Yrjö Väisälä

Professori, tähtitieteilijä, fyysikko, geodeetti. Turku.

Syntyisin: Utra, Kontiolahti.

Sukunimen muutos v. 1906 Veisell > Väisälä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Kontiolahden evankelisluterilainen seurakunta, syntyneet v. 1891: Kontiolahti Evangelical Lutheran Parish, Marriages year 1891: Контиолахти евангелическо-лютеранскый приход, рождений 1891 г.:

Synt. 06.09.1891, kast. 25.09.1891, kirkonkirjan lehti s. 916. Lapsen nimi Yrjö. Vanhempain sääty, nimi ja kotopaikka Konttoristi Johannes Veisell ja vsa Emma Jääskeläinen, Utra. Kmit: Kauppakirjuri Petter Adolf Mutikainen ja emäntä Eva Maria Sironen. Kastoi H. Piipponen.

Kontiolahti > syntyneet, 1890-1903 > 45: syyskuu 1891 [https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=157...]

Avioliitto / Marriage / Брак:

Yrjö Väisälä avioitui Martta Johanna Levannon kanssa Kuhmoisissa elokuussa 1913.

Kuolema / Death / Смерт:

Yrjö Väisälä kuoli Rymättylässä 21.07.1971.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Veisell-suku kohosi 1800-luvun lopulla sivistyksen parissa poikkeuksellisen energisesti. Kontiolahdelle lähelle Joensuuta asettuneen konttoristi Johannes Veisellin ja hänen vaimonsa Emma os. Jääskelän kahdeksanlapsisesta perheestä nousi useita akateemisen sivistyksen saaneita ja kuin kruununa kolme professoria nuorimmasta päästä (Kalle Väisälä, Yrjö Väisälä, Vilho Väisälä). Heistä keskimmäinen, Yrjö, ihastui jo kouluvuosina tähtitaivaan tarkasteluun, teki ahkerasti havaintoja, rakenteli kojeita ja suoritti astronomisia laskutoimituksia. [1, 2, 3]

Lapsuutensa sisarussarja oli viettänyt Kontiolahden Utrassa, jossa perheen isä Johannes Veisell työskenteli sahan konttoristina. Johannes tunnettiin matemaattisesti lahjakkaana, hän luki paljon matemaattis-luonnontieteellistä kirjallisuutta ja kirjoittelipa itsekin maapalloa ja maailmankaikkeutta kuvailevia artikkeleita paikalliseen sanomalehteen. Humanistiset kulttuuriharrastukset kiinnostivat häntä vähemmässä määrin, politiikka ei lainkaan. Weisellien koti oli siis sivistyskoti luonnontieteellisellä painotuksella. [4, 3]

Yrjön ensimmäiset apuneuvot tähtitaivaan tarkastelussa olivat tosin vaatimattomat: navigoinnin opas ja almanakka. Intohimoksi muodostunut harrastus ei kuitenkaan haitannut lahjakkaan pojan koulunkäyntiä Joensuun klassillisessa lyseossa. Sisarustensa tavoin Yrjö Veisell suomensi 1906 sukunimensä Väisäläksi. [2, 3]

Joensuu

Kun Johannes Veisell kuoli vuonna 1904, lapsista kaksi vanhinta oli jo lähtenyt kotoa ja kaksi seuraavaa juuri lähdössä. Johanneksen kuoltua Emma muutti Joensuuhun mukanaan perheen kolme nuorinta poikaa, Vilho, Yrjö ja Kalle, jotka olivat tuolloin 14-, 12- ja 10-vuotiaita. Muutto helpotti lasten koulunkäyntiä, kun koulumatka lyheni. Vilho ja Yrjö saivat koulussa erinomaisia arvosanoja useimmista aineista; sen sijaan Kalle, joka sittemmin yliopisto-opinnoissa edistyi veljeksistä parhaiten, sai koulussa heikonpuoleisia arvosanoja. Ehkäpä lyseon kielipainotteinen opetusohjelma ja liian helpot matematiikan kurssit eivät motivoineet häntä tunnolliseen opiskeluun. [4, 3]

Matematiikassa kaikki kolme opiskelivat jo kouluaikana koulukurssin yli meneviä tietoja. Varsinkin Yrjö, joka kertoi muun opiskelunsa jääneen aivan hunningolle, kun hän seitsemäsluokkalaisena sai käsiinsä 1500-sivuisen oppikirjan Differential- und Integralrechnung. Yrjö kiinnostui jo kouluaikana myös tähtitieteestä ja määritti tarkan kellonajan kotipihallaan tekemiensä mittausten perusteella – radion aikamerkkejähän ei tuohon aikaan vielä ollut, kun ei ollut radiotakaan. [4, 3]

Sisarusten vanhin, Väinö, eteni pankinjohtajaksi ja varakkaana miehenä auttoi perhettä rahallisesti. Hannasta tuli filosofian kandidaatti ja kieltenopettaja. Hannes opiskeli lakia ja toimi ensin asianajajana, sitten Iisalmen pormestarina ja lopuksi Valtiokonttorin johtajana. Minna päätyi kartanon emännäksi Kiukaisiin naituaan nuorena Kaarle Collanin, josta tuli sittemmin ministeri ja Turun ja Porin läänin maaherra. Vaikuttavat elämänpolut siis heilläkin, syrjäisen sahan konttoristin lapsiksi. Elettiin aikaa, jolloin luokkarajat murtuivat Suomessa rymisten ja sosiaalinen nousu onnistui yhä useammalta. [4, 3]

Vilho muutti Joensuusta Helsinkiin opiskelemaan syksyllä 1908, Yrjö vuotta myöhemmin ja Kalle syksyllä 1911. Kaikki kolme ottivat pääaineekseen matematiikan, laajoiksi sivuaineiksi fysiikan ja tähtitieteen. [4, 3]

Yliopisto-opinnot

Tultuaan ylioppilaaksi 1909 Yrjö Väisälä omistautui matemaattis-fysikaalisille opinnoille Helsingin yliopistossa. [2, 3] Keisarillinen Aleksanterin-yliopisto oli tuohon aikaan pohjoismaiden suurin: opiskelijoita oli parituhatta. Määrä oli jyrkässä kasvussa, ja Suomessa yliopistossa opiskeli suurempi osuus ikäluokasta kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. [4, 3]

Kandidaatinopinnot sujuivat nopeasti, ja Väisälästä tuli kolmen laudaturin kandidaatti 1912. Jo toisena opiskeluvuotena hän oli päässyt observatorion ylimääräiseksi assistentiksi. Professori Anders Donner (1854-1938) oli pannut merkille nuoren lupauksen, jonka kouluvuosien astronomiset harrastukset vetivät hyvin vertoja tähtitieteen opiskelijoiden harjoitustöille yliopistossa. Valmistuttuaan Väisälä toimi vielä pari vuotta tähtitieteen vt. observaattorina ja osaksi samanaikaisesti 1913-1915 myös Meteorologisen keskuslaitoksen magneetikkona. [2, 3]

Kihlaus ja naimisiinmeno

Kihlauduttuaan Martta Levannon kanssa Yrjö tarvitsi lisää tuloja perheen perustamiseen. Hän pestautui veljensä Vilhon tavoin magneetikoksi Meteorologiseen keskuslaitokseen (nykyinen Ilmatieteen laitos). Tehtävänä oli kartoittaa magneettikentän maantieteellistä vaihtelua maassamme. Talvisin työtä oli niukasti, mutta kesäkaudet Yrjö matkusti ympäri Suomea mittauksia tekemässä. Niinpä kesähäiden järjestäminen jäi morsiamen vastuulle. Martta lähetti kutsukortin myös Yrjölle ja kirjoitti sen taakse kysymyksen, ehtisikö sulhanen poiketa omissa häissään. No ehtihän Yrjö sentään: pari vihittiin asiaankuuluvin menoin Kuhmoisissa elokuussa 1913. [4, 3]

Apulaismatemaatikosta valtiongeodeetiksi

Leveämmän leivän etsiminen vei Väisälän ensimmäisen maailmansodan aikana muutamaksi vuodeksi Henkivakuutusyhtiö Suomen apulaismatemaatikoksi. Rooli vakuutusmatemaatikkona osoittautui kuitenkin Väisälälle täydelliseksi syrjähypyksi, jota hän itse vertasi puuron juontiin. Väisälä oli varsin tyytyväinen päästyään maatalousministeriön alaiseen uuteen geodeettiseen laitokseen, vaikka palkka aluksi putosikin puoleen. Nimitys valtiongeodeetiksi 1918 merkitsi pitkää askelta Väisälän uralla tähtitieteilijänä. Valtiongeodeettina hän saattoi paljon tehokkaammin harrastaa tähtitiedettä sekä syventyä tieteellisiin opintoihin. Hän suoritti lisensiaatintutkinnon 1922 väitöskirjalla, joka koski objektiivin laadunarvioinnin uutta metodia. Hän kehitti siinä tutkimuskeinon, jolla tähtitieteessä silloin yleistä Hartmannin keinoa parannettiin kymmenen kertaa tarkemmaksi. Hänen luova ideansa perustui kahden raon kautta kulkevien valonsäteiden interferenssiin. Väisälän luoma keino tuli laajaan käyttöön, ja hän itsekin rakensi sen avulla laitteita, jotka olivat tarkkuudeltaan maailman parhaita. [2, 3]

Fysiikan professuuri

Yrjö Väisälän nuorempi veli Kalle Väisälä oli nimitetty Turun uuteen suomalaiseen yliopistoon matematiikan professoriksi 1922, ja 1923 Yrjö Väisäläkin siirtyi tuoreena priimustohtorina Turkuun. Hoidettuaan ensin virkaa pari vuotta Yrjö Väisälä sai vakinaisen nimityksen fysiikan professoriksi ennen kilpahakija Jaakko Kerästä. Asiantuntijoiden mielestä molempien tieteellinen pätevyys tosin oli vielä epäilyttävän niukka; Väisälä ja Keränen eivät olleet edes dosentteja. Yliopiston panostus Väisälään osoittautui kuitenkin onnistuneeksi. [2, 3]

Tähtitieteen opetuksen käynnistäminen Turussa

Väisälä rakensi fysiikan opetusta Turussa aluksi vaatimattomissa oloissa. Geodesia painottui hänen tutkimus- ja opetustyössään Turussakin. Opiskelijat toivoivat Turkuun myös tähtitieteen opetusta arvatenkin alasta innostuneen Väisälän enemmän tai vähemmän manipuloimina. Kalle-veljensä tukemana Yrjö Väisälä puolusti yliopiston johdolle tähtitieteen opetuksen halpuutta ja saikin aineen opetuksen liikkeelle, ja vain pari vuotta myöhemmin perustettiin - jälleen opiskelijoiden toivomuksesta - myös tähtitieteen professuuri. Aluksi tähtitieteen opetusta annettiin taivasalla yliopiston pihalla. Kustannukset alkoivat luonnollisesti kasvaa vasta laitehankintojen lisääntyessä. Oman tähtitornin ja ajanmukaisen teleskoopin valmistuminen yliopiston omistamalle Iso-Heikkilän tilalle 1937 vaati jo Väisälältä mittavaa henkilökohtaista panostusta suurena lainana. Iso-Heikkilä osoittautui asutuksen leviämisen ja tehtaiden lähelletulon takia ennen pitkää vähemmän sopivaksi tähtitieteen tarpeisiin. 1950-luvun alussa Väisälä aloitti uudelleen Piikkiön Tuorlassa, missä yliopiston omistaman keskiaikaisen piispantilan maille rakennettiin observatorio ja Laukkavuoren alle louhittiin tilat optiselle laboratoriolle. [2, 3]

Interferenssikomparaattori

Valtiongeodeettina Väisälä oli 1922 ennättänyt aloittaa geodeettisen pituudenmittauksen kehittelyn, missä hänen luomansa, jo mainittu interferenssivertailumenetelmä antoi hedelmällisen sovellusmahdollisuuden. Hän rakensi seitsemisen vuotta interferenssikomparaattoriaan ja julkaisi siitä tutkimuksen 1930. Tuloksena oli pituudenmittausmenetelmä, joka oli kymmenen kertaa tarkempi kuin mikään aikaisempi pituudenmittauskeino ja paras vielä hänen kuollessaankin 40 vuotta myöhemmin. Väisälän metrimittaa määritettiin ensi kerran Pariisissa kansainvälisessä mitta- ja painotoimistossa. Tulos herätti epäilyjä, ja myöhemmin suoritettiin tarkistusmittauksia Saksassa sekä Väisälän omassa laitoksessa Tuorlassa. Tällöin paljastui, että Pariisissa oli tehty tuhannesosamillimetrin virhe. Omalla komparaattorillaan Väisälä mittasi Tuorlassa 48 metrin matkan tarkkuudella, joka oli sadasmiljoonasosa mitattavasta matkasta ja lajissaan maailmanennätys. Väisälän oppilaat ovat useita kertoja mitanneet geodeettisia normaaliperusviivoja Euroopassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Aasiassa. Geodeettisten perusviivojen mittauksen lisäksi Väisälän menetelmää käytetään myös standardipituusmittojen vertailuun. Viimeisissä töissään Väisälä itse syventyi uusien materiaalien käyttömahdollisuuksiin. Kvartsin alhainen lämpötilan laajenemisominaisuus oli tehnyt sen erityisen sopivaksi suuria tarkkuuksia vaativiin pituudenmittauksiin. [2, 3]

Teleskooppi

Geodesia ja fysiikka vaativat virkatöinä Väisälältä suuren osan ajasta, joten hän ei päässyt syventymään tähtitieteeseen niin paljon kuin olisi halunnut. Vahvan panoksen hän antoi silti tämänkin alan kehitykseen. Luennoissaan 1920-luvun puolivälissä hän käsitteli erilaisia periaatteita, joilla kaukoputkien kuvausvirheitä voisi poistaa. Pidemmälle hän ei niitä kuitenkaan kehitellyt, ennen kuin virolainen, Hampurissa vaikuttanut optikko Bernhard Schmidt julkaisi 1930 tutkimuksen rakentamastaan korjauslasilla varustetusta teleskoopista, mitä pidettiin mullistavimpana uutuutena 200 vuoteen. Väisälä oli luennoissaan esittänyt lähes saman konstruktion jo 1920-luvulla. Hän innostui nyt itsekin uudelleen teleskoopin kehittelyyn ja valmisti sellaisen. Sen antamat tulokset olivat niin hyvät, että Väisälä ryhtyi heti valmistamaan suurempaa teleskooppia. [2, 3]

Tähtikolmiomittaus

Omalla teleskoopillaan Väisälä työtovereineen, joista on erityisesti mainittava hänen oppilaansa Liisi Oterma, löysi useampia pikkuplaneettoja kuin muut observatoriot yhteensä, teki uusia pyrstötähtihavaintoja ja kehitti myös entistä yksinkertaisemman ja nopeamman laskumenetelmän radanmääritystä varten. Sodan aikana Väisälä katseli Turusta Helsingin ilmatorjunnan ammusten räjähtelyä taivaalla ja päätyi ajatukseen, että maanpinnan pisteiden välisiä pitkiä etäisyyksiä voisi mitata entistä tarkemmin korkealla ilmassa olevien valomerkkien avulla valokuvaamalla ne tähtien taustaa vasten. Tästä tähtikolmiomittausmenetelmästä hän esitelmöi Suomalaisessa Tiedeakatemiassa 1946 esittäen jo tällöin ajatuksen maata kiertävän tekokuun käyttämisestä tähtikolmiomittauksiin. Menetelmää kokeiltiin säähavaintopalloilla kohotettujen valomerkkien avulla. Tähtikolmiomittausmenetelmä virkosi uuteen eloon varsinaisen satelliittikauden alkaessa 1957. Väisälän ideoiva työ muodostui uraauurtavaksi tälläkin saralla. [2, 3]

Akateemikko

Väisälä kutsuttiin 1951 Suomen Akatemian jäseneksi. Hän oli ajanut Tuorlaan rakentamansa laitoksen laajentamista tähtitieteellis-optiseksi tutkimuslaitokseksi Turun yliopiston yhteyteen ja suurin ponnistuksin onnistunutkin tässä. Tuorlassa hän saattoi akateemikkonakin jatkaa tutkimus- ja kehittelytyötään yliopiston kutsuttua hänet laitoksen esimieheksi 1952. Laitoksessaan hän kehitteli useita kojeita, joista merkittävin oli zeniittiputki maapallon navan vähäisten liikkeiden selvittämistä varten. Sen hän kehitti omaperäisesti luotilangan periaatteelle, ja se teki tästä teleskoopista valmistuessaan maailman suurimman ja tarkimman. Monissa maissa otettiin käyttöön hänen menetelmänsä. [2, 3]

Yrjö Väisälä oli tutkijana omaperäinen, yksinkertaisiin ja elegantteihin ratkaisuihin pyrkivä tiedemies, jolle äärimmäinen tarkkuus ja viehtymys niin omien kuin toistenkin suunnittelemien kojeiden ja mittausmenetelmien paranteluun oli mennyt veriin jo varhain. Moni työ jäi häneltä kesken, mihin osaltaan vaikutti voimien hajottaminen sekä avustavien tutkijatovereiden ja oppilaiden vähyys. [2, 3]

Harrastukset

Poikavuosien astronominen harrastus epäilemättä paljolti selitti Väisälän myötämielisyyttä tähtitieteen amatöörimäiselle harrastukselle. Hän antoi yleistajuista valistusta etenkin Tähtitieteellinen yhdistys Ursassa ja Turun Ursassa, joiden perustajia hän oli, sekä Tähtitaivas-lehdessä. Yrjö Väisälä oli kiinnostunut myös esperantosta ja japanin kielestä ja toimi pitkän aikaa esperanton kansainvälisen tiedejärjestön presidenttinä. Vastapainoa tutkijantyölle toi myös innostus purjehtimiseen.

Veneensä Väisälä suunnitteli ja rakensi itse. Purjehtimassa hän oli ollut kuolinpäivänäänkin, jolloin sairauskohtaus yllätti hänet kesäasunnolla Rymättylässä. [2, 3]

Yrjö Väisälä Aurinkokunnassa

Väisälän mukaan on nimetty yksi Kuun kraattereista [5], ja pienoisplaneetat 1573 Väisälä [6] ja 2804 Yrjö [7].

Yrjö Väisälän rahasto

Yrjö Väisälän rahasto on perustettu 1951 professori Yrjö Väisälän 60-vuotisjuhlan kunniaksi hänen oppilaidensa aloitteesta. Se tukee tutkimustyötä lähinnä niillä tähtitieteen ja fysiikan aloilla, joiden kehitykseen akateemikko Yrjö Väisälä on uraauurtavasti vaikuttanut. [8, 3]

Ura [2, 3]

• Ylioppilas Joensuun klassillisesta lyseosta 1909; filosofian kandidaatti 1912, lisensiaatti 1922, tohtori 1923.
• Opintomatka Saksaan 1924.
• Helsingin yliopiston tähtitieteen vt. assistentti 1910 - 1911, vt. observaattori 1911 - 1914;
• Meteorologisen keskuslaitoksen magneetikko 1913 - 1915;
• Suomi-yhtiön apulaismatemaatikko 1915 - 1918;
• valtiongeodeetti 1918 - 1924;
• Turun yliopiston fysiikan vt. professori 1923 - 1925, professori 1925 - 1951, tähtitieteen professorin viran hoitaja 1927 - 1951,
• tähtitieteellis-optillisen tutkimuslaitoksen esimies 1952 - 1962;
• Suomen Akatemian jäsen 1951 - 1961.

Auktoriteettitunnisteet [2, 3]

VIAF: 37690871

Viitteet:

• [1] Kontiolahden evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Autio, Veli-Matti: Väisälä, Yrjö. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 3.5.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste [http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-007367] (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
• [3] Kooste Reijo Savola.
• [4] Tiera Laitinen: Väisälän professoriveljekset. Tarinoita suomalaisista fyysikoista. Suomen Fyysikkoseura. [https://blogs.helsinki.fi/sfs-70/2017/09/01/vaisalan-professorivelj...]
• [5] L. E. Andersson, E. A. Whitaker: NASA Catalogue of Lunar Nomenclature. NASA RP-1097. 1982.
• [6] Lutz D. Schmadel: (1573) Väisälä. Dictionary of Minor Planet Names – (1573) Väisälä. Springer Berlin Heidelberg. 2007. p. 125.
• [7] Minor Planet Designations. Minor Planet Center. International Astonomical Union. [https://www.minorplanetcenter.net/iau/MPDes.html]
• [8] Yrjö Väisälän rahasto. Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto. [https://apurahat.skr.fi/nimikkorahastot/nimikkorahastoesite?numero=...]

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Kontiolahden paikkakuntaprojekti
• Turun paikkakuntaprojekti
• Veli-Matti Autio: Väisälä, Yrjö. Biografiskt lexikon för Finland. [http://www.blf.fi/artikel.php?id=7367]
• Väisälä, Yrjö. Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who's who in Finland 1954 [http://runeberg.org/kuka/1954/1001.html]

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 227. viikkoprofiili (12.04.2020-18.04.2020).

Yrjö Väisälän veljen Vilho Väisälän profiili oli Karjalan 231. viikkoprofiili.