Sigfried Tuomaanpoika Enhörning

Saloisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1738-1751 (IAI:1), jakso 13: Klåckare Soldater ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6113494

Saloisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1751-1772 (IAI:2), jakso 52, sivu 79: Piehingi by Hapajoki By Soldater och torpare ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6113569

Siegfried oli syntyisin Paltamosta ja hän on astunut armeijan palvelukseen n. 1726, hänet on siirretty Siikajoen komppaniasta ruodusta 86 luultavasti v. 1734 Pyhäjoen komppaniaan. Sen sijaan Sigfriedin syntymävuosi ei kuitenkaan liene 1712 (Narkilahden mukaan), sillä tuolloin hän olisi ollut vain 14 -vuotias astuessaan palvelukseen. (Narkilahti,J, 88)

Sigfried kuului Pyhäjoen komppanian Saloisten ruotuun no 120 Pehingissä. Torppaa ylläpitävät talot Saloisissa olivat: 5 Marjaniemi, 8 Kerttula, 12 Joensuu, sekä Parhalahdessa: 3 Sihfwo ja 6 Niemi. Sigfried oli tämän ruodun ensimmäinen sotilas. Torpan nimi oli Isomarjaniemi (Piehingin kylässä v. 1743 ruotukirjan mukaan). Narkilahti, J., s 88.

Pohjanmaa siirtyi ruotujakojärjestelmän vasta 1733, jolloin Siikajoen ja Kemin komppaniat lakkautettiin. Komppanioita järjesteltiin uudelleen ja miehiä värvättiin lisää, sillä miehistövahvuus oli pudonnut Suuren Pohjansodan ja myös Norjan retken vuoksi kolmasosaan määrävahvuudesta 1200 miehestä.

Ensimmäiset sotilastorpat valmistuivat todennäköisesti jo 1735. Sotilastorppa oli mahdollisesti jo ulospäin lämpiävä tupa.
(Narkilahti, J. s.17).

Ruotujakolaitos merkitsi sotilaan asumisoikeutta ruodun omistamaan sotilastorppaan. Sotilastorppaan kuului aluksi asuinrakennus, aitta, navetta ja lato. Myöhemmin 1700 -luvulla myös sauna ja riihi. Lisäksi torppaan kuului peltoa aluksi puoli tynnyrinalaa (n. 1/4 ha), pieni kaalimaa ja kaksi heinäkuormaa niittyä.

Myöhemmin nämä vaatimukset kasvoivat. Vesi saatiin läheisestä joesta, purosta, lähteistä tai kaivosta. Sotilaalla oli oikeus käyttää ruodun osoittamia metsäalueita polttopuiden hankkimiseen ja karjalaitumina.

Sigfriedistä ei ole paljon merkintöjä, sillä, jo 8.10.1743 Petter Jöransson Enhörning astuu hänen tilalleen 18 -vuotiaana. Hattujen sota oli jo käyty ja hävitty ja elettiin ns Pikku vihan aikaa. Ehkä Sigfried on tässä vaiheessa jo eronnut ruotupalveluksesta tai siirretty muualle.

Katselmuspöytäkirjassa 1752 mainitaan, että "torppa sijaitsee Piehingin kylässä 1 1/4 PK Salon kirkosta.Vanha tupa 8 kyynärää pituudeltaan ja leveydeltään ränsistyneen tuohikaton alla... Lato 7 kyynärää pituudeltaan ja leveydeltään vuotavan tuohikaton alla...Tolppa-aita 5 kyynärää pituudeltaan vuotavan tuohikaton alla. Uusi navetta seiniin asti pystytetty. Peltoa on välttävässä kunnossa 1 1/2 ohratynyrialaa koostuen hiekkaisesta maasta... Niittyä torpassa ei ole, ruotu antaa heinät." Narkilahti, J.,s.89. Nämä tiedot voivat valottaa myös Sigfriedin elämää ja olosuhteita torpassaan.

Siegfriedin osallistumista sotiin ei ole tutkittu. Mahdollisesti hän oli Hattujen sodassa ja armeijan mukana Ruotsin matkalla valmistauduttaessa sotaan Tanskaa vastaan, sillä hänet on merkitty vuosien 1738-1744 rippikirjaan poissaolevaksi, abs.

Hän on saanut eron sotapalveluksesta viimeistään 1747, todennäköisesti jo edellisenä vuonna. Perhe on merkitty rippikirjassa asumaan Ärjän torpassa Piehingin Saloisissa ainakin vv. 1757-1763. Sigfried kuoli täällä 26.4.1758. Kuolinsyy oli 'lugnsot'.
Lähde: A. Mustakallio/ Saloisten rippikirjat