Projektiin kootaan kokonaiskäsitys vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista ja osallisista Viipurin lääniin kuuluneessa Uudenkirkon pitäjässä. Uusikirkko käsitti tuohon aikaan myös Kanneljärven, joka erotettiin omaksi kunnakseen vuonna 1925.

Jokaisen projektiin lisättävän profiilin yhteyteen kirjataan tieto siitä, millä tavalla kyseinen henkilö liittyy tapahtumiin.

Projektin merkittävimpinä lähteinä toimivat harvinaisen hyvin säilyneet suojeluskuntien listat eri vaiheissa vangituista henkilöistä, kyläkokouksissa kerätyt lausunnot punaisista, punakaarteilta takavarikoidut jäsenlistat sekä aiheesta kirjoittu kirjallisuus, lehtiuutiset ja muistitieto.

Projektin tarkoituksena ei ole nostaa esiin syyllisiä tapahtumiin, vaan osoittaa parhaan mukaan, kuinka läpitunkeva vaikutus osaksi ensimmäistä maailmansotaa kytkeytyvällä sisällissodalla oli tavallisessa maaseutupitäjässä Karjalankannaksella.

Sisällissodan tapahtumat Uudellakirkolla

Varsinaiset sotatoimet olivat Uudellakirkolla vähäiset, sillä pitäjä vallattiin huhtikuun lopussa 1918 varsin helposti punaisten johdon murtauduttua junalla kohti Pietaria. Sen sijaan valtauksen jälkeisessä terrorissa sai surmansa yli sata ihmistä – osa paikkakuntalaisia, osa rajaseudun venäläisväestöä.

Ennen sisällissodan syttymistä tunnelmat Uudellakirkolla alkoivat kiristyä viimeistään loppukesästä ja alkusyksystä 1917, jolloin työväen edustajat erosivat kunnan elintarvikelautakunnasta syyttäen paikallista porvariväestöä elintarvikelain rikkomisesta ja suoranaisen nälänhädän aiheuttamisesta. Marraskuun yleislakon yhteydessä alkoi työväen järjestyskaartien ja suojeluskuntien perustaminen pitäjässä toden teolla.

Tammikuun alussa 1918 bolshevikkijohtaja Vladimir I. Lenin vietti aikaa Halilan parantolassa. Aiempaa radikaalimpi punakaarti perustettiin tammikuun puolivälissä, ja monet Uudenkirkon miehet osallistuivat aseiden hakuun Pietarista, mikä johti paluumatkalla kuuluisaan Kämärän kahakkaan kohti Antreaa kulkeneiden valkoisten kanssa.

Uusikirkko jäi sisällissodan alkamisen jälkeen muun Karjalankannaksen ja Etelä-Suomen tavoin punaiselle puolelle rintamalinjaa. Heti helmikuun vaihteessa punakaartien partiot alkoivat tunkeutua taloihin ja viedä miehiä kuulusteltavaksi. Kuuterselästä Mustanmäen aseman kuulusteluihin vietiin ainakin 13 miestä. Punakaartin johto keskittyi silloiselle Uudenkirkon, myöhemmälle Kanneljärven asemalle.

19. helmikuuta Uudenkirkon punakaarti esti valtuuston kokouksen ja vangitsi sen jäsenet 35 miehen voimin. Helmi-maaliskuun vaihteessa uusikirkkolaiset joukot osallistuivat Kuusaan ja Hotakan rintamien taisteluihin. Pääosa kaartia keskittyi kuitenkin rintaman selustan varmistamiseen, takavarikointeihin ja vastavallankumouksellisten etsintään.

Sotatapahtumien käännyttyä punaisten kannalta huonompaan suuntaan alkoivat myös pakko-otot punakaarteihin. Koteihinsa jääneitä talollisia vangitaan ja heitä myös pakeni huomattavia määriä metsiin partioita piiloon. Mesterjärvellä, meren jäällä tapahtui 18.3.1918 Uudenkirkon punaisia järkyttänyt surmateko, kun kalastamassa olleita naapureitaan punakaartiin usuttaneet Kalle Tetri, Antti Tetri, Vilho Vesterinen ja Matti Tetri surmattiin. Ruumiit tungettiin avannosta jään alle. Neljä päivää myöhemmin Uudenkirkon valkoiselle puolelle laskettavista uhreista toinen, metsänvartija Nikodeemus Tetri Vitikkalasta surmattiin ryöstömurhassa.

Huhtikuun puolivälissä käynnistynyt valkoisten yleishyökkäys Kannaksella johti nopeasti punaisten vastarinnan murtumiseen. Tieto tilanteen toivottomuudesta ei kuitenkaan tavoittanut asemilla partioineita uusikirkkolaisia, vaan tilanne selkeytyi paikallisille kunnolla vasta punajohdon paettua kohti Pietaria valtausta edeltäneenä iltana.

23. huhtikuuta tapahtuneen Kivennavan valtauksen jälkeen eversti Ausfeldin johtamat valkoisten joukot suuntasivat kohti Uudenkirkon kirkonkylää kohtaamatta erityistä vastarintaa. Teloitukset käynnistyivät heti. Vappupäivään ulottuneen viikon aikana surmansa sai Uudellakirkolla ainakin 58 henkilöä, joista 15 oli Kyyrölän venäläisväestöä, peräti 29 Muolaan pitäjästä kotoisin olleita punakaartilaisia ja 11 Uudellakirkolla kirjoilla olleita.

Paikallinen suojeluskunta alkoi välittömästi valtauksen jälkeen järjestäytyä. Pääesikunta perustettiin myös punaisten keskuksena toimineelle Uudenkirkon asemalle. Pitäjä jakaantui kolmeen piiriin, kun myös Mustanmäen asemalle ja Halilaan perustettiin omat tutkijalautakunnat vankien kuuluisteluita varten. Aluksi suuri joukko vankeja vapautettiin – ainakin ehdonalaisesti – lyhyiden kuulusteluiden jälkeen, mutta toukokuun alussa tulleiden uusien määräysten myötä vankien kohtelu tiukkeni. Näin ollen monet jo kertaalleen kotiinsa päässeet saivat lopulta surmansa joko Kivennavan Raivolaan perustetulla sotaoikeuden leirillä tai Viipurin vankileirillä, kun rankaisutoimet Uudellakirkolla jo vähenivät.

Eri puolilla pitäjää järjestettiin huhti-toukokuun aikana kyläkokouksia, joissa asukkaat toivat ilmi paenneiden ja vangittujen punaisten tekemiä rikoksia ja loukkauksia kolme kuukautta kestäneen punaisen vallan aikana. Nämä lausunnot olivat merkittävänä todistusaineistona monia tuomittavia vastaan.

Mannerheimin 12. toukokuuta antaman teloituskiellon jälkeen surmat vain kiihtyvät Raivolan leirillä. Mustaltamäeltä sinne lähetetyistä niin sanotun 1. luokan vangeista kaikki 18 saivat ennen pitkää surmansa. 15. toukokuuta myös piirityksessä ollut Inon linnake vallattiin, ja Mesterjärvellä ammuttiin 12 uusikirkkolaista vankia. Vielä 24. päivä tulleen uuden teloituskiellon jälkeen nähtiin uusi ryöppy kuolemantuomioita, kun useita Uudenkirkon punapäälliköitä tapettiin Viipurissa ja Raivolassa.

Laki maanpetostuomioistuimesta saatiin viimein aikaiseksi senaatin ja valkoisten johdon pitkän kädenväännön jälkeen touko-kesäkuun vaihteessa. Valtiorikosoikeus perustettiin, mutta paikallisesti se saatiin toimintaan vasta ennen juhannusta. Uusikirkkolaisista vangeista vielä kaikkiaan 22 kuoli kesä-elokuussa 1918.