Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

  • Jeudokia Vasileintytär Keränen (1899 - d.)
    Jänissalmi, Repola, Aunus, Venäjä. Syntymä / Birth / Рождение: Repolan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1899: Repola Orthodox Parish, metrics books, Births year 1899: Ребольски...
  • Agafia Ivanintytär Keränen (deceased)
    Talollinen Vasilei Fomanpoika Keräsen vaimo. Jänissalmi, Repola, Aunus, Venäjä. д. Заяц-салма.
  • Vasilei Fomanpoika Keränen (deceased)
    Talollinen. Jänissalmi, Repola, Aunus, Venäjä. д. Заяц-салма.
  • Fedor Romanov (deceased)
  • Jegor Romanov (deceased)

Reboly (Olonets Karelia, Russia) locality project

Genealogy project for Reboly and the neighbouring areas.

In addition to this locality project, please register also to the larger entity, Finland and Karelia Project, that builds family tree in the whole Finland and Karelia. Please register also to the relevant village projects (list below). Joining projects: in the project page, click "Actions" > "Join project".

Reboly village projects

Locality projects for the near region

Olonets Karelia: Ostretshino Olonets Danilovo Yalguba Medvezhyegorsk Kimasozero Kondopoga Kotkozero Ladva Lindozero Lodeinoye Pole Munozero Megriga Myanduselga Myatusovo Padany Petrozavodsk Petrovskiy Yam Porosozero Povenets Pudozh Svyatozero Reboly Rypushkalitsy Rimskoye Rugozero Sholtozero Shunga Shuya Velikaya Guba Syamozero Tivdiya Tolvuya Tulomozero Vazhiny Veshkelitsa Vedlozero Vidlitsa Vohtozero South Karelia: Imatra Joutseno Kesälahti Lappee Lappeenranta Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Saari Savitaipale Taipalsaari Uukuniemi Karelian Isthmus: Antrea Heinjoki Johannes Jääski Kirvu Kivennapa Koivisto Kuolemajärvi Muolaa Rautu Räisälä Sakkola Uusikirkko Valkjärvi Viipuri rural municipality Vuoksela Ladoga Karelia: Harlu Hiitola Impilahti Jaakkima Korpiselkä Kurkijoki Lumivaara Pälkjärvi Ruskeala Soanlahti Sortavala town Sortavala rural municipality Suistamo Suojärvi Northern Karelia: Eno Ilomantsi Joensuu Juuka Kiihtelysvaara Kitee Kontiolahti Kuusjärvi Liperi Nurmes Pielisjärvi Polvijärvi Rääkkylä Tohmajärvi Tuupovaara Valtimo Värtsilä Tikhvin Karelia: Klimovo Tver Karelia: Lihoslavl Maksatiha Rameshki Spirovo Torzhok Tver Valday Karelia: Ivanteyevo Yedrovo White Sea Karelia: Yushkozero Kandalaksha Kem Keret Kestenga Kondokka Kovda Kolezhma Lapino Nyuhtsha Olanga Panozero Tihtozero Pongoma Soroka Shuyeretskoye Shuyezero Tunguda Uhta Poduzhemye Vytshetaibola Maslozero Voknavolok

Larger entity

Finland and Karelia Project

Introduction to Reboly

Reboly (Finnish: Repola, Karelian Rebol´ä) is a settlement in the Republic of Karelia of the Russian Federation by the Finnish border. In 1926 the settlement had a population of 1465, in 2010 - 258 people.

Reboly and Porosozero in 1920. The border between Finland and Soviet Union after 1940 is also shown. Reboly was first mentioned in 1555; by 1679 it was the center of a district with 23 villages and 220 households. Its location on the Russo-Swedish border led to several cases in which the village was destroyed by Swedish detachments. In the nineteenth century it became an often-visited site by Finnish nationalist scholars, such as Elias Lönnrot, Matthias Castrén and D. E. D. Europaeus.

After the Finland's declaration of independence the settlement and its district became an issue in Finnish-Russian relations when its predominantly Karelian population held a vote in August 1918 to join Finland. The Finnish Army moved to occupy Reboly in October. In the Treaty of Tartu, 1920, Finland gave up its claims on Reboly and the neighbouring Porosozero, and instead received Petsamo in the far north.

The anti-Soviet sentiment in Reboly was still strong, and in 1921, after the Red Army re-took Reboly and Porosozero, local pro-Finnish activists formed a short-lived resistance movement known as the Metsäsissit (literally Forest Guerillas). Together with Finnish volunteers, they were instrumental in the East Karelian uprising of 1921-1922.

During the negotiations prior to the Winter War, the Soviet government offered Reboly and Porosozero in exchange for a smaller area on the Karelian Isthmus. The offer was rejected.

Reboly was occupied (1941–1944) by the Finnish 14th Division during the Continuation War, until it was recaptured by Soviet forces.

Wikipedia

Repolan (Aunuksen Karjala, Venäjä) paikkakuntaprojekti

Repolan ja lähialueen sukututkimusprojekti.

Rekisteröidy paikkakuntaprojektin lisäksi suurempaan kokonaisuuteen, koko Suomen ja Karjalan sukupuuta rakentavaan Suomi ja Karjala -projektiin, sekä soveltuviin kyläprojekteihin (Repolan osalta kyläprojekteja ei vielä ole). Projekteihin liittyminen: kullakin projektisivulla klikkaa Toiminnot > Liity projektiin.

Repolan kyläprojekteja

Naapuripaikkakuntien projekteja

Aunuksen Karjala: Ahnus I Aunus I Danilova I Jallahti I Karhumäki I Kiimasjärvi I Kontupohja I Kotkatjärvi I Latva I Lintujärvi I Lotinapelto I Munjärvi I Mäkriä I Mäntyselkä I Mätässyvä I Paatene I Petroskoi I Petrovski Jam I Porajärvi I Poventsa I Puudoži I Pyhäjärvi I Repola I Riipuskala I Rimoila I Rukajärvi I Soutjärvi I Sunku I Suoju I Suurlahti I Säämäjärvi I Tiutia I Tolvoja I Tulemajärvi I Vaaseni I Veskelys I Vieljärvi I Vitele I Vuohtjärvi I Etelä-Karjala: Imatra I Joutseno I Kesälahti I Lappee I Lappeenranta I Lauritsala I Lemi I Luumäki I Nuijamaa I Parikkala I Rautjärvi I Ruokolahti I Saari I Savitaipale I Simpele I Taipalsaari I Uukuniemi I Ylämaa I Karjalankannas: Antrea I Heinjoki I Johannes I Jääski I Kanneljärvi I Kaukola I Kirvu I Kivennapa I Koivisto I Kuolemajärvi I Kyyrölä I Käkisalmen kaupunki I Käkisalmen maalaiskunta I Lavansaari I Metsäpirtti I Muolaa I Pyhäjärvi I Rautu I Räisälä I Sakkola I Seiskari I Suursaari I Säkkijärvi I Terijoki I Tytärsaari I Uusikirkko I Vahviala I Valkjärvi I Viipurin kaupunki I Viipurin maalaiskunta I Vuoksela I Vuoksenranta I Äyräpää I Laatokan Karjala: Harlu I Hiitola I Impilahti I Jaakkima I Korpiselkä I Kurkijoki I Lumivaara I Pälkjärvi I Ruskeala I Salmi I Soanlahti I Sortavalan kaupunki I Sortavalan maalaiskunta I Suistamo I Suojärvi I Pohjois-Karjala: Eno I Ilomantsi I Joensuu I Juuka I Kiihtelysvaara I Kitee I Kontiolahti I Kuusjärvi-Outokumpu I Lieksa I Liperi I Nurmes I Pielisensuu I Pielisjärvi I Polvijärvi I Pyhäselkä I Rääkkylä I Tohmajärvi I Tuupovaara I Valtimo I Värtsilä I Tihvinän Karjala: Klimovo I Tverin Karjala: Lihoslavlja I Maksuatiha I Ruameška I Spiirova I Toršku I Tver I Valdain Karjala: Ivantejeva I Jedrovo I Vienan Karjala: Jyskyjärvi I Kantalahti I Kemi I Kieretti I Kiestinki I Kontokki I Kouta I Kuolisma I Laapina I Njuhtša I Oulanka I Paanajärvi I Pistojärvi I Ponkama I Sorokka I Suiku I Suikujärvi I Tunkua I Uhtua I Usmana I Vitsataipale I Voijärvi I Vuokkiniemi

Suuremmat kokonaisuudet

Suomi ja Karjala -projekti

Johdanto Repolaan

Repola (ven. Ре́болы, Reboly; karjalaksi Rebol’a) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lieksajärven luoteisrannalla 79 kilometriä Mujejärveltä maanteitse länteen. Kylässä ja kunnassa on 857 asukasta (vuonna 2012). Repolan kylä ja myöhemmin pogosta ja volosti tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1918 se liittyi muutaman vuoden ajaksi osaksi Suomea.

Maantiede ja asutus

Repolan kunnan pinta-ala on 336,2 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Mujejärven piirin Lietmajärven, idässä Mujejärven, kaakossa Voloman ja etelässä Lentieran kuntiin sekä lännessä Suomeen. Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesistöjä.

Kunta kuuluu pääosin Länsi-Karjalan ylänköön. Sen maisemaa leimaavat kumpuileva moreenitasanko sekä lukuisat harjut ja järvet. Suurimmat järvet ovat Vuoksen vesistöön kuuluvat Lieksajärvi, Roukkulanjärvi, Tuulijärvi (ven. Tulos) ja Torasjärvi (Torosozero). Kunnan alueella sijaitsee 15,24 laajuinen Jutalojärven rauhoitusalue. Suunnitteilla on Tuulijärven luonnonpuiston perustaminen.

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluvat Kolvasjärven (ven. Kolvasozero) ja Omelian (Jemeljanovka) kylät[8], joissa ei ole vakituista asutusta. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 54 % on venäläisiä, 19 % karjalaisia, 17 % valkovenäläisiä ja 5 % ukrainalaisia

Historia

Lieksajärven luoteisrannalta ja sen läheisyydestä tunnetaan kuusi kivikautista asuinpaikkaa. Sen kautta kulki muinaisten karjalaisten käyttämä, Laatokalta Vienanmerelle johtanut vesireitti. Repolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1555 käkisalmenkarjalaisen Nousia Rydzin ruotsalaisille antamassa selvityksessä. Vuoden 1571 verokirjan mukaan seudun kylät olivat tulleet viranomaisten tietoon 1500-luvun puolessavälissä. Repola lähikylineen kuului aluksi Novgorodin Vatjan viidenneksen Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostaan. 1600-luvun alusta lähtien seudun asutus muodosti Kuolan kihlakunnan alaiseen Novgorodin Lappiin kuuluneen Repolan pogostan. 1700-luvun alussa se siirrettiin Aunuksen läänin alaisuuteen. Pogostaan kuuluivat Repolan, Lentieran ja Kiimasjärven sekä Vuokkiniemen ja Jelettijärven verokunnat, joista kaksi jälkimmäistä liitettiin vuonna 1785 Kemin kihlakuntaan. Samaan aikaan muodostettiin Aunuksen läänin Poventsan kihlakunta, johon Repolan volosti eli pitäjä tai kunta kuului 1920-luvulle saakka. 1860-luvulla siitä erotettiin Kiimasjärven kolmannes, joka liitettiin Rukajärven volostiin.

Seudun asutus lisääntyi 1600-luvulla lähinnä ruotsalaisten valtaamasta Käkisalmen läänistä suuntautuneen muuttovirran ansiosta. Vuonna 1679 Repolan pogostassa oli 23 kylää, 220 taloa ja 587 verovelvollista miestä. Suurimmat kylät olivat Vienanmeren vesireitin varrelle syntyneet Kolvasjärvi, Repola, Saarenpää ja Tuulivaara. Vuosisadan lopulla asutus kärsi katovuosien aiheuttamasta nälänhädästä ja 1700-luvun alussa Petroskoin ympärille perustetun Aunuksen vuoripiirin tehtaille määrätystä pakkotyöstä. Ruotsalaiset hävittivät seudun kyliä 1610-luvulla, vuonna 1708 ja vuosina 1741–1743.

Autioituneet kylät asutettiin uudelleen 1700-luvun puolivälissä, minkä jälkeen pitäjän väkiluku pysyi pitkään lähes ennallaan. Vuonna 1850 Repolassa oli 32 kylää ja 1 400 asukasta. Suurimmat kylät olivat yli kymmenen talon Kolvasjärvi, Repola, Roukkula, Saarenpää, Tšolkka ja Tuusenia, muita vanhoja kyliä Haukkasaari, Kiimanvaara, Kipo, Koroppi, Lentiera, Luovutsaari, Lusma, Luusinki, Muujärvi, Omelia, Pieninkä, Pläkkäjä, Ruunaa, Suulaansaari, Tuulijärvi, Tuulivaara, Virta, Vuosniemi ja Ylä-Kiimanvaara. 1800-luvulla syntyneitä uudiskyliä olivat Aimolahti, Jänissalmi, Kaskenniemi, Koroli, Leveäniemi, Riikosenniemi ja Tunttula.

Repolaisten tärkeimmät elinkeinot olivat 1800-luvulle saakka kaskiviljely, kalastus, metsästys ja kaupankäynti. Tärkeimmät viljelykasvit olivat ruis ja nauris. Viljasta suurin osa jouduttiin ostamaan volostin ulkopuolelta. Tärkeimmän tulonlähteen muodostivat turkikset. Karjanhoidon merkitys oli vähäinen. Kulkuyhteydet Petroskoihin ja Poventsaan olivat huonot, minkä takia kaupankäynti, varsinkin karjalaisten harjoittama laukkukauppa suuntautui etupäässä Suomeen.

Repolan ortodoksinen seurakunta oli 1800-luvun puolivälissä Paatenen ja Rukajärven ohella yksi Poventsan kihlakunnan suurimmista karjalaisista seurakunnista. Sen alueella oli yksi kirkko ja 13 vanhaa tsasounaa. Repolan puinen kirkko oli rakennettu vuonna 1816. Seurakunnan alueella oli paljon vanhauskoisia (22,4 % vuonna 1836).

Repolan murre kuuluu karjalan kielen eteläkarjalaisten murteiden pohjoisryhmään. Sille ominaisia piirteitä ovat soinnilliset klusiilit b, d, g ja sibilantit z, ž, esim. poiga, hambahat, pada, vaškizet, piäžöy. Sanastossa on havaittavissa vienalaisia ja aunukselaisia sekä laukkukauppiaiden mukanaan tuomia suomalaisia aineksia. Suomalaisista kielitieteilijöistä Repolan murretta ovat tutkineet Arvid Genetz ja Pertti Virtaranta.

Pitäjästä kerätyt kansanrunot muodostavat yli kolmasosan Suomen kansan vanhojen runojen toisessa osassa julkaistuista Aunuksen runoista. Repolan kylissä kävivät runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot vuonna 1832, M. A. Castren 1839 ja D. E. D. Europaeus vuosina 1845–1846 sekä myöhemmin muun muassa A. A. Borenius ja Uuno Karttunen. Koko Aunuksen parhaana runonlaulajana pidetään Omelian kylässä asunutta Simana Olekseine Kyöttistä eli Kyöttiä, jolta on tallennettu muun muassa Lemminkäisen virsi ja harvinainen Ahdin ja Kyllikin runo. Rikas runoperinne oli myös Lentierassa, jossa sen tunnetuimmat edustajat kuuluivat Nesterisen sukuun.

1900-luvun alussa Repola oli Aunuksen läänin Poventsan kihlakuntaan kuulunut volosti, joka rajoittui pohjoisessa Rukajärven, idässä Paatanen ja etelässä Porajärven volosteihin sekä lännessä Suomeen. Vuonna 1905 se jakautui Repolan ja Kiimanvaaran kyläkuntiin, joissa oli yhteensä 32 kylää, kuusi koulua ja 2 100 asukasta. Repolan seurakunnasta erotettiin vuosisadan alussa neljä uutta seurakuntaa: Kiimanvaara, Lentiera, Lusma ja Saarenpää. Väestö oli venäjänkielistä papistoa lukuun ottamatta kokonaan karjalaista. Vuoteen 1918 mennessä volostin väkiluku kohosi 2 300 henkeen.

Seudun taloudellinen tilanne muuttui Pielisjärvelle ja Nurmekseen johtavan rautatien valmistuttua 1900-luvun alussa. Repolan kalan, turkisten ja riistan toimitukset Joensuun kautta Pietariin helpottuivat ja repolaisten tarvitseman viljan hinta laski. Repolan kauppiaat perustivat liikkeitä Suomeen ja puutavaran hankinta suomalaisille metsäyhtiölle antoi paikallisille hyvin palkattuja ansiotöitä. Repolan metsätyömailla ja tukkien kuljetuksessa työskenteli myös paljon suomalaisia. Maantie Repolasta Lieksaan valmistui vuonna 1909.

Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous heikensivät Repolan taloudellista tilannetta muun muassa vähentämällä puutavaran kysyntää. Katovuosi 1918 ja elintarviketoimitusten katkeaminen saattoivat volostin nälänhädän partaalle. Samaan aikaan Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan Itä-Karjalan valtaamista. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja suomalaisten painostamana Repolassa pidettiin 2.–3. elokuuta 1918 yleinen kansalaiskokous, joka teki päätöksen pitäjän liittymisestä Suomeen. Seuraavana päivänä samanlainen päätös tehtiin myös Lentierassa. Suomen hallituksen hyväksyttyä asian Repolassa pidettiin 31. elokuuta uusi kokous, joka vahvisti päätöksen ja kutsui Suomen armeijan suojaamaan pitäjää. Seuraavana päivänä Suomen hallitus perusti Itä-Karjalan toimituskunnan hoitamaan alueen siviilihallintoa ja syyskuun alussa suomalaiset miehittivät Repolan. Kesällä 1919 Suomeen liittyi myös Porajärvi. Alueen asukkaat olivat suhteellisen tyytyväisiä suomalaishallintoon, joka tarjosi työmahdollisuuksia ja suojasi heitä Venäjän kansalaissodan levottomuuksilta. Suomalaishallinnon tunnetuimmaksi edustajaksi muodostui Repolan nimismiehenä toiminut Bobi Sivén.

Tarton rauhanneuvotteluissa Suomen hallituksen tavoitteena oli Itä-Karjalan itsemääräämisoikeus tai vähintäänkin se, että Repola ja Porajärvi saisivat kansanäänestyksellä päättää haluavatko ne pysyä Suomen yhteydessä. Lopulta pitäjistä päätettiin kuitenkin luopua, kun Neuvosto-Venäjä tarjosi niiden vastineeksi taloudellisesti tärkeämpänä pidetyn Petsamon. Suomalaiset joukot poistuivat Repolasta 15. helmikuuta 1921. Tarton rauhan jälkeen alueella leimahti vielä Itä-Karjalan kansannousu, johon osallistunut suomalainen vapaaehtoisryhmä hyökkäsi joulukuussa 1921 Tuulivaarasta Repolan kirkonkylään ja eteni Lentieran kautta Porajärvelle, kunnes se tammikuun alussa joutui perääntymään takaisin Suomeen.

Repolan siirtyessä Neuvosto-Venäjän hallintaan noin 300 repolaista pakeni Suomeen. Vuoteen 1925 mennessä viidesosa heistä palasi takaisin. Repolan volosti liitettiin vuonna 1923 perustettuun Karjalan ASNT:n Paatenen kihlakuntaan. Seudun taloudellinen tilanne parani vähitellen muun muassa Suomeen suuntautuneiden puutavaratoimitusten ansiosta. Vuonna 1927 perustettiin Repolan piiri, johon kuuluivat Repolan, Lentieran, Omelian ja Tuulivaaran kyläneuvostot. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan piirissä oli 2 100 asukasta, joista 93 % oli karjalaisia. Repolan kyläneuvostoon kuului keskuskylän lisäksi 17 asutusta: Haukkasaari, Kapustavaara, Kiimanvaara, Kolvasjärvi, Korhu, Koroli, Lukkasenvaara, Mokke, Riikosenniemi, Ruunaa, Tuomas, Tunttulanniemi, Tuusenia eli Tarenniemi eli Hukkavaara, Tšolkka eli Lepikkövaara, Virta, Vuosiniemi eli Hautaniemi ja Ylävaara eli Termanto eli Niemi. Repolan kylässä oli 177 ja kyläneuvostossa 1 100 asukasta.

1930-luvun alkuvuosina Repolan piirissä suoritettiin maatalouden kollektivisointi, johon liittyi talonpoikien pidätyksiä ja karkotuksia. Kylän kirkko suljettiin ja muutettiin kerhotaloksi vuonna 1929. Samoihin aikoihin Neuvostoliiton turvallisuusviranomaiset alkoivat jahdata ”vastavallankumouksellisia aineksia”, joita oli helppo löytää rajaseudun Suomeen yhteyksiä pitäneiden asukkaiden keskuudesta. Repolan piiri liitettiin Rukajärven piiriin vuonna 1932, mutta perustettiin uudelleen vuonna 1934. Rajavyöhykkeeltä karkotettiin kokonaisia perheitä, ja vuosien 1937–1938 vainoissa piirissä teloitettiin yli sata henkilöä, suhteellisesti melkein puolet enemmän kuin muualla Neuvosto-Karjalassa. Vainojen seurauksena Repolan piirin väkiluku pieneni, karjalaisten osuus laski 65 prosenttiin vuonna 1939 ja melkein puolet asukkaista keskittyi piirikeskukseen. Puutavaran toimitukset Suomeen jatkuivat talvisotaan saakka, ja vuosikymmenen lopussa valmistui ensimmäinen maantie Muurmannin radalle Kotškomaan.

Talvisodan alettua paikalliset asevelvolliset kutsuttiin palvelukseen ja suurin osa heistä lähetettiin Otto Wille Kuusisen Suomen kansanarmeijaan. Sotaa edeltäneissä neuvotteluissa Neuvostoliitto oli tarjonnut aluevaatimustensa vastineeksi Suomelle 5 529 neliökilometrin laajuista aluetta entisistä Repolan ja Porajärven volosteista. Sodan aikana Neuvostoliitto ilmoitti niiden liittämisestä Terijoen hallituksen Suomen kansantasavaltaan. Talvisodan pitkittyessä rajavyöhykkeen siviiliväestö evakuoitiin selustaan, mikä johti suuriin taloudellisiin menetyksiin.

Jatkosodan alkaessa Repolan piirin väestö evakuoitiin Kotškoman ja Belomorskin kautta Arkangelin ja Kirovin alueille sekä kauemmas sisämaahan. Evakkomatkalla menehtyi varsinkin lapsia ja vanhuksia. Repolan kylä poltettiin ennen suomalaisten joukkojen saapumista. Suomalaisten vallatessa piirin siellä ei ollut ainuttakaan siviiliä. Suomalaisten sotilashenkilöiden ja työvelvollisten lisäksi piirissä oli jatkosodan aikana sotavankeja ja muualta Neuvosto-Karjalasta siirrettyä siviiliväestöä.

Toisen maailmansodan jälkeen vain osa repolaisista palasi hävitettyihin kotikyliinsä, ja piirin talous koheni hitaasti. Repolan kylässä oli vuonna 1947 431 asukasta, joista 163 oli karjalaisia. Repolan piiri yhdistettiin vuonna 1948 Rukajärven piiriin, joka vuonna 1958 liitettiin puolestaan Segežan piiriin. Seudun pääelinkeinoksi muodostui puutavaran hankinta Segežan sellu- ja paperitehtaalle sekä 1950-luvun puolivälistä lähtien jälleen myös Suomeen. Repolan kyläneuvostoon kuuluivat 1960-luvun vaihteessa keskuskylän lisäksi Haukkasaari, Kolvasjärvi, Kiimanvaara, Saarenpää ja Virta. Kyläneuvostossa oli yhteensä 2 100 asukasta vuonna 1989 ja Repolan volostissa 1 500 vuonna 1997.

Wikipedia: Repola

Repolan kyläkunta v. 1905 (venäjäksi):

Номер по порядку Название населённого пункта Название реки или озера, на котором расположено поселение Расстояние до уездного города в верстах

  • 4236 1. Ре́болы Оз. Лексе 341
  • 4237 2. Вирды Оз. Лексе 345
  • 4238 3. Савастьян-Наволок Оз. Торос 350
  • 4239 4. Емельяновская Оз. Торос 353
  • 4240 5. Коне́ц-о́стров Оз. Ровкулы 368
  • 4241 6. Ро́вкулы Оз. Ровкулы 372
  • 4242 7. Тунтулы Оз. Лексе 342
  • 4243 8. Григо́рьев-На́волок Оз. Лексе 340
  • 4244 9. Широ́кий-На́волок Прол. Корху 343
  • 4245 10. За́яц-салма Проливе Рубине 349
  • 4246 11. Большо́й-На́волок Оз. Струны 350
  • 4247 12. Стру́ны Оз. Струны 351
  • 4248 13. Ко́лвас-о́зеро Оз. Колвасе 353
  • 4249 14.Короппи-озеро Оз. Короппи 377
  • 4250 15. Туливары Оз. Тулос 385
  • 4251 16. Лужмы Оз. Тулос 311
  • 4252 17. Баенная гора Оз. Тулос 328
  • 4253 18. Му́езеро Озере Муезере 321

Проект местности Реболы (Олонецкая Карелия, Россия)

Генеалогический проект села Реболы и его окрестностей.

В дополнение к этому местному проекту, пожалуйста, зарегистрируйтесь также на главной странице проекта Финляндия и Карелия.

Проекты деревни Реболы

Местные проекты близлежащих регионов

Олонецкая Карелия Остречино I Олонец I Данилово I Ялгуба I Медвежьегорск I Кимасозеро I Кондопога I Коткозеро I Ладва I Линдозеро I Лодейное Поле I Мунозеро I Мегрега I Мяндусельга I Мятусово I Паданы I Петрозаводск I Петровский Ям I Поросозеро I Повенец I Пудожи I Святозеро I Реболы I Рыпушкалицы I Римское I Ругозеро I Шёлтозеро I Шуньга I Шуя I Великая Губа I Сямозеро I Тивдия I Толвуя I Туломозeро I Важины I Вешкелица I Ведлозеро I Видлица I Вохтозеро I Южная Карелия (область Финляндии): Иматра I Йоутсено I Кесялахти I Лаппеэ I Лаппеэнранта I Лауритсала I Леми I Луумяки I Нуйямаа I Париккала I Раутъярви I Руоколахти I Саари I Савитайпале I Симпеле I Тайпалсаари I Уукуниеми I Юлямаа I Карельский перешеек: Антреа I Хейнйоки I Йоханнес I Яаски I Каннельярви I Каукола I Кирву I Кивеннапа I Койвисто I Куолемаярви I Город Кякисалми I Кякисалми сельский муниципалитет I Лавансаари I Метсяпиртти I Муолаа I Рауту I Ряйсяля I Саккола I Сескар I Сяккиярви I Терийоки I Уусикиркко I Вахвиала I Валкярви I Город Выборг I Выборг сельский муниципалитет I Вуоксела I Ладожская Карелия: Харлу I Хийтола I Импилахти I Яккима I Корписелькя I Куркиёки I Лумиваара I Пялкярви I Рускеала I Салми I Соанлахти I Город Сортавала I Сортавала сельский муниципалитет I Суйстамо I Суоярви I Северная Карелия (область Финляндии): Эно I Иломантси I Йоэнсуу I Юука I Кийхтелюсваара I Китеэ I Контиолахти I Куусярви-Оутокумпу I Лиекса I Липери I Нурмес I Пиелисенсуу I Пиелисярви I Полвиярви I Пюхяселькя I Ряаккюля I Тохмаярви I Тууповаара I Валтимо I Вяртсиля I Тихвинская Карелия: Климово I Тверская Карелия: Лихославль I Максатиха I Рамешки I Спирово I Торжок I Тверь I Валдайская Карелия: Ивантеево I Едрово I Беломорская Карелия: Юшкозеро I Кандалакша I Кемь I Кереть I Кестеньга I Кондокка I Ковда I Колежма I Лапино I Нюхча I Оланга I Панозеро I Тихтозеро I Поньгома I Сорока I Шуерецкое I Шуезеро I Тунгуда I Ухта I Подужемье I Вычетайбола I Маслозеро I Вокнаволок

Более крупный объект

Проект Финляндия и Карелия

Введение в Реболы

Ре́болы (фин. Repola, кар. Rebol´ä) — село в Муезерском районе Республики Карелия, административный центр Ребольского сельского поселения.

Общие сведения

Село расположено на северо-западном берегу Лексозера, в 79 км к западу по автодороге от посёлка Муезерский.

Действует лесопункт, участковое лесничество, средняя школа, дом культуры.

История

В конце XVII века Реболы — одна из крупнейших (около 15 дворов) деревень Ребольской волости Повенецкого уезда Олонецкой губернии.

В 1830-х годах в селе неоднократно бывал известный собиратель фольклора Элиас Лённрот.

К 1890-м во всей волости (33 посёлка) насчитывалось 220 домов с количеством жителей 1200—1300 человек.

В конце зимы 1918 года в Реболах установилась советская власть, однако столкнувшись с насилием[источник не указан 1651 день] со стороны большевиков, наиболее образованная[источник не указан 1651 день] часть населения отказалась от революционных планов. На большом всенародном[источник не указан 1651 день] сходе, проходившем 2 и 3 августа 1918 года, было принято решение о присоединении к Финляндии, обретшей полгода назад независимость. На собрании присутствовал представитель правительства Финляндии Лаури Юхани Ханникайнен (Lauri Hannikainen). Управление Реболами должно было осуществляться по финляндским законам. 40 % ребольских земель следовало раздать крестьянам, 25 % — передать в общее пользование общинам, и, наконец, оставшиеся 35 % — Финляндии на общие расходы и для проведения культурно-просветительских работ. К финскому правительству обращались с просьбой о строительстве и ремонте дорог, об освобождении от воинской повинности на 30 лет, о предоставлении денежного займа и о поставках зерна.

31 августа 1918 года, после того как финское правительство приняло выдвинутые всенародным[источник не указан 1651 день] сходом условия присоединения, в Реболах провели второе собрание, в ходе которого были утверждены постановления предыдущего схода, а также принято решение о приглашении в Реболы финских войск для защиты территории. Финское правительство вывело свою политику в отношении Карелии на официальный уровень, основав 1 сентября 1918 года Восточно-Карельский комитет для управления волостями, находившимися под протекторатом финляндского государства.

В сентябре 1918 для защиты Ребол на территорию волости вступил отряд из 50 пограничников под командованием прапорщика Вальде Сарио. Позже численность войск прикрытия увеличили до размеров батальона, однако в октябре 1920 года в Реболах было лишь 60 финских солдат. В их задачи входило строительство укреплений, поддержание в должном состоянии линий телефонной связи и содержание застав в Мууярви, Емельяновке и Луовутсаари, а также разведка в ругозерском направлении, помощь русским беженцам — сторонникам белого движения — и доставка в Финляндию красных финнов.

В ходе начавшихся по предложению советской стороны Тартуских мирных переговоров Советская Россия выразила готовность отказаться от Петсамо в обмен на Ребольскую и Поросозерскую волости и некоторые острова в Финском заливе. Район Петсамо был, по мнению финнов, экономически более выгодным, чем вышеназванные волости, поэтому Финляндия согласилась на обмен.

Согласно мирным соглашениям, подписанным 14 октября 1920 года между Финляндией и Советской Россией был заключён Тартуский мир. По этому договору Финляндия возвратила Ребольскую и Поросозерскую волости получившей право на самоопределение Карельской трудовой коммуне.

Село являлось местом дислокации 73-го Ребольского Краснознамённого пограничного отряда КГБ СССР. Ребольский погранотряд был расформирован в 1999 году.

Wikipedia: Реболы

Ребольское общество

Номер по порядку Название населённого пункта Название реки или озера, на котором расположено поселение Расстояние до уездного города в верстах

  • 4236 1. Ре́болы Оз. Лексе 341
  • 4237 2. Вирды Оз. Лексе 345
  • 4238 3. Савастьян-Наволок Оз. Торос 350
  • 4239 4. Емельяновская Оз. Торос 353
  • 4240 5. Коне́ц-о́стров Оз. Ровкулы 368
  • 4241 6. Ро́вкулы Оз. Ровкулы 372
  • 4242 7. Тунтулы Оз. Лексе 342
  • 4243 8. Григо́рьев-На́волок Оз. Лексе 340
  • 4244 9. Широ́кий-На́волок Прол. Корху 343
  • 4245 10. За́яц-салма Проливе Рубине 349
  • 4246 11. Большо́й-На́волок Оз. Струны 350
  • 4247 12. Стру́ны Оз. Струны 351
  • 4248 13. Ко́лвас-о́зеро Оз. Колвасе 353
  • 4249 14.Короппи-озеро Оз. Короппи 377
  • 4250 15. Туливары Оз. Тулос 385
  • 4251 16. Лужмы Оз. Тулос 311
  • 4252 17. Баенная гора Оз. Тулос 328
  • 4253 18. Му́езеро Озере Муезере 321