Aino Maria Kuusinen ent. Sarola

Savonranta > syntyneet, 1881-1890 > 62: 1886 MKO7-10 I C:3 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2528...

Kummit: sahan viilari Niilo Kainulainen ja vaimo Henrika os.Pesonen

Kontiolahti > muuttaneet, 1880-1892 > 57: MKO747-749 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2978...

Kontiolahti > lastenkirja, 1891-1900 > 192: T Muokkaa MKO704-711 I Ab:12 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8537...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Kuusinen

Aino Kuusinen oli suomalaisnainen, joka sokaistui kommunismista ja siirtyi Kuusisen kanssa Neuvostoliittoon vapaussotamme jälkeen. Hän oli ensin rakentamassa kommunismia, kunnes hänen silmänsä alkoivat vähitellen avautua. Hänet mm. lähetettiin Yhdysvaltoihin paikallisten kommunistien avuksi. Siellä hän näki, että surkeimmatkin työläiset elivät yleensä paremmissa oloissa kuin Neuvostoliiton keskiluokka. Kun Aino Kuusinen kieltäytyi lähtemästä Neuvostoliiton Ruotsin-lähettilääksi eikä suostunut näin tukemaan entisen kotimaansa miehittämiseen tähdänneitä toimenpiteitä, joutui hän Stalinin epäsuosioon.

Rouva Kuusinen vietti 17 vuotta vangittuna, ensin tutkintavankeudessa ja sitten vankileireillä hirvittävissä olosuhteissa. Leireillä hän tapasi ja sai kuulla monien entisten suomalaisten kommunistien kohtaloita. Jopa Kullervo Manner, Suomen vuoden 1918 punakapinan johtaja, joka pakeni ihannemaahansa suomalaisten isänmaanystävien voitettua vapaussodan, päätyi vankileirille ja joutui ammutuksi.

Otto WIlle Kuusinen ei tehnyt mitään pelastaakseen vaimonsa. Hänelle oli tärkeitä oman hengen säilyttäminen. Stalinin kuoleman jälkeen Aino Kuusinen pääsi vapaaksi ja hänen tuomionsa myönnettiin vääriksi. Neuvostoliitosta hän ei silti saanut lähteä. Otto Wille Kuusista hän ei suostunut enää milloinkaan tapaamaan, vaikka tämä pyytelikin vaimoaan useita kertoja takaisin. Vasta saatuaan tiedon, että Kuusinen oli kuolemassa syöpään, hän toimitti tälle kirjeen, jossa teki selväksi mielipiteensä miehensä toimista.

Otto Wille Kuusisen kuoltua rouva Kuusinen pääsi vihdoin liki 80-vuotiaana, vuonna 1965 turistiviisumilla Suomeen ja ymmärrettävästi jätti saapumatta Venäjälle lähteneeseen paluujunaan. Lopulta hän päätyi länteen, Italiaan, jossa hän sai vihdoin vapaasti kirjoittaa muistelmateoksensa. Jokaisen suomalaisen tulisi lukea tämä kirja. Aino Kuusista piti hengissä kaikki hirveät vuodet se ajatus, että hän saa vihdoin kirjoittaa maailmalle Neuvostoliiton todellisen luonteen.

lähde: http://jkaisanl.vuodatus.net/lue/2012/11/kuusisen-muisto

Aino Kuusinen

Toiseen vaimoonsa Aino Kuusiseen (ent. Sarola, o.s. Turtiainen ) (1886–1970) Otto Wille Kuusinen tutustui piileskellessään Suomessa vuonna 1919. Aino Kuusinen siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1922 ja avioiduttuaan Kuusisen kanssa hänestä tuli myös Kominternin työntekijä. 1930-luvun alkupuolen Aino Kuusinen oli Kominternin lähettämänä töissä ensin Yhdysvalloissa ja sen jälkeen Japanissa. Pitkät poissaolot Moskovassa viilensivät myös tämän avioparin välejä, ja Aino Kuusinen toteaa muistelmissaan palanneensa Yhdysvalloista ”täysin vieraan ihmisen” luokse.

Otto Wille Kuusinen on kuuluisa nimi, koska hän säilytti henkensä, vapautensa ja asemansa Stalinin puhdistuksissa, mutta Aino Kuusinen ei ollut yhtä onnekas. Hänet vangittiin 1938 ja hän vietti lyhyttä vapausaikaa lukuun ottamatta seuraavat 17 vuotta elämästään vankiloissa ja pakkotyössä. Hän kuitenkin selvisi kokemuksistaan hengistä, mutta ymmärrettävästi katkeroitui raskaasti aviomiehelleen, joka ei ollut tehnyt elettäkään vaimonsa vapauttamiseksi.

Aino Kuusinen näki Otto Wille Kuusisen vangitsemisensa jälkeen seuraavan kerran vasta tämän hautajaisissa vuonna 1964. Miehensä kuoleman jälkeen Aino Kuusinen koki vihdoin mahdolliseksi jättää Neuvostoliiton taakseen, ja hän palasi Suomeen vuonna 1965. Hän kirjoitti vielä vanhalla iällään muistelmansa ajastaan Neuvostoliitossa, ne julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1972.

Otto Wille Kuusisella ei ollut kiirettä vapauttaa virallista aviovaimoaan vankeudesta, sillä jo vuonna 1935 hän oli Krimillä oleskellessaan tavannut itseään 30 vuotta nuoremman lääketieteen opiskelijan Marina Amiragovan, joka seurasi Kuusista Moskovaan. Koska Otto Wille ja Aino Kuusinen eivät koskaan virallisesti eronneet, vaikka elivätkin erillään, ei Marinan Amiragovan ja Kuusisen avioliitto ollut virallinen.

Marina Amiragova synnytti Kuusiselle vuonna 1937 Violetta-tyttären, joka kuitenkin kuoli alle vuoden ikäisenä. Hän oli myös paikalla Kuusisen hautajaisissa vuonna 1964, samoin kuin virallinen aviovaimo Aino Kuusinen, joka ei kuitenkaan mainitse muistelmissaan Amiragovaa sanallakaan.

Jälkimaailma on jäänyt ihmettelemään, miten vannoutunut kommunistisen aatteen mies saattoi jättää omat läheisensä kohtalon armoille, mistä varmasti kumpuaa Kuusisen hahmon ristiriitainen maine. Täydellisiä vastauksia saadaan tuskin koskaan, mutta ilmeisesti henkilökohtaisten ihmissuhteiden uhraaminen on osasyy sille, että Kuusisen onnistui selvitä Stalinin vainoista hengissä ja säilyttää asemansa Neuvostoliiton korkeimmassa johdossa.

http://375humanistia.helsinki.fi/otto-wilhelm-wille-ville-kuusinen/...

Aino Kuusinen (ent. Sarola, o.s. Turtiainen, ven. Айно Андреевна («Ингрид») Куусинен; 5. maaliskuuta 1886 – 1. syyskuuta 1970) oli suomalainen kommunisti, joka työskenteli Kominternin palveluksessa ympäri maailmaa 1930-luvulla, joutui sittemmin vuosiksi gulagiin ja vapauduttuaan pakeni länteen. Aino Kuusinen oli Otto Wille Kuusisen toinen vaimo.

Aino Kuusinen oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Hän kävi neljä vuotta kestäneen oppijakson Helsingin kirurgisen sairaalan sairaanhoitajaopistossa. Valmistuttuaan Kuusinen meni 9. heinäkuuta 1909 naimisiin rautatiehallituksessa insinöörinä toimineen Leo Sarolan kanssa.

Aino Kuusinen tapasi Otto Wille Kuusisen ensimmäisen kerran syksyllä 1919 Helsingin Tapanilassa, jossa hän silloin miehensä kanssa asui. Kuusinen oli tuolloin salaa Suomessa ja hänen ystävänsä majoittivat hänet muutamaksi yöksi Leo ja Aino Sarolan luokse. Kuusinen poistui Suomesta kevättalvella 1920 Ruotsiin, missä asui jonkin aikaa ja josta hän alkoi lähetellä kirjeitä Ainolle.

Kuusinen muutti vuonna 1922 Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli Kominternin eri tehtävissä, kunnes siirtyi sotilastiedustelu GRU:n palvelukseen. Vuosina 1930–1933 salanimeä toveri Morton käyttänyt Kuusinen oleskeli Kominternin valtuutettuna Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloista Aino Kuusinen siirtyi Japaniin, jossa hän muun muassa tutustui saksalaisen Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajaan, myöhemmin vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi teloitettuun Richard Sorgeen. Japanista Kuusinen kutsuttiin Moskovaan, jossa hänet vangittiin uudenvuodenpäivänä 1938. Josif Stalinin kuoltua Aino Kuusinen vapautettiin vuonna 1955 ja hän vietti seuraavat vuodet Moskovassa syvästi katkeroituneena entiseen aviomieheensä Otto Wille Kuusiseen, joka ei ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Vuonna 1965 Aino Kuusinen matkusti Suomeen ja täältä edelleen Italiaan, jossa hän kirjoitti muistelmansa määräten ne julkaistavaksi vasta kuolemansa jälkeen. Kirja on julkaistu1972 Saksassa ja Suomessa sekä 1991 Venäjällä..

Venäläinen tietokanta, jossa on tietoja Aino Kuusisen kohtalosta.

https://ru.openlist.wiki/%D0%9A%D1%83%D1%83%D1%81%D0%B8%D0%BD%D0%B5%D0%BD_%D0%90%D0%B9%D0%BD%D0%BE_%D0%90%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%B5%D0%B5%D0%B2%D0%BD%D0%B0_(1888)

Aino Kuusinen, JUMALA SYÖKSEE ENKELINSÄ - Muistelmat vuosilta 1919-1960, Otava 1963

+++

Savonranta > syntyneet, 1881-1890 > 62: 1886 MKO7-10 I C:3 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2528...

Kummit: sahan viilari Niilo Kainulainen ja vaimo Henrika os.Pesonen

Kontiolahti > muuttaneet, 1880-1892 > 57: MKO747-749 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2978...

Kontiolahti > lastenkirja, 1891-1900 > 192: T Muokkaa MKO704-711 I Ab:12 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8537...

Kontiolahti lastenkirja 1900-1909 (MKO729-737 I Ab:15) Sivu 236 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2977... / Viitattu 13.06.2023

Kontiolahti rippikirja 1900-1909 (MKO281-304 I Aa:25) Sivu 712 Tu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2937... / Viitattu 13.06.2023

Kontiolahti vihityt 1907-1912 (MKO909) Sivu 325-326: 1909; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2978... / Viitattu 10.12.2023

Kontiolahti rippikirja 1900-1909 (MKO263-280 I Aa:24) Sivu 629 Pielisensuu 12 Sirkkala (rautatieasema) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2937... / Viitattu 10.12.2023

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Kuusinen

Aino Kuusinen oli suomalaisnainen, joka sokaistui kommunismista ja siirtyi Kuusisen kanssa Neuvostoliittoon vapaussotamme jälkeen. Hän oli ensin rakentamassa kommunismia, kunnes hänen silmänsä alkoivat vähitellen avautua. Hänet mm. lähetettiin Yhdysvaltoihin paikallisten kommunistien avuksi. Siellä hän näki, että surkeimmatkin työläiset elivät yleensä paremmissa oloissa kuin Neuvostoliiton keskiluokka. Kun Aino Kuusinen kieltäytyi lähtemästä Neuvostoliiton Ruotsin-lähettilääksi eikä suostunut näin tukemaan entisen kotimaansa miehittämiseen tähdänneitä toimenpiteitä, joutui hän Stalinin epäsuosioon.

Rouva Kuusinen vietti 17 vuotta vangittuna, ensin tutkintavankeudessa ja sitten vankileireillä hirvittävissä olosuhteissa. Leireillä hän tapasi ja sai kuulla monien entisten suomalaisten kommunistien kohtaloita. Jopa Kullervo Manner, Suomen vuoden 1918 punakapinan johtaja, joka pakeni ihannemaahansa suomalaisten isänmaanystävien voitettua vapaussodan, päätyi vankileirille ja joutui ammutuksi.

Otto WIlle Kuusinen ei tehnyt mitään vaimonsa pelastamiseksi. Hänelle oli tärkeintä pysyä itse hengissä. Stalinin kuoleman jälkeen Aino Kuusinen pääsi vapaaksi ja hänen tuomionsa myönnettiin vääräksi. Neuvostoliitosta hän ei silti saanut lähteä. Otto Wille Kuusista hän ei suostunut enää milloinkaan tapaamaan, vaikka tämä pyytelikin vaimoaan useita kertoja takaisin. Vasta saatuaan tiedon että Kuusinen oli kuolemassa syöpään, Aino toimitti tälle kirjeen, jossa teki selväksi mielipiteensä miehensä toimista.

Otto Wille Kuusisen kuoltua rouva Kuusinen pääsi vihdoin liki 80-vuotiaana vuonna 1965 turistiviisumilla Suomeen ja ymmärrettävästi jätti nousematta Venäjälle lähteneeseen paluujunaan. Lopulta hän päätyi länteen, Italiaan, jossa hän sai vihdoin vapaasti kirjoittaa muistelmateoksensa. Jokaisen suomalaisen tulisi lukea tämä kirja. Aino Kuusista piti hengissä kaikki hirveät vuodet se ajatus, että hän saisi vihdoin paljastaa maailmalle Neuvostoliiton todellisen luonteen.

lähde: http://jkaisanl.vuodatus.net/lue/2012/11/kuusisen-muisto

Aino Kuusinen

Toiseen vaimoonsa Aino Kuusiseen (ent. Sarola, o.s. Turtiainen ) (1886–1970) Otto Wille Kuusinen tutustui piileskellessään Suomessa vuonna 1919. Aino Kuusinen siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1922 ja avioiduttuaan Kuusisen kanssa hänestä tuli myös Kominternin työntekijä. 1930-luvun alkupuolen Aino Kuusinen oli Kominternin lähettämänä töissä ensin Yhdysvalloissa ja sen jälkeen Japanissa. Pitkät poissaolot Moskovassa viilensivät myös tämän avioparin välejä, ja Aino Kuusinen toteaa muistelmissaan palanneensa Yhdysvalloista ”täysin vieraan ihmisen” luokse.

Otto Wille Kuusinen on kuuluisa nimi, koska hän säilytti henkensä, vapautensa ja asemansa Stalinin puhdistuksissa, mutta Aino Kuusinen ei ollut yhtä onnekas. Hänet vangittiin 1938 ja hän vietti lyhyttä vapausaikaa lukuun ottamatta seuraavat 17 vuotta elämästään vankiloissa ja pakkotyössä. Hän kuitenkin selvisi kokemuksistaan hengistä, mutta ymmärrettävästi katkeroitui raskaasti aviomiehelleen, joka ei ollut tehnyt elettäkään vaimonsa vapauttamiseksi.

Aino Kuusinen näki Otto Wille Kuusisen vangitsemisensa jälkeen seuraavan kerran vasta tämän hautajaisissa vuonna 1964. Miehensä kuoleman jälkeen Aino Kuusinen koki vihdoin mahdolliseksi jättää Neuvostoliiton taakseen, ja hän palasi Suomeen vuonna 1965. Hän kirjoitti vielä vanhalla iällään muistelmansa ajastaan Neuvostoliitossa, ne julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1972.

Otto Wille Kuusisella ei ollut kiirettä vapauttaa virallista aviovaimoaan vankeudesta, sillä jo vuonna 1935 hän oli Krimillä oleskellessaan tavannut itseään 30 vuotta nuoremman lääketieteen opiskelijan Marina Amiragovan, joka seurasi Kuusista Moskovaan. Koska Otto Wille ja Aino Kuusinen eivät koskaan virallisesti eronneet, vaikka elivätkin erillään, ei Marinan Amiragovan ja Kuusisen avioliitto ollut virallinen.

Marina Amiragova synnytti Kuusiselle vuonna 1937 Violetta-tyttären, joka kuitenkin kuoli alle vuoden ikäisenä. Hän oli myös paikalla Kuusisen hautajaisissa vuonna 1964, samoin kuin virallinen aviovaimo Aino Kuusinen, joka ei kuitenkaan mainitse muistelmissaan Amiragovaa sanallakaan.

Jälkimaailma on jäänyt ihmettelemään, miten vannoutunut kommunistisen aatteen mies saattoi jättää omat läheisensä kohtalon armoille, mistä varmasti kumpuaa Kuusisen hahmon ristiriitainen maine. Täydellisiä vastauksia saadaan tuskin koskaan, mutta ilmeisesti henkilökohtaisten ihmissuhteiden uhraaminen on osasyy sille, että Kuusisen onnistui selvitä Stalinin vainoista hengissä ja säilyttää asemansa Neuvostoliiton korkeimmassa johdossa.

http://375humanistia.helsinki.fi/otto-wilhelm-wille-ville-kuusinen/...

Aino Kuusinen (ent. Sarola, o.s. Turtiainen, ven. Айно Андреевна («Ингрид») Куусинен; 5. maaliskuuta 1886 – 1. syyskuuta 1970) oli suomalainen kommunisti, joka työskenteli Kominternin palveluksessa ympäri maailmaa 1930-luvulla, joutui sittemmin vuosiksi gulagiin ja vapauduttuaan pakeni länteen. Aino Kuusinen oli Otto Wille Kuusisen toinen vaimo.

Aino Kuusinen oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Hän kävi neljä vuotta kestäneen oppijakson Helsingin kirurgisen sairaalan sairaanhoitajaopistossa. Valmistuttuaan Kuusinen meni 9. heinäkuuta 1909 naimisiin rautatiehallituksessa insinöörinä toimineen Leo Sarolan kanssa.

Aino Kuusinen tapasi Otto Wille Kuusisen ensimmäisen kerran syksyllä 1919 Helsingin Tapanilassa, jossa hän silloin miehensä kanssa asui. Kuusinen oli tuolloin salaa Suomessa ja hänen ystävänsä majoittivat hänet muutamaksi yöksi Leo ja Aino Sarolan luokse. Kuusinen poistui Suomesta kevättalvella 1920 Ruotsiin, missä asui jonkin aikaa ja josta hän alkoi lähetellä kirjeitä Ainolle.

Kuusinen muutti vuonna 1922 Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli Kominternin eri tehtävissä, kunnes siirtyi sotilastiedustelu GRU:n palvelukseen. Vuosina 1930–1933 salanimeä toveri Morton käyttänyt Kuusinen oleskeli Kominternin valtuutettuna Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloista Aino Kuusinen siirtyi Japaniin, jossa hän muun muassa tutustui saksalaisen Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajaan, myöhemmin vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi teloitettuun Richard Sorgeen. Japanista Kuusinen kutsuttiin Moskovaan, jossa hänet vangittiin uudenvuodenpäivänä 1938. Josif Stalinin kuoltua Aino Kuusinen vapautettiin vuonna 1955 ja hän vietti seuraavat vuodet Moskovassa syvästi katkeroituneena entiseen aviomieheensä Otto Wille Kuusiseen, joka ei ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Vuonna 1965 Aino Kuusinen matkusti Suomeen ja täältä edelleen Italiaan, jossa hän kirjoitti muistelmansa määräten ne julkaistavaksi vasta kuolemansa jälkeen. Kirja on julkaistu1972 Saksassa ja Suomessa sekä 1991 Venäjällä..

Venäläinen tietokanta, jossa on tietoja Aino Kuusisen kohtalosta.

https://ru.openlist.wiki/%D0%9A%D1%83%D1%83%D1%81%D0%B8%D0%BD%D0%B5%D0%BD_%D0%90%D0%B9%D0%BD%D0%BE_%D0%90%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%B5%D0%B5%D0%B2%D0%BD%D0%B0_(1888)