Follow
Keravan paikkakuntaprojekti
Tähän projektiin voi etsiä ja lisätä Keravan kauppalassa ja kaupungissa asuneiden henkilöiden profiileja.
Vuonna 1924 Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen.
Toivotaan, että profiilit liitettäisiin samalla Uusimaa ja Kymenlaakso- ja Suomi ja Karjala -projekteihin
Kerava Wikipediassa.
Kaupunginosat
Ahjo, Alikerava, Jokivarsi, Kaleva, Kaskela, Keskusta, Kilta, Savio, Sompio ja Ylikerava
Historiaa
Ensimmäiset ihmiset saapuivat Keravalle noin yhdeksäntuhatta vuotta sitten. Pisinmäellä Ahjon tien varressa asuttiin Suomusjärven kulttuurin kaudella, jolloin merenpinta - jääkauden jälkeisen Ancylus-järven - oli nykyisen 40 metrin tasalla. Muinaisen Anculys-järven rantakivikkoa näkyy Keravan museon pihalla.
Asuinpaikka oli valittu pyyntiä silmälläpitäen merenrannasta. Pisinmäeltä löytyneistä palaneista luunsiruista saadaan selville, mitä asukkaat metsästivät. Aineistosta on tunnistettu majava, susi, norppa ja hauki. Majavaa pyydystettiin varmaankin sekä maukkaan lihan että turkin takia. Norppa oli tärkein riistaeläin, sillä siitä saatiin kaikkea: lihaa, traania lamppuihin ja nahkoja. Koiraa tarvittiin metsästyksessä ja vetoeläimenä. Maanviljely oli vielä täysin tuntematon asia eikä saviastioita osattu valmistaa. Asuntona oli kevytrakenteinen tuohella tai nahoilla katettu kota.
Asutus alkaa
Kivikauden asukkaat muuttivat vuoden mittaan saaliin perässä asuinpaikkaansa ja eräalueena Kerava pysyi keskiajalle asti. On arvioitu, että Keravan asukasluku 1500-luvun puolivälissä olisi ollut vain n. 160 henkeä. Vanhimpia asiakirjoissa mainittuja tiloja ovat Heikkilä (nykyinen Keravan museo), Keravan kartano ja Lapilan kartano.
Hämäläisen eräkauden jälkeen Kerava oli vuoteen 1862 rautatien tuloon saakka selkeästi maalaisyhteisö ja rautatien rakentamisen aikoihin Keravan alueella oli noin 450 asukasta.
Rautatie teollistaa
Liikenne Helsinki-Hämeenlinna radalla alkoi 1862. Rautatie mahdollisti myös teollistumisen. Ensin tulivat tiilitehtaat ja Suomen ensimmäinen sementtitehdas Saviolle 1869. Keravan merkitys kasvoi Porvoon yksityisen rautatien valmistuttua 1874. Myös Hyrylän venäläinen varuskunta lisäsi Keravan merkitystä risteysasemana. Vuonna 1880 Keravalla oli jo 649 asukasta ja tiilitehtaiden lisäksi alkoivat toimintansa Kaakelitehdas ja Rakettitehdas. Keravan asemarakennus on valmistunut 1878.
Keravan vaakunan on suunnitellut tunnettu heraldikko Ahti Hammar. Vaakunan kultainen "nikkarinkruunu" esittää puusepän tekemää liitosta, sinkkausta. Vaakunan aihe on saatu Keravan kehitykselle erittäin tärkeästä puuteollisuudesta. Keravan Puusepäntehtaan perusti vuonna 1908 kuusi Keravalle Porvoosta siirtynyttä puusepänkisälliä. Myöhemmin tehdas siirtyi Stockmannin omistukseen. Se sijaitsi samalla paikalla, jossa Keravan kaupungintalo on nykyään. Aikoinaan Kerava tunnettiin nimenomaan puuseppien paikkakuntana ja Keravan Puusepäntehdas oli aikoinaan Suomen suurin ja tunnetuin julkisten tilojen kalustaja. Esimerkiksi Eduskuntatalon huonekalut on tehty Keravalla.
Keskiajalla Kerava kuului hallinnollisesti Sipooseen. Vuodesta 1643 lähtien, jolloin Tuusulan seurakunta perustettiin, Kerava oli osa Tuusulaa. Keravan kauppala perustettiin 1924 ja se kuului Tuusulan seurakuntaan vuoteen 1955 saakka, jolloin se erotettiin itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Myös nykyisin Vantaan kaupunkiin kuuluva Korso kuului aluksi Keravaan. Kaupunki Keravasta tuli 1970.
Kerava, pieni suuri kaupunki
Nykyaikainen kaupunki kävelykatuineen ja puistoineen Keravasta alkoi kehittyä 1970-luvulla hyvien liikenneyhteyksiensä ja voimakkaan muuttoliikkeen ansiosta. Mm. asuntomessut tekivät Keravaa tunnetuksi 1970-luvulla ja väkiluku lähes kaksinkertaistui tuona aikana. Keravalle muuttaneet ovat paljolti "junalla tullutta", mm. Helsingissä opiskellutta nuorta ja ammattitaitoista väkeä. 1980-luvulla rakennettiinkin kouluja ja päiväkoteja ennätysmäärä.
Nykyään Keravalla nautitaan elämästä aktiivisessa kaupungissa, jossa on harrastusmahdollisuuksia ja tapahtumia joka lähtöön. Vai miltä kuulostavat esimerkiksi Valkosipulifestivaalit, Kesäkirppis tai Sirkusmarkkinat?
Keravalla toimii myös monia yrityksiä, jotka tarjoavat töitä usealle keravalaiselle. Näihin suurimpiin keravalaisiin työnantajiin lukeutuvat Oy Sinerbychoff Ab, Tuko Logistics Oy ja Metos Oy Ab. Keravalla pyritäänkin 100 prosenttiseen työpaikkaomavaraisuuteen.
Suurmiehiä Keravalla
Keravalla on asunut vuosien varrella useita tunnettuja henkilöitä. Seuraavassa heistä tunnetuimpia:
J.K. Paasikivi osti Jukolan kartanon Keravalta vuonna 1917 ja isännöi tilaa presidenttivuosiinsa saakka. Paasikivi oli varsin edistyksellinen maanviljelijä, joka johti talon toimia määrätietoisesti ja päättäväisesti. Asemalta juuri saapunut senaattori piti tapanaan kierrellä kävelykeppi kädessä ja pomppa päällään katselemassa talon peltoja.
Jean Sibelius asui Keravalla vuosina 1898-1902. Sibelius muutti myöhään syksyllä 1898 Helsingistä Keravalle saadakseen paremman työrauhan ja päästäkseen lähemmäs luontoa. Aluksi Sibelius asui lähellä Keravan asemaa vuokra-asunnossa, mutta varsin pian hän muutti asumaan Mattilan eli Postlarin taloon, jossa hän viimeisteli I sinfoniaansa. Keravan Mattilan talo oli Sibeliuksen yhtenä kotina vuoteen 1902 asti. Sibeliuksen Keravan kauteen ajoittuu Finlandian ensiesitys myöhäissyksyllä 1899.
Keravalla Jean Sibelius sävelsi myös useita kuoroteoksia ja yksinlauluja, joista tunnetuimpia ovat "Säv, säv susa" (Soi, soi, kaisla), "Svarta rosor" (Mustat ruusut) ja "Demanten på marssnön" (Timantti hangella). Kerrotaan, että Sibelius sai innoituksen lauluun Timantti hangella ihallessaan maaliskuun kevätauringossa Mattilan talon kimmeltäviä lumisia peltoja.
Akseli Gallen-Kallela asui lyhyehkön ajan Keravalla Aurinkomäen eli Helleborgin mäen kupeessa sijaitsevassa huvilassa talvella 1904.
Viime vuosisadan lopulla valmistuneessa rakennuksessa toimii nykyään Keravan Kuvataidekoulu. Talon nimi oli tuolloin Tomtebo. Kaupunki osti rakennuksen Stockmannilta 1970-luvulla.
Olympiavoittaja ja mestarijuoksija Volmari Iso-Hollo (1907-1969) on jokaisen keravalaisen urheilijan esikuva. Iso-Hollo harrasti jo nuoruudessaan Keravalla hiihtoa, voimistelua, juoksua ja nyrkkeilyä. Sotaväessä juoksusta tuli hänen päälajinsa. Iso-Hollon asteikko juoksijana oli erittäin laaja, ulottuen 400 metristä maratoniin.
Volmari Iso-Hollo, lempinimeltään Vomma, oli uransa huipulla Los Angelesin olympialaisten aikaan vuonna 1932. Hän oli 3000 metrin estejuoksun suvereeni voittaja ja 10 000 metrin hopeamitalimies. Iso-Hollo oli viisi kertaa Suomen mestari ja hänen hallussaan oli aikoinaan seitsemän maailmanennnätystä. Vaikka nivelreuma katkaisikin Iso-Hollon juoksijan uran, hän kykeni vielä Berliinin olympialaisissa uusimaan estevoittonsa ja hankkimaan pronssimitallin 10 000 metrin juoksussa. Volmari Iso-Hollon näköispatsas on Keravalla hänen mukaansa nimetyllä aukiolla. Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Erkki Kannosto 1994.
Arvi Järventaus
Arvi Järventaus saapui Keravalle kappalaiseksi vuonna 1923. Seurakunta osti kappalaiselle tohtori Waenerbergin komean puuhuvilan, joka edelleenkin on Keravan seurakunnan käytössä. Vanha pappila oli aikoinaan monien kulttuurihenkilöiden suosima vierailupaikka, sillä Järventauksen lähimpiin ystäviin kuuluivat Eino Leino, Larin-Kyösti, Hj. Nortamo, Pekka Halonen ja Ilmari Kianto.
Keravalla Järventaus kirjoitti mm. teokset Ristilukki, Maan hiljaiset, Runoilija Aatami Kuuskosken elämä ja Rummut I-IV. Järventaus oli suuri Unkarin ystävä ja useat Järventauksen muut Keravan kauden teokset sijoittuvatkin unkarilaisiin maisemiin. Järventaus itse luonehti itseään "kirjailijaksi, jolla on papillisia harrastuksia". Arvi Järventaus kuoli kesämökillään Hartolassa vuonna 1939.
Johan Abraham Walfrid Grönroos ja Johan Adolf Fredrik ”Jaffu” Grönroos
Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1888 Johan Abraham Walfrid Grönroos pystytti Keravalle huviliikkeen, johon kuului ampumarata, pieni voimailunäytösteltta sekä renkaanheittopiste.
J.A.W. Grönroos oli markkinoilla liikkuva huviliikeyrittäjä. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ei Suomessa ollut vielä varsinaisia tivoleita, vaan yksittäisiä yrittäjiä, joista jollain saattoi olla karuselli ja jollain toisella vaikkapa renkaanheittopiste. Grönroos kehitti ja laajensi toimintaansa määrätietoisesti ostamalla muun muassa ensimmäisten suomalaisten joukossa elokuvaprojektorin syksyllä 1899.
Grönroos joutui epämääräisen välikohtauksen vuoksi vankilaan vuonna 1905, ja huviliiketoiminta siirtyi hänen pojalleen Johan Adolf Fredrik "Jaffu" Grönroosille. Vuonna 1918 poika muutti suvun nimen suomalaiseksi Sariolaksi. Tarkka syy nimen suomennosmuotoon ei ole tiedossa.
Isän vapauduttua poika jatkoi bisneksiä itsenäisenä yrittäjänä ja suuntasi itäiseen Suomeen elokuvanesityshankkeiden parissa. Hän asettui Terijoelle, joka oli suosittu kesänviettopaikka. Huvittelunnälkäistä ja rahakasta väkeä riitti ja hänen huvibisneksensä kukoisti ja kasvoi. Oli sekä telttateattereita että kiinteitä elokuvateattereita.
Kun Terijoki Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen myötä menetti merkityksenä lomanviettopaikkana, Jaffu muutti perheineen Helsinkiin ja edelleen vuonna 1921 Keravalle. 1920-luvulla Jaffu Sariola alkoi hiljalleen luopua elokuvatoiminnasta ja kehittää tivolitoimintaa. Noista ajoista aina 50-luvun lopulle Kerava oli mitä suurimmissa määrin sirkus- ja tivolikaupunki.
Jaffu Sariola perheineen asui Keravan keskustan tuntumassa Sariolanmäkenä tunnetussa huvilassa. Paikka toimi paitsi yhdeksänlapsisen suurperheen kotina, myös eräänlaisena liiketoiminnan talvivarikkona, jossa lepäsi niin työväkeä, kalustoa kuin sirkuseläimiä. Sirkustoimintaa Sarioloiden suku harjoitti vain lyhyen ajanjakson vuosina 1949–1953. Tämänkin ajan muut tivoliosastot toimivat normaalisti. Sirkus tuotti kuitenkin jatkuvasti tappiota ja meni lopulta konkurssiin. Tämän myötä myös Sariolanmäen kiinteistö jouduttiin myymään. 1950- ja 60-lukujen taitteessa se purettiin.
Konkurssin jälkeen liiketoiminnasta eriytettiin kolme tivolia, jotka olivat Jaffun poikien johtamia. Tivoli Unto Sariola, Tivoli Toivo Sariola ja Tivoli Matti Sariola olivat kaikki keravalaisia – ja myös toistensa kilpailijoita.
Tätä nykyä Tivoli Sariola on edelleen keravalainen yritys ja Suomen Tivoli on puolestaan tuusulalainen. Molemmat ovat suoraa jatkumoa 127 vuotta jatkuneessa perheyrityksessä.
Myös kolmannen edelleen toimivan tivolin, Tivoli Seiterän perustajana tunnettu Lauri Seiterä kasvoi Keravalla. Terijoella syntynyt poika siirtyi vanhempiensa eron myötä äitinsä huostaan, joka puolestaan työskenteli Sariolan perheen kotiapulaisena Keravalla. Käytännössä Lauri Seiterä oli yksi Sariolan tivoliperheen jäsen. Myöhemmin hänellä oli merkittävä rooli myös Linnanmäen huvipuiston perustamisessa.
Keravan seurakunta
Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi seurakunnakseen vappuna 1955. Toiminnan käynnistyttyä lähdettiin suunnittelemaan myös ensimmäistä omaa kirkkoa. Se oli seurakunnalle iso ponnistus, ja rakennusrahastoa kartutettiin kolehdeilla, lahjoituksilla ja kirkollisveron nostolla.
Myös kirkon paikkaa pohdittiin tarkasti. Vaihtoehtoina oli muun muassa Helleborgin mäki (nykyisin Aurinkomäki), jossa sijaitsi seurakunnan ensimmäinen seurakuntatalo ja kirkkotila sekä Vanhan pappilan mäki Hakalantiellä. Lopulta päädyttiin pappilan viereiselle tontille, joka tunnettiin ”esikuntatonttina”, sillä alue rakennuksineen oli ollut aiemmin Pohjois-Uudenmaan sotilaspiirin käytössä. Alue oli tarpeeksi laaja, että sille voitiin tulevaisuudessa rakentaa kirkon lisäksi myös muita seurakunnan tarvitsemia tiloja.
Pappisluettelo - Kerava
Kirkkoherrat
- Tuomo Lumme (1955-57)
- Jorma Helasvuo (1957-70)
- Tuomo Lumme (1971-84)
- Seppo Väätäinen (1985-)
Kappalaiset
- Seppo Vääräinen (1970-85)
- Jukka Pohjolan-Pirhonen (1985-)
- Esko Väyrynen (1981-)
- Anja Hänninen (1988-)
Viralliset apulaiset
- Veli Tirkkonen (1957-)
Lähteitä
- Keravan kaupunki- Historia
- Keravan seurakunta
- Suomen Sukututkimusseura Historiankirjat – Hiski
- Uudenmaan maakunta
- YLE-Uutiset-Kotimaa 5.9.2015
Projekti aloitettu 25.3.2018