Samuli Paulaharju

• Syntynyt 14.4.1875 Kurikka syntyneet 1853-1876 (UK92) Sivu 258 03.1875 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1375... / Viitattu 24.04.2022
• Kurikka > rippikirja, 1872-1882 > 306: Ala Reinikka.Paulaharju,Perkiönmäki torpat. http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1373...
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju
• https://visitkurikka.fi/nahtavyydet/samuli-paulaharjun-syntymapaika...
• https://www.doria.fi/handle/10024/59674
• http://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-kirjallisuutta/paulaharju
• http://runeberg.org/aikalais/1934/0501.html
• https://www.youtube.com/watch?v=pTgwnLlB3-c

Samuli Paulaharju

Vanhemmat: Jaakko Tuohisaari ja Kaisa Sofia Ala-Reinikka. Samuli Paulaharju oli s. 14 Huh. 1875, Kurikka, k. 6 Jou. 1944, Oulu. Arvo/ammatti: Opettaja, kansanperinteen kerääjänä.

Samuli Paulaharju syntyi Kurikassa 14.4.1875 ja kuoli Oulussa 6.2.1944. Hän toimi Oulun kuuromykkäkoulun veiston ja piirustuksen opettajana vuosina 1904-1935, mutta teki varsinaisen elämäntyönsä kansanperinteen kerääjänä: Karjalassa, Pohjanmaalla, Lapissa, Ruijassa ja Länsi-Pohjassa. Lähdeteokset vakuuttavat, että hän on Suomen kaikkien aikojen ahkerin kansanperinteen kerääjä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on hänen keräämäänsä aineistoa 80 000 yksikköä, museovirastossa 8 000 valokuvaa ja 2 000 piirustusta, Kurikasta hän keräsi 45 000 sanamuistiinpanoa. Tämän lisäksi hän kirjoitti noin 500 lehtiartikkelia ja 21 kirjaa. Paulaharjun pääteoksena pidetään Ruijan suomalaisia -teosta. Ollessaan Oulun museon kokoelmien hoitajana vuosina 1908-1924 Samuli Paulaharju loi sinne varsin laajan Lappi-osaston, mikä on kuitenkin suurelta osin tuhoutunut tulipaloissa ja pommituksissa. Samuli Paulaharjun elämäntyön tekivät osaltaan mahdolliseksi hänen puolisonsa Liisa (o.s. Iso-Korpi) ja Jenny (o.s. Simelius). Hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntyi kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Molemmat aviopuolisot vastasivat perheen taloudesta ja harrastivat myös kirjoittamista. Jenny oli miehensä mukana keruumatkoilla. Hän muokkasi Samulin tekemiä muistiinpanoja. http://www.oulu.net/koulut/paulaharju/paulaharju/samuli.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju

Paulaharju, Samuli (1875 - 1944) kansanperinteen kerääjä, kirjailija, veiston ja piirustuksen opettaja, professori

Samuli Paulaharju s 14.4.1875 Kurikka, k. 6.2.1944 Oulu.
Vanhemmat:. torppari, seppä Jaakko Paulaharju ja Kaisa Sofia Reinikka.
Puoliso 1 1895 - Kreeta-Liisa Isokorpi s. 1874, k. 1913, Puoliso 1 vanhemmat: torppari Esa Isokorpi ja Liisa Harju.
Puoliso 2 1919 - kuuromykkäinopettaja, kirjailija Jenny Olivia Simelius s. 1878, k 1964, Pioliso 2 vanhemmat: kuuromykkäinkoulun opettaja, lukkari Joseph Simelius ja Jenny Stenbäck.
Lapset: Lyyli Sofia (Anhava) s. 1896, tekstiilitaiteilija, kuvaamataidon lehtori; Aili (Suorsa) s. 1898; Lauri Jaakko s. 1900, diplomi-insinööri; Ahti Ilmari s. 1906, eversti, sotahistorioitsija; Paula s. 1909.

Samuli Paulaharju oli Oulun kuuromykkäkoulun opettaja, joka keräsi matkoillaan eri puolilta Suomea, Karjalaa, Lappia ja Ruijaa suuren määrän kansanperinnettä. Hän myös piirsi ja valokuvasi esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ympäristöään sekä keräsi esineistöä.

Suomessa laajamittainen kansanperinteen keräys ja tutkimus sai alkunsa 1800-luvun alkupuoliskolla heränneen kansallisromanttisen aatesuunnan myötä. Lukematon joukko koulutettuja ja kouluttamattomia kerääjiä on liikkunut suomalaisten asuttamilla seuduilla omassa maassa ja sen rajojen ulkopuolella. Tuloksena on ainutlaatuisen laaja kokoelma kansanperinnettä, mikä on mahdollistanut Suomen kansatieteellisen tutkimuksen moniulotteisuuden. Kerääjien joukossa on joitakuita suurkerääjiä, jotka jo yksinään ovat pelastaneet unohdukselta valtavan määrän tietoa. Näistä suurkerääjistä huipputasoa edustaa Samuli Paulaharju, torpparin poika Kurikasta. Samuli Paulaharju valmistui Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajaksi vuonna 1901 ja suoritti kuuromykkäinkoulun opettajan tutkinnon viisi vuotta myöhemmin. Samana vuonna, 1906, hän myös suoritti huonekalupuuseppämestarin tutkinnon. Toimittuaan joitakin vuosia kansakoulunopettajana Karjalan kannaksen Uudellakirkolla Paulaharju siirtyi 1904 Oulun kuuromykkäkoulun opettajaksi, jossa virassa hän pysyi eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1935. Oulun museon hoitajana hän toimi 1908 - 1924. Hänelle myönnettiin professorin arvo 1943.
Vaikka Paulaharju hoitikin tunnollisesti leipätyötään opettajana, ei se riittänyt täyttämään hänen tarmonsa ja kiinnostuksensa mittaa. Jo seminaarilaisena hän kiinnostui lehtori Yrjö Blomstedtin (1871 - 1912) kautta kansanperinteen tutkimuksesta ja aloitti kansantietouden keräämisen 1900, jolloin hän kokosi perinnettä Aunuksesta. Hän teki yli neljänkymmenen vuoden ajan joka kesä keräysmatkoja milloin mihinkin suuntaan. Hänen keräysmatkansa ulottuivat Karjalan kannakselle, Keski-Suomeen, Pohjanmaalle, Itä- ja Pohjois-Karjalaan, Vienaan, Aunukseen, Inkeriin, Suomen ja Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Ruotsin suomalaisalueille.

Paulaharju oli kerääjänä monipuolinen. Hän kokosi suullista kansantietoutta, piirsi ja valokuvasi esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ympäristöään sekä keräsi esineistöä. Sekä piirtäjänä että valokuvaajana hän oli tarkka ja taitava. Piirroksissa ja valokuvissa ilmenee sekä pyrkimys tarkkuuteen ja todenmukaisuuteen että taiteellinen katsomustapa, halu kuvata kohteen luonteenomainen asu. Hänellä oli haastattelijana kyky saada ihmiset avautumaan ja kertomaan arkaluontoisista ja salaisinakin pidetyistä asioista, kuten noituudesta ja erilaisista uskomuksista. Kiinnostus ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan, arvonanto jokaista haastateltavaa ja hänen elämänkokemustaan kohtaan olivat ne Paulaharjun aseet, joilla hän onnistui tutkimustyössään. Keräysmatkoilla uskollisena kumppanina ja työntekijänä oli hänen vaimonsa Jenny Paulaharju, jonka panokselle Samuli Paulaharju antoi julkisestikin kiitollisen tunnustuksen. Tämä keräystyö oli suurenmoinen saavutus, joka on taannut Paulaharjulle pysyvän sijan suomalaisen kansatieteen historiassa.

Paitsi kansanperinteen kerääjä oli Paulaharju myös kansanperinteen esittelijä, kirjailija, jonka tuotanto on laaja ja monipuolinen sekä korkeatasoinen. Vuonna 1906 ilmestyneen Uudenkirkon asuinrakennuksia käsittelevän teoksen jälkeen hän julkaisi kirjoja, artikkeleita ja radioesitelmiä. Hän kehitti omaperäisen kirjallisen tyylin, jossa kansan oma ääni kuului tekijän äänen rinnalla ja jossa asiat esitettiin paitsi tieteellisen tarkasti ja havainnollisesti myös taiteellisen täyspainoisesti. Kirjailijana Paulaharju oli huolimatta tuotantonsa laajuudesta tarkka ja perusteellinen. Hän hioi tekstejään huolellisesti eikä ollut halukas päästämään käsistään mitään omasta mielestään puolivalmista. Paulaharjun kirjallisella tuotannolla on arvoa ohi hänen oman aikakautensa. Hänen teoksistaan on jatkuvasti otettu uusia painoksia, ja ne ovat voittaneet lukijoita uusien sukupolvien keskuudessa.

Samuli Paulaharjun folkloristinen ja kansatieteellinen kokoelma Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa sisältää yli 65 000 muistiinpanoa ja 4 000 sivua kansatieteellisiä kertomuksia. Hänen keräyssaavutuksistaan mainittakoon myös, että hän kokosi 1902 - 1917 kotiseutunsa Kurikan murretta kaikkiaan 45 000 sanaa; aineisto sijaitsee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Paulaharjun keräämää aineistoa on myös Museovirastossa ja Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa. Oulu-seuran aloitteesta Paulaharjulle pystytettiin 1995 Ari Kochin suunnittelema muistomerkki hänen entisen työpaikkansa lähelle Tuiraan.

Ura
Kansakoulunopettaja Jyväskylän seminaarista 1901; kuuromykkäinkoulun opettajan tutkinto 1906; huonekalupuuseppämestarin tutkinto 1906. Opintomatka Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan 1912. Kauppa-apulainen Ilmajoella 1892 - 1894; maanviljelijä, maalari Kurikassa 1894 - 1897; kansakoulunopettaja Viipurin läänin Uudellakirkolla 1901 - 1904; Oulun kuuromykkäkoulun veiston- ja piirustuksenopettaja 1904 - 1935. Jyväskylän seminaarin kansatieteellisten kokoelmien hoitaja 1900 - 1901; Oulun museon kokoelmien hoitaja, sihteeri 1908 - 1924. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen 1911; Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kirjeenvaihtajajäsen 1920, kunniajäsen 1935; Suomen Maantieteellisen seuran työjäsen 1932; Tromssan museon kirjeenvaihtajajäsen 1933; Kalevalaseuran työjäsen 1935;

Kunnianosoitukset
Suomen Valkoisen Ruusun R I. Professorin arvo. 1943. Eteläpohjalaisen Osakunnan kunniajäsen 1935.

Tuotanto
Katso V. Aakula, Samuli Paulaharjun kirjallinen tuotanto. 1947. Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä. 1906; Matkakertomuksia Karjalan kankahilta. 1908; Kuvauksia hailuodosta. 1914; Kuva tuolta, toinen täältä kautta Suur-Suomen. 1919; Koltain mailta. 1921; Kainuun mailta. 1922; Lapin muisteluksia. 1922 (ruotsiksi 1977); Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa. 1923 (ruotsiksi 1975); Syntymä, lapsuus ja kuolema. 1924; Vanha Raahe. 1925; Taka-Lappia. 1927; Ruijan suomalaisia. 1928 (ruotsiksi 1973); Suomenselän vieriltä. 1930; Härmän aukeilta. 1932; Seitoja ja seidan palvontaa. 1932; Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita. 1934 (myös saksaksi 1943, puolaksi 1972, englanniksi 1982); Ruijan äärimmäisillä saarilla. 1935 (ruotsiksi 1982); Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta. 1937 (ruotsiksi 1966); Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää. 1939; Rintakyliä ja larwamaita : Kurikan wanhaa elämää. 1943; artikkeleita vsta 1894.

Lähteet ja kirjallisuus
Samuli Paulaharjun arkisto, Oulun maakunta-arkisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto. M. Harju, Samuli Paulaharju : Ruijanrannan reppuherra. 1989; R. Koskimies, Elävä kansalliskirjallisuus III. 1949; M. Paulaharju, Paappani Samuli Paulaharju, kiertäjä, kerääjä, kertoja. 1999.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit
Veistokset: E. Renvall, rintakuva. 1943, Werner Söderström Oy. Muistomerkit: A. Koch, Tuirasta Ruijan rannoille. 1995, Oulu. Työhuone, Pohjois-Pohjanmaan museo.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/6322

Samuli Paulaharju 60vuotta

Vaasa, 13.04.1935, nro 87, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2135741?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Vaasa, 17.04.1935, nro 90, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2135975?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kurikka - rippikirja, 1872-1882 (MKO42-69) > 306: sivu 320: Ala Reinikka.Paulaharju,Perkiönmäki torpat.; SSHY: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1373... / Viitattu 16.5.2020
Kurikka - rippikirja, 1893-1902 (MKO113-142) > Sivu 588 496: sivu ???: Ala Reinikka.Paulaharju.; SSHY: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1374... / Viitattu 19.1.2021

Oulun läänin henkikirjat 1923-1923 s.321 Oulun kaupunki Alalaanila;Kuurojen koulu :https://digihakemisto.net/item/1644359267/7459886475/325

• Syntynyt 14.4.1875 Kurikka syntyneet 1853-1876 (UK92) Sivu 258 03.1875 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1375... / Viitattu 24.04.2022
• Kurikka > rippikirja, 1872-1882 > 306: Ala Reinikka.Paulaharju,Perkiönmäki torpat. http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1373...
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju
• https://visitkurikka.fi/nahtavyydet/samuli-paulaharjun-syntymapaika...
• https://www.doria.fi/handle/10024/59674
• http://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-kirjallisuutta/paulaharju
• http://runeberg.org/aikalais/1934/0501.html
• https://www.youtube.com/watch?v=pTgwnLlB3-c

Samuli Paulaharju

Vanhemmat: Jaakko Tuohisaari ja Kaisa Sofia Ala-Reinikka. Samuli Paulaharju oli s. 14 Huh. 1875, Kurikka, k. 6 Jou. 1944, Oulu. Arvo/ammatti: Opettaja, kansanperinteen kerääjänä.

Samuli Paulaharju syntyi Kurikassa 14.4.1875 ja kuoli Oulussa 6.2.1944. Hän toimi Oulun kuuromykkäkoulun veiston ja piirustuksen opettajana vuosina 1904-1935, mutta teki varsinaisen elämäntyönsä kansanperinteen kerääjänä: Karjalassa, Pohjanmaalla, Lapissa, Ruijassa ja Länsi-Pohjassa. Lähdeteokset vakuuttavat, että hän on Suomen kaikkien aikojen ahkerin kansanperinteen kerääjä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on hänen keräämäänsä aineistoa 80 000 yksikköä, museovirastossa 8 000 valokuvaa ja 2 000 piirustusta, Kurikasta hän keräsi 45 000 sanamuistiinpanoa. Tämän lisäksi hän kirjoitti noin 500 lehtiartikkelia ja 21 kirjaa. Paulaharjun pääteoksena pidetään Ruijan suomalaisia -teosta. Ollessaan Oulun museon kokoelmien hoitajana vuosina 1908-1924 Samuli Paulaharju loi sinne varsin laajan Lappi-osaston, mikä on kuitenkin suurelta osin tuhoutunut tulipaloissa ja pommituksissa. Samuli Paulaharjun elämäntyön tekivät osaltaan mahdolliseksi hänen puolisonsa Liisa (o.s. Iso-Korpi) ja Jenny (o.s. Simelius). Hänen ensimmäisestä avioliitostaan syntyi kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Molemmat aviopuolisot vastasivat perheen taloudesta ja harrastivat myös kirjoittamista. Jenny oli miehensä mukana keruumatkoilla. Hän muokkasi Samulin tekemiä muistiinpanoja. http://www.oulu.net/koulut/paulaharju/paulaharju/samuli.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju

Paulaharju, Samuli (1875 - 1944) kansanperinteen kerääjä, kirjailija, veiston ja piirustuksen opettaja, professori

Samuli Paulaharju s 14.4.1875 Kurikka, k. 6.2.1944 Oulu.
Vanhemmat:. torppari, seppä Jaakko Paulaharju ja Kaisa Sofia Reinikka.
Puoliso 1 1895 - Kreeta-Liisa Isokorpi s. 1874, k. 1913, Puoliso 1 vanhemmat: torppari Esa Isokorpi ja Liisa Harju.
Puoliso 2 1919 - kuuromykkäinopettaja, kirjailija Jenny Olivia Simelius s. 1878, k 1964, Pioliso 2 vanhemmat: kuuromykkäinkoulun opettaja, lukkari Joseph Simelius ja Jenny Stenbäck.
Lapset: Lyyli Sofia (Anhava) s. 1896, tekstiilitaiteilija, kuvaamataidon lehtori; Aili (Suorsa) s. 1898; Lauri Jaakko s. 1900, diplomi-insinööri; Ahti Ilmari s. 1906, eversti, sotahistorioitsija; Paula s. 1909.

Samuli Paulaharju oli Oulun kuuromykkäkoulun opettaja, joka keräsi matkoillaan eri puolilta Suomea, Karjalaa, Lappia ja Ruijaa suuren määrän kansanperinnettä. Hän myös piirsi ja valokuvasi esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ympäristöään sekä keräsi esineistöä.

Suomessa laajamittainen kansanperinteen keräys ja tutkimus sai alkunsa 1800-luvun alkupuoliskolla heränneen kansallisromanttisen aatesuunnan myötä. Lukematon joukko koulutettuja ja kouluttamattomia kerääjiä on liikkunut suomalaisten asuttamilla seuduilla omassa maassa ja sen rajojen ulkopuolella. Tuloksena on ainutlaatuisen laaja kokoelma kansanperinnettä, mikä on mahdollistanut Suomen kansatieteellisen tutkimuksen moniulotteisuuden. Kerääjien joukossa on joitakuita suurkerääjiä, jotka jo yksinään ovat pelastaneet unohdukselta valtavan määrän tietoa. Näistä suurkerääjistä huipputasoa edustaa Samuli Paulaharju, torpparin poika Kurikasta. Samuli Paulaharju valmistui Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajaksi vuonna 1901 ja suoritti kuuromykkäinkoulun opettajan tutkinnon viisi vuotta myöhemmin. Samana vuonna, 1906, hän myös suoritti huonekalupuuseppämestarin tutkinnon. Toimittuaan joitakin vuosia kansakoulunopettajana Karjalan kannaksen Uudellakirkolla Paulaharju siirtyi 1904 Oulun kuuromykkäkoulun opettajaksi, jossa virassa hän pysyi eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 1935. Oulun museon hoitajana hän toimi 1908 - 1924. Hänelle myönnettiin professorin arvo 1943.
Vaikka Paulaharju hoitikin tunnollisesti leipätyötään opettajana, ei se riittänyt täyttämään hänen tarmonsa ja kiinnostuksensa mittaa. Jo seminaarilaisena hän kiinnostui lehtori Yrjö Blomstedtin (1871 - 1912) kautta kansanperinteen tutkimuksesta ja aloitti kansantietouden keräämisen 1900, jolloin hän kokosi perinnettä Aunuksesta. Hän teki yli neljänkymmenen vuoden ajan joka kesä keräysmatkoja milloin mihinkin suuntaan. Hänen keräysmatkansa ulottuivat Karjalan kannakselle, Keski-Suomeen, Pohjanmaalle, Itä- ja Pohjois-Karjalaan, Vienaan, Aunukseen, Inkeriin, Suomen ja Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Ruotsin suomalaisalueille.

Paulaharju oli kerääjänä monipuolinen. Hän kokosi suullista kansantietoutta, piirsi ja valokuvasi esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ympäristöään sekä keräsi esineistöä. Sekä piirtäjänä että valokuvaajana hän oli tarkka ja taitava. Piirroksissa ja valokuvissa ilmenee sekä pyrkimys tarkkuuteen ja todenmukaisuuteen että taiteellinen katsomustapa, halu kuvata kohteen luonteenomainen asu. Hänellä oli haastattelijana kyky saada ihmiset avautumaan ja kertomaan arkaluontoisista ja salaisinakin pidetyistä asioista, kuten noituudesta ja erilaisista uskomuksista. Kiinnostus ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan, arvonanto jokaista haastateltavaa ja hänen elämänkokemustaan kohtaan olivat ne Paulaharjun aseet, joilla hän onnistui tutkimustyössään. Keräysmatkoilla uskollisena kumppanina ja työntekijänä oli hänen vaimonsa Jenny Paulaharju, jonka panokselle Samuli Paulaharju antoi julkisestikin kiitollisen tunnustuksen. Tämä keräystyö oli suurenmoinen saavutus, joka on taannut Paulaharjulle pysyvän sijan suomalaisen kansatieteen historiassa.

Paitsi kansanperinteen kerääjä oli Paulaharju myös kansanperinteen esittelijä, kirjailija, jonka tuotanto on laaja ja monipuolinen sekä korkeatasoinen. Vuonna 1906 ilmestyneen Uudenkirkon asuinrakennuksia käsittelevän teoksen jälkeen hän julkaisi kirjoja, artikkeleita ja radioesitelmiä. Hän kehitti omaperäisen kirjallisen tyylin, jossa kansan oma ääni kuului tekijän äänen rinnalla ja jossa asiat esitettiin paitsi tieteellisen tarkasti ja havainnollisesti myös taiteellisen täyspainoisesti. Kirjailijana Paulaharju oli huolimatta tuotantonsa laajuudesta tarkka ja perusteellinen. Hän hioi tekstejään huolellisesti eikä ollut halukas päästämään käsistään mitään omasta mielestään puolivalmista. Paulaharjun kirjallisella tuotannolla on arvoa ohi hänen oman aikakautensa. Hänen teoksistaan on jatkuvasti otettu uusia painoksia, ja ne ovat voittaneet lukijoita uusien sukupolvien keskuudessa.

Samuli Paulaharjun folkloristinen ja kansatieteellinen kokoelma Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa sisältää yli 65 000 muistiinpanoa ja 4 000 sivua kansatieteellisiä kertomuksia. Hänen keräyssaavutuksistaan mainittakoon myös, että hän kokosi 1902 - 1917 kotiseutunsa Kurikan murretta kaikkiaan 45 000 sanaa; aineisto sijaitsee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Paulaharjun keräämää aineistoa on myös Museovirastossa ja Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa. Oulu-seuran aloitteesta Paulaharjulle pystytettiin 1995 Ari Kochin suunnittelema muistomerkki hänen entisen työpaikkansa lähelle Tuiraan.

Ura
Kansakoulunopettaja Jyväskylän seminaarista 1901; kuuromykkäinkoulun opettajan tutkinto 1906; huonekalupuuseppämestarin tutkinto 1906. Opintomatka Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan 1912. Kauppa-apulainen Ilmajoella 1892 - 1894; maanviljelijä, maalari Kurikassa 1894 - 1897; kansakoulunopettaja Viipurin läänin Uudellakirkolla 1901 - 1904; Oulun kuuromykkäkoulun veiston- ja piirustuksenopettaja 1904 - 1935. Jyväskylän seminaarin kansatieteellisten kokoelmien hoitaja 1900 - 1901; Oulun museon kokoelmien hoitaja, sihteeri 1908 - 1924. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen 1911; Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kirjeenvaihtajajäsen 1920, kunniajäsen 1935; Suomen Maantieteellisen seuran työjäsen 1932; Tromssan museon kirjeenvaihtajajäsen 1933; Kalevalaseuran työjäsen 1935;

Kunnianosoitukset
Suomen Valkoisen Ruusun R I. Professorin arvo. 1943. Eteläpohjalaisen Osakunnan kunniajäsen 1935.

Tuotanto
Katso V. Aakula, Samuli Paulaharjun kirjallinen tuotanto. 1947. Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä. 1906; Matkakertomuksia Karjalan kankahilta. 1908; Kuvauksia hailuodosta. 1914; Kuva tuolta, toinen täältä kautta Suur-Suomen. 1919; Koltain mailta. 1921; Kainuun mailta. 1922; Lapin muisteluksia. 1922 (ruotsiksi 1977); Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa. 1923 (ruotsiksi 1975); Syntymä, lapsuus ja kuolema. 1924; Vanha Raahe. 1925; Taka-Lappia. 1927; Ruijan suomalaisia. 1928 (ruotsiksi 1973); Suomenselän vieriltä. 1930; Härmän aukeilta. 1932; Seitoja ja seidan palvontaa. 1932; Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita. 1934 (myös saksaksi 1943, puolaksi 1972, englanniksi 1982); Ruijan äärimmäisillä saarilla. 1935 (ruotsiksi 1982); Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta. 1937 (ruotsiksi 1966); Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää. 1939; Rintakyliä ja larwamaita : Kurikan wanhaa elämää. 1943; artikkeleita vsta 1894.

Lähteet ja kirjallisuus
Samuli Paulaharjun arkisto, Oulun maakunta-arkisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto. M. Harju, Samuli Paulaharju : Ruijanrannan reppuherra. 1989; R. Koskimies, Elävä kansalliskirjallisuus III. 1949; M. Paulaharju, Paappani Samuli Paulaharju, kiertäjä, kerääjä, kertoja. 1999.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit
Veistokset: E. Renvall, rintakuva. 1943, Werner Söderström Oy. Muistomerkit: A. Koch, Tuirasta Ruijan rannoille. 1995, Oulu. Työhuone, Pohjois-Pohjanmaan museo.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/6322

Samuli Paulaharju 60vuotta
Kotiseutu-lehti 1935:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/917434?page=3

Vaasa, 13.04.1935, nro 87, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2135741?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Vaasa, 17.04.1935, nro 90, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2135975?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kurikka - rippikirja, 1872-1882 (MKO42-69) > 306: sivu 320: Ala Reinikka.Paulaharju,Perkiönmäki torpat.; SSHY: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1373... / Viitattu 16.5.2020
Kurikka - rippikirja, 1893-1902 (MKO113-142) > Sivu 588 496: sivu ???: Ala Reinikka.Paulaharju.; SSHY: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1374... / Viitattu 19.1.2021

Oulun läänin henkikirjat 1923-1923 s.321 Oulun kaupunki Alalaanila;Kuurojen koulu :https://digihakemisto.net/item/1644359267/7459886475/325