Adm. Bengt Severinsson Juusten Gyllenlood, till Olsböle

Bengt Severinsson Juusten, till Olsböle i Tenala socken i Finland.

Född sannolikt före 1550, enär han redan 1563 såsom »dräng» följde sin farbroder biskop Paul Juusten på biskopsting.

Hövidsman vid skeppsflottan 1568. Sändes 1573 till Finland att biträda vid flottans utredning.

Ståthållare på Reval 1575.

Fast underamiral 1578–1579. Amiral över flottan på Narvas farvatten 1578. Därtill förordnad 1579.

• SAY Hauho 1560-1579 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=282965, v 1578, Hauhon Nybyssä isäntä

Erhöll i förläning Tavastby i Helsinge socken 1579 (Hämeenkylä, Vantaa. Hämeenkylän kartanoon johtaa Juustenintie)

• Myös Malminkartanon kartanoon Helsingissä johtaa Juustenintie. Kuului myös hänelle.

"Erhöll förläningar i Tenala och Bromarf": Oskar Nikula, Helsingfors 1938: Tenala och Bromarf socknars historia II, s.276 : Olsböle....Den 15 maj 1579 förlänade konung Johan III ett hemman i Olsböle, fyra i Hellsby, två i Stocksböle och ett i Lindsby på behaglig tid till sin amiral Bengt Severinsson Juusten, som 1591 adlades med namnet Gyllenlood. Lägenheten i Lindsby, sin moders hemby, måste Juusten 1580 avstå till Martin Boije mot ett hemman i Fastarby. Suomen asutuksen yleisluettelo -arkisto - Tenhola, jakso 94: Olsböle Bent S; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5737129939&aineistoI...
Suomen asutuksen yleisluettelo -arkisto - Tenhola, jakso 17, sivu 17: Fastarby Fastarböle [Bengt Söffringsson]; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5737162944&aineistoI...

Amiral över skeppsfolket i Finland, på Viborgs och Helsingfors skeppsgårdar samt över Kexholmsflottan 1582–1590. Befallningsman på Kexholm 1590.

Adlad Gyllenlood 1591-08-18, sedan han året förut 4/7 fått konung Johans försäkran på sköldemärke och adelsstånd. Introd. 1634 under n:o 216.

Överstearklimästare 1591.

Befallningsman på Åbo slott om hösten 1595. Uppgav slottet till hertig Carl 1597 och fördes fången till Sverige. Frigiven något före 1602-02-09, vilken dag han i Åbo bland Finlands adel underskrev trohetsförsäkran till hertig Carl.

Underamiral i Hans Bielkenstiernas flotta på Narvas farvatten 1602.

Återfick sina förbrutna gods s.å.

Förordnad amiral över några finska skepp till Rigas farvatten s å. Amiral över flottan på Narvas farvatten 1604.

Erhöll fullmakt 1607 att leda kanalarbetet mellan Lappvesi sjö och Juustila invid Viborg, varmed han fortsatte ännu sommaren 1608.

Död 1609-09-27 (23/9 enl. gravsten) på Olsböle och begraven s. å. 29/10 i Tenala kyrka, där hans vapen uppsattes.

Gift med Brita Marcusdotter, som levde änka 1614, dotter av frälsemannen Marcus Jönsson i Helsinge kyrkoby och Gertrud Johansdotter.

Bengt Severininpoika (Söfringsson) Gyllenlood, *1534A, †07.1609, Tenhola, Olsböle, haudattu Tenholan kirkkoon. Amiraali,Turun Linnan päällikkö 1597. Adlad 1594, stamfader for adliga ätten n:r 216, Gyllenlood.. Hämeenkylän kartano on saanut alkunsa 1580, jolloin amiraali Juusten - sittemmin Gyllenlood - yhdisti maihinsa kahdeksan naapuritilaa. Kartanon rakennukset ovat pääosin hyvässä kunnossa ja Engelin piirtämä empire tyylinen päärakennus on oiva näyte entisaikojen rakennussuunnittelusta ja rakennusalan osaamisesta.

Isä: Severin Pederinpoika (Severin Söfring Pedersson) Juusten, Äiti: N. Juttila, Oli Turun linnan päällikkönä 1597. Aateloitiin nimellä Gyllenlood no 216 vuonna 1594 ja tuli samalla tämän suvun kantaisäksi. Puoliso: Brita Eriksdotter. Vanhemmat: Erik Sigfredsson ja Margaretha Larsdotter

http://www.archive.org/stream/bidragtillknne1314fins#page/n157/mode...

Source:

Genos 55(1984), s. 49-59 at http://www.genealogia.fi/genos/55/55_49.htm

Kansallinen elämänkerrasto, III osa, J-Malmivaara, W.

Suomen Historiallisen seuran valitsema toimitus, WSOY Porvoo 1930

Juvelius, E.W:

"JUUSTEN, PENTTI SEVERINPOIKA,

amiraali, synt. todennäköisesti ennen v:ta 1550, kuol. Olsbölessä Tenholassa syysk. 23 p. (toisen tiedon mukaan 27 p.) 1609). Vanhemmat: Hauhon kirkkoherra Severi Juusten ja hänen vaimonsa, joka nähtävästi kuului aateliseen Juttilan sukuun.

Juusten mainitaan jo 1568 laivanpäällikkunä. Viisikolmattavuotisessa Venäjän sodassa hän oli mukana koko ajan ja palveli etupäässä laivastossa, mutta myös tykistön päällikkönä ja linnanvoutina.

Alkuaikoina hän oli päällikkönä laivastossa, joka risteili Suomenlahdella kaapaten ja tullia kantaen. V. 1576 hänestä tuli Tallinnan vouti, jona hän oli vielä seur. v.

Kun Henrik Klaunpoika Horn 1578 teki hyökkäyksen Inkeriin, seurasi Juusten hänen joukkojaan tykistön päällikkönä. Myöhemmin sam. v. aliamiraaliksi nimitettynä hän taas kaappaili laivoja Suomenlahdella ja kantoi tullia. Kesällä 1579 hän yritti saamansa käskyn mukaan valloittaa tärkeän ja kauan tavoitellun Narvan mereltä käsin, mutta ei siinä onnistunut.

Samana vuonna piti hänen tukea meren puolelta Henrik Klaunpojan maan puolelta tekemää hyökkäystä Narvaa vastaan ja hän sai myös tehtäväkseen viedä Hornin piiritystykistön Tallinnasta Narvan edustalle. Mutta Juusten viivytteli niin, että Hornin yritys epäonnistui ja Narva jäi vieläkin saamatta. Ilmeisestikin Juusten tahallaan vitkasteli, koska ei suonut Hornille Narvan valloittajan kunniaa. Hän joutui epäsuosioon ja pääsi vasta 1582 armoihin. Silloin Juhana III uskoi hänelle Suomessa olevan meriväen ynnä äsken vallatussa Käkisalmessa sijaitsevan Laatokan laivaston päällikkyyden.

Pontus De la Gardien Pähkinäsaaren retkellä sam. v. Juusten oli mukana ja toi Käkisalmesta kuusi laivaa Nevajoen niskaan estämään piiritettyjä saamasta apua. Mutta Pähkinälinnaa ei kuitenkaan vielä saatu valloitetuksi. Laatokan laivaston päällikkönä Juusten pysyi v:een 1590. Käkisalmen päälliköksi hänet sen ohessa määrättiin 1589. Kahta vuotta myöhemmin hän tuli ylivarusmestariksi ja 1594 valtakunnan varuskamarin päälliköksi.

V. 1591 hänet aateloitiin nimellä Gyllenlood.

Kun Juhana III:n kuoltua valtataistelu Kaarle herttuan ja Sigismundin välillä alkoi, liittyi Juusten Klaus Flemingin johtamaan Sigismundille uskolliseen Suomen aatelistoon. Hän olikin marskin parhaita ja uskollisimpia miehiä, joka ei antanut houkutusten eikä peloitusten vaikuttaa itseensä.

Kun Sigismund saapui kruunattavaksi Ruotsiin ja marski lähti häntä vastaan Danzigiin 1593, määräsi tämä Juustenin eräitten muitten Suomen herrojen kanssa Turun linnan päälliköksi. Marskin miehenä hän myös 1596 tutki talonpoikain valituksia Kymenkartanon ja Turun lääneissä.

Flemingin kuolemasta tiedon saatuaan hän toimitti tämän ruumiin Turkuun ja auttoi yhdessä muitten Suomen herrojen kanssa hänen leskeään Ebba Stenbockia järjestämään Turun puolustuksen, kun herttuaa kesällä 1597 odotettiin sotaväkineen Suomeen.

Juusten oli myös Turun linnan päälliköitä, kun se syyskuussa samana vuonna antautui. Hänen ahneutensa ja kitsautensa syyksi on osittain pantu se yleinen tyytymättömyys, mikä sekä laivamiesten että muun sotaväen keskuudessa piirityksen aikana oli havaittavissa ja joka lopulta ratkaisi puolustajien kohtalon: kerrotaan näet hänen petollisesti pidättäneen itselleen osan miehistön palkasta.

Jo aikaisemmin hän oli tunnettu tavattomasta ahneudesta ja omanvoitonpyynnistä. Nyt Juusten joutui muitten mukana vangiksi ja vietiin Ruotsiin. Helmik. 1602 Turussa pidetyssä Suomen aatelisten kokouksessa hän oli saapuvilla ja vannoi uskollisuudenvalan Kaarle IX:Ile. Samana vuonna hän sai takaisin myös joitakin tilojaan, jotka hänen vankeutensa aikana oli häneltä riistetty, ja myöhemmin häntä käytettiin valtakunnan julkisissa toimissa. Mutta epäluuloinen Kaarle kuningas ei koskaan täydelleen luottanut niihin miehiin, jotka olivat ase kädessä taistelleet häntä vastaan, ja S:kin kutsuttiin kahteen otteeseen (1603 ja 1606) vastaamaan häntä vastaan nostettuihin syytteisiin.

- Kesällä 1607 kuningas käski hänen ruveta kaivauttamaan kanavaa Juustilan ja Lapveden välille - siis jatkamaan Eerik Bielken vuosisataa aikaisemmin aloittarnaa työtä. Mutta tämä kanava ei valmistunut; paikkakunnan rahvas, jonka työvelvollisuudeksi se pantiin, osoittautui vastahakoiseksi, ja jo syksyllä 1609 J. kuoli. Hänet on haudattu Tenholan kirkkoon..."

SAIMAAN KANAVA, ENSIMMÄISIÄ YRITYKSIÄ

Ensimmäisen kerran yritettiin Saimaata kanavoida Viipurin suuntaan jo 1500-luvun alussa, kun linnanpäällikkö Erik Bielke halusi parantaa vesitietä Saimaalta Viipuriin. Oli selvää, että yritys epäonnistui ja ehkä niin oli parempikin. Jos kaivajat olisivat päässeet Lappeenrannan lähistöllä olleen harjun ja kallion läpi, olisi seurauksena voinut olla suuri luonnonmullistus.

Seuraava yritys tuli 100 vuotta myöhemmin, kun kuningas Karl IX määräsi tehtäväksi vesitien Saimaan ja Suomenlahden välille. Tehtävään määrättiin suomensukuinen amiraali Pentti Juusten vuonna 1607. Töitä tehtiin vuoteen 1609, mutta sitten Juusten kuoli ja työt keskeytettiin eikä niitä enää jatkettu. Työt käynnistyivät seuraavan kerran vasta 1800-luvulla.

http://kanaler.arnholm.nu/suomi/finland/saimaf.html

Lähteitä:

Yrjö Koskinen, Nuijasota (2:nen painos 1877); W. Tawastjtjerna, Pohjoismaiden viisikolmatta vuotinen sota (1920); sama, Pohjoismaiden sota 1590-95 (1929).

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/536