Antti (Antippa) Ivaninpoika Kähmi

Vävy, populi, räätäli. Piensarka, Suistamo.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Suistamon ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, vihityt v. 1896: Suistamo Orthodox Parish, metrics books, Marriages year 1896: Суйстамо православный приход, метрические книги, браки 1896 г.:

5. vih. 7.4. Sulhanen: Koiton kylän populi Antip Ivanov, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 26 vuotta. Morsian: Piensaran kylän populin tytär Marfa Nikolajeva, ortodoksi, ensimmäiseen avioliittoon, 19 vuotta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4131124

Dokumentti

(Lisäys/Lea Tajakka):

Sanni Pyörnilä kirjoittaa:

Ruokopillin soitto on harvinainen kansanrunouden muoto. Sen ehkä viimeinen edustaja oli räätäli Antti Kähmi, itkuvirren taitaja Martta Kähmin puoliso.

Antti Kähmi oli syntynyt Suistamon Koiton kylässä räätäli Ivan Kähmin poikana. Hänen kotinsa oli pieni savupirtti kivikkoisen mäen syrjässä. Siinä asui 10-henkinen perhe, vanhemmat ja kahdeksan lasta. 8-vuotiaana sai Antti-poika lähteä maailmalle itseään elättämään. Hän joutui aluksi paimeneksi lähiseudun taloihin. Sen ajan tapojen mukaan karjaa laidunnettiin metsämailla, ”salolla”, ja niin sai pieni paimenpoika oleilla kesäiset päivät metsässä, luonnon parissa. Siellä hän oppi rakastamaan luontoa ja myös kuuntelemaan sitä. Se herätti hänessä halun matkia luonnossa kuulemiaan säveliä. Hän teki ruokopillejä ja opetteli soittamaan niillä. Siellä hän myös sävelsi oman ensimmäisen musiikkikappaleensa ”Karjan kotiintulo” tai kuten hän itse sitä nimitti ”Brokkoljan lehmät kotiin tulossa”.

10-vuotiaana Antti lähti tukinuittoon(…). Hän myös opetteli räätälin ammattia. Isän opastamana kehittyikin Antista taitava räätäli. Yhdessä he kävivät räätälöimässä jopa venäjän puolella saakka(…). Myöhemmin(…) hänen taiteensa, ruokopillin soitto, oli hänellä vain harrastuksena, joskin hän kehittyi siinä mestariksi ja joutui useasti esittämään sitä myös vaativissa tilaisuuksissa(…).

Antti Kähmi kuoli evakkona Moskovan rauhan jälkeisenä aikana Kaavin Luikonlahdella(…). Antin viimeinen leposija on Joensuun kr.kat. hautausmaalla. (Sanni Pyörnilä: ”Runojen Suistamo. Vanha runo. Antti Kähmi.” teoksessa (toim.) Väinö Nenonen, Mikael Rajamo: Suistamo, 1955.)

Pitäjäliitteen sivulla 4 (3.-4. palsta) lyhyesti Martta ja Antti Kähmistä: http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/sortavala.pdf

http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+kansallismuseo/K6677%3...