syntymä: Kuopion tuomiokirkkosrk syntyneet 1889-1898 (MKO23-31) Sivu 143 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1901... / Viitattu 18.07.2022

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/brofeldt.html

https://www.sotapolku.fi/henkilot/brofeldt_simo-antero_22.11.1892_h...

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005550649.html

Wikipedia

Simo Antero Brofeldt oli suomalainen lääkäri, kirurgian professori, lääkintäeversti ja Mannerheim-ristin ritari.

Brofeldt valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1920, mitä ennen hän toimi lääketieteen kandidaattina sotilaslääkärin tehtävissä sisällissodassa Savon ja Karjalan rintamilla, osallistuen mm. Mäntyharjun, Mouhun, Savitaipaleen ja Taipalsaaren taisteluihin.

Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1924 tylpän väkivallan aiheuttamista vatsan elinten repeämistä. Hän toimi apulaislääkärinä ja apulaisopettajana Helsingin yleisen sairaalan I kirurgisessa osastossa ja poliklinikassa, kunnes hänet vuonna 1932 nimitettiin Suomen Punaisen Ristin sairaalan (nyk. Töölön sairaala) ylilääkäriksi, jossa tehtävässä hän toimi aina kuolemaansa asti.

Brofeldt toimi vuodesta 1926 kirurgian dosenttina ja (vuodesta 1933 ylimääräisenä, 1939 varsinaisena) kirurgian professorina Helsingin yliopistossa, huolehtien kirurgian opetuksesta SPR:n sairaalan puitteissa.

Sota-aikana Brofeldt oli Suomen lääkärikunnan keskeisiä vaikuttajia. Ennen talvisotaa ja sen alkuvaiheessa hän toimi ensin väestönsuojelupäällikön esikunnan ylilääkärinä ja sittemmin, alkuvuodesta 1940 alkaen Päämajan neuvoa-antavana kirurgina, saaden ylennyksen lääkintäeverstiksi 17. tammikuuta 1940. Tässä ominaisuudessa hän suoritti molempien sotien aikana useita tarkastus- ja neuvontamatkoja sotatoimiyhtymien kenttä- ja sotasairaaloihin sekä julkaisi ohjeistoa käytännöllisen sotakirurgian alalta.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän toimi myös IV Armeijakunnan evakuointisairaalaksi Tiuruniemeen perustetun 43. Sotasairaalan ja alkuvuodesta 1942 54. Sotasairaalan johtajalääkärinä sekä Päämajan alaisena sotainvalidihuollon tarkastajana. 7. lokakuuta 1941

Brofeldt nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 19 VI Armeijakunnan komentajan kenraalimajuri Paavo Talvelan ja eversti Ruben Laguksen esityksestä. Brofeldt organisoi osasto Laguksen lääkintähuollon ja haavoittuneiden evakuoinnin lentoteitse Itä-Karjalassa mennen itse paikalle huolehtimaan haavoittuneiden leikkauksista. Hän oli ainoa Mannerheim-ristillä palkittu lääkäri.

Brofeldt kuoli aplastiseen anemiaan 15. lokakuuta 1942 Helsingissä 54. Sotasairaalassa, jonka runkona oli rauhanaikainen Suomen Punaisen Ristin sairaala. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

/////

Aikalaiskirja 1934

Brofeldt, Simo Antero, ylim. prof. Hki.

Synt. Kuopio 22. XI. 92; vanht toimitusjoht. Kaarlo Kustaa B. ja Eva Wilhelmina Stenius. Puol. v:sta 22 Asta Winter; vanht lääket. lis. Karl Johan W. ja Thyra Sidonia Stålström.

Yliopp. 11, lääket. kand. 14, lääket. lis. 20, lääket. ja kir. toht. 24. Opintomatk. Saksaan ja Itävaltaan 13, 22, 26, 28, 32.

Kir. sair. apul. lääk. 20-24, kir. poliklinik, apul. op. v:een 28, 1. kir. klinik. 28-32, S. pun. ristin sair. ylilääk. v:sta 32. Dosentti 26-33, kirurg, ylim. prof. 33. Tapaturma-vak. yhtiön lääk.

Julk.: Zur Patliogenese der Magen- und Darmverlet-zungen durch stumpfe Gewalt ...(väitösk.), 24; n. 30 julk. kir. eri aih

/////.

Simo Brofeldt (1892–1942) – kirurgi, Mannerheim-ristin ritari

- Arno Forsius

Simo Brofeldt oli Suomen tapaturmakirurgian ja ortopedian uranuurtajia, Suomen Punaisen Ristin sairaalan kehittäjä ja johtaja sekä puolustusvoimien lääkintähuollon ja sotainvalidien kuntoutustoiminnan kehittäjä. Hän on ainoana lääkärinä saanut Mannerheim-ristin toiminnastaan haavoittuneiden hoidosta rintamalla.

Simo Antero Brofeldt syntyi 22.11.1892 Kuopiossa ja kuoli 15.10.1942 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat toimitusjohtaja Kaarlo (Karl) Gustaf Brofeldt ja Eva Vilhelmina Stenius. Johannes Brofeldt eli kirjailija Juhani Aho oli Kaarlo Brofeldtin vanhin veli.

Simo Brofeldt solmi avioliiton vuonna 1922 Asta Selma Sidonia Winterin kanssa, jonka vanhemmat olivat Jaakkiman kunnanlääkäri John Winter ja Thyra Stålström. Avioliitosta syntyi neljä lasta: Emilie Christine (Kirsti), avioit. Tiivola (1923–1973); Riitta Eleonora, avioit. Juva (1924–1990); Olli Johan Gustaf (1934–1944); sekä Anja Marjatta, avioit. Ormio (s. 1941).

Simo Brofeldt kuoli lokakuussa 1942 aplastiseen anemiaan, jonka aiheuttajaa ei ole saatu selvitetyksi. Eräs mahdollinen syy oli sulfalääkitys, jota hän oli käyttänyt vähän aikaisemmin, sillä sulfavalmisteet voivat aiheuttaa luuydinvaurioita. Brofeldt oli tiettävästi käyttänyt vuonna 1935 markkinoille tulleita sulfavalmisteita toistuvasti infektioittensa hoitoon. Hän sai viimeisen sairautensa aikana verensiirtoja kahdelta tyttäreltään, mutta niillä ei ollut pysyvää vaikutusta taudin kulkuun.

Brofeldt oli omistautunut lähes täysin työlleen ja velvollisuuksilleen. Hänen ainoa harrastuksensa oli saunominen, josta hän saattoi nauttia Espoossa Nuuksion Pitkäjärven alueella vuodesta 1929 omistamassaan Punjon kartanossa. Hän suhtautui suomalaiseen saunaan myös tutkimuskohteena ja julkaisi sitä koskevia kirjoituksiakin. Saksan matkalla vuonna 1942 hänet oli kutsuttu viralliselta taholta luennoimaan suomalaisen saunan teoriasta ja käytännöstä.

Brofeldtille myönnettiin siviili- ja sotilasansioista useita kunnia- ja ansiomerkkejä: VR 4 prm 1918, VR 2 1940, Mm 1939–1940, MR 2 1941, SPR pr am 1932, SPR hop am 1938, Latvian P.R:n 1 l. ritarimerkki 1938, Norjan P.R:n kunniaristi [1940?] Saksan Kriegsopferverbundin kultainen kunniamerkki [1940?].

Opiskelu lääkäriksi ja erikoistuminen

Simo Brofeldt tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta vuonna 1911. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, suoritti medikofiilitutkinnon vuonna 1913, lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1914 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1920. Hän toimi opiskeluaikana amanuenssina kirurgian, korva-, nenä- ja kurkkutautien, silmätautien ja naistentautien osastoilla sekä sisätautien poliklinikalla ja Lapinlahden keskuslaitoksella. Hän teki myös opintomatkan Saksaan vuonna 1913. Kansalais- ja vapaussodan aikana keväällä 1918 Brofeldt oli lääkärinä Savon ja Karjalan rintamilla sekä sodan jälkeen vuosina 1918–1919 sotilaslääkärinä Lahdessa, Oulussa ja Kuusamossa.

Lääkäriksi valmistuttuaan Brofeldt oli vapaaehtoisena apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian osastolla kesäkuusta 1920 vuoden ajan, kirurgian osaston apulaislääkärinä Helsingin sotilassairaalassa vuosina 1921–1922 ja apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian osastolla vuoden 1922 alusta vuoden 1924 lopulle. Hänen opettajinaan olivat mm. professorit Ali Krogius ja Birger Runeberg.

Brofeldt sai kirurgian erikoislääkärin oikeudet vuonna 1922 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi kesäkuussa 1924. Hänen väitöskirjansa käsitteli tylpän väkivallan aiheuttamien maha-suolivammojen ja erityisesti niiden puhkeamisten patologis-anatomista syntymekanismia. Brofeldtin tieteellinen mielenkiinto suuntautui 1920-luvulla erityisesti patologiaan, jonka menetelmiä hän käytti väitöskirjan lisäksi mm. huulisyöpää, peräaukon ihosyöpää ja raajakuolioita koskevissa tutkimuksissaan.

Käytännön kirurgina Brofeldt suuntautui ensisijaisesti ortopedisiin sairauksiin ja tapaturmaisiin vammoihin, mutta niiden ohella myös useihin jokapäiväisiin kirurgisiin ongelmiin, joilla oli kuitenkin suuri merkitys työkyvyttömyyden aiheuttajina. Brofeldt oli apulaisopettajana Helsingin yleisen sairaalan kirurgian poliklinikalla marraskuusta 1924 huhtikuuhun 1928 ja sen jälkeen kirurgian osastolla syyskuuhun 1932 saakka. Viimeisen vuoden ajan hän toimi kirurgisen sairaalan poliklinikan johtajana. Lokakuussa 1926 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kirurgian dosentiksi.

Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäri

Suomen Punaisen Ristin (SPR) toimeenpaneva valiokunta asetti marraskuussa 1928 järjestön sairaalan suunnittelua varten uuden sairaalatoimikunnan. Siihen valittiin puheenjohtajana toimivan kenraali C. G. E. Mannerheimin lisäksi lääkärit R. Faltin, G. Palander, L. Ollonqvist ja S. Brofeldt, joista viime mainittu nimettiin samalla toimikunnan sihteeriksi. Toimeenpaneva valiokunta asetti vuonna 1929 myös syrjäseutujen sairaankuljetuksen järjestämistä tutkivan erityistoimikunnan, jonka jäseniksi valittiin Brofeldt sekä pääsihteeri Michael Gripenberg ja johtaja R. Lindell.

Toukokuussa 1930 Brofeldt valittiin rakenteilla olevan ja lokakuussa 1932 avattavan Suomen Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäriksi. Hänestä tuli vuonna 1932 myös sairaalan johtokunnan jäsen ja SPR:n keskushallituksen jäsen sekä samalla kenraali C.G.E. Mannerheimin läheinen työtoveri. SPR:n sairaala, jossa oli 158 hoitopaikkaa, oli perustettu tukemaan järjestön toimintaa rauhan ajan onnettomuuksien hoidossa ja hoitomenetelmien koulutuksessa. Samalla työskentely sairaalassa oli harjaantumista siihen toimintaan, joka oli mahdollisen sodan syttyessä tarpeen niin rintamalla kuin kotirintamallakin. Tehdyn sopimuksen mukaan Helsingin kaupungilla oli oikeus käyttää 100 sairaansijaa kaupungin asukkaiden hoitoon.

SPR:n sairaalan ensisijaisena hoitoalueena olivat onnettomuuksien aiheuttamat tapaturmat sekä niiden hoidossa tarvittava tapaturmakirurgia. Sen vuoksi sairaalan toimintapiiriin kuuluivat olennaisesti tapaturmien ja sairauksien aiheuttamat ortopediset ongelmat ja tukielimistön sairaudet sekä kallo-aivovammojen hoito. SPR:n sairaala toimi vuodesta 1935 myös yliopistollisena opetussairaalana Helsingin kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Veripalvelutoiminta oli alkanut partiojärjestöjen avustamana 1930-luvun alkuvuosina Naistenklinikalla, mutta Brofeldt otti sen käytännön hoitamisen vuonna 1936 SPR:n sairaalan tehtäväksi.

Taiteilija Anna Snellman on maalannut Simo Brofeldtin muotokuvan SPR:n sairaalaan vuonna 1943, siis tämän kuoleman jälkeen. Maalaus on tehty ilmeisesti valokuvan perusteella.

Akateeminen ura

Brofeldtin työ SPR:n sairaalan ylilääkärinä lisäsi myös hänen arvostustaan lääketieteellisenä asiantuntijana. Kesäkuussa 1933 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston ylimääräiseksi kirurgian professoriksi, jonka tehtäväalueena oli lähinnä polikliininen opetus. Brofeldt hoiti kirurgian opetusta SPR:n sairaalassa vuodesta 1935 alkaen. Häntä on pidetty häikäisevän taitavana sanan ja kynän käyttäjänä. Hänen luentojaan on verrattu räiskyviin ilotulituksiin, joissa sinkoili sutkauksia ja yllättäviä sanankäänteitä.

Vuoden 1939 alusta Brofeldt toimi kirurgian vakinaisen professorin sijaisena, kunnes hänet nimitettiin tähän virkaan marraskuun lopulla 1939. Marraskuun lopusta 1939 maaliskuun puoliväliin kestänyt talvisota ja kesäkuun lopulla 1941 alkanut jatkosota keskeyttivät yliopisto-opetuksen pitkiksi ajoiksi, mutta esim. kesällä 1942 Brofeldt määrättiin antamaan kliinisen kirurgian ja sotakirurgian opetusta. Kuitenkin

Brofeldt kuului vuosina 1938–1941 lääketieteellisten opintojen uudistamista pohtivan tiedekuntakomitean jäsen. Hän oli myös Ylioppilaiden urheiluvelvollisuuskomitean jäsen vuosina 1940–1942. Brofeldt oli lisäksi lääkintöhallituksen tieteellisen neuvoston jäsen vuodesta 1932 ja Suomalaisen tiedeakatemian apujäsen vuodesta 1939.

Yhteiskunnallisia tehtäviä

Sairaanhoitajattarien koulutus siirtyi vuoden 1930 alusta valtion tehtäväksi. Helsinkiin perustettiin uusi Helsingin sairaanhoitajatarkoulu ja Brofeldtistä tuli samana vuonna koulun johtokunnan puheenjohtaja. Helsinkiin jäi ainoa kunnallinen sairaanhoitajattarien oppilaitos ja hänestä tuli vuonna 1934 myös tämän Helsingin kaupungin sairaanhoitajatarkoulun johtokunnan puheenjohtaja. Brofeldt joutui lisäksi mukaan Helsingin kunnalliseen toimintaan, sillä hänet valittiin vuonna 1934 kaupungin sairaalahallituksen jäseneksi ja vuonna 1937 kaupunginvaltuuston jäseneksi.

Tarmokkaana ja järjestelykykyisenä ihmisenä Brofeldt joutui mukaan varsin moninaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin ja hänellä oli yhteyksiä myös liike- ja talouselämään eräiden merkittävien yhtiöiden hallintoelimien kautta. Hänestä tuli Instrumentarium Oy:n johtokunnan jäsen vuonna 1935 ja puheenjohtaja vuonna 1940. J. Merivaara Oy:n osakekaupan myynnin yhteydessä hänestä tuli vuonna 1939 tämän yhtiön suurosakas ja pian myös johtokunnan puheenjohtaja.

Talvisodan aika

Brofeldt näyttää aavistaneen 1930-luvun lopulla sodan lähestymisen. Vuonna 1939 hän oli valtakunnan väestönsuojelupäällikön esikunnan ylilääkäri ja hän laati yhdessä SPR:n sairaalan lääkärien A. Snellmanin ja S. Mustakallion kanssa vuonna 1939 kirjasen "Väestösuojelutoiminnan lääkintäohje". Siinä oli otettu huomioon Espanjan sisällissodassa vuosina 1936–1939 saatuja kokemuksia niistä asioista, joihin oli varauduttava ns. totaalisen sodan aikana kotirintamalle kohdistuvien hyökkäysten torjumisessa.

Talvisodan alettua 30.11.1939 Brofeldtistä tuli puolustusministeriön neuvotteleva kirurgi ja kenttälääkinnän tarkastaja. Hänet ylennettiin lääkintäeverstiksi vuonna 1940. Brofeldtin komennuksen aikana Aarno Snellman ja Arno Saxén toimivat SPR:n sairaalassa avatun Sotasairaalan päällikkölääkäreinä. Brofeldt teki useita tarkastusmatkoja ja laati raportteja niistä. Hän ajautui kuitenkin alkuvaiheessa ristiriitoihin, sillä hänen mukaansa suuria leikkauksia ei pitänyt tehdä kenttäsairaaloissa vaan taempana olevissa sotasairaaloissa. Kenttäsairaaloissa toimivat kirurgit tiesivät kuitenkin, että potilaiden riittävän nopea siirtäminen rintaman taakse ei onnistunut pitkien etäisyyksien, puuttuvan kuljetuskaluston ja vihollisen ilmaherruuden vuoksi. Näkemyskiistaa selviteltiin Päämajassa suljettujen ovien takana ja Brofeldt myönsi olleensa väärässä.

Ambulanssin ylilääkärinä Norjan retkellä

Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 Brofeldtin palaaminen SPR:n sairaalan johtoon lykkääntyi yllättävästi. Saksa hyökkäsi 9.4.1940 Tanskaan ja Norjaan. Silloin SPR päätti jo huhtikuussa 1940 tarjota Norjan avuksi 100-paikkaista ambulanssisairaalaa ja Brofeldt nimettiin sen ylilääkäriksi. Pohjois-Norjaan suunnattu avustusretki ei kuitenkaan onnistunut tarkoitetulla tavalla Saksan nopean etenemisen ja lumen aiheuttamien kuljetusvaikeuksien vuoksi. Kaikesta huolimatta ambulanssin henkilökunta onnistui yhteistyössä norjalaisten kanssa siirtämään kaikkiaan 60 Norjaan evakuoitua suomalaista äitiä ja lasta ensin Ruotsin puolelle ja sieltä edelleen Suomeen. Viimeisen kuljetuksen mukana pääsi myös norjalainen kirjailija Sigrid Undset pakenemaan Mo i Ranasta rajan yli Ruotsiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin.

Sotainvalidien huollon järjestäminen

Brofeldt palasi kesällä 1940 SPR:n sotasairaalan päällikkölääkäriksi. Hänen osuutensa haavoittuneiden ja vammautuneiden sotilaiden jatkohoidon järjestämisessä talvisodan jälkeen muodostui tärkeäksi ja kauaskantoiseksi. Valtion asettaman invalidikomitean ja sen puheenjohtajan, professori Fabian Langenskiöldin kannattama suunnitelma ei saanut SPR:n kannatusta, koska sen toteuttaminen olisi vienyt liian paljon aikaa.

Mannerheim ratkaisi asian Brofeldtin esittämän suunnitelman mukaisesti ja kiista johti Langenskiöldin eroon SPR:n invalidikomiteasta. SPR perusti Meilahteen juuri valmistuneeseen valtion sairaanhoitajaoppilaitoksen tiloihin SPR:n invalidisairaalan, jossa oli 550 hoitopaikkaa. Invalidisairaala toimi SPR:n sairaalan alaisena ja yhteistyössä sen kanssa. Invalidisairaalan ylilääkärinä ja samalla sen ortopedisen osaston ja proteesipajan johtajana oli Sven Rehnberg.

Vuonna 1940 perustetun Sotainvalidien Veljesliiton ja SPR:n invaliditoiminnat yhdistyivät jatkosodan aikana ja siirtyivät vähitellen kokonaan Veljesliitolle. Sotainvalidien perusavustustoimikunnasta muodostettiin myös SPR:n ja Veljesliiton yhteinen invaliditoimisto, jonka johtajaksi tuli aluksi Brofeldt. Huhtikuussa 1942 hänet nimitettiin sotainvalidihuollon tarkastajaksi ja sotainvalidien työhuoltoneuvoston puheenjohtajaksi. Hän tunsi sotainvalidien asian henkilökohtaisesti tärkeäksi. Päivää ennen kuolemaansa hän sanoi: "Vaikka minä poistunkin, on invalidien asiat hoidettava, sillä heistä riippuu maan vapaus."

Jatkosodan aika

Kesäkuun lopulla 1941 alkoi ns. jatkosota, jonka aikana Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan Saksan rinnalla, ensisijaisesti saadakseen takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Talvisodan aikana sotasairaaloissa oli jouduttu käyttämään apuna pikakoulutuksen saaneita lääkintälottia. Jatkosodan alettua koulutettujen sairaanhoitajien määrä todettiin edelleen aivan riittämättömäksi ja SPR:n piirissä suunniteltiin apusisarkoulutuksen aloittamista. Brofeldt puolsi lämpimästi toiminnan aloittamista, vaikka SPR:n sairaanhoitajavaliokunta vastusti sitä. Mannerheim antoi 25.6.1941 määräyksen SPR:n alaisen apusisarjärjestön perustamisesta. Järjestölle asetettiin oma johtokunta ja Brofeldt valittiin sen puheenjohtajaksi. Apusisarkoulutus aloitettiin välittömästi SPR:n sairaalassa. Sodan jälkeen sitä vastaava apuhoitajakoulutus siirtyi valtion hoidettavaksi.

Jatkosodan aikana Brofeldt oli SPR:n sairaalassa toimineen Sotasairaala 54:n päällikkölääkärinä kuolemaansa saakka. Hän oli myös Päämajan lääkintähuollon tarkastaja vuodesta 1941, ja siinä ominaisuudessa hän oli Itä-Karjalassa suomalaisten aloittaessa syyskuun puolivälissä 1941 hyökkäyksen kohti Petroskoita (Äänislinna). Eversti Ruben Laguksen panssarijoukot saavuttivat Äänisjärven ranta-alueen 23.9.1941. Siellä suomalaiset joutuivat kuitenkin ankariin taisteluihin Latvan ja Derevjannojen (Petäjänselän) kylien seudulla. Eteneminen pysähtyi ja välimaastoon oli jäänyt vihollisosastoja, joiden vuoksi yhteydet taaksepäin olivat poikki. Haavoittuneita oli paljon ja lääkintäjoukoilta puuttui henkilökuntaa sekä tarvikkeita. Hyökkäysvaunut puolestaan tarvitsivat lisää polttoainetta ja ammuksia.

Silloin Brofeldt ehdotti Mannerheimille, että järjestetään nopeasti huoltolentoja, joilla viedään joukoille lääkintätarvikkeita, bensiiniä ja ampumatarvikkeita sekä tuodaan paluulennoilla hoitoon pikaista apua vaativat haavoittuneet. Mannerheim torjui suunnitelman liian rohkeana, mutta suostui lopulta, kun Brofeldt ei antanut periksi ja tarjoutui itse johtamaan pelastustehtävää. Brofeldt lennätettiin 23.9. yhdessä armeijakunnan lääkärin kanssa paikalle pienellä Fieseler Storch -tiedustelukoneella ja hän teki siellä yhtä mittaa työtä kolme vuorokautta haavoittuneita leikaten. Lisäksi lähetettiin matkaan kaksi bensiinillä ja ammustarvikkeilla lastattua kuljetuslentokonetta, joita saattoi kahdeksan Brewster -hävittäjää. Lentokoneet laskeutuivat Latvan kylässä olevalle ruohokentälle ja vaihtoivat lastinsa haavoittuneisiin. Purku ja lastaus kestivät vain puoli tuntia ja hävittäjät partioivat koko ajan kentän yläpuolella, koska se oli vihollisen lentokoneiden ulottuvilla. Toistuvilla lennoilla saatiin taistelualueelta tuoduksi hoitoon 130 haavoittunutta. Suurin osa kuljetuksista tapahtui Douglas DC 2 -lentokoneella, joka tunnettiin nimellä "Hanssin Jukka". Samalla vietiin lääkintäjoukoille runsaasti hoidossa tarvittavaa materiaalia sekä panssarivaunuille polttoaine- ja ammustäydennystä.

Äänislinnan valtaus saatiin viedyksi loppuun 1.10.1941 ja eversti Ruben Lagus teki heti sen jälkeen ehdotuksen Mannerheim-ristin 2. lk:n mitalin myöntämisestä Brofeldtille. VI Armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Paavo Talvela puolsi 2.10.1941 ehdotusta ja katsoi omassa lausunnossaan, että Brofeldt ansaitsee eversti Laguksen esittämän korkean kunniamerkin. Karjalan Armeijan komentajan, kenraali Heinrichsin esityksestä ehdotettiin mainitun kunniamerkin myöntämistä ja Ylipäällikkö on 7.10.1941 nimittänyt lääkintäeversti Simo Brofeldtin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheimristin ritariksi (luettelossa N:o 19). Hän oli ainoa Mannerheim-ristin saanut lääkäri. Toinen lääkintähenkilöstöön kuuluva Mannerheimristin ritari oli lääkintäalikersantti Felix Johannes Iso-Somppi, joka sai vuonna 1942 Mannerheimristin 2. luokan mitalin n:o 70. Hän oli oman henkensä alttiiksi pannen noutanut ei-kenenkään maastosta lukuisia vaikeasti haavoittuneita aseveljiä ja tehnyt samalla tärkeitä havaintoja vihollisen hankkeista.

Lääkärijärjestöjen tehtävissä

Brofeldt oli Suomen Lääkäriliiton hallituksen varajäsen vuosina 1927–1929 ja 1933–1942. Lääkäriliiton jatkokurssien järjestämistä varten nimettiin syyskuussa 1929 komitea, jonka jäseniksi valittiin A. Cedercreutz, E. Anttinen, E. Enroth, S. A. Brofeldt, A. Saxén, M. Siirala, G. Jansson, J. Veikkola ja G. Becker. Brofeldt piti ensimmäisillä lääkärien jatkokursseilla huhtikuussa 1930 kaksi luentoa "Jalkaterän ortopedisistä taudeista". Suomen Lääkäriliiton yleisessä kokouksessa Tampereella vuonna 1935 oli esillä keskustelukysymys "Siviilisairaalain kehittämisestä", jota Suomen Yleisen Kunnanlääkäriyhdistyksen johtokunta ja Lasarettilääkäriyhdistyksen asettama komitea olivat valmistelleet. Kokouksessa asiaa esittelivät S. A. Brofeldt, M. Hämäläinen ja F. Langenskiöld. Eräänä keskustelukysymyksenä oli "Reumaattisten tautien vuoksi tarpeelliset toimenpiteet", jonka esitteli S. A. Brofeldtin, F. Langenskiöldin, M. Savolinin ja P. Soisalon muodostama komitea.

Brofeldt oli Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin johtokunnan jäsen vuosina 1926–1928 sekä puheenjohtaja vuosina 1937–1940. Hän julkaisi suuren osan kirjoituksistaan Aikakauskirja Duodecimissa vuosina 1921–1939 ja Duodecimin Acta -sarjoissa vuosina 1924–1939. Hän kuului apujäsenenä rakennuslautakuntaan, jonka seura valitsi keväällä 1931 valvomaan Pohjoisen Hesperiankadun varrelle kohoavaa sairaala "Mehiläisen" uudisrakennusta. Brofeldt valmisteli yhdessä Pauli Soisalon kanssa vuonna 1935 lausunnon, jonka Duodecim-seura antoi ns. reumakysymyksestä. Tämä asia oli esillä samoihin aikoihin Suomen Lääkäriliitossa, kuten edellä on mainittu.

Brofeldt oli mukana perustamassa Suomen Kirurgiyhdistystä marraskuussa 1925, ja hänet valittiin Richard Faltinin, Birger Runebergin ja Onni Tawaststjernan kanssa komiteaan valmistelemaan yhdistyksen sääntöjä. Yhdistys perustettiin joulukuussa 1925 ja väliaikaiseen hallitukseen valittiin vuodeksi 1926 puheenjohtajaksi Faltin sekä sihteereiksi Henrik Elfving ja Brofeldt, heistä jälkimmäinen samalla rahastonhoitajaksi. Myöhemmin Brofeldt oli yhdistyksen varapuheenjohtajana vuosina 1940–1942. Lisäksi Brofeldt oli jäsenenä Lasarettilääkäriyhdistyksessä (myöh. Sairaalalääkäriyhdistys), Helsingin Lääkäriyhdistyksessä ja Urheilulääkäriyhdistyksessä, niistä viime mainitussa puheenjohtajana 1940–1942.

Kansainväliset yhteydet

Brofeldt piti jatkuvasti yllä kansainvälisiä yhteyksiä, joita hän luonut lukuisien opinto- ja kongressimatkojensa aikana sekä Punaisen Ristin kansainvälisen toiminnan yhteydessä. Yhteistyötä Baltian maiden ja Unkarin lääkärikuntien kanssa syvensi tuolloin esillä ollut heimoaate. Brofeldt oli Pohjoismaisen kirurgiyhdistyksen ja Pohjoismaisen ortopediyhdistyksen jäsen sekä vuodesta 1937 Ruotsin Läkaresällskapetin kirjeenvaihtajajäsen. Brofeldt kutsuttiin Eesti Arstide Seltside Liit'in (Viron lääkäriliitto) kunniajäseneksi vuonna 1939 ja samana vuonna hänet vihittiin Riian yliopistossa lääketieteen kunniatohtoriksi.

Brofeldtilla oli lääkäriuransa alusta saakka yhteyksiä Saksan lääketieteeseen ja saksalaisiin lääkäreihin. Hän teki myös useita opintomatkoja Saksaan ja oli Deutsche Gesellschaft für Chirurgie -seuran jäsen. Talvisodan jälkeen Brofeldt oli luomassa välillä katkenneita yhteyksiä Saksaan, jossa sotainvalidien huolto oli sekä lainsäädännöllisesti että toiminnallisesti hyvin järjestetty.

-Kirjoitus on valmistunut syyskuussa 2004. Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2004: 49–50: 4893–4896. Eräitä pieniä korjauksia tehty helmikuussa 2005. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa Simo Brofeldtin tyttärentyttärelle Kati Juvalle, joka on nähnyt paljon vaivaa lähdeaineiston ja kuvien hankkimisessa.

http://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkelit...

http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=12

Kunta Espoo.
Kylä Nouk.s Tilan nimi Punio. Tilannevuosi 1931.

Omistaja S. A. Brofeldt , Asta o.s. Winter Lisätietoja Punio, 10 km Espoon asemalta ja 31 km Helsingistä. Omistajat v:sta 1930 dosentti S. A. ja Asta (o. s. Winter) Brofeldt. Pinta-ala 625 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 26,5, viljeltyä laidunta 6, metsää 392 ja joutomaata 200 ha. Talouskeskus viljelysten reunassa, Pitkäjärven rannalla ja kylätien varrella. 2-kerroksinen päärakennus uusittu v. 1924. Navetta (20 lehm.) ja talli (4 hev.) rak. tiilistä 1924, painovesi, navetassa automaattiset juomakupit. Pellot epätasaisia savi-, multa- ja hiekkamaita. Risusalaojissa 26 ha. Viljelysjärjestys: kesanto, ruis, 4 heinää, 2 kauraa. V. 1930 oli ruista 3 ha, vehnää 0,8, kauraa 4,5, ohraa 1, sekaviljaa 1, hernettä 0,5, perunaa 1, juurikasveja 1,5, heinää 10,2 ja kesantoa 3 ha. Kotieläimiä: 3 hevosta, 14 lehmää, 1 sonni ja 1 sika. Karja LSK- ja sekarotua. Sen keskilypsy oli 1929 2 902 kg maitoa ja 108,4 kg rasvaa; säännöllisten vastaavat luvut olivat 2 937 ja 107,6. Maito myydään Helsinkiin. Metsä havuvaltaista. Voimakoneena öljymoottori.

	  Lähde	 Suomen maatilat, I osa

Simo Brofeldt

• Se sidan även på finska.

Simo Antero Brofeldt, född 22 november 1892 i Kuopio, död 15 oktober 1942 i Helsingfors, var en finländsk kirurg. Han var brorson till Juhani Aho.

Brofeldt blev medicine och kirurgie doktor 1924, docent 1926, 1933 extraordinarie och 1939 ordinarie professor i kirurgi. Vid sidan av sitt arbete som uppskattad akademisk lärare och föreläsare var han mångsidigt verksam som sjukhusläkare och blev vid grundandet av Finlands Röda kors sjukhus i Helsingfors dess chef 1932. Den stora organisatoriska förmåga han här visade fick han användning för som kirurgisk inspektör för krigs- och fältsjukhusen under krigsåren 1939–1940 och 1941–1942 och som inspektör för invalidvården. Brofeldt gjorde även en betydande insats i kampen mot reumatismen som folksjukdom, som idrottsläkare - och som förespråkare för den finska bastun.