Georg Magnus Sprengtporten

Efter att förlorat Gustav III:s förtroende övergick han 1786 i rysk tjänst och blev 1808 den första generalguvernören till Storfurstendömet Finland. Han var förmodlingen född på Gammelbacka gård i Borgå socken i Finland och var son till majoren Magnus Vilhelm Sprengtporten och dennes senare maka Elisa Katarina Ulfsparre samt halvbror till Jacob Magnus Sprengtporten. 1809 blev han upphöjd till rysk greve.

• http://www.adelsvapen.com/genealogi/Sprengtport_nr_1740#TAB_3
• http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/602/
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten
• http://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6ran_Magnus_Sprengtporten
• http://en.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten
• https://www.sanapaltti.fi/application/files/7914/1759/8932/yrjo_mau...
• http://punainenturku.blogspot.fi/2015/12/yrjo-maunu.html

Kun hän joutui Ruotsin kuninkaan epäsuosioon, hän pakeni Nastolaan, jossa hänellä oli kartanon mailla pieni mökki. Mäki, jossa mökki oli, on vieläkin Sprengtporten mäki.

Tito Colliander: Den femte juli, J.Z. Duncker och Savolaxbrigaden, 1943; (Suom.) Heinäkuun viides päivä, J.Z. Duncker ja Savon prikaati, Helsinki 1944

https://spslc.ru/burial-places/sprengporten-egor-maksimovich-(georg...

Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu; 16. elokuuta 1740 Porvoon pitäjä – 13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä)[2] oli Ruotsin ja Venäjän politiikassa vaikuttanut kreivi. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri. Hän oli Jakob Magnus Sprengtportenin nuorempi veli. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella. Sprengtporten kirjoitti ensimmäisen ehdotuksen itsenäisen Suomen perustuslaiksi.

Sprengtportenin asema Suomen historiassa on kiistelty ja ristiriitainen. Hän on monille suomalaiselle kansallissankari, mutta vastustajat ovat luonnehtineet häntä monintavoin "epäreiluksi", jopa maanpetturiksi.

Myös Sprengtportenin Suomen itsenäistymispyrkimysten motiiveista vallitsee epäselvyys: oliko kyseessä puhdas isänmaallisuus vai halu kostaa Ruotsin kuninkaalle ja päästä itse Suomen kenraalikuvernööriksi. Mahdollista on ollut myös Anjalan Liittokirjan kaltainen kannatus vastustaa Kustaa III valtaa ja ajatella Suomen mahdollista itsenäisyyttä Venäjän kautta (kuten sittemmin kävikin). Tätä ajatusta tukee se, että Sprengtporten kirjoitti perustuslakiehdotuksen itsenäiselle Suomen tasavallalle jo vuonna 1786.
Sprengportenin suomalaisiksi muokatut etunimet Yrjö Maunu on otettu käyttöön 1920–1930-lukujen suomalaiskansallisessa nimenvaihdoissa ja historiankirjoituksessa.

Upseerisuvun vesa
Sprengtportenin isä oli Maunu Wilhelm Sprengtport, joka palveli majorina Hämeen-Uudenmaan rakuunissa, ja hän oli kokenut karoliini.

Yrjö Maunu Sprengtporten liittyi armeijaan ja ylennettiin kapteeniksi Pommerin sodan aikana. Hän avusti veljeään vuoden 1772 vallankumouksessa Kustaa III:n puolella. Vuonna 1775 hänet ylennettiin everstiksi ja vasta muodostetun Savon prikaatin komentajaksi. Sprengtporten koulutti upseereita aluksi omilla varoillaan Brahenlinnan virkatalossa Ristiinassa ja perusti vuonna 1779 Haapaniemen sotakoulun (Haapaniemen kadettikoulu, jonka nimi muutettiin vuonna 1812 Haapaniemen Kenttämittauskouluksi, aloitti toimintansa Kuopiossa 1. elokuuta 1780 ja 1. toukokuuta 1781 se sijoitettiin Haapaniemen tilalle Leppävirta - Rantasalmen pitäjään), jossa se toimi vuoteen 1819 saakka. vallanpitäjän vaihdoksesta huolimatta.
Sprengtporten otti käyttöön uuden, liikkuvan sodankäyntitavan, johon hän oli saanut vaikutteita Pommerin sodasta. Hän myös opetteli suomen kielen, nämä seikat osaltaan - jo siihen aikaan- osittaisivat hänen suomalaisuuttaan toteuttaa Suomen itsenäisyyttä.
Ristiinassa alkaneen ja Haapaniemessä jatkuneen toimintansa perusteella Sprengtportenia on pidetty suomalaisen sotilaskorkeakoulutuksen perustajana.

Suomen itsenäistymissuunnitelma
1700-luvun loppupuolella Suomessa oli jo "Suomessa syntyneitä" kuningasvastaisia "perustuslaillisia patriootteja" ja myös kruunulle uskollisia "rojalisteja". Kustaa III:n itsevaltaiset olivat nostattaneet Suomessa aatelisissa henkeä, joka oli saanut inspiraatiota muun muassa Voltairen, Helvétiuksen, de la Mettrien, Raynalin ja Rousseaun ajatuksista.

Noin vuoden 1783 aikoihin Sprengtporten alkoi väittää Ruotsin sortaneen Suomea samaan tapaan kuin Englanti sorti Amerikan siirtokuntia (- US-independent 1776). Sprengtportenin mukaan Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin itsenäisyys tai liittyminen Venäjään, sillä Venäjä tavoittelisi Pietarin turvaamista ja Suomenlahden herruutta. Spekulaatiot Suomen asemasta olivat olleet yleisiä 1780-luvun alkupuolella. Epäilyt kohdistuivat Ruotsin halukkuuteen suojella Suomea ja myös suomalaisten uskollisuuteen Ruotsin kruunulle.
Sprengrtporten kirjoitti perustuslakiehdotuksen itsenäiselle Suomen tasavallalle vuonna 1786.

Valtiopäivillä 1786 Sprengtporten vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin. Sprengtporten suunnitteli useiden aatelisten (mm. Jägerhorn, Hästesko ja Armfelt) kanssa Anjalan Liittokirjan 1788, jonka sittemmin allekirjoitti 113 suomalaista aatelista, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli kenraali Armfelt.

Sprengtporten neuvotteli (ennen Kustaa III vastaan v.1788 nostettua "kapinaa) Ranskassa Benjamin Franklinin Yhdysvaltojen tasavaltalaisperiaatteista ja mahdollisesta avusta Suomelle (US-independent-/itsenäisyys julistukseen 4.7.1776 liittyy kytkentä Suomeen. Pensylvanian alueen edustajina olivat mm.Benjamin Franklin ja John Morton, signer of the "Declaration of Independence". Morton oli allekirjoituskomitean pj, hänen molempien vanhempiensa juuret ovat Suomesta).
Pariisissa Spegtporten yhdessä kreivi Kustaa Mauri Armfeltin kanssa tapasivat US:n suurlähettilään Benjamin Franklinin. He olivat olivat selkeästi tietoisia Euroopan tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteista (mm. Norja, Puola ja nyt mahdollisesti Suomi).
Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta ja toimi kaksi seuraavaa vuotta Ranskassa Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta vastaan kasvoi edelleen.[1] Sprengtporten palasi Suomeen 1781.

Poliittisena upseerina Venäjän armeijassa
Seuraavana vuonna Sprengtporten liittyi Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Mukanaan hänellä oli kopiot kartoista ja puolustussuunnitelmista, joita hän oli valmistellut Savon prikaatin komentajana.[8] Suunnitelmaansa varten, hän oli tehnyt osaltaan alustavasti Savon kartoitusta rekognosointikartoitusta - sotilaallisena kartoitustyönä 1776-1805. Tämä tunnetaan laajennettuna nimellä Sprengtportenin Savon Kartasto (SKS/ 2011 E-S Harju). Tämä rekognosointikartasto oli salainen, kuten sotilaalliset kartaston yleensäkin.. Vuosien 1788–1790 sodassa hän oli mukana Venäjän armeijassa sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena "poliittisena upseerina".

Hän oli päämeklarina Anjalan Liiton ja Liikkalan nootin valmisteluissa 1788, ja rohkaisi Katariinaa tukemaan sitä. Sprengtportenin omat taivuttelut eivät tuottaneet tulosta Kustaan III:n kukistettua kapinayrityksen, eikä hän pystynyt sotimaankaan enää tehokkaasti haavoituttuaan pahasti Porrassalmen taistelussa 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa.

Böömin vuodet ja ja Katariina II Sodan päätyttyä Sprengtporten ajautui epäsuosioon Ruotsin tuomittua hänet petturiksi. Katariina II:n oli petyttynyt Sprengtporteniin, joka ei kyennyt saamaan kaikkia suomalaisia puolelleen. Seuraavien viiden vuoden ajaksi 1793–1798 hän lähti Venäjältä ja vietti ajan Teplicessä, Böömissä.

Merkittäviä ansioita ja epäonnistumisia, kuolema unohdettuna Venäjän Keisari Paavali I tarvitsi jälleen Sprengtportenin palveluksia Napoleonin kanssa vuonna 1800 Maltan ritarikunnasta ja vankien vaihdosta käydyissä neuvotteluissa. Paavalin kuoleman jälkeen hän jäi jälleen hovin epäsuosioon, kunnes hänet kutsuttiin palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ruotsin ja Ranskan kanssa. Sprengtporten laati Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman, jota pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.

Äskettäin on väitetty, että Sprengtportenin itsenäisyysajatukset (mm. Anjalan Liittosopimus) elivät myös Viaporin (Suomenlinnan) upseeriston keskuudessa ja siten vaikutti Suomen sodassa linnoituksen antautumiseen.
Perinteisesti (Kustaa III kannattajien mielestä) antautumisen syinä on kuitenkin pidetty komendantti Cronstedtin tappiomielialaa. Muina samankaltaisina syinä antautumisen perusteina oli pidetty Viaporin eristyneisyyttä, upseeriston venäläisiltä saamia lahjuksia ja linnoituksen saamaa värittynyttä informaatiota (onko mielipide vai lähdetieto?), jonka mukaan Ruotsin maa-armeija olisi jo tuhoutunut.
Todennäköisintä tapahtumissa lon ilmeisesti se, että Anjalan Liittokirjan allekirjoittajat olivat huomattavissa määrin Jägerhornien ja Cronstedtin lähisukulaisia. Merkittävintä on sittenkin se, että monet merkittävät suomalaiset aateliset olivat sitoutuneet Anjalan Liittokirjan allekirjoituksillaan vastustamaan oopperakuningas Kustaa III:n toimenpiteitä Suomessa.

1. joulukuuta 1808 Sprengporten nimitettiin ensimmäiseksi Venäjän kenraalikuvernööriksi Suomeen kreivin arvolla.[1] Hän ei tietenkään saavuttanut suomen ruotsinkielisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina (?). Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna.
Kreivi Sprengtporten ei koskaan introdusoinut sukuansa Suomen ritarihuoneeseen. Viimeiset kymmenen vuottaan hän vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta epäsuosittuna (?) ja unohdettuna Pietarissa.

Muistomerkit
Sprengtportenin muistokivet sijaitsevat Kuopion satamapuistossa (ennen Kuopion Tuhkaniemi). Taiteilija Jaakko Rönkkö suunnitteli vuonna 1993 Sprengtportenin perhepuistoksi nimetyn satamapuiston osan ja muistokiven, jossa lukee: Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 – 13.10.1819.
Satamatoimiston lähellä on toinenkin, Kuopion kadettipiirin vuonna 1980 paljastama muistokivi Sprengtportenin kunniaksi: Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem decorat honor (myös Kadettioppilaskunnan motto). Kuopion kadettipiiri 1.8.1980

Efter att förlorat Gustav III:s förtroende övergick han 1786 i rysk tjänst och blev 1808 den första generalguvernören till Storfurstendömet Finland. Han var förmodlingen född på Gammelbacka gård i Borgå socken i Finland och var son till majoren Magnus Vilhelm Sprengtporten och dennes senare maka Elisa Katarina Ulfsparre samt halvbror till Jacob Magnus Sprengtporten. 1809 blev han upphöjd till rysk greve.

• http://www.adelsvapen.com/genealogi/Sprengtport_nr_1740#TAB_3
• http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/602/
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten
• http://sv.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6ran_Magnus_Sprengtporten
• http://en.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten
• https://www.sanapaltti.fi/application/files/7914/1759/8932/yrjo_mau...
• http://punainenturku.blogspot.fi/2015/12/yrjo-maunu.html

Kun hän joutui Ruotsin kuninkaan epäsuosioon, hän pakeni Nastolaan, jossa hänellä oli Seestaan kartanon mailla pieni mökki. Mäki, jossa mökki oli, on vieläkin Sprengtporten mäki.

Tito Colliander. Den femte juli, J.Z. Duncker och Savolaxbrigaden, 1943; (Suom.) Heinäkuun viides päivä, J.Z. Duncker ja Savon prikaati, Helsinki 1944
Sakari Kuusi. Yrjö Maunu Sprengtporten. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä 1971
Yrjö-Koskinen. Yrjö Maunu Sprentportenista ja Suomen itsenäisyydestä. Esitelmä, kirjanen. 1870.

Uutinen kuolemasta, Åbo Allmänna Tidning 2.11.1819: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/410839?page=4 (tässä kuolinpäiväksi mainitaan 19.9. (1.10.))

Георг Магнус Спренгтпортен — шведский военачальник и политический деятель, перешедший на российскую службу, генерал-губернатор Финляндии в 1808–1809 годах.

http://blog.fontanka.ru/posts/197058/

https://vk.com/photo-95174817_368727108