Benjam (Beni) Vanninen

Kilpahiihtäjä, suksivoide- ja uistinyrittäjä, tullivartija. Heinolan maalaiskunta, aiemmin Pieksämäki.

Olympiamitalisti hiihdossa.

Syntyisin: Heinäjoki, Sortavalan maalaiskunta (myöhemmin Harlu).

Etunimi esiintyy myös muodossa Benjamin.

Syntymä / Birth / Рождение:

Benjam Vanninen syntyi Sortavalan maalaiskunnan Heinäjoen kylän Rautalahdella 29.06.1921.

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Benjam Vanninen avioitui Kaija Louhelaisen kanssa 26.06.1948.

II

Benjam Vanninen avioitui Liisa Mäki-Peuran kanssa 27.06.1969.

Kuolema / Death / Смерт:

Benjam Vanninen kuoli 22.07.1975 Heinolan maalaiskunnassa.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Lapsuus ja nuoruus

Benjam eli Beni Vanninen syntyi vuonna 1921 maanviljelijä Elias (Ilja) Jegorinpoika Vannisen ja hänen vaimonsa Helena Jaakontytär o.s. Raassinan nuorimmaisena, yhdentenätoista lapsena Sortavalan maalaiskunnan Heinäjoen kylässä, Rautalahden kylänosassa. Vanhempia sisaruksia olivat Aki, Klaudia, Juulia, Johannes, Pekka, Aleksanteri, Maija, Kalle, Eino ja Aapeli. Harlun Vanniset olivat runonlaulajasukua - olihan Benjamin isoisän isä tunnettu runonlaulaja ja tietäjä Ondrei (Andrei) Borissanpoika Vanninen. [1, 2] Heinäjoki sijaitsi Laatokan rannalla Kirjavalahden ja Oravanselän rannalla. Kylä kuului Harlun kuntaan, kun se perustettiin 01.08.1922. [1, 2] Vannisilla oli Heinäjoella keskikokoinen maatila, joka oli hyvin kauan ollut saman suvun hallussa. [3, 2]

Sortavalasta päin tultaessa Heinäjoki oli ensimmäinen Harlun kylistä. Se oli hiljainen kylä, jonka asukkaat viljelivät isiltä perimiään maatiloja. Se ei sentään ollut mikään syrjäkylä, sillä sille antoi vilkkautta itärajan pitäjistä Harlun ja Läskelän kautta kylän halki Sortavalaan suuntautuva maantieliikenne. Kylä ulottui Laatokkaan useiden kilometrien pituudelta. Heinäjoen kylä käsitti useita kyläryhmiä, kuten Heinäjoki, Rautalahti, Heikuranta ja Lahnalampi. Asutus oli suurin piirtein sijoittunut maantie läheisyyteen. Korkealla mäellä mäen harjanteella upeili kylän komein rakennus koululinna, joka käsitti kolme avaraa luokkahuonetta ja yhtä monen opettajan asunnot. Luonto oli Heinäjoella vehmasta ja lajirikasta. Viljelysmaat olivat kivettömiä, suurimmalta osaltaan savipohjaisia maita. [4, 2]

Urheilun harrastus oli vireää Harlussa. Seuroja oli useita, kuten esim. Jyry, Kisa ja Riuska. Vuonna 1921 perustettiin koko kuntaa käsittävä urheiluseura Harlun Urheilijat ry., joka liittyi jäseneksi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon. Toiminta aloitettiin 5.2.1922 hiihtokilpailulla 30 asteen pakkasessa. Hiihto muodostuikin vahvimmaksi urheilulajiksi seuran koko olemassaolon aikana. Erityisesti Rautalahden kyläosasto kunnostautui tässä. Entiset tasamaaladut hylättiin ja ladut ohjattiin metsiin ja murtomaille. Kotipaikan vahva hiihtourheilupanostus loi hyvän pohjan Vannisen perheen lasten urheiluharrastuksille. [4, 2]

Vannisen perheen kaikki kahdeksan veljestä harrastivat hiihtoa. [4, 2] Heistä oli peräti neljä hiihtokilpailuissa menestynyttä veljestä: Aki, Pekka, Benjam ja Eino. Vanhin sisaruksista, Aki, oli mestarihiihtäjä ja saavutti mm. vuonna 1935 SM-joukkuemestaruuden ja vuosina 1947 ja 1948 ikämiesten SM-pronssia. [5, 2] Pekka Vanninen oli pitkien hiihtomatkojen erikoismies. Salpausselän kisoissa hän voitti 50 kilometrin kilpailun 1939 ja 1947 ja sai Salpausselkä-mitalin numero 15. Holmenkollenin kisoissa hän sijoittui toiseksi 1938. Suomen mestaruuden 50 kilometrillä Vanninen on voittanut kuusi kertaa eli useammin kuin kukaan muu. Vaasa-hiihdossa hän sijoittui neljänneksi 1948. [6, 2] Eino Vanninen kilpaili kansallisella tasolla. Hän edusti Laatokankarjalan Hiihtoseuraa, Tornion Pyryä, Karihaaran Karua, Vehkalahden Veikkoja ja Joensuun Katajaa. [7, 2]

Salpausselän kisat 1946

Salpausselällä hiihdettiin sunnuntaina 10.3.1946 50 kilometrin kuninkuusmatka. Salpausselän monttu oli mustana ihmisiä. 50 kilometrin hiihdon voitti Benjam Vanninen ajalla 3.39.58. Toiseksi tuli Ruotsin Harald Eriksson (3.42.12) ja kolmanneksi Ruotsin Gunnar Karlsson (3.43.19). Benin Pekka-veli oli neljäs ajalla 3.44.11. Veljekset edustivat kisoissa Joensuun Katajaa. Radion kuuntelijat hihkuivat varmasti riemusta, kun sinivalkoinen hiihtoääni, Pekka Tiilikainen, selosti miten "Suomen metsien miehet ja entiset rintamajermut panivat hanttiin Ruotsin pullapojille". [8, 9, 2]

Sankt Moritzin talviolympialaiset 1948

Vuonna 1948 hiihdettiin Sveitsin Sankt Moritzin talviolympialaisten Suomen-karsintahiihtoja Vuokatissa. [10, 2] Uuden vuoden päivän aamuna oli pakkasta yli 40 astetta, eikä se montaa pykälää laskenut kilpailun alkuun mennessä, 27 asteeseen. [10, 11, 12, 2] Mutta siihen aikaan pakkasrajoituksia ei tunnettu, vaikka valmentaja ja vuoden 1932 Lake Placidin olympiavoittaja Veli Saarinen oli varmasti tilanteesta hyvin selvillä. [11, 12, 2] Kilpailu oli äärimmäisen kova, taisteltiin viimeiseen voimapisaraan saakka. Ylhäinen voittaja oli Benjam Vanninen, ja toisena oli Aarne Jalkanen yli 17,48 minuuttia huonommalla ajalla. [10, 11, 12, 2] Yimääräisenä muistona mies sai kuitenkin ikuisen vamman; keuhkoputken tulehduksen, joka jäi olympiakiireissä hoitamatta. Sveitsin alpeille lähdettiin vaikka hengitys kulki tuskaisesti. [11, 12, 2]

Sankt Moritzissa käytiin mitalitaistelu 50 kilometrin hiihdossa Vannisen veljesten Pekan ja Benin ja Ruotsin Anders Törnqvistin kesken. Kohteena oli tosin vain pronssi, sillä länsinaapurin Nisse Karlsson ja Harald Eriksson olivat menneet menojaan. Nuorempi veli veti sillä kertaa pitemmän korren, sillä 15 minuuttia myöhemmin ladulle lähtenyt Pekka ei hurjasta loppuvedostaan huolimatta aivan tavoittanut tätä. Maalissa oli eroa 30 sekuntia ja mitali oli Benin. [11, 12, 2]

Benin ainoaksi olympiasaavutukseksi jäi 50 kilometrin pronssi Sankt Moritzissa. Hän olisi paremmalla onnella voinut olla mitaleilla vielä Oslossa vuonna 1952. Hänen temperamenttinen luonteensa teki kuitenkin temppunsa jo pari vuotta aikaisemmin, kun Suomen Hiihtoliiton valitsijat jättivät hänet MM-joukkueesta. Ainakin omien sanojensa mukaan epäsuosiossa ollut boheemi "nosti suksensa kotitalon vintille ja sinne ne myös jäivät". [11, 12, 2]

Salpausselän kisat 1948

Salpausselän vuoden 1948 kisojen pääkilpailu 50 km:n hiihto hiihdettin helmikuun viimeisenä päivänä. Kilpailun alkaessa oli yleisöä saapunut monttuun noin 7 000 henkeä, mutta mäkikilpailujen aikan 50 km:n miesten hiihtäjien saapuessa maaliin oli läsnä jo vajaat 50 000 katselijaa. Kahdeksan kilometrin kohdalla olevalla tarkastusasemalla johti Benjam vanninen, toisena oli Pekka Kuvaja ja kolmantena Oskari Rouvinen. Toiset väliajat annettiin 18 km:n kohdalla, ja Beni oli yhä johdossa, toisena Ruotsin Gunnar Karlsson, kolmantena Ruotsin Hagglöf. 33 km:n kohdalla Beni oli edelleen pitänyt lujaa vauhtia ja oli jättänyt Karlssonin, joka oli yhä toisena. 47 km:n kohdalla Beni jatkoi kiirettään. Hänen veljensä Pekan kiri ei ollut mennyt hukkaan, sillä hän oli noussut toiselle sijalle. Karlsson oli jäänyt Pekasta puoli minuuttia. Maaliin saapuivat Vannisen veljekset melko lähekkäin, Beni edellä ja Pekka n. 50 metriä hänen jäljessään. Pekka oli vetänyt lopun lujasti ja jättänyt edelleen Karlssonia. Veljekset joutuivat heti tuhansien innostuneiden katsojien piirittämiksi. [13, 2]

Seurat

Seuratasolla Beni edusti Joensuun Katajaa, Puijon Hiihtoseuraa, Tornion Pyryä ja Ounasvaaran Hiihtoseuraa. [11, 12, 2] Urheilutoimittajain Kerho valitsi vuonna 1947 Benin vuoden 3. parhaaksi suomalaisurheilijaksi, ja hiihdossa parhaimmaksi. [14, 2]

Yrittäjä

Aktiivisen kilpailu-uran jälkeen Beni Vanninen keskittyi yritystoimintaan. Hän panosti suksivoiteiden kehittelyyn. Voidekokeilut aloitettiin Pieksämäen Vangasjärven eteläpäässä sijainneessa pajassa Hespakantalossa. Benin voidemerkin nimi oli Haka. Muutettuaan Pieksämäeltä Heinolan maalaiskuntaan hän jatkoi myös voiteiden kehittämistä, myös slalom- ja mäkikäyttöön. [15, 2]

• Kuva 1: Haka-suksivoidepurkki
• Kuva 2: Haka-vax-mäki- ja slalomvoidepurkki

Beni valmisti myös uistimia, joiden kauppanimi oli Be-Van. Be-Van -uistimen lisäksi Benillä oli mallistossaan ruohosuojamalli Be-Ban. Uistimen mukana seurasi näyttävä laatikko. Vaikka uistin oli ihmeellinen ja tuskin kovinkaan kalastava, sitä on myyty huomattavia määriä. [16, 2]

Viitteet:

• [1] Sortavalan ortodoksisen seurakunnan kirkonarkisto.
• [2] Kooste Reijo Savola.
• [3] Sisämaa-Laatokka, 15.10.1948, nro 237, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744936?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• [4] Harlu. Karjala-lehden pitäjäliite nro 16, 1976. [https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/harlu.pdf] (Viitattu 11.04.2021)
• [5] Aki Vanninen. Geni-profiili.
• [6] Pekka Vanninen. Geni-profiili.
• [7] Eino Vanninen. Geni-profiili.
• [8] Kalle Kultala: Ajankuvia. Salpausselkä 10.3.1946. Suomen Kuvalehti 10/1987. s. 78.
• [9] Salpausselän hiihdot Lahdessa. Kansainvälinen miesten 50 km hiihto. Hiihtomuseo. [https://www.hiihtomuseo.fi/uploads/sites/3/2021/03/e5e35017-salpaus...] (Viitattu 11.04.2021)
• [10] Vuokatti kutsuu - Vuokatti vangitsee. Rajamme vartija : Suomen sotilaskotiliiton rajaseutujulkaisu, 01.01.1948, nro 1-2, s. 21 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1777097?page=21] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• [11] Pekka Mäkelä, Helge Nygrén, Matti Ahola: Kilpakenttien sankarit 2. Tammi 1993. 256 s.
• [12] Erkki Aho: Pekka ja Benjam Vanninen. Urheilun historia. [https://urheilunhistoria.blogspot.com/2014/08/pekka-ja-benjam-vanni...] (Viitattu 11.04.2021)
• [13] Benjamin ja Pekka Vanninen voittivat Salpausselän viisikymppisen. Sisämaa-Laatokka, 02.03.1948, nro 50, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744634?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• [14] Vuoden parhaat urheilijat. Sisämaa-Laatokka, 14.12.1947, nro 285, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744188?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• [15] Asko Hankilanoja. Pieksämäki-seuran Facebook-ryhmä.
• [16] Ilkka Jukarainen: Uistinkirja. Read Me, 2013. 448 s.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Sortavalan maalaiskunnan paikkakuntaprojekti
• Pieksämäen paikkakuntaprojekti
• Heinolan paikkakuntaprojekti
• Laatokka, 08.02.1944, nro 30, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1741989?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Hufvudstadsbladet, 11.03.1946, nro 68_2p, s. 5 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2278296?page=5] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Sisämaa-Laatokka, 04.03.1947, nro 50, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744007?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Sisämaa-Laatokka, 11.01.1948, nro 7, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744703?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Sisämaa-Laatokka, 20.01.1948, nro 14, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744663?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Sisämaa-Laatokka, 24.01.1948, nro 18, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744636?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Arbetarbladet, 09.02.1948, nro 17, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2247638?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Sisämaa-Laatokka, 11.02.1948, nro 33, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1744581?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Laatokka, 20.10.1949, nro 225, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1742651?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Laatokka, 21.12.1949, nro 277, s. 3 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1742663?page=3] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Laatokka, 24.01.1950, nro 18, s. 4 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1743122?page=4 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Laatokka, 07.03.1950, nro 54, s. 1 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1743149?page=1] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)
• Laatokka, 16.01.1951, nro 11, s. 4 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1743858?page=4] Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot (Viitattu 11.04.2021)

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 267. viikkoprofiili (17.01.2021-23.01.2021).

Benjam Vannisen veli Pekka Vanninen oli Karjalan 268. viikkoprofiili ja hänen isoisänsä isä Ondrei Borissanpoika Vanninen oli Karjalan 269. viikkoprofiili.