Follow
Kaakkois-Helsingin suuri saari, Laajasalo, ruotsiksi Degerö kuului vuoteen 1946 Helsingin maalaiskuntaan. Liitoksessa saaresta alettiin käyttää myös suomenkielistä nimeä Laajasalo. Tämä Helsingin 49. kaupunginosan asuinalueita ovat Hevossalmi, Jollas, Kaitalahti, Kruunuvuorenranta, Tullisaari ja Ylisikylä.
Helsingin peruspiiriin nr. 603, Laajasaloon kuluvat myös Santahamina, Vartiosaari ja Villinki.
Laajasalossa on harjoitettu eräkalastusta ja -metsästystä jo ennen keskiaikaa. Laajasalo on ollut alkujaan lappalaisten ja hämäläisten kalastusaluetta. Paikannimien perusteella alueella on mahdollisesti ollut esihistoriallisella ajalla Hämäläisen Hauhon Vitsiälän Puupon vanhan kantatalon omistuksia. Alueella on saattanut sijaita myös pysyvää asutusta..
Pian Isonjaon jälkeen vuonna 1798 Degerö Holmgård jaettiin neljään tilaan: Holmgårdin kantatilasta erotettiin päätila Degerö sekä siihen aiemmin torppina kuuluneet Jollas, Stansvik ja Villinge itsenäisiksi tiloiksi. Luonteeltaan Stansvik ja Jollas muodostuivat jo 1800-luvun alkupuolella pienkartanoiden tyyppisiksi. (Lindberg 1913/1999; Pesonen ym. 1970, 221; Pettersson 1974; Vuorinen 1988.) Holmgårdin kantatilan nimitykseksi on sittemmin vakiintunut Degerön / Laajasalon kartano.
Uppbyn rälssitilan alue kattoi laajahkon päälohkon Laajasalon pohjoisosassa: Laajasalon kanavan suunnan ja saaren koillisosan Turholman virkatalon alueen itäpuolella (nykyinen Yliskylä), missä sijaitsivat keskeiset viljelykset, mutta myös metsämaata. Etelässä se rajoittui Degerön (Holmgårdin) säteritilaan ja sen peltoihin. Erillisiä laajempia metsäpalstoja oli kaksi, toinen Hevossalmen suunnalla ja toinen Vartiosaaressa. Lisäksi oli pienempiä palstoja, kuten palsta Kaitalahdessa.(Lindberg 1999/1913.)
Laajasalossa tonttien myynti ja vuokraus käynnistyi varsinaisesti 1870-luvulla, mutta huviloita saarella oli jo 1800-luvun alkupuoliskolla, eli varhaisemmin kuin monin paikoin Helsingin lähisaaristossa (Riimala 1987, 111.) Huviloita ja vuokrataloja rakennettiin Uppbyn mailla aluksi erityisesti Laajasalon pohjoisosiin, mutta vähitellen monin paikoin rannoille ja esim. Hevossalmen alueelle. Uppbyn tilan isännän mukaan vuosina 1884-1912 tiluksista oli myyty 10 tonttia. Sen lisäksi yleistyi maiden vuokraaminen ja rakentaminen niille; monivuotisten vuokra-aikojen päättyessä tehtiin yleensä joko uusi sopimus tai myytiin maa vuokralaiselle. Vuonna 1912 Uppbyn tilalla oli vuokrattuna yhteensä noin 30 hehtaaria 40 vuokralaiselle ja pisin yksittäinen vuokrasopimus oli solmittu 50 vuodeksi (Lindberg 1999/1913, 77-78). Mainittu pitkä vuokrasopimus oli ehkä Finnvikin torpan aluetta koskeva Cederlöfin vuokrasopimus, jota oli edeltänyt samaa aluetta hallinneen suutari Kuhlbergin vuokrasopimus. 1900-luvun ensi vuosina Laajasalon kirjonkirjoihin on kirjattu asukkaita Villingissä 20-30 henkilöä, Jollaksessa noin 40 henkilöä, Stanvikissa noin 45 henkilöä, Homgårdissa noin 85 henkilöä ja Uppbyn alueella yli 100 henkilöä.
Laajasalolla on oma roolinsa Suomalaisen kansallisromantiikan historiassa. Esim. sekä Runeberg että Topelius viettivät siellä aikaansa, myös ympäristöstä kokemaansa kirjoittaen. 1870-luvulla huvila-asutus lisääntyi ja kesäisin Laajasaloon alkoi säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingistä. 1800-luvulla Laajasalon kartanoissa ja huviloissa vietettiin vilkasta seuraelämää. Saaressa oleskeli mm. venäjän armeijan upseereja, suomalaisia virkamiehiä, kirjailijoita ja taiteilijoita. 1800-luvun lopulla Laajasalosta tuli tunnettu ja tavoiteltu huvilaelämän ja vapaa-ajanvieton alue, jonka esim. Villingin huvilasaarta laajemmat alueet vetivät upseeriperheitä, kaupunkilaisia ja turistejakin puoleensa; saareen tehtiin päivä- ja viikonloppuretkiä. Kesäisin liikennöitiin höyrylaivoilla säännöllisesti päivittäin eri puolille Laajasaloa ja veneajelut olivat suosittuja kuten nykyisetkin kesäiset lähisaaristoristeilyt. (HKH III, Lindberg 1913/1999, Pettersson 1974, Sädevirta 1994).
Lähteitä.