Toini (Tatjana) Feodorintytär Kälviäinen

Kansakoulunpettaja.

Repola, Porajärvi, Kotka, Oulu, Kärsämäki.

Syntyisin: Tuulivaara, Repola, Aunus, Venäjä. д. Туливары.

Eli 106-vuotiaaksi, ollen tällöin Oulun vanhin asukas.

Sukunimen Tserni (Tšernijeva) muutos Tuomelaksi Suomeen muutettua.

Syntymä / Birth / Рождение:

Repolan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1898: Repola Orthodox Parish, metrics books, Births year 1898: Ребольский православный приход, метрические книги, рождений 1898 г.:

Nro - 1. synt. 25.12.1897, kast. 01.01.1898. Tatiana. Vanhemmat: Tuulivaaran kylän talonpoika Feodor Timofejev Tšernijev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Anastasija Grigorjeva, molemmat uskonnoltaan ortodokseja. Kummi: Tuulivaaran kylän talonpoikaisväestöstä eronnut sotilas Andrei Timofejev Tšernijevin vaimo Anna Filippova.

[https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QSQ-G9CH-X9HT-Q?i=222]

Syntymäaika on vanhaa ajanlaskua. Uuden ajanlaskun mukainen syntymäpäivä olisi 06.01.1898. Suomessa tiedossa ollut syntymäpäivä oli 08.01.1898.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Toini Tuomela avioitui Matti Kälviäisen kanssa 1940.

Kuolema / Death / Смерт:

Toini Kälviäinen kuoli Oulussa 8. maaliskuuta 2004 106 vuoden ikäisenä.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus Repolan Tuulivaarassa

Tatjana Tserni syntyi Feodor Timofeinpoika Tsernin ja hänen vaimonsa Nasti (Anastasia) Grigoreintytär os. Saveljevan perheeseen Repolan Tuulivaaran kylässä 25.12.1897 [1, 2] Tsernien esi-isä Vasilei Dimitreinpoika asui jo 1700-luvun puolivälin paikkeilla Tuulivaaran kylässä. Nasti-äiti oli Lentieran Saavasia. Saavasten esi-isä Savelei Jaakonpoika asui niinikään 1700-luvun puolivälin paikkeilla Lentierassa.

Yhdeksänlapsinen perhe asui Suomen rajan tuntumassa Tuulivaaran rinteeseen rakennetussa kahdeksan talon yläkylässä. [3, 2] Kotitalosta oli vain viisitoista kilometriä Suomen rajalle. [4, 2]

Perheen pihamaalla Tuulivaarassa oli lähde, josta koko kylä haki juomavetensä sekä sauna, jota käyttivät oma väki ja naapurit. Alakylään vei lähes suora kärrytie, joka toimi talvella nuorison kelkkamäkenä. Siskokset Helena (Jelena), Tatjana ja Maikki (Maria) kävivät venäjänkielisen koulun, joka sijaitsi alakylässä Maurasen talon taakse rakennetussa ukonhuoneessa. Koulu oli yhteinen Koropin kylän kanssa. Rajanpinnassa puhuttu kieli oli niin lähellä Savo-Karjalan murteita, että kauempaa tulleet sanoivat heidän puhuvan Repolan ruotsia. [3, 2]

Kuva: siskokset (vasemmalta Toini, Helena, Maikki)

Tserneillä Tuulivaarassa ruoka pyydettiin pöytään kalaisasta Tuulijärvestä. Hyvän lisän ruokaan tarjosi lähimetsien riista. [4, 2]

Kesäisin Tuulivaaran Tsernin siskokset kävivät eri kylien praasniekoissa. Samalla vierailtiin sukulaisten luona. Matkat tehtiin tuohivirsut jalassa, kengät riippuivat olkapäällä. Kylän lähellä virsut heitettiin puun juurelle ja pantiin kengät jalkaan. Heinäkuussa oli oman kylän Pedrun praasniekka, jonne tuli toistasataa henkeä naapurikylien väkeä sekä kauempana asuvia sukulaisia. Illalla pidettiin bessoda eli illanvietto Tsenin siskosten kotitalossa. Nuoriso piti bessodoja muulloinkin kuin praasniekan aikaan. Kesäisin kokoonnuttiin siskosten kotiin ja kisattiin haitarin säestyksellä talon suuressa eteisessä. Talvisin bessottiin alakylässä Koivu-Iivanan sekä Maurasen taloissa. [3, 2]

Suomi oli sisaruksille tuttu. Vanhin veli Ville (Vasili), Repolan kunnanvaltuutettu, kävi poikasena Lieksassa kauppaamassa kaloja perheen lisätienestiksi. Tatjana oli yhdeksän vuoden ikäisestä Kauppayhtiötä johtaneen Mauran mamman apulaisena Lieksassa. [3, 2]

Repolan opettajaseminaari

Tatjana lähti Repolan kirkonkylään Repolan Itä-Karjalan alkukoulunopettajaseminaariin, vaikka vanhemmat vastustivat. [3, 2] Sieltä hän valmistui opettajaksi. [5, 2] Vuoden 1917 alussa saatiin merkkejä tsaarinvallan kukistumisesta. Suomen itäkarjalaiset kutsuttiin kokoon ja perustettiin Karjalan Sivistysseura. Myös neuvottelut opettajaseminaarin perustamisesta Uhtualle aloitettiin. Uhtualle suunniteltu opettajaseminaari siirtyi kuitenkin Repolaan. [6, 2] Itä-Karjalan seminaari aloitti toimintansa lokakuun alussa 1918 kansakoulun salissa. Puheita pidettiin ja laulettiin, joten tilaisuudesta muodostui historiallinen tapahtuma. Yhden vuoden kurssin suorittivat Tatjana Tserni, Klaudia Mauranen, Anni Mauranen, Tatjana Törhönen, Maikki Larinen ja Anni Gertzin. [7, 2]. Seminaarin ensimmäisen lukuvuoden oppilaista kukaan ei ollut käynyt suomenkielistä koulua. [8, 2] Tatjanan opiskelun teki mahdolliseksi repolalaisen kauppiaan vaimo, joka lainasi hänelle opiskelurahat. Lainan viimeisen erän maksamisen yhteydessä kauppiaan vaimo lahjoitti tunnolliselle maksajalle leninkikankaan. [9, 2]

Syksyllä Tatjana aloitti opettajana Omelien kylässä lähellä Pläkkäjää. Seuraavana syksynä hän siirtyi Himolan kouluun Porajärvelle. Muutos johtui Repolan kunnanvaltuustosta. Se ei ollut tyytyväinen seminaarin aiempaan johtajaan ja päätti, että oman seminaarin kasvatteja ei oteta Repolan virkoihin. Itä-Karjalan suomalaiset kansakoulut lakkautettiin 10.12.1920. [3, 2]

Suomeen muutto

Tatjana tuli Suomeen 1920-luvun alkuvuosien suuren itäkarjalaisen pakolaisaallon mukana, vuoden 1921 lopulla [3, 2], samoin kuin kaksi hänen sisartaan ja yksi sisarentytär. Vanhemmat ja muut sisarukset jäivät rajan taakse. Tatjana muutti etunimenä muotoon Toini ja sukunimensä Tserni (Tšernijeva) Tuomelaksi Suomeen muutettuaan. [9, 2]

Turkinsaaresta Kyminlinnaan

Toini työskenteli ensin Viipurin maalaiskunnan Turkinsaaren eristysleirillä lastenhoitajana. Kun Turkinsaaren pakolaisia siirrettiin avattuun Kyminlinnaan, Toini tuli sinne opettajaksi pakolaiskoulun kesälukukaudelle. [3, 2]

Suomeen saapui ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvun puoliväliin mennessä runsaasti pakolaisia itärajan takaa, kaikkiaan 35 000 ihmistä. Pakolaisvirta alkoi vuoden 1917 lopulla, parin vuoden kuluttua maassa oli 15 000 pakolaista. [10, 2] Suuren pakolaismäärän vastaanottamista varten Suomeen perustettiin useita leirejä ja pakolaishuoltoloita. Niitä tarvittiin etenkin vanhuksista ja lapsista huolehtimiseen. Pakolaiskeskuksista suurin oli Kotkassa, Kyminlinnan vapaana oleviin kasarmeihin perustettu. Siitä muodostui oma pienoismaailmansa, johon kuuluivat sairaala, kansakoulu ja lastenseimi. Kyminlinnasta tuli tärkeä paikka Tsernin siskoksille Helenalle ja Toinille. Suomeen lähtiessä jo avioituneen Helenan suurelle perheelle se oli asuinpaikka yli kahdeksan vuoden ajan ja Toini toimi Kyminlinnan koulussa opettajana kaksi lukuvuotta. [3, 2]

Elokuussa 1922 koulun syyslukukauden aloitti 169 oppilasta ja leikkikoulun kolmekymmentä lasta. Luokkahuoneissa oli hyvä työskennellä, kun oli saatu sähkövalot ja kirjoja sekä opetusvälineitä oli riittävästi. Koulun pienestä kirjastosta annettiin kirjoja luettavaksi vapaa-aikoina. Oppilaiden käytös oli yleisesti ottaen kiitettävää, joten ankaria rangaistuksia ei käytetty. Johtajaopettajatar opetti yläkoulussa ja kolme apuopettajaa alakoulussa. Toinin luokalla oli kolmekymmentä 7-13 -vuotiasta oppilasta. [3, 2]

Kuva: Kyminlinnan pakolaiskoulun oppilaita ja opettaja Toini Tuomela 1922.

Toini kuului Kyminlinnan opetushenkilökuntaan vielä seuraavana lukuvuonna. Hänellä oli kamera, jota hän käytti ahkerasti. Moni nykypolvia ilahduttava arkistokuva on hänen ottamansa. Syksyllä 1923 hän tuli valokuvanneeksi Suomessa historiallista äänneotteiden suoritusta. Hän otti kuvan, jossa Katri Moisseisen hääitkua otetaan talteen äänneotteiden keruukoneella: Katri seisoo taka-alalla ja toimittaa hääitkua torvea muistuttavaan kojeeseen. Etualalla kaksi karjalaisemäntää istuu pöydän ääressä professori E. N. Setälän haastateltavina. [3, 2] Kuva löytyy Karjalan Heimon 3-4/1991 artikkelista Saksalaisia "äänteidenottajia" Kyminllinnassa syksyllä v. 1923 [10, 2] (Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta).

Maikkula ja avioituminen

Pohjois-Suomen rajapitäjissä pakolaiset eivät olleet turvassa ja toimeentulomahdollisuudet olivat heikot: väkeä ryhdyttiin siirtämään lännemmäs Suomeen. Kuusamon tienoilla rajan ylittäneitä ohjattiin lähinnä Ouluun. [11, 2] Oulussa Maikkulan entinen kasarmi toimi Itä-Karjalan pakolaisten huoltolana 1923-1927 ja kansakouluna 1923-1940. [12, 2]

Kyminlinnasta Toini tuli ensimmäisen kerran vuonna 1924 Maikkulaan Karjalan pakolaisten kouluun, sisäoppilaitokseen, jossa eri paikkakunnille sijoittuneiden pakolaisten lapset viettivät koko lukuvuoden. Oppilaat pääsivät kotiin vain joulu- ja kesälomalla. Toini-opettaja oli silloin monen kotiaan ikävöivän pienen tytön ja pojan läheinen sijaisäiti. [9, 2]

Maikkulan pakolaiskoulussa silloinen Toini Tuomela tapasi tulevan miehensä, Maikkulan johtajana toimineen Matti Kälviäisen. [9, 2] Koulun sulkemisen jälkeen Toini ja leskeksi jäänyt Kälviäinen avioituivat. [3, 2] Matti Kälviäinen oli syntyjään inkeriläinen. Hän osasi venäjää niin hyvin, että toimi aikoinaan tulkkina Viipurin lääninhallituksessa. Opettaja hän silti varsinaiselta ammatiltaan oli, kuten Toinikin. [13, 2] Yhteinen taival jatkui aina vuoteen 1958, jolloin Matti Kälviäinen kuoli. [9, 2]

Maikkulaan tultuaan Toini opiskeli opettajaksi Raahen seminaarissa ja tuli Maikkulan kouluun vakinaisesti vuonna 1928. [3, 2]

Matti Kälviäinen kertoili kahdeksannen lukuvuoden kynnyksellä olleesta koulusta näin: Viime lukuvuotena oppilaita eräiden eroamisten jälkeen oli 74. Meitä opettajia on koulussa kaksi, aunuslainen naisopettaja Toini Tuomela ja minä. Opettajien asunto ja tyttöjen käsityöhuone tehtiin entiseen upseeriasuntoon, ja koulun luokkahuoneet, veisto- ja voimisteluhuoneet sekä poikien asuinhuoneet kasarmirakennukseen. Matti kertoi rakennusten olleen aiemmin niin rappiolla, että luokkahuoneissa ei pysytty sadeilmalla kuivana. Vähitellen saatiin kuitenkin varoja paikkojen kunnostamiseen. [12, 2]

Pakolaiskoulussa noudatettiin samaa opetussuunnitelmaa kuin muissa maan kouluissa. Yhdessä asiassa Maikkula teki kuitenkin poikkeuksen: opetukseen oli sisällytetty runsaasti heimo-opetusta ja Vienan Karjalan, Aunuksen ja Inkerin maantietoa. Kansakoulu toimi vuoteen 1940 asti. Talvisodan sytyttyä opettaja Toini Tuomela siirtyi viimeisten lasten kanssa Toijalaan Terissaarelle, jossa lapset osallistuivat jo tavalliseen kansakouluun. [12, 2]

Nimimerkki Pääjärven Jussi muistelee Maikkulan koulun juhlia, kuusijuhlia, koulun päättäjäisiä ja itsenäisyyspäivän juhlia [14, 2]: Ohjelman suorittivat koululaiset. Opettajat, varsinkin Tuomela, valvoi ja opasti, neuvoi, miten kukin ohjelmanumero suoritetaan. Hän ohjasi näytelmät. Tervehdyspuheen piti myös koululainen. Puheen kirjoitti oppilas itse. Opettaja Kälviäinen korjasi kirjoitusvirheet, jos niitä oli. Sisällykseen hän ei puuttunut:

Uutena vuotena 1925 Toini kävi Lieksassa saattamassa isänsä ja kaksi veljeään rajalle näiden palatessa amnestian (armahduksen) viime vaiheessa Repolaan. Kolmas veli oli rajalla tulijoita vastassa. Rajamies houkutteli Toiniakin takaisin. Hän kieltäytyi ja sanoi, että hänellä on hyvä virka Suomessa. Rajamies lupasi Toinille hyvän viran myös Karjalasta, jos hän palaisi. [3, 2]

Toini toimi sota-aikana lottana kotirintamalla. [13, 2]

Sotien jälkeen Kärsämäellä ja Oulussa

Sotien jälkeen Kälviäiset menivät opettajiksi Kärsämäen Saviselän koululle. Toini Kälviäinen osallistui kylän toimintaan aktiivisesti. Hän toimi apuna ja tukena jokapäiväiseen elämään kuuluvissa asioissa, mikä näkyi liikuttuneina ja lämpiminä kiitoksina Saviselän koulun 100-vuotisjuhlissa 1990-luvun loppupuolella. [9, 2]

Opettajan elämä oli monipuolista Suomessa maaseudulla. Kun lähimaillakaan ei ollut lääkäreitä eikä paljon muitakaan palveluja, opettaja sai kiertää talosta toiseen auttamassa sen mitä tiedoillaan kykeni. [4, 2]

Toini Kälviäinen jäi eläkkeelle ja muutti Ouluun vuonna 1960. Hän ehti olla eläkkeellä 46 vuotta ja opettajana 42 vuotta. Omassa asunnossaan hän asui 101-vuotiaaksi. [9, 2]

Aktiivivuosinaan Toini Kälviäinen oli taitava ja lämmin opettaja ja kasvattaja sekä innokas kuoronjohtaja, joka kävi lapsikuoronsa kanssa muun muassa Karjalan Heimojuhlilla esiintymässä. Yksi kohokohta oli tilaisuus pääkaupungissakin, jossa kuulijana oli muun muassa Sylvi Kekkonen. [9, 2]

Toini Kälviäinen oli karjalaisten tapaan erinomainen kokki ja pitoemäntä. Luonnonantimet hän osasi käyttää taitavasti, taisivatpa monet saviselkäläiset ja muutkin oppia pitämään sieniruuista hänen avullaan. [9, 2]

Toini Kälviäinen eli 106-vuotiaaksi [2] Hän sai elää pitkän, rikkaan elämän. Se ulottui kahdelle vuosituhannelle ja kolmelle vuosisadalle. Pitkän iän salaisuudekseen Toini Kälviäinen paljasti viime kesänä liikunnan ja ahkeran työnteon. [9, 2] Toini on aina tehnyt ruumiillista työtä, minkä opettajantyöltään on ehtinyt. Hän on itse viljellyt perunansa sekä sahannut ja pilkkonut polttopuut uuniin sopiviksi. Toinen Toinin pitkän iän salaisuus lienee iloinen karjalainen mielenlaatu, joka ei lannistu vähästä. [4, 2] Toini Kälviäinen siirtyi tuonilmaisiin 8. maaliskuuta 2004 aamulla kahdeksan aikaan. [15, 2]

Viitteet:

• [1] Repolan ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Eija Pääkkö: Koti ja koulu Kyminlinnan pakolaishuoltolassa. Pentti Rannikko (toim.): Repola - elämää ja ihmisiä kahdella puolella rajaa. Repola-Seura ry. 2017.
• [4] Susanna Lähdesmäki: Nykyajan vanhuksia hoidetaan hyvin. 100-vuotias Toini Kälviäinen. Kaleva 08.01.1998.
• [5] Karjalan Heimo 1-2/1996 s. 22.
• [6] Itä-Karjalan kouluhistoriaa. Karjalan Heimo 1-2/1988. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...] Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.
• [7] Repola-Seura: Mursut. [http://repola-seura.net/repola_aineisto/repolainen/R_15/mursut_15.html]
• [8] Heikki Tarma (toim.): Aunuksen Repola. Repola-Seura ry. 2001.
• [9] Reino Kälviäinen: Oulun vanhin asukas Toini Kälviäinen. Kaleva 04.03.2004.
• [10] Sakari Vuoristo: Saksalaisia "äänteidenottajia" Kyminlinnassa syksyllä v. 1923 [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...] Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.
• [11] Seija Jalagin: Pakolaishuoltoa Oulussa lähes viisi vuosikymmentä. Karjalan Heimo 1-2/1992. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...] Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.
• [12] Anni Hyypiö ja Jukka Leinonen: Maikkulan monta historiaa. Kaleva 26.08.2015.
• [13] 103-vuotias Toini Kälviäinen Oulussa. Kaleva 08.01.2001.
• [14] Oulusa koulusa Maikkulasa. Karjalan Heimo 1-2/1992. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...] Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.
• [15] Laina Lahti: Toini Kälviäinen tuonilmaisiin. Karjalan Heimo 3-4/2004. [http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-ar...] Karjalan Sivistysseura ry, Sampo-tietokanta.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Repolan paikkakuntaprojekti
• Timo Tervonen: Vallien sisällä - vallien ulkopuolella. Karjalan Sivistysseura ry. 2015. 454 s.

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 200. viikkoprofiili (06.10.2019-12.10.2019).