Pietari Paavonpoika Kurvinen

Is your surname Kurvinen?

Research the Kurvinen family

Pietari Paavonpoika Kurvinen's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

About Pietari Paavonpoika Kurvinen

Lähetyssaarnaaja, kirjailija ja lauluntekijä.

  • Ilomantsi
  • Helsinki
  • Otjimbingue ja Ondonga, Ambomaa, Afrikka (nykyisin Namibiassa)
  • Viipuri

Syntyisin: Lapinniemi, Kivilahti, Ilomantsi.


Syntymä / Birth / Рождение:

Ilomantsin evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1842: Ilomantsi Evangelical-Lutheran Parish, Births year 1842: Иломантси лютеранский приход, рождений 1842 г.:

År 1842 Döpte Söner

Nummer: 72. Födelse dag: 18/7 Döpelse dag: 21/8 Inlednings dag: 21/8 Barnens namn: Petter. Föräldrers namn: Bden Påhl Kurvin, Stina Iggoin, Barna föderskans ålder: 33 år, Fadrarnas namn: Lars Ladikain, Brita Mukoin. Bya namn: Kivilax

Numero: 72. Syntymäpäivä: 18/7 Kastepäivä: 21/8 Vahvistamispäivä: 21/8 Lapsen nimi: Petter. Vanhempien nimet: Bden Påhl Kurvin, Stina Iggoin, Lapsensynnyttäjän ikä: 33 år, Kummien nimet: Lars Ladikain, Brita Mukoin. Kylän nimi: Kivilax

[http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ilomantsi/syntyneet_1826-1857_mko1104-1114/151.htm]

Asiakirja

Avioliitto / Marriage / Брак:

Pietari Paavonpoika Kurvinen ja Gustava Vilhelmina Roswall vihittiin 23.02.1871 Otjimbinguen kirkossa, Ambomaalla, Afrikassa. Saksalainen lähetyssaarnaaja Hugo Hahn vihki heidät.

Kuolema / Death / Смерть:

Pietari Kurvinen kuoli 25.11.1925 Karkussa. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Pietari Kurvinen syntyi Ilomantsin Lapinniemessä, kauniin ja kalaisan Harkkojärven rannalla. Vanhemmat Paavo Kurvinen ja Kristiina Ikonen olivat heränneitä eli körttiläisiä. Hänen äitinsä Kristiina oli tunnetun runonlaulaja Mateli Kuivalattaren tytär. [1] Kurvinen kuvasi 1913 lapsuudenkotiaan kirjassaan Elämäni uralta - ihmeellisiä teitä [3]. [2, 1]:

"Lapsuuteni koti! Niin, lapsuuteni koti! Kaswinkoti ja synnyinseudut! Mikään maja ja kappale maata maailmasta ei ole niin kallis kuin lapsuuteni koti ja synnyinseutuni. Waikka olen wiisikymmentä wuotta ollut siitä poissa, on se minulle wielä yhtä rakas ja kallis, kuin jos olisin siellä kolmen, wiiden wuotisena kalliin isäni, äitini sylissä iloitsemassa, siskojeni kanssa leikkimässä, kaswamassa, kilpasilla juoksemassa, ihan kuin kaiken riemun maassa.",

Lähetyskoulu

Pietari kävi lyhyen ajan kiertokoulua, mutta joutui keskeyttämään isänsä kuoltua vuonna 1854 [3]. Vaikka hänen äitinsä ja eritoten isoäitinsä omasivat parantajan ja loihtijan kykyjä, hänen kotikasvatuksensa oli erittäin hurskas ja kristillinen. Silti vielä rippikoulussakin ja pitkään sen jälkeen Pietaria vaivasi ahdistus pelastuksesta ja vapahduksesta. Ilomantsin kirkkoherra kannusti tulevaa lähetyssaarnaajaa hakeutumaan Helsinkiin Lähetyskouluun, jonne ensimmäisenä toimintavuonna kolmestakymmenestä hakijasta otettiin yhdeksän. Näiden kouluun valittujen joukossa olivat muunmuassa Pietari Kurvinen ja inkeriläissyntyinen Martti Rautanen. [2] Kurvinen pääsi vuonna 1862 perustetun Helsingin Lähetyskoulun toiminnan ensimmäiselle vuosikurssille. Lähetyskoulu sijaitsi porvarinleski Klingströmin talossa Vuorikatu 7:ssä. Koulussa opetettiin uskon oppia, suomen kieltä, kielioppia, saksan kieltä, matematiikkaa, kirjoittamista, piirtämistä, laulua ja soittoa. Lomien aikana hän usein käveli 500 kilometrin matkan kotiinsa Ilomantsiin. [4]

Sen kuuden vuoden aikana, minkä lähetyskoulua kesti, tulevat lähetyssaarnaajat muodostivat yhteisön, jossa hiottiin pois itsekkäät mielihalut; he asuivat yhdessä kahdessa kamarissa, tekivät talonmiehen työt jne. Sunnuntaisin he kävivät kolme kertaa kirkossa, mikä oli kovin rankkaa kaiken koulunkäynnin, työnteon ja valvomisen jälkeen. Pietari koki monta kertaa samaa ahdistusta, jota hän oli pohtinut ja aiemminkin. Eräänä pyhäpäivänä Pietari nukahti kirkon penkkiin ja herättyään soimasi itseään kovasti. Samana iltana Pietari kuitenkin uskaltautui jäämään pois iltakokouksesta, luki Raamattua ja rukoili löytävänsä tällä tavalla Jumalan. Tuon sunnuntaisen kamppailun lopuksi hän vihdoinkin ymmärsi Jeesuksen sovintouhrin merkityksen ja huusi ääneen, niin että raikui: "Minä hullu, olenhan minä jo autuas, lunastettuna autuas". Lauseesta Lunastettu, lunastettu ja lunastettuna autuas tulikin Pietari Kurvisen tunnus koko elämän ajaksi. [2]

Lähetystyöhön Afrikkaan

Lähetyskoulun aloittaneista pääsi loppuun vain viisi, joista kaikista tuli Afrikan lähettejä. Juhannusaamuna 1868 nämä suomalaisen lähetystyön uranuurtajat astuivat laivaan ja aloittivat pitkän taipaleensa kohti Ambomaata. [2] Ensin he saapuivat Etelä-Afrikkaan, Kapkaupunkiin 30. joulukuuta 1869. Sieltä he vuokrasivat yhdessä rheiniläisten lähettien kanssa Flibberty-nimisen purjelaivan, jolla he aloittivat matkansa 4. helmikuuta 1868, purjehtien 10 päivää Valas­kala­lahteen (Walvis Bay), josta he kolmen päivän kuluttua jatkoivat matkaa maitse vuokratuilla härkävankkureilla Otjimbingueen. [4, 5]

Lähetystyöntekijöitä varten vuokrattiin laiva, ostettiin viisi härkävankkuria ja 100 härkää, palkattiin vankkurien ja härkien kuljettajia, ajureita, oppaita, paimenia ja hankittiin kymmeniä teuraseläimiä. Kauppatavaroiksi ostettiin vanhanaikaisia saksalaisia miekkoja ja pyssyjä. Lähetysseura velkaantui saksalaiselle lähetysseuralle useita satoja tuhansia markkoja. [3, 5]

Suomalaisten lähettien tukikohtana oli aluksi saksalaisten lähetysasema Otjimbingue. Siellä he olivat vuoden ajan, opiskellen hereron kieltä saksalaisen lähetystyöntekijä Hugo Hahnin toimiessa opettajana. He kävivät herero-kylissä saarnaamassa. He opiskelivat myös hollannin ja englannin kieltä, aikomuksena saarnata siellä oleville valkoisille. He lähtivät 27. toukokuuta 1871 viiden härkävaljakon kyydissä kohti Ambomaata, saapuen n. 600-700 kilometrin matkan jälkeen 8. heinäkuuta 1871 Omandongoon. [4, 5]

Ambomaalle härkävaljakoilla saavuttuaan lähetystyöntekijät saivat asunnokseen Hugo Hahnin Suomen Lähetysseuralle lahjoitettaman, irlantilaisen kauppiaan Grendonin rakentaman pienen talon. [6, 5]

Seuraavana päivänä 10.7.1870, saapumisensa jälkeen, Pietari Kurvinen piti Omandongon kuninkaalle Shikongo sha Kalululle hererokielisen puheen [6, 5]:

"Nyt olemme tulleet. Ollessamme kaukaisessa kotimaassamme kuulimme teistä ambomaalaisista. Kuulimme että haluatte opettajia ja Jumalan sanaa. Tätä kuultuamme syttyi sydämemme rakkaudesta teihin palamaan. Me sanoimme: me tahdomme mennä. Nyt olemme täällä ja meidän sydämemme suuresti iloitsee nähdessämme teitä. Emme etsi maallisia tavaroita, vaan sielujanne autuaiksi. Siitä tahdomme teille opettaa."


Kuningas vastasi:

"Sanasi olivat hyviä sanoja. Kaikki mitä te sanotte, me tahdomme tehdä.".

Sen jälkeen kuningas tiedusteli toivatko he mukanansa pyssyseppiä. Puheen jälkeen lähetystyöntekijät pitivät suuren viikunapuun alla ensimmäisen jumalan­palveluksen Ambomaalla, puhuen hereron kielellä kuninkaan lapsille ja alamaisille. [6, 5]

Puolet lähetystyöntekijöistä jäivät Ondongan lähetysasemalle, ja Kurvinen ja Martti Rautanen, Veikkolin ja Piironen matkustivat 60 kilometrin päähän Uukuambiin. [4, 5]

Kun lähetyssaarnaajat, K. A. Weikkolin ja Martti Rautanen, Pietari Kurvinen ja puuseppä Antti Piirainen saapuivat 16. heinäkuuta 1870 Uukuambiin, kuningas Nuujoma käski naapuriheimoja ryöstämässä olevat alamaisensa takaisin. Koko kansa omaisuuksineen oli kuningas Nuujoman vallassa, hän karkotti ja tapatti kenet tahtoi, turhien luulojensa ja arvelujensa vuoksi. Hän harjoitti orjakauppaa myyden naapuriheimojen siepattuja jäseniä portugalilaisille orjakauppiaille ja sai maksuksi aseita, viinaa ja vaatteita. Pietari Kurvinen piti hänelle puheen orjakaupasta, ja kuningas Nuujoma liikuttui puheesta ja totesi: "Se oli kova puhe". Orjakauppa lakkasi pitkäksi ajaksi. [4, 5]

Uukuambiin he rakensivat kahdessa vuodessa Eelimin-nimisen lähetysaseman ja pienen pajan. Kuningas Nuujoman miehet auttoivat veden kantamisessa ja saven sekoittamisessa. Kuningas Nuujoma lähetti jauhoja ja jyviä lähetyssaarnaajille, näiden ollessa köyhyydessä. Kurvinen kävi naapuriheimon alueella Uukuanjamassa myyden siellä pyssynsä, revolverinsa ja vaatteitaan, ostaakseen karjaa. Kuningas Shipandata otti hänet hyvin vastaan ja lähetti kaljaa, jauhoja ja teurasmullikan. Hän esitteli Kurviselle hovinsa ja komean kuningattarensa ja toimitti Kurviselle joitakin huonoja elukoita ja lähetti muutamia jälkeenpäin. [3, 5]

Pietari Kurvinen lähti kulkemaan Hereromaalle Otjimbinguehen ottaakseen vastaan uudet lähetystyöntekijät ja tavatakseen Suomesta saapuneen Wilhelmiinansa. Hereromaalta Ondongaan tulossa olevat veljet K. L. Tolonen ja Tobias Reijonen olivat janoon nääntymässä autiomaassa, koska matkan varrella olevien kaivojen olivat kuivia, monet härät olivat kuolleet ja osa oli karannut. Pietari Kurvinen kohtasi matkallaan erään näiden veljien palvelijan kuivuneen kaivon luona, ja hän kiiruhti yksi vesileili mukanaan etsimään heitä ja löydettyään heidät, pelasti heidät janoon kuolemasta. Ilman ruokaa, heinänjuuria syöden, he saapuvat lähetysasemalle. Pietari Kurvinen oli niin laihtunut ja nääntynyt, ettei hänen morsiamensa Vilhelmiina ollut tuntea häntä, mutta kun hän alkoi puhumaan, sitten tunsi. Pietari Kurvisen ja Vilhelmiinan sekä Matilda Segerin ja Antti Piiraisen häät vietettiin Otjimbinguen kirkossa keskiviikkona 23. helmikuuta 1871. Lähetyssaarnaaja Hugo Hahn vihki heidät. Seurakunta lauloi hengellisiä onnittelulauluja. [3, 5]

Kuningas Nuujoma lahjoitti Kurviselle kaksi orjatyttöä, jotka olivat hyvänä apuna Kurvisen opiskellessa ndongan kieltä. Kuningas Nuujoma opiskeli aakkosia ja kävi väkensä kanssa sunnuntaisin saarnoja kuuntelemassa. Portugalilaisten orjakauppiaiden painostuksesta ja lahjojen johdosta Kuningas Nuujoma ajoi toukokuussa 1872 lähetystyöntekijät pois ja hävitti lähetysaseman. [3, 5]

Pietari Kurvinen matkusti Ondongan Onipaan, Karl August Weikkolin Ondjumban asemalle, 15 km päähän. Pietari Kurvinen aloitti tiilien tekemisen ja uuden lähetysaseman muuraamisen. Beetel-lähetysaseman valmistuttua, he pitivät siellä koulua lapsille ja kokouksia aikuisille. Kurvinen jatkoi kreikan kielen opiskelua ja piti päämääränään kääntää Raamattu ndongan kielelle suoraan alkukielistä. [3, 6, 5]

Kurvinen metsästi ja hänellä ja Vilhelmiinalla oli riista ruokana pitkän aikaa. Kurvinen sairastui lavantautiin ja hänen Afrikkaan saapunut puolisonsa Vilhelmiina malariaan, jonka vuoksi he lähtivät Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin, jossa heidän puolivuotias pienokaisensa Pietari Topias kuoli 14. toukokuuta 1875. He päättivät matkustaa Suomeen 1875 ottaen mukaansa ensimmäisen ambomaalaisen kristityn, Nangoroshi-tytön. Pietari Kurvinen vietti Afrikassa 7 vuotta. [3, 5]

Suomessa

Kurvinen palasi Suomeen 31. heinäkuuta 1875. Hän asui ensimmäisen talven Viipurissa, jossa rouva Kurvisen koti sijaitsi. Keväällä 1876 he muuttivat Helsinkiin. He vuokrasivat kahden kamarin huoneiston, ilman keittiötä, ostivat halvimpia ruokatarpeita ja lämmittivät asuntonsa märillä sahan siluilla. Lähetysseura ei myöntänyt Kurviselle palkkaa, ainoastaan lupauksen ostaa itselleen ja perheelleen mitä tarvitsevat ja esittää laskun siitä lähetysseuralle. [3, 5]

Paluunsa jälkeen Pietari Kurvinen toimi sananjulistajana. Hän kulki Lähetysseuran kiertävänä julistajana yhdeksän vuoden ajan. Lähetysseuran rahapulan takia oli kierrettävä koko maan kaikki pitäjät pitämässä lähetyssaarnoja ja levittämässä kirjasia. Lähetysseuran työn jälkeen Kurvinen toimi Turun Meri­mies­lähetyksen julistajana. Silloin hän alkoi painattaa suomen- ja ruotsinkielisiä herätyslehtisiä. Myöhemmin hän toimi sekä Evankelisen liikkeen että Luterilaisen Evankeliumi­yhdistyksen asioilla. Kurvisen kokouksissa laulettiin paljon. Evankelisella liikkeellä oli Forssassa, Kurvisen asuinpaikalla 1880-luvulla myös rukoushuone, jossa Kurvinen paljon julisti.

Afrikassa sairastetun malarian ja muiden sairauksien seurauksena Wilhelmiina Kurvinen sairasteli paljon ja hänen terveytensä oli muutenkin hyvin horjuva. Vaikka kotiasiat olivat Pietarin mielessä kaiken aikaa, ei hän kuitenkaan antanut huolien näkyä puheissaan, vaan kertoi Ambomaan asioista iloisesti ja valoisasti sekä saarnasi evankeliumia tuoden helpotusta monille ahdistuneille. Alkuun Kurvinen sai saarnata vapaasti parikin tuntia, mutta koska hänellä ei ollut papillista arvoa, tunsivat papit olonsa epävarmoiksi ja saivat aikaan sen, että Kurviselle langetettiin saarnakielto. Kielto rajoitti hänen puheensa koskemaan vain Afrikan oloja, minkä lisäksi hän sai myydä kirjoja ja kantaa kolehtia Lähetysseuran hyväksi. [2]

Karjalatar kertoi 07.09.1897 [7]:

"Lähetyssaarnaaja ei saa saarnata kirkossa. Sunnuntaiksi, viime heinäk. 25 p:ksi oli kuulutettu Ilomantsin kirkossa lähetyssaarna, jonka tulisi pitämään lähetyssaarnaaja P. Kurvinen, vaan kun hra piispa sattui tarkastusmatkallaan näkemään kuulutuksen, niin käski hän provastin kieltämään lähetyssaarnaaja Kurvisen esiintymästä kirkossa, jonka tähden hr Kurvinen piti lähetyssaarnan kirkonmenojen jälkeen kuntahuoneella. Suurta kummastusta herätti mainittu tapaus läsnäolijoissa, kun hra Kurvinen ilmoitti kokoontuneelle rahvaalle, että piispa on kieltänyt hänet kirkossa saarnaamasta, sillä onhan tähän asti lähetyssaarnaajat saaneet vapaasti saarnata kirkoissa ja vieläpä lähetysjuhlissa useammankin papin läsnäollessa."

Viimeiset vuodet:

Pietari Kurvinen oli monien mielipiteiden mukaan viime vuosisadan (1800-luku) lopun ja tämän vuosisadan (1900-luku) alun voimakkaimpia maallikkosaarnaajia Evankelisen herätysliikkeen piirissä. Hän myöskin vaikutti monella tavalla Evankelisen liikkeen toimintaan, vaikkakaan se ei aina sujunut ja mennyt hänen mielipiteidensä mukaisesti. [8]

Vuosisadan lopun lähetessä Pietari siirtyi yhä enemmän Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toimiin ja Japaninlähetyksen asioihin, mistä johtuen perhe muutti Helsinkiin keväällä 1900. Ester-tytär oli kutsuttu Japaniin lähettilääksi ensimmäisten joukossa, ja poika, Pietari Joonas Immanuel aloitti yliopisto-opinnot. Wilhelmina Kurvisen maallinen vaellus päättyi 6.3.1912, minkä jälkeen Pietari Kurvinen oleskeli aluksi lastensa luona Kymissä ja Laihialla, josta juhannukseksi siirtyi kotipitäjäänsä, saarnaten kaksi kertaa Ilomantsin kirkossa. Tästä matkasta hän kirjoitti kirjansa "Elämäni uralta" alussa kuvaillen tunnelmia ja tuntoja, joita lapsuudenkoti hänessä herätti. [2]

Lapset olivat aina lähellä Kurvisen sydäntä ja elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta hän antoikin lasten ja nuorten hyväksi matkustaen Siunaukselan orpokodin asiamiehenä. Pietarin poika, P. I. J. Kurvinen toimi vaimonsa Ilman kanssa Siunaukselan johtajana 1915-19 ennen siirtymistään ensimmäisen evankelisen kansanopiston johtajaksi. Lähetyssaarnaaja Kurvinen auttoi poikaansa ja tämän vaimoa heidän työssään, ollen kaikkien yhteinen setä. [2]

Kirjallinen tuotanto

Sananjulistuksen lisäksi Pietari Kurvinen julkaisi paljon erilaisia hengellisiä kirjoituksia ja monta saarna- ym. kirjaa. Hän painatti suomen- ja ruotsinkielisiä herätyslehtisiä, Kotimainen lähetys –kuukausilehteä, v. 1889-90 ilmestyi vihkosia Iloja ja suruja Afrikassa, laulukokoelma Lunastettuin lauluja, johon hän oli paitsi tehnyt itse runot, myös laulanut sävelmät. Lunastettuin lauluja viidennessä painoksessa oli jo 225 laulua. Ensimmäinen kirja "Taivaallisen isämme testamentti eli Armo ja Lahja" ilmestyi 1884. Teosta voidaan pitää Kurvisen uskonoppina. Forssassa asuessaan hän alkoi toimittaa Todistusten joukko -nimistä lehteä, joka ilmestyi kymmenen vuoden ajan, vuoteen 1899 asti. Hän kirjoitti myös ystävänsä, evankelisen liikkeen perustajan F. G. Hedbergin laajan elämäkerran. Omasta elämästään hän kirjoitti omaelämäkerran "Elämäni uralta - Ihmeellisiä teitä" v. 1913. Vielä pari päivää ennen kuolemaansa Kurvinen oli kirjoituspöytänsä ääressä ja valmisteli tutkielmaa Paavalin kirjeistä. [5]

Entinen arkkipiispa Martti Simojoki on tutkinut Pietari Kurvisen tuotantoa väitöskirjassaan. [5]

Pietari Kurvisen muistomerkki on pystytetty Ilo­mantsin kirkon pihalle.

Teoksia [5]

  • Aapinen ndongan kielellä. Lähetysseura (1876) (ensimmäinen ndongankielinen kirja)
  • Afrikan ja Ovambomaan lähetyskartta selityksineen (1879)
  • Mannaa Jumalan lapsille. Mietteitä vuoden joka päivälle (1881)
  • Lunastettuin lauluja–laulukokoelma (1897)
  • Taivaallisen isämme testamentti eli Armo ja Lahja Jeesuksessa Kristuksessa (1884)
  • Laille kuollut ja laista vapaa
  • Ystäväin kirjeitä
  • Pyhittämisen kallis armotyö
  • Autuuttava sydämen usko
  • Iloja ja suruja Afrikasta–vihkosarja (1889-90)
  • Uusi Postilla. Herran kansan Pyhä Lepo. Lasten Saarnoja. Wanhoista teksteistä (1890)
  • Herran Kansan Pyhä Sota. Epistolasaarnoja (1891)
  • Fredrik Gabriel Hedberg. Herännäisyys ja Evankelinen liike Suomessa (1896) elämäkerta
  • Postiljooni Johan Westerback ja yleinen autuutemme Kristuksessa (1898)
  • Marttyyrejä ja muita Kristuksen tunnustajia (1910)
  • Suuria on tulossa: Viimeisten aikain Israel, Kansain verinen tuomio (1911)
  • Viimeisten aikain Verinen peto Ilm. 17-19 l. (1912)
  • Elämäni uralta - Ihmeellisiä teitä (1913) omaelämäkerta
  • Kirje Tiitukselle eli sielunhoitajat ja seurakunnat (1913)
  • Helluntailiike ja lapsikaste. (1914)
  • Vanhan testamentin aikuisia uskon sankareita (1916)
  • Seitsemäs vuosituhat maanpiirin riemuvuosi (1921)

Viitteet:

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Tämä profiili oli Karjalan 99. viikkoprofiili (29.10.2017-04.11.2017).

view all

Pietari Paavonpoika Kurvinen's Timeline

1842
July 18, 1842
Ilomantsi, Finland
1873
October 15, 1873
Age 31
Ambomaa, Ovamboland, Afrikka, Africa
1874
1874
Age 31
Ambomaa, Ovamboland, Afrikka, Africa
1876
January 2, 1876
Age 33
Helsinki, Finland
1880
1880
Age 37
1882
February 22, 1882
Age 39
Helsinki, Finland
1883
May 1, 1883
Age 40
Helsinki, Helsinki, Uusimaa, Finland
1925
November 25, 1925
Age 83
Karkku, Finland
????
Helsinki, Finland