Väinö Ilmari Suominen

Kirkkoherra. Opettaja ja rehtori.

Useita pappisvirkoja ja opettajan virkoja. Pisin pappisvirka Pihlajaveden kirkkoherrana (1925-1932, 1933-1936). Haapamäen yhteiskoulun opettaja (alk. 1933) ja rehtori (1935-1951). Pisimmän työkautensa teki Vaasan tyttölyseon johtajana.

Keräsi ja julkaisi vuonna 1931 kirjan Pihlajaveden seurakunnan historia vuoteen 1900.

Elämäkerta

Väinö Ilmari Suominen on syntyi urkuriperheeseen Kiskon pitäjässä Varsinais-Suomessa. Väinöllä oli kolme vanhempaa sisarusta. Perheen äiti Helmi Ofilia Lindholm menehtyi lapsivuodekuumeesen Väinön ollessa 3-vuotias. Leski-isä Juho Aukusti Suominen vihittiin uuteen avioliittoon edesmenneen vaimonsa sisaren Ida Olivia Lindholmin kanssa seuraavana vuonna 1901. [1]

Väinö Suominen kävi koulunsa Turussa ja tuli ylioppilaaksi Turun lyseosta 1916. Suur-Ilomantsin historiassa mainitaan jumaluusopin ylioppilas Väinö Ilmari Suomisen olleen Tuupovaaran pappilan kotiopettajana. Kirkkoherrana oli tuolloin Erland Pispala. Suominen toimi Tuupovaaran suojeluskunnan päällikkönä sen perustamisesta 12.2.1918 huhtikuun puoliväliin saakka, jolloin hän lähti rintamalle. [2, 3]

Väinö Suominen vihittiin papiksi 1919. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan valmistuen filosofian maisteriksi 1932. Hän palveli pappisviroissa useissa eri seurakunnissa. Juuassa hän oli pitäjänapulaisena 1923 - 1927. Kauimmin pappisvirassa hän oli Pihlajavedellä. Hänet valittiin Pihlajaveden kirkkoherraksi 1925. Suominen oli voimakas saarna- ja musiikkimies, ja hänen aikanaan Pihlajaveden vanha kirkko entisöitiin ja otettiin uudelleen käyttöön. Hän toimi myös Pihlajaveden kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1931 - 1933. Kirkkoherran tehtävästä hän erosi vuonna 1932 tultuaan valituksi Tampereelle opettajanvirkaan. Vuoden 1933 kirkkoherran vaaleissa pihlajavetiset kuitenkin pyysivät Suomista ehdolle 4. vaalisijalle. Hän suostui pyyntöön, ja tuli näin valituksi uudelleen syksyllä 1933 Pihlajaveden kirkkoherraksi. [2, 4, 5, 6]

Aloitettuaan uudelleen Pihlajaveden kirkkoherrana Väinö Suominen alkoi kirkkoherrantoimensa ohessa opettaa tuntiopettajana uskontoa ja filosofiaa Haapamäen yhteiskoulussa syksystä 1933 alkaen. Koulutyö viehätti Suomista, minkä vuoksi hän luopui kirkkoherran virastaan ja ryhtyi Haapamäen yhteiskoulun johtajaksi vuonna 1935. Suomisen kausi Pihlajaveden kirkkoherrana kesti vuoteen 1936 saakka, jolloin hän siirtyi kokonaan Haapamäen yhteiskoulun rehtoriksi. [7]

Haapamäen yhteiskoulun historiikissa kerrotaan, että koulun taso parani Suomisen aikana huomattavasti ja koulutyö vakiintui selkeään uomaansa. Erilaisin toimenpitein Suominen saatiin pidettyä Haapamäellä 16 vuotta, vaikka hän olisikin mielellään jo aikaisemmin lähtenyt valtion virkaan edeltäjiensä tapaan. Suomista seurasi rehtorina Sakari Helle vuonna 1951. Suominen pysyi sen jälkeenkin omistautuneena koulualalle toimien mm. lehtorina Uudenkaupungin yhteislyseossa ja Tampereen lyseossa sekä Vaasan tyttölyseon johtajana. [2, 4, 7]

Väinö Suomisella ja Valma-rouvalla oli neljä tytärtä. [8, 9]

Aino korjan muistelmat Väinö Suomisesta Pihlajaveden kirkkoherrana

Pihlajaveteläinen Aino Korja on kirjoittanut muistelmissaan Väinö Suomisesta ja hänen toiminnastaan Pihlajavedellä seuraavasti:

"Neljäs vakituinen kirkkoherra Väinö Suominen saapui miehuuden parhaassa iässä pystyvänä, tarmokkaana ja erikoisen hyvänä saarnamiehenä. Saarnoissa oli voimaa. Samoin hän oli hyvä musiikkimies. Pihlajavesi piti hänestä, jota todistaa esim. se, että kun hän jossain vaiheessa aikoi lähteä pois, pyysivät seurakuntalaiset häntä jäämään ja yksimielisesti anoivat hänet neljännelle vaalisijalle ja äänestivät hänet kirkkoherraksi. Suomisen aikana seurakuntatoimintaa laajennettiin. Oli tilaisuuksia, joissa oli erilaista ohjelmaa. Erikoisesti hän harrasti ns. maallikkojen osallistumista seurakunnan ohjelmiin.

Suominen jatkoi opintojaan vielä Pihlajavedellä ollessaan, jonka yhteydessä hän suoritti korvaamattoman arvokkaan työn keräämällä talteen ja julkaisemalla Pihlajaveden seurakunnan historian. Näissä merkeissä hän teki laajoja haastattelukeräyksiä ja tutkimusmatkoja paikkakunnan vanhemman väen keskuudessa. Kerrotaan mm, että miten hän haastatteli paria vanhaa miestä, joista toinen, Emanuel Jartti, töytäisi naapuriaan, Lusikka-Petteriä, ja sanoi, että elä vallan niin paljon valehtele! -Oos vaiti, mistäs sen vieras tietää, vastasi Lusikka-Petteri. Historian tiedot ovat kuitenkin hyvin totuudelliset. [9]

Aikanaan heitteille jätetty vanha kirkko entisöitiin, kunnostettiin ja otettiin käyttöön Suomisen toimesta. Monet yhteiset kunnostamistalkoot pidettiin vanhan kirkon ympärillä. " [8] Pihlajaveden vanhan kirkon sisäosat tehtiin 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa kokonaan uudelleen, sillä sisustus oli käytetty muihin tarkoituksiin Pihlajaveden uuden kirkon valmistuttua vuonna 1870. Kunnostuksen suunnittelijana, ja myös töiden valvojana ja päämestarina toimi Eenok Lahti [10]. Piirustukset hyväksyttiin valtioneuvostossa 8.10.1930, ja korjaustyön kustannusarvio oli 17 000 mk [4].

"Kirkkoherra Suominen laski ensiksi meidän ikäluokkamme ripille. Jonain seuraavista talvista hän otti tytön laulatettavakseen. Lauloimme yhdessä ja yksin joka viikko. Hän oli kova vaatimaan: "Laula isommin, laula uudelleen, anna tulla vain." Mikä suurenmoinen lahja nuorelle tytölle oli saada olla tällaisessa opissa. Kai ikäkauden mielialojen mukaisesti nuori oppilas teki tenän eikä rohjennut mennä jatkamaan. Jälkeenpäin olen kiitollinen siitäkin ajasta, mitä sain olla hyvän opettajan johdossa.

Opettajan ura kai oli Suomisella kutsumuksena seurakuntatyön rinnalla. Jo Pihlajavedellä ollessaan kävi hän Haapamäen yhteiskoulussa opettajana ja sittemmin toimi rehtorina.

Seurakunnassa hän koki ehkä pettymyksen toivoessaan näkevänsä herätystä, kääntymystä. Pihlajavetinen luonne on hillitty, sisäisesti peittävä. Se ei näytä useinkaan ulos sisäisiä liikkeitään, vaikka siellä saattaa olla syvääkin uskonelämää. Joka tapauksessa seurakuntatyö vilkastui. Suomisen aikana laulettiin paljon "Hengellistä laulukirjaa". Sekakuorokin oli jonkin aikaa toiminnassa.

Uusi hautausmaa ja siunauskappeli valmistuivat Suomisen toimessa ollessa. Myöskin kunnalliselämään kirkkoherra Suominen osallistui jonkun vuoden valtuuston puheenjohtajana. Silloinen kunnalliselämä oli kuitenkin niin politisoitunutta, että hän seurakunnan edustajana katsoi paremmaksi vaihtoehdoksi luopua kunnallisesta työstä.

Suominen oli huoliteltu, täsmällinen, hiottu persoona. Kaksi kertaa pihlajavetiset valitsivat hänet papikseen ja olisivat pitäneetkin. Myöhempinäkin kesinä vanha kirkko täyttyi joka kerta, kun kuultiin Suomisen siellä saarnaavan.Valma-rouva oli hieno, hillitty ihminen ja ompeluseurojen sydämellinen emäntä. Ompeluseurat pidettiin aina pappilassa. Neljä tytärtä olivat hyvin kasvatettuja pappilan tyttäriä. Pisimmän työkautensa kirkkoherra Suominen teki Vaasan tyttölyseon johtajana, josta siirtyi eläkkeelle. Pihlaisselän rannoilla perhe kuitenkin kesänsä vietti, ja täältä on viimeinen leposija valittu." [9]

Väinö Suomisen perhettä Pihlajavedellä. Kuva: Eenok Lahti.

Väinö Suominen Pihlajaveden uuden kirkon alttarilla. Kuva: Eenok Lahti.

Pihlajaveden vanhan kirkon kunnostustalkoot. Kuva: Eenok Lahti.

Pastori Suominen rippilapsineen vuonna 1934. Kuvassa on myös kanttori Ylenius. Kuvan omistaja: Reijo Hynynen.

Valma ja Väinö Suomisen hauta Koipikankaan hautausmaalla elokuussa 2016. Kuva: Heikki Siltala 2016.

Väinö Suomisen tyttären Helmi Jauhiaisen ja tämän miehen Toivo Jauhiaisen sekä Valma ja Väinö Suomisen hauta Koipikankaalla tammikuussa 2020. Kuva: Maija Korja.

Lähteet ja lisätietoa

[1] Kirkonkirjat
Kisko > syntyneet, 1887-1900 > 70: 1896 https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=195...
Kisko > rippikirja, 1890-1899 > 220: Kirkonkylä, Ilander, puuseppä Alander, urkuri Suominen, Hammar https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=208...
Kisko > rippikirja, 1900-1910 > 198: Kirkonkylä Härjän talon maalla asuvia https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=301...
[2] Kuuromykkäin lehti no. 6 kesäkuu 1941: Kirkkoherra Väinö Ilmari Suominen - Oulun piirin uusi kuuromykkäin matkapappi
[3] Ismo Björn: Suur-Ilomantsin historia, s. 283
[4] Teppo Vihola: Keuruun ja Pihlajaveden historia 1918-1969: Vanhan Ruoveden historia 3
[5] Suomen Sukututkimusseura, HisKi: Pappisluettelo - Juuka, https://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=142&TYPE...
[6] Suomen Sukututkimusseura, HisKi: Pappisluettelo - Pihlajavesi, https://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=400&TYPE...
[7] Teppo Vihola: Yksityisestä oppikoulusta kunnalliseksi lukioksi - Haapamäen oppikoulun vaiheita 75 vuoden ajalta. Kirjapaino on Keurusprint Oy. Keuruu 1982.
[8] Uudenkaupungin Sanomat no 127 11.11.1919: ”Kihlauksensa ovat julkaisseet neiti Valma Jokinen Alastarosta ja pastori Väinö Suominen Kiskosta.” https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1330192?page=...
[9] Aino Korja: Muistelmia Pihlajaveden papeista
[10] Keuruun veräjä: Pihlajaveden vanhan kirkon korjausta, http://www.keuruunveraja.fi/items/show/214
[] V. I. Suominen: Pihlajaveden seurakunnan historia vuoteen 1900, Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino 1931. Linkin takaa kirja löytyy sähköisessä muodossa siten, että teksti on litteroitu ja kuvat skannattu.
[] Unto Mikkonen: Vanhan kirkon talkoista 60 vuotta, Aisapuu joulu 1992
[] Kalle A. Ritokangas ja Jouko K. Järviö: 50-vuotias Haapamäen Yhteiskoulu, Muistojulkaisu koulun vaiheista 1907-1957, Otava 1957, sivut 275 - 279.

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 10. viikkoprofiili (4.-10.3.2019).