• SSHY jäsensivut: Alavus syntyneet 1888-1895 Syntynyt 15.12.1889

Lainaus kirjasta VIIPURIN ARKKITEHDIT:

Viipurin kaupunginvaltuuston päätettyä vapauttaa kaupunginarkkitehti rakennustarkastajan tehtävistä ja muodostaa niitä varten erityinen rakennustarkastajan virka, nimitettiin tähän tehtävään arkkitehti Karl Sigurd Schultz. Arkkitehti Karl Sigurd Schultz syntyi Alavudella 15.12.1889 ja kuoli Helsingissä 15.3.1944. Hänen vanhempansa olivat ratainsinööri Karl Axel Schultz (1849-1916) ja Emerentia Johanna Virzenius (1851-1938). Hän meni 1920 naimisiin Elisabeth Martinsonin (1883-?) kanssa, mutta avioliitto purkautui 1926, minkä jälkeen hän 1932 avioitui Mary Viola Relanderin (1910—), apteekkari Karl Wener Relanderin (1861—1936) ja Edith Maria Relanderin (1872—1950) tyttären, myöhemmin Frigren, kanssa. Heille syntyi 1936 tytär Mary Gunilla-Knuuttila. Sigurd Schultz kävi Tampereella ruotsalaisen yhteiskoulun ja tuli ylioppilaaksi 1908. Hän kirjoittautui Teknilliseen Korkeakouluun oppilaaksi ja valmistui arkkitehdiksi 1915. Arkkitehtitutkinnon suoritettuaan hän joutui Rautatiehallituksen arkkitehtitoimistoon ja lähetettiin Vapaussotaa edeltäneinä levottomina aikoina arkkitehtitöihin Hiitolan-Raasulin rautatierakennukselle. V. 1919 hän luopui rautateiden palveluksesta ja työskenteli enimmäkseen apulaisarkkitehtina eräissä yksityisissä arkkitehtitoimistoissa v. 1925 asti, minkä jälkeen hän perusti yhteisen toimiston arkkit. O. Cronstedtin ja sisustusarkkit. H. Röneholmin kanssa. Tämä toimisto suunnitteli ja rakensi muutamia kerrostaloja Helsinkiin (mm. Ison Robertinkadun ja Fredrikinkadun risteyksen itäkulmaan) sekä useita rakennuksia maaseudulle. Pulakausi keskeytti kuitenkin toimiston työn, ja Schultz joutui hakeutumaan Viipuriin 1929, missä hän kaupunginarkkitehdin apulaisena joutui huolehtimaan rakennustarkastuksesta. Kun erityinen rakennustarkastajan virka 1931 perustettiin, tuli hänestä ensin viran ylimääräinen ja 1939 vakinainen haltija. Uuden viran alkajana hän joutui järjestämään koko rakennustarkastuksen ajan mukaiselle kannalle, virkaahan oli sitä ennen hoidettu sivutoimena. Hän käsitti puolestaan rakennustarkastajan kauaskantoisen tehtävän teknillis-sosiaalisen merkityksen etenkin Viipurissa, missä asunto- ja rakennusolot olivat kaupunkiin äskettäin liitetyissä esikaupungeissa erittäin alkeellisia. Päätehtävä ei ollut toimia rakennuspoliisina, vaan enimmäkseen kokemattomien rakennuttajien kärsivällisyyttä kysyneenä opastajana ja neuvojana. Olihan vain osa Viipuriin silloin rakennetuista taloista arkkitehtien suunnittelemia ja pätevien insinöörien tai rakennusmestarien toteuttamia. Hän onnistuikin kymmenvuotisessa uurastuksessaan kohottamaan esikaupunkien rakennussuunnittelua ja asuntojen tasoa. Aikaisemmin Helsingissä ja sitten myös Viipurissa Schultz toimi myös eräiden pankkien ja vakuutuslaitosten kiinteistöasiain asiantuntijana. Talvisota keskeytti arkkit. Schultzin toiminnan Viipurissa, ja hän asettui Helsinkiin syventyen pienien puutalojen probleemaan ja osallistui lyhyehkön ajan rakennusten sotavahinkojen arvioimistyöhön piiri- ja rakennustarkastajana Hangossa. Viipurissa Schultz oli viran puolesta julkisivulautakunnan sihteeri. Hän kirjoitti Viipurin rakennustoiminnasta pari artikkelia aikakauslehti Arkkitehtiin ja aikaisemmin 1923 kiintoisan kirjoituksen rakennus- ja sisustustaiteesta Raippaluodossa. Cronstedt-Schultz-Röneholm -toimiston töistä mainittakoon 1926 laadittu monumentaalinen ehdotus Helsingin Stadionia varten sekä saavutettu II. pal-kinto Atlaspankin arkkitehtikilpailussa. Virkaan kiinteästi sidottuna Schultz ei joutunut, eikä rakennustarkastajana saanutkaan suunnitella mitään rakennusta Viipurin kaupunkialueelle. Kuitenkin sai hän suunnitella Revonhäntään kivestä 1929 rakennetun bensiiniaseman, joka jäi hänen sommitelutaitonsa ainoaksi näytteeksi Viipurissa. Sigurd Schultz oli hilpeäluonteinen, opintoaikanaan toveripiiriään ilahduttava mies. Huumorintaju oli hänelle ominaista, ja hän säilytti sen koko elämänsä ajan. Työnsä hän suoritti itseään mainostamatta. Hänellä oli kauneutta vaistoava silmä, ja sormistaan näppäränä hän iltapuhteilla harrasti koristeellisten pikkuesineitten tekoa. Hänen erikoinen lempiharrastuksensa oli valokuvaus ja hän saikin parhaita palkintoja valokuvanäyttelyissä. Viipurin Kamera-seurassa hän oli monivuotinen puheenjohtaja. Hän oli jäsenenä mm. Tekniska föreningen i Finlandissa, Arkitektklubbenissa, Suomen Arkkitehtiliitossa ja Viipurin Arkkitehdit ry:ssä. Evakkoaikanakin hän säilytti kosketuksen ammattipiireihinsä. Arkkitehti Schultz jätti jälkeensä muiston hyväsydämisestä ihmisestä. Hän lepää viimeistä untaan Helsingissä.