sepittäjä.
• Berndt Erik Lagerstam (1868–1930) puolestaan kuului M.M:n laulaviin jäseniin, joka lauloi kuorossa I bassoa, mutta sen lisäksi myös baritonisooloja. Berndt Lagerstam tuli ylioppilaaksi vuonna 1889, minkä jälkeen hän opiskeli Polyteknillisessä instituutissa ja suoritti siellä vuonna 1895 arkkitehdin tutkinnon. Hän auskultoi seuraavana vuonna sekä Ruotsalaisessa että Suomalaisessa normaalilyseossa ja suoritti opettajan tutkinnon. Hän ei toiminutkaan koskaan arkkitehtinä vaan pidettynä piirustuksenopettajana.
• Berndt Lagerstam oli piirustuksenopettajana useissa helsinkiläisissä kouluissa, sekä suomen- että ruotsinkielisissä. Sen lisäksi hän oli opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mallipiirtämisen lehtorina Teknillisessä korkeakoulussa sekä piirustuksen opettajana Suomalaisessa normaalilyseossa. Sen lisäksi hän oli taitava taidemaalari, joka maalasi erityisesti maisemia, meri- ja satamanäkymiä sekä muotokuvia.
• Berndt Lagerstam maalasi vuosina 1909–1911 muotokuvat kaikkiaan 39 M.M. -seuran jäsenestä ja lisäksi yhden ryhmämuotokuvan, joka esittää seuran illanistujaisia 1910-luvun alussa. Tämän kirjoituksen liitteenä olevista muotokuvakokoelman kuvista puuttuvat Bruno Aspelinin ja Hugo Wadenstjernan muotokuvat. Muotokuvien maalaaminen tapahtui elävästä mallista, suurimmaksi osaksi Ateneumissa, Suomen Taideyhdistyksen talossa, jossa Berndt Lagerstamilla oli käytössään ateljee yhdistyksen piirustuksenopettajana.
• Taulut ovat nykyään M.M:n huoneistossa Helsingissä, Liisankatu 2 – Maurinkatu 6.
• Valter Forsius M.M:n puheenjohtajana
• Valter Forsius oli M.M:n puheenjohtaja seuran juhliessa 30-vuotista toimintaansa vuonna 1908. ”Svenska publicistklubben” ojensi M.M. -kuorolle suuren laakeriseppeleen 11.5.1908 pidetyn 30-vuotisjuhlakonsertin päättyessä. Lisäksi kuoro sai laakeriseppeleet M.M:n naisilta, joita edustivat rouvat Mili (Emilia) Forsius ja S. Hallman sekä neiti Stenius, Filharmoniselta seuralta, jota edustivat herrat R. Kajanus ja R. E. Westerlund, sekä Suomen Laulu -kuorolta, jota edustivat herrat Onni Talas ja Eino Rautavaara.
• Konsertin jälkeen Kaivohuoneella pidetyssä juhlassa seuran puheenjohtaja Valter Forsius pyysi paistiin päästyä puheenvuoron ja kohotti kuorolle ja sen ylväälle muistolle 9-kertaisen eläköön-huudon. Hänen pitämänsä puhe päättyi eläköön-huutoon M.M.:lle, vanhalle ja ikuisesti nuorelle, sen ylväille muistoille ja sen runsaille tulevaisuudentoiveille. Sen jälkeen kajahtivat salista kuoron kunniamarssin ”Hur skönt det är ut” sävelet.
• Valter Forsius oli seuran puheenjohtajana myös silloin, kun Berndt Lagerstam maalasi muotokuvia seuran jäsenistä. Sen vuoksi Valter Forsius on näkyvästi esillä myös ryhmämuotokuvassa, jossa hän on parhaillaan maljaa kohottamassa. Puheenjohtajakaudesta on muistona kultainen umpikuorinen taskukello, jonka Valter Forsius sai muistoksi seuralta 13.5.1912.
• Seuran jäsenten muotokuvien paljastustilaisuudessa 3.11.1911 esitettiin Frans Lagerstamin riimittelemä runo muotokuvien kohteista, ensimmäisenä puheenjohtaja Valter Forsiuksesta:
• ”För Forsius vår främsta skål, för hövitsmannen utan like; han har nog i munnen mål, ordet för i M.M:s rike.
• Ej med fraser, stora gester plär han krydda, smycka talet; ej som grannlåtstalare vid fester eller som de dästa präster, rada fram båd’ klokt och galet, likt och olikt sammanmalet.
• Bland allvardsorden skämtet yr som skum på höga vågors kammar, skimrande då dagen gryr. Humorn bryter sina dammar, glömmer allvaret och flammar. Orden flöda utan möda; lysa, glöda, glöda liksom rosenröda, mogna bär bland furustammar eller ängens friska gröda; — och sångarskaran hurrar, glammar. — Men vid allvarsorden är det tyst kring borden, sångarskaran lyssnar andlös vorden.
• Hur påtagligt lyser ej humorn ur han drag.”
• Toisena esimerkkinä voidaan mainita Ossian Aschan, Valter Forsiuksen serkku ja seuran puheenjohtaja ennen häntä:
• ”Ett hell för Ossian Aschan, en aktad sångarveteran från forna M.M:s dagar. Oberörd av åldersåren står han bland oss frisk som våren, öböjd av naturens lagar.
• Även han har stått i spetsen för M.M. i talarkretsen. — Presiderande vid bordet har han då med kläm fört ordet.

------------------------------------------
Henkilötietoja ylläolevassa kirjoituksessa mainituista kuorojen jäsenistä:

• Aschan, Adolf Ossian (1860–1939), AS 1877 I B, yo 1877, dipl. ins., fil. tri, kemian professori HY. Vanhemmat Carl Achates Aschan ja Matilda Helena Wænerberg, puoliso Elin Enqvist. Siirtyi M.M:ään, sen puheenjohtaja 1902–1907 ja 1912–1913. Hän sai vuonna 1907 M.M. -seuran kultaisen ansiomerkin.
• Aschan, Carl Achates (1827–1912), AS 1845, yo 1845, fil. maist., opettaja Kuopiossa 1866–1890. Vanhemmat Gustaf Adolf Aschan ja Sofia Gustava Arwidsson, puoliso Matilda Helena Wænerberg.
• Aschan, Johannes (1872–1939), AS 1891 II T, yo 1891, fil. kand., metallialan insinööri, rahapajan apulaisjohtaja 1915. Vanhemmat Carl Achates Aschan ja Matilda Helena Wænerberg, puolisot 1. Augusta Enqvist, 2. Thyra Elisabet Lassel.
• Aschan, Karl Allan (1857–1914), AS 1876(?), yo 1876, apteekkari Helsingissä. Vanhemmat Carl Achates Aschan ja Matilda Helena Wænerberg, puoliso Hedvig Maria af Tengström. Siirtyi M.M:ään.
• Aschan, Karl Martin Waldemar (1891–1920), AS 1909 II B, fil. maist. toimi apteekkialalla. Vanhemmat Karl Allan Aschan ja Hedvig Maria af Tengström. Oli AS:n sihteeri 1911–1914.
• Aschan, Petter Adolf (1818–1896), AS 1838, yo 1837, fil. maist., pappi, Sakkolan kirkkoherra 1873. Vanhemmat Gustaf Adolf Aschan ja Sofia Gustava Arwidsson, puoliso Elise Asplund.
• Bjugg, Karl Emil (1853–1878), AS 1876 I T, yo 1872. Vanhemmat tilanomistaja Emil Wilhelm Bjugg ja Olivia Karolina Aschan.
• Forsius, Arne Sigfrid (1864–1939), AS 1882 I T, yo 1882, fil. kand, voimistelunopettaja, Porvoon tuomiokirkon urkuri 1901. Vahemmat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora Hollmérus, puoliso Johanna Elvira Wikman. Lauloi myös M.M:ssä. Hän sai vuonna 1920 Svenska folkskolans vänner –seuran kultaisen lyyran.
• Forsius, Carl Henrik (1815–1889), AS 1838, yo 1835, fil. maist., opettaja Heinolassa, opettaja ja rehtori Porvoossa. Vanhemmat Gustav Henrik Forsius ja Henriette Karolina Tesche, puoliso Amalia Charlotta Aschan. Lisäys: Carl Henrik Forsiuksen tyttären Agneksen ja tämän puolison Nils Ferdinand Spolanderin jälkeläisissä on ollut kuorolaulun harrastajia useassa sukupolvessa heidän pojastaan Raimo Spolanderista (myöh. Puolanne) alkaen. Osa hänen jälkeläisistään on ottanut uudelleen suvun vanhan nimen Spolander. Spolander–Puolanne suvun kuorolaiset ovat laulaneet "suomenkielisten" kuoroissa, erityisesti Ylioppilaskunnan Laulajissa (YL), paitsi Harri Spolander Akademiska Sångföreningenin kuorossa. (Tietoja antanut Harri Spolander kesäkuussa 2010.)
• Forsius, Eiler (1897–1951), AS 1916 II B, yo 1915, diplomiekonomi, agronomi, Vihdin Säästöpankin johtaja. Vanhemmat Valter Voldemar Forsius ja Emilia (Mili) Sofia Lilius, puoliso Saara Margareta Elisabet Hiidenheimo.
• Forsius, Gerhard (1881–1939), AS 1904 I T, yo 1903, pankinkamreeri Helsingin Säästöpankissa. Vanhemmat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora Hollmérus, puoliso Maria Jedescheff. Lauloi myöhemmin M.M:ssä ja sai vuonna 1925 M.M. -seuran kultaisen ansiomerkin.
• Forsius Harald Christian (1873–1950), AS 1893(?), yo 1892, maanmittari, Itä-Uudenmaan paloapuyhdistyksen toimitusjohtaja Porvoossa. Vanhemmat Johan Wilhelm Forsius ja Hulda Aurora Hollmérus, puoliso Jenny Alina Hollmérus. Oli Porvoon seudun laulu- ja musiikkiliiton puheenjohtaja.
• Forsius, Irmer (1892–1930), AS 1912(?) II T, yo 1912, jääkärimajuri, ammattisotilas, pataljoonankomentaja Uudenmaan rykmentissä. Vanhemmat Valter Voldemar Forsius ja Emilia (Mili) Sofia Lilius, puolisot 1. Dagny Ilona Linnea Sabelli, 2. Alma Verna Biese.
• Forsius, Kristian Fredrik (1825–1905), AS 1845, yo 1843, fil. maist., lääket. ja kir, tri, Uusikaarlepyyn piiri- ja kaupunginlääkäri. Vanhemmat Gustav Henrik Forsius ja Henriette Karolina Tesche, puoliso Olivia Johanna Charlotta Witting.
• Forsius, Valter Voldemar (1856–1939), AS 1876 II T, yo 1875, fil. maist., kuuromykkäinkoulun opettaja, aistivialliskoulujen tarkastaja ja kouluneuvos kouluhallituksessa. Vanhemmat Carl Henrik Forsius ja Amalia Charlotta Aschan, puoliso Sofia Emilia (Mili) Lilius. Siirtyi 1885 M.M:ään, oli sen puheenjohtaja 1907–1912. Hän sai vuonna 1908 M. M. -seuran kultaisen ansiomerkin.
• Krogerus, Rolf (1882–1965), AS 1901 I B, yo 1900, fil. tri., luonnonhistorian yliopettaja Ruotsalaisessa normaalilyseossa. Vanhemmat Viktor Alexander Krogerus ja Naëma Johanna Forsius, puoliso Ruth Johanna Relander. AS:n sihteeri 1903–1904. Myöhemmin M.M:ssä, varapuheenjohtaja 1917–1919.
• Lagerstam, Berndt Erik (1868–1930), M. M. I basso, myös baritonisolisti, yo 1889, arkkitehti, piirustuksenopettaja, taidemaalari. Vanhemmat kruununnimismies Frans Henrik Lagerstam ja Hilda Karolina Ottilia Ahnger, puoliso Hilda Augusta Ulrika Ahnger. M.M:n kultainen ansiomerkki 1911.
• Lagerstam, Frans (1862–1927), maanmittausinsinööri, M.M.:n ”hiljainen” jäsen. Vanhemmat kruununnimismies Frans Henrik Lagerstam ja Hilda Karolina Ottilia Ahnger, puoliso Elin Sofia Westlin. Harrasti runojen kirjoittamista.
• Wænerberg, Gabriel Mauritz (1818–1887), AS 1838, yo 1834, fil. maist., teol. tri., esittelijäsihteeri senaatin kirkollisasiain toimituskunnassa. Vanhemmat tykkijunkkari, ratsutilallinen Johan Peter Wænerberg ja Helena Lucia Witting, puoliso Agatha Sofia Aschan.
• Wænerberg, Thorsten Adolf (1846–1917), AS 1865 II B, yo 1865, taidemaalari, Suomen taideyhdistyksen intendentti. Vanhemmat Gabriel Mauritz Wænerberg ja Agatha Sofia Aschan, puoliso Emilia Fredrika Nyström.