William Ferdinand Huttunen

Viljo (William) Ferdinand Huttunen (4. tammikuuta 1887 Toksova, Inkerinmaa – 6. lokakuuta 1951) oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Hän oli aktiivisesti mukana suomalaisten työväennäyttämöiden toiminnassa 1910-luvulta aina 1940-luvulle. Huttusella oli lukuisia sivuosia elokuvissa 1940-luvulla, mukaan luettuina roolit Suomisen perheestä kertovissa teoksissa.
Viljo Huttusen vanhemmat olivat puuseppä Lauri Johan Huttunen ja Gustava Blom. Hän suoritti kansakoulun Inkerinmaalla, jatkoi opiskelujaan Viipurissa ja edelleen Suomalaisen Maaseututeatterin oppilaskoulussa 1910–1911. Huttunen työskenteli kolme vuotta harrastelijanäyttelijänä ennen ammattilaisuraansa, joka alkoi Iivari Paateron kiertueessa vuonna 1910.[1] Hän toimi useiden työväennäyttämöiden johtajana, järjestäjänä ja näyttelijänä 1910–1940-luvuilla, mukaan luettuina näyttelijäkiinnitys Tampereen Työväen Teatteriin 1920–1922 ja Viipurin Työväen Teatteriin 1922–1923 sekä johtajuudet Kuopion Työväenteatterissa 1935–1936, Rauman Kansannäyttämöllä 1936–1938 ja Kuusankosken Kansannäyttämöllä 1938–1939. Lisäksi Huttunen oli mukana useilla kiertueilla.[2]

Huttusen näytteli muun muassa Eskon ja Topiaan osat Aleksis Kiven näytelmässä Nummisuutarit sekä Juhanin, Simeonin ja Aapon osat Kiven Seitsemässä veljeksessä. Hänen roolejaan olivat niin ikään Tolari kansannäytelmässä Tukkijoella ja Daniel Hjortin nimiosa.[2]

Huttunen teki sivurooleja viidessä elokuvassa 1940-luvulla; lisäksi hänellä oli kreditoimaton rooli neljässä elokuvassa, kuten Valentin Vaalan draamassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä.[3]

Viljo Huttusen aviopuoliso oli Ester Aleksandra Hamara 1920–1943.[2]

Filmografia
Suomisen taiteilijat (1943)
Ballaadi (1944)
Hiipivä vaara (1944)
Suomisen Olli rakastuu (1944)
Kolmastoista koputus (1945)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_Huttunen