
Käytän yksinkertaista sääntöä eli kirjoitan sen sukunimen, joka kirkonkirjoissa lukee.
Pääasiassa ennen 1900-luvun alkupuolta naiset käyttivät syntymäsukunimeään elämänsä loppuun saakka.
Naisille tuli velvollisuus ottaa miehensä sukunimi 1920-luvulla (en tarkkaan muista milloin laki tuli voimaan).
Kirjaan naisen aina ensin syntymäsukunimellään, jos myöhemmissä kirkonkirjoissa hänelle on kirjattu myös miehen sukunimi, lisään sen vasta sitten. Tarkastan aina myös kuolleiden kirjasta sen, millä nimellä on haudattu.