Follow
Kyläkauppa on nimitys haja-asutusalueiden kaupoista. Tähän projektiin voi liittää kaikki kauppiaat vuoden 1.1.1921 jälkeen, jolloin Suomen kauppiaat yhdistäytyivät ja Suomen Vähittäiskauppiasliitto perustettiin. Sitä ennen toimineita maakauppiaita voi liittää projektiin Suomen maakauppiaat - Rural Store Keepers in Finland.
Maakauppiaille oma järjestö
Kaupan alan monet epäkohdat kannustivat Maakauppias-lehden toimitusta ajamaan maakauppiaiden järjestön perustamista vuonna 1912. Asialla oli lehden toimittaja Roope Järvinen, joka värväsi hankkeeseen mukaan Maakauppiaitten Oy:n johtokunnan. Tampereen Palokunnantalolla 11.–12.8.1912 pidetyssä kokouksessa Suomen Maakauppiasliiton (SML) perustaminen onnistuikin helposti, sillä yli satapäinen osanottajajoukko oli asiassa yksituumainen. Kokouksessa Roope Järvinen esitti kymmenen kohdan ohjelman, jota uusi liitto lähti toteuttamaan:
1) Epäterveen kilpailun poistaminen 2) Velkakaupan vähentäminen 3) Kulkukaupan kieltäminen 4) Maakauppaveron poistaminen 5) Elinkeinolain muuttaminen 6) Eläkelaitoksen perustaminen 7) Luotonsaannin helpottaminen 8) Kirjanpitotaidon kehittäminen 9) Osuuskauppojen ja yksityisten maakauppojen suhteiden selvittäminen 10) Maakauppiaiden ja tukkukauppiaiden suhteiden selvittäminen
Toiminta hakee muotoaan
SML:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kauppias Alex Alfthan (1912–1915), jonka johdolla hallitus ryhtyi kehittämään liiton toimintaa. Ensimmäisten vuosien aikana ongelmia aiheuttivat varsinkin teollisuuden kartellit, tukkuliikkeiden ostoehdot ja ennen pitkää myös ensimmäisen maailmansodan aikainen säännöstely. Liiton juoksevia asioita hoiti sihteeri Roope Järvinen (1912–1914). Äänenkannattajana toimi Maakauppias-lehti, joka tuli liiton omistukseen vuonna 1914. Seuraavana vuonna liiton uutena puheenjohtajana aloitti kauppias Matti Lahdensuu (1915–1921) ja uutena sihteerinä toimittaja Kaarlo Kytömaa (1915–1942).
Liiton haasteeksi muodostui toiminnan laajentaminen kentälle. Ensimmäisten vuosien kuluessa perustettiin parikymmentä paikallisyhdistystä, joista monen toiminta kuitenkin loppui varsin nopeasti. Ensimmäisen maailmansodan kuluessa perustettiin jopa pari maakunnallista yhdistystä sekä läänikohtaisia komiteoita, mutta niidenkin toiminta jäi lopulta vähäiseksi. Turun yleisessä kokouksessa kesällä 1917 liitto päätti muuttaa organisaationsa kokonaan. Nyt ryhdyttiin perustamaan maakuntien rajoja noudattavia piirejä: liiton 15 piiriä käsittävä organisaatio saatiin valmiiksi vuonna 1919.
Tukkutoiminta laajenee Maakauppiaiden yhteistyö oli taloudellisella saralla huomattavasti tuloksellisempaa kuin aatteellisella saralla. Esimerkiksi elokuussa 1913 perustettiin Porissa Kauppiaitten Tukkuliike Osakeyhtiö ja kesällä 1914 Viipurissa Oy Savo-Karjalan Tukkuliike. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Keski-Suomen Tukkukauppa Oy Jyväskylässä ja Pohjanmaan Tukkukauppa Oy Oulussa. Maakauppiaitten Oy ja Oy Savo-Karjalan Tukkuliike avasivat myös konttoreita kaupunkeihin, joihin ei omaa tukkuliikettä saatu aikaiseksi. SML oli aktiivisesti mukana perustamassa tukkuliikkeitä ja monet liiton hallituksen jäsenistä olivat mukana tukkuliikkeiden hallinnossa.
Maakauppiaiden taloudellisen yhteistyön huipentumana oli syyskuussa 1916 perustettu Suomen Maakauppiaitten Tukkuliikkeitten Keskuskomitea (SMTK), jonka jäseniksi tulivat Maakauppiaitten Oy, Kauppiaitten Oy, Oy Savo-Karjalan Tukkuliike ja Kauppiaitten Tukkuliike Oy. Myös tämän perustamisen taustalla vaikutti voimakkaasti SML ja sen sihteeri Kaarlo Kytömaa. Vuonna 1919 SMTK:n puitteissa yritettiin jopa yhdistää tukkuliikkeet yhdeksi valtakunnalliseksi toimijaksi, tässä kuitenkaan onnistumatta.
Kauppiaat yhteisrintamaan
Kaupunkien kauppiaat heräsivät yhteistoimintaan kunnolla vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen. Joulukuussa 1918 perustettiin Suomen Kaupunkien Vähittäiskauppiasliitto (SKVL), jonka puheenjohtajaksi valittiin kauppias Vilho Tenhovaara. Varsin nopeasti ryhdyttiin toimiin kahden kauppiasliiton yhdistämiseksi. Päätös tästä tehtiin 30.7.1920 Jyväskylässä, missä SML ja SKVL pitivät yleiset kokouksensa. Syntyi Suomen Vähittäiskauppiasliitto (SVL), jonka toiminta alkoi virallisesti 1.1.1921. Uuden liiton puheenjohtajana aloitti Matti Lahdensuu, mutta kesällä 1921 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kauppias Aleksi Pellinen (1921–1925). Liiton sihteeriksi palkattiinKaarlo Kytömaa ja äänenkannattajaksi tuli Kauppias-lehti.
SVL:n alkuvuosien toimintaa leimasivat liiton yhteiskunnallisen roolin etsintä sekä yhteistyömahdollisuuksien kartoitus muiden liike-elämän järjestöjen kanssa. 1920-luvulla paljon huomiota ja voimavaroja vei myös jatkuva polemiikki osuustoiminnallisten kauppaliikkeiden edustajien ja näitä tukevien ”osuustoimintapuoleen” poliitikkojen kanssa, niin valtiollisella kuin kunnallisellakin tasolla. Liiton toiminnan keskiössä oli kuitenkin vähittäiskauppiaiden oman yhteistyön vankistaminen. Tätä varten liitto laati vuonna 1924 uuden toimintaohjelman, jossa hahmoteltiin järjestötoiminnan ja taloudellisen yhteistoiminnan tavoitteita, suhteita tukkukauppoihin, teollisuuteen ja muihin elinkeinoihin sekä kuluttajiin. Oman osansa sai myös valtiovalta, kun liitto ryhtyi vaatimaan valtiota parantamaan kauppiaiden toimintaedellytyksiä. Suurimmat saavutukset olivat maakauppaveron poistuminen vuonna 1924 ja vilpillistä kilpailua koskevan lain voimaantulo vuonna 1930.
Lähde: K-kauppiasliiton historia, https://www.k-kauppiasliitto.fi/historia/
Kuva: Helsinki 6.10.1938, Museovirasto - Musketti, historian kuvakokoelma, Pietisen kokoelma, Aarne Pietinen Oy, kuvaaja : K.V. Karlsson www.finna.fi
Tämä projekti on keskeneräinen ja sitä täydennetään jatkuvasti