Daria (Darja) Stepanintytär Jekunen

Kauppiaan rouva. Pihlajavesi.

Kotoisin: Uhtuan kylä, Uhtua, Vienan Karjala, Venäjä.

Syntymä / Birth / Рождение:

Uhtuan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1892: Ukhta Orthodox Parish, metrics books, Births year 1892: Ухта православный приход, метрические книги, рождений 1892 г.:

Nro - 13. Synt. 04.03.1892, kast. 14.03.1892. Darja. Vanhemmat: Uhtuan kylän talonpoika Stepan Gerasimov Afanasjev ja hänen laillisesti vihitty vaimonsa Marija Ionina, molemmat ortodokseja. Kummit: Uhtuan kylästä Savelij Ionin Pardojev, talonpojan leski Jevgenija Ionina Pardojeva.

[https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QS7-89CH-WQC1?i=616&ca...]

Syntymäaika on vanhaa ajanlaskua 04.03.1892, ja uutta ajanlaskua 17.03.1892. Suomessa aiemmin tiedossa ollut syntymäaika oli 17.03.1891.

Avioliitto / Marriage / Брак:

Vasili Mitrofanov ja Darja Afanasjeva vihittiin Uhtualla v. 1911.

Kuolema / Death / Смерт:

Daria Jekunen kuoli Pihlajavedellä 01.02.1976.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Daria Jekunen (Afanasjeva-Penttinen) syntyi Uhtualla ortodokseilla käytössä olleen vanhan ajanlaskun mukaan 4.3.1892 ja uuden ajanlaskun eli nykyään yleisesti käytössä olevan kalenterin mukaan 17.3.1892. [1] Myöhemmin Suomessa ilmoitettu syntymäpäivä oli 17.3.1891. [2, 3, 4, 5]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen muuttaneet aunuksen- ja vienankarjalaiset pakolaiset pelkäsivät palauttamista Neuvostoliittoon ja ilmoittivat sen vuoksi todellisuudesta poikkeavia syntymäaikoja. Suurimmalla osalla Suomeen tulleista aunuksenkarjalaisista pakolaisista syntymäpäivä on muutettu ja tavallisin ero on juuri tasan vuosi. Vienankarjalaisilla ilmiö ei ilmeisesti ole yhtä yleinen, mutta Darian tapauksessa näin oli siis tehty.

Darian vanhemmat olivat maanviljelijöitä ja kauppiaita. Kotitalo sijaitsi vajaan kilometrin päässä Uhtuan kirkosta. Vuonna 1911 Daria avioitui uhtualaisen Vasili Jekusen kanssa. Daria ja Vasili olivat pikkuserkukset ja molemmat sukua Uhtuan tunnetuille runonlaulajille. [2, 3]

Suomen kansalliseepoksen Kalevalan kokoajalle Elias Lönnrotille Uhtuan alue oli ollut rikas kalevalaisten runojen kehto, ja hän olikin Uhtualla kolmeen otteeseen: viidennellä runonkeruumatkallaan 21.-23.4.1834, kuudennella matkallaan 26.-28.4.1835 ja seitsemännellä matkallaan Cajanin kanssa 3.-25.11.1836. [6, 7] Kuudennella runonkeruumatkallaan 1835 hän laulatti Uhtualla etevää laulajaa Varahvontta Jamasta eli Sirkeistä [8], joka on sekä Darian että Vasilin isoisoisä. Suomalaisen valokuvauksen pioneeri I. K. Inha puolestaan kävi vuonna 1894 Vienan Karjalan matkallaan myös Uhtualla, ja kuvasi mm. Varahvontan poikia Paavoa ja Rihvoa [8, 9]. Rihvo eli nuorempi veljeksistä on Vasilin isoisä ja Darian isosetä, ja Paavo on isosetä sekä Darialle että Vasilille. Neuvostoaikana vuonna 1963 Uhtuan nimi muutettiin Kalevalaksi Lönnrotin Kalevalan mukaan.

Mentyään naimisiin Jekuset rakensivat talon Uhtuan kylälle Vasilin toimiessa mm. kauppa-apulaisena ja kiertokauppiaana Suomessa ja Murmanskissa. 1920-luvun alussa bolševikkien noustua valtaan vallankumouksen jälkeen he joutuivat jättämään Uhtuan. Venäläistämistoimet kohdistuivat Uhtuallekin, paikalla oli levottomuuksia ja asuminen ja elinkeinojen harjoittaminen kävi hankalaksi. [2, 3]

Uhtualta lähdön jälkeen Jekuset asuivat muutaman vuoden mm. Virroilla ja Ähtärissä, joissa heillä oli myös sukulaisia. Vuonna 1928 he ostivat tontin Pihlajavedeltä Sompin tilalta ja alkoivat rakentaa kauppapaikkaa. Pihlajavedellä perhe asui ensin vuokralla räätäli Mäkisen talossa, jossa Mäkinen myös teki kauppaa. Mäkisen talo oli aivan tulevan Jekusen kaupan naapurissa. Mäkiseltä he muuttivat Kolehman rakennukseen, jota kutsuttiin Koivulaksi. Kolehman emäntä pyysi Jekusia Kolehman mummun seuraksi, koska häneltä oli mies kuollut ja tyhjiä huoneita oli kaksi. Jekusen kaupan toiminta käynnistyi vuonna 1930. Kauppatoiminnasta Pihlajavedellä ja siihen liittyvästä perheen elämästä on kerrottu lisää Vasili Jekusen profiilissa. [2, 3]

Myös Daria oli oppinut synnyinseudullaan runonlaulannan perinteitä ja jatkoi niitä Pihlajavedellä. Vasilin kuoltua 31.10.1953 hän kävi säännöllisesti miehensä haudalla Pihlajaveden vanhalla hautausmaalla lähes 20 vuoden ajan ja lauloi itkuvirsiä haudan äärellä. Voimien vähetessä haudalle tuotiin penkki Dariaa varten, minkä jälkeen hän jatkoi laulantaa penkillä istuen. [3]

Darialla ja Vasililla oli 12 lasta, joista viisi vanhinta syntyi ja kuoli Uhtualla. Muut seitsemän lasta syntyivät Pihlajavedellä tai lähiseudulla. Suomessa syntyneistä lapsista vanhin Tapani kuoli 22-vuotiaana. Muut elivät vanhuusikään asti. [2, 3]

Kesällä 1973 Reino Niiniaho haastatteli 81-vuotiasta Darja Jekusta. Haastattelu on julkaistu Pihlajaveden kylälehti Aisapuussa 4/2000. Se kertoo Darian elämäntarinaa hänen itsensä kertomana ja on lyhentämättömänä seuraavana.

Darja Jekusen haastattelu 1973

Haastattelija: Reino Niinimäki
Haastateltavana: Darja Jekunen, 82-vuotias kauppiaanleski Keuruun Pihlajavedeltä s. Uhtualla 17.3.1891, k. 1.2.1976 Pihlajavedellä. Haastattelu tehty kesällä 1973.

Haastateltaessa Darja Jekunen puhui äidinkieltään, vienankarjalan murretta, josta sivullisen oli vaikea saada selvää. Haastattelun ”suomentamisessa” arvokasta käännösapua on antanut Jekusten poika Yrjö Jekunen Jyväskylästä. Siitä suuri kiitos hänelle. (Profiilin laatijan tarkennnus: Vienankarjala on karjalankielen varsinaiskarjalainen pohjoinen vienan murre, ei siis suomen kielen murre.) Lisäyksenä haastattelun tietoihin Yrjö Jekunen kertoo: ”Haastateltava on alenevassa polvessa samaa sukua kuin veljekset, joiden sukunimen hän kertoo olevan Sirkeinen, kun taasen Lönnrot kutsuu veljeksiä Jamasen veljeksiksi. En osaa selittää asiaa, koska en siihen aikaan, kun äiti eli, ollut tutustunut Lönnrotin antamiin nimityksiin, että olisi syntynyt äidille tai isälle kysymyksiä. Etunimet ovat kuitenkin veljeksillä äidin mainitsemana samat kuin Lönnrotilla.”

RN: Kertoisitteko nyt ensin vanhemmistanne?
DJ: He olivat tavallisia maanviljelijöitä siellä Uhtualla. Isäni kulki kiertokaupoilla Lapissa ja siellä sitten poikakin oli hänen mukanaan. He sinne perehtyivät ja olivat siellä sen jälkeenkin, kun joutuivat Uhtualta pakolaisiksi Suomeen.

RN: Kuinka kaukana Uhtuan kirkolta syntymäkotinne oli?
DJ: Ihan lähellä se oli. Ei ollut kilometriäkään suorin matkoin. Kuljettiin huonoa tietä, suo oli välissä. Siitä kuljettiin silloin, kun päästiin. Toisinaan se suo oli veden alla niin, että päästiin vain veneellä. Talvella kuljettiin jäätä myöten hevosella. Oli siinä jokikin ja siinä silta, josta päästiin yli.

RN: Millainen oli syntymäkotinne?
DJ: Se oli pieni talo vain. Vähän viljelyksiä, ei sen enempää. Viljaa viljeltiin ja sitä tuli miltei tarpeeksi asti. Viljat vietiin aina kunnan makasiiniin ja ostettiin jauhoja tilalle. Kauppias oli Röhön kylässä. Sinne oli matkaa 40 kilometriä. Se kauppias kulki Rovaniemen markkinoilla. Sillä oli monta hevosta, joilla vei viljaa ja muuta kauppatavaraa sinne. Kauppias tarvitsi rahaa, niin että isäni piti antaa rahaa ja ostaa etukäteen jauhoja, sokeria ja rinkuloita kesää varten. Rinkulasäkit roikkuivat orsilta aitassa. Piti etukäteen ostaa ja rahoittaa kauppiasta. Siinä kylässä oli kauppa ja maanviljelys enimmäkseen elinkeinoina. Talvella kaupoilla oltiin. Syyskuun 10 päivänä lähtivät kaupoille Suomeen ja joulun aikana isäni kävi kotonaan töitä tekemässä hevosella ja otti toisenkin hevosen kylältä, joten kahdella hevosella kuukauden ajan teki töitä. Semmoista elämä oli. Tekivät töitä ja taas keväällä lähtivät kaupoille Suomeen ja siellä velkoja kokosivat, tekivät kauppoja ja juhannuksen aikaan tulivat kotitöitä tekemään.

RN: Millainen se kylä muuten oli? Oliko siellä paljon asukkaita siihen aikaan?
DJ: Siinä oli paljon asukkaita. Keskikuittijärven rannassa asuttiin. Ei meidän talo ollut rannassa, mutta näkyi kyllä Likopään taloihin Kuittijärven rannassa. Se oli Lamminpohjaa, Tankkajärven vaaraa. Se oli niin korkealla, että näkyi sinne. Syksyllä jokea myöten mentiin 20-30 kilometrin päähän kalastamaan verkoilla siikaa. Sitä tuli paljon. Moni saaveja, talven kalat. Likopään rannalla pyydystivät nuotalla haukia. Muikkujakin saatiin kovasti. Keväällä Kyläniemen puolella pyydettiin resukalaa. Siianpyynnistä viikon tai kahden päästä käytiin kotona Uhtualla, tuotiin kalaa ja haettiin muonaa. Minä olin silloin viidentoista vanha. Meitä oli kolme henkelä veneessä. Semmosta oli minun kasvaessa.

RN: Olivatko talot siihen aikaan siellä Uhtualla koristeellisia kuten Itä-Karjalassa tapasi olla?
DJ: Oli vanhalta polvelta Likopäässä. Vanha niinkuin Likopäässä, Rohkimaisissa sanottiin. Vanhan mallinen, koristeltu talo. Siihen johon menin naimisiin oli uusi talo tehty. Mikropäässä oli uusi talo myös tehty neljälle veljekselle. Vanhin veljes jäi siihen koristeltuun taloon. Se oli lämmin ja hyvä talo. Siinä oli ollut tulipalokin joskus ennemmin. Se mummu oli villaisen raanun ottanut ja kastellut, korvillensa pannut ja sitten vaan meni hakemaan rahakirstun sieltä palavasta talosta. Siihen aikaan siellä oli Suomesta tullut vävy, kotivävyksi tullut. Ne oli kauhean rikkaita, suurmaisia ja kytöjä oli tehty kovasti. Ne oli jaettu sitten lasten kesken. Minunkin mieheni isä ja äiti olivat siinä uudemmassa talossa, ja veljiä jäi sinne peltojensa kanssa asumaan.

RN: Oliko siellä kirkonkylässä kuinka monta kauppaliikettä siihen aikaan?
DJ: Siellä oli pieniä kauppaliikkeitä siihen aikaan ja he toivat kaukaa tavaraa. Markkinoilla kulkivat, eihän siellä paljon tavaraa ollut. Oli Ontroin kauppa ja sitten myös Vasilin kauppa, joka toi tavaraa Vienan Kemistä poroilla. Poroaitoja oli monia, pitkinä jonoina. Seitsemän kilometrin päässä meiltä syöttivät porojaan viikkokaupalla. Kajaanistakin koittivat tuoda, mutta vähän vain sieltä. Talollisetkin toivat, heitä ei monta ollut, toivat Kuusamosta ja Kajaanista, kun venäläinen antoi vielä tuoda. Tuotiin salaa Kuusamostakin päin. Muistan kun minunkin isäni kuljetti yöllä tavaraa Kuusamosta, suomalaista tavaraa. Siihen aikaan papitkin oli semmoisia venäläismallisia. Tulitikkulaatikoitakin lapsilta houkuttelivat, jotta tuuvva sinne heille ja sitten kantelivat, kun suomalaistavaraa harrastetaan ja tuuvvaan. Ottivat malliksi niitä laatikoita lapsilta, jotka eivät sitä käsittäneet. Lapsia ja niiden vanhempia pidettiin venäläisvihamielisinä, kun se pappi oli venäläinen. Meidänkin isän piti hänen kanssaan oikein riidellä. Pappi sanoi: ”Kun yhden sormen saatte, niin vielä sitten saatte enemmänkin.” Sitä piti aina varoa ja se vihasi tenavia, kun ne olivat niin villejä. Nämä Jekusetkin olivat kauhean villejä koulussa. Poikaset koulussa eivät tykänneet, kun ne oli venäläisiä. Eivät oppineet oikein, kun venäläiset huonosti opettivat. Papillekin opettajat puhuivat ja äitilöille, että ne ovat niin villejä ja pilkkaavat. – Niinkuin lapset ovat lapsia. Eivät tykänneet venäläisistä.

RN: Seurakuntaelämähän siellä taisi olla venäläistä.
DJ: Se oli kreikkalaiskatolista venäläistä mallia. Mutta muutamina vuosina suomalaiset kouluttivat ja suomenkielisiä jumalanpalveluksia oli. Siellä oli kirkko. Ensin venäläinen. Sitten se muuttui suomalaiseksi kirkoksi.

RN: Oliko hautajaiset tavallista juhlallisemmat?
DJ: Ne oli sitä mukaa kenellä oli varoja. Omia varoja, ei toisilta mitään saatu. Ei siellä muuta ollut kuin viljaa, jolla vaihdettiin jauhoja. Se oli niinkuin säästämistä, veivät makasiiniin. Ei siellä annettu mitään kunnan puolesta. Ahkeruudella ja kovalla työllä sai omaisuutta. Toiset yrittivät monella tavalla. Möivät kunnalle halkoja, sahuutettiin ja ajettiin. Silläkinlailla rahaa hankkivat.

RN: Vielä niistä hautajaisista. Oliko siihen aikaan hautajaisissa itkuvirsiä? Muistatteko?
DJ: En yhtään, en muista yhtään.

RN: Entäs häämenot?
DJ: Olivathan ne riemukkaita, tanssittiin ja laulettiin. Lähtövirsiä laulettiin. Sen verran muistan sanoja, kun morsian lähti niin laulettiin: ”Kokko lensi korkealta, havulintu halki maasta.” Vaan muuta en muista. Kun oli syöty ja juotu lähdettiin morsianta viemään uuteen kotiin. Hääväki oli pihalla ja hevosella vietiin. Vihkiminen suoritettiin kirkossa. Sinne tuli joka puolelta paljon väkeä.

RN: Miten siellä joulu otettiin vastaan?
DJ: Joulukirkkoon ajettiin kilvan jokia pitkin. Siellä oli paljon väkeä. Venäjäksi se suoritettiin. En muista ollenkaan, että kirkonmeno olisi suomeksi suoritettu. Jeesuksen kuvaa kannettiin ympäri kirkon ja veisattiin. Samanlaista oli sitten uutena vuotena ja pääsiäisenä. Silloin sitä Jeesuksen kuvaa ei kannettu kirkon ympäri. Juhlallisia ne kalliimmat pyhät aina kirkossa olivat.

RN: Oliko siellä siihen aikaan vielä tunnettuja runonlaulajia?
DJ: No ei, ei ollut runonlaulajia. Mutta tuossa seinällä on meidän sukua, minun mieheni isoisä tämä oikean puoleinen ja tämä toinen on hänen veljensä.

RN: Mikä heidän sukunimensä oli?
DJ: Sirkeinen, ne oli siitä Likopäästä Kuittijärven rannalta.

RN: Muistatteko etunimiä?
DJ: Se oli Rihvo tämänpuoleinen ja tämä oli Paavo. Se oli minun isäni isoisä. Isäni äiti oli sen tytär. Samasta kylästä oltiin.

RN: Te menitte sitten siellä avioliittoon tämän Vasilin kanssa?
DJ: Pikkuserkut oltiin. Mentiin avioliittoon.

RN: Muistatteko vihkimisenne?
DJ: Kyllä minä muistan sen, viikko häitä pidettiin. Välipyhä oli, niin joku oli laittanut papin pois, ettei ollut kotona. Oli valehdellut, että serkukset oltiin, että ei olisi pitänyt mennä naimisiin. Eikö pappi nähnyt kirkonkirjoista, että ei oltu? Tietysti selvisi sitten. Sen olivat vain kadehtijat keksineet tällaisen jutun. Mehän mentiin naimisiin, ei siinä mitään. Ne kaivelivat vanhoja sukuja vain. Minun isäni ja mieheni äiti olivat serkukset. Äiti sanoi, että nyt sanotaan vaajaksi.

RN: Laitoitteko te siellä kauppaliikkeen?
DJ: Ei meillä ollut siellä kauppaliikettä ollenkaan. Mieheni äiti huonona, isä halvaantunut. Niillä kyllä oli kauppaliike aikoinaan. Isommat pojat tulivat tänne Suomeen sukulaisille kauppaan ja oppimaan. Nuoremmat jäivät taloa asumaan.

RN: Kauanko te sitten asuitte siellä yhdessä?
DJ: Ei siellä sitten asuttu kuin kaksi vuotta vain. Sehän oli jo viisitoista vuotta sitten kahdeksanvuotiaana tänne Suomeen tullut, niin ei meinannut ollenkaan pysähtyä olemaan sinne Karjalaan, kun tuntui erilaiselta siellä kuin täällä Suomessa. Äiti itki kovasti kun muisti poikaansa niin sitten jäi, tuli sääli, ei jättänyt äitiä kesällä, rupesi kulkemaan semmoisena kiertokauppiaana. Kaupoissa oli ollut ensin juoksupoikana ja uskottuna kauppiailla. Vanhin veli oli siellä kauppiaana. Minä muistan, kun se oli aina sanonut, että hän siitä semmosen opettaa, että siitä tulee roisto. Jos ei tule, niin siitä tulee mies. Sitten kun tuli aikuiseksi ja mentiin naimisiin, niin sitten kulki kiertokaupoilla.

RN: Sitten tulitte Suomeen?
DJ: Suomeen oli pakko tulla, kun niitä sotia oli yhtä mittaa ja kapinoita. Yrittivät sinne aina vain ja houkuttelivat ihmisiä. Ihmiset kun olivat niin löysiä ja kääntyivät aina sinne mistä luvattiin vehnää, vaaatteita ja ruokaa. Paljon oli semmoisia ihmisiä. Kauhean paljon ihmisiä tapettiin sitten Vuonisista ja syrjäkylistä, mitkä rajan takana olivat. Osa ihmisistä oli tavaran perään ja päätöksiä tehtiin venäläisten kanssa. Pääsivät sillä tavalla vallan päälle. Kommunistit yrittivät monta kertaa. Ambulanssineidit jäivät Likopäähän katsomaan, kun kommunistit tulevat. Ne olivat kymmenen kilometrin päässä ja aina sanaa lähettivät, että nyt tullaan. Ne (venäläiset) tulivat sitten kumminkin yhtenä aamuna. Me oltiin nukkumassa, mutta peloissamme. Oltiin jo viety eväät Lamminpohjaan, että lähdetään Kuusamoon päin karkuun, mieheni monta tuttavaa ja sukulaista. Meidän uusi talo oli rakennettu kolme kilometriä kylästä poispäin. Ne juosta löyhöttävät ambulanssitakki käsivarrella, kolistavat ja repivät ovia ja uhkailevat, että jos ette avaa he potkaisevat lasin. Lasi oli verannan ovessa. Mehän sitten aukaistiin ja ne kysyivät: ”Ootteko nähneet neitiä, joka tästä on mennyt?” ”Ei me ole nähty ketään” me sanottiin. Ne menivät naapuriin. Kysyvät siellä: ”Ootteko nähnyt neitiä, kenen on takki?” Sitä naapuria Savilofiksi sanottiin. Tulijat sanoivat: ”Antakaa meille hevonen.” He saivat hevosen ja lähtivät ambulanssityttöjen perään. He kuitenkin pääsivät karkuun Suomen puolelle omiin joukkoihinsa.

RN: Minne te asetuitte täällä Suomessa asumaan?
DJ: Me mentiin Kotalaan ja Mantiloon (Virroille). Saatiin sieltä sellainen vanha mökki. Minä olin Pohjaslahdella isän serkun tykönä parisen viikkoa. Sitten minä olin Mantilossa Aholan talossa. Se oli vuosi 1920 vai oliko se jo aikaisemmin? Mihin aikaan me tultiin, en enää muistakaan. Kyllä ne tiedot tuolla isävainaan lompuukissa ovat. Hän lähti kiertokaupoille ja minä jäin sinne. Ikävä kauhea oli. Me oltiin siinä puolitoista vuotta. Se oli kylmä ja huono kortteeri. Sukulaisia oli tuolla Ähtärissä ja Inhassa ja he rupesivat houkuttelemaan sinne. Isä kerran lähti, kun oli niitä serkkuja ja rouvia Kotalassa kylässä. Lähti heitä kyytimään hevosella Pihlajavedelle ja siellä houkuttelivat lähtemään edelleen heille. Hän meni sinne ja minä harmissani ja ikävissäni, että mihin joutui, kun ei puhunut mitään, kun lähti. Minä kirjoitinkin sinne Inhaan, että mihin joutui. Sieltä vastattiin, ettei täällä hukkaan joudu, kyllä ilmoitetaan. Eivät huomanneet soittaa vaikka heillä siellä oli puhelinkeskuspaikka. Muutettiin sitten Ähtäriin. Eihän me oltu siellä kai yhtäkään vuotta. Oltiin siellä kauppiaan lähellä. Mehän tulimme sieltä pois. Muutimme Kosola-nimiseen taloon. Oltiinhan me siellä toista vuotta. Mieheni ei tykännyt, kun Pihlajavedellä kulki kaupoilla ja sitten tuli junalla Inhaan. Hevosen ja kauppatavarat jätti Lepikon tarhaan, kun tuli Inhaan. Hän sanoi, ettei tästäkään mitään tule, kun siellä päin ja Alavudella kulkee kaupoilla. Ja me muutettiin sitten tänne Pihlajavedelle. Hän kaupitteli kankaita ja kangastavaroita. Mäkisen talossa oltiin vuosi vuokralla, kun tultiin Pihlajavedelle. Kun se Mäkisen muori oli sellainen pakettikauppias, niin Pakkalan rouva oli hänelle sanonut, että nyt sinä teit väärän liikkeen, kun otit sen kauppias Jekusen vuokralle. Siitä varmasti kauppias tulee, että oman ruokasi menetit ja ammattisi. Mäkisen muori tuli yhtenä iltana perunankaivun aikaan ja sanoi, että nyt saatte muuttaa pois. Minähän itkin. Kun mieheni tuli kotiin, hän meni sen mummun luo ja sanoi, että ei me nyt syksyllä lähdetä, mutta keväällä me lähdetään, että ei käskeä tarvitse. Me oltiin se talvi siellä, niin Kolehman emäntä tulee sanomaan, että kun pappa kuoli siellä, ja mummulla on kaksi huonetta, ettekö muuta sinne, niin mummullakin on vähän seuraa. Sanottiin, että ei me muuteta ennen kuin keväällä. Keväällä sitten muutettiin. No, Mäkisen mummu tuli kieltämään, että älkää lähtekö. Olkaa kun lehmällä on laidunmaa. Mutta kun hevonen lähtee niin Einari ottaa senkin häneltä pois. Siihen Koivulaanhan me sitten muutettiin. Siinä me kauppaa tehtiin. Mieheni Vasili kiertokaupalla ja minä möin korppua, rinkulaa ja kahvia siitä makasiinista ja karamellia koululaisille. Ensin Vasili teki hevostallin. Itse sahalta lautoja toi. Ja lisäksi vielä pienen makasiinin teki.

RN: Mistä te tavarat tilasitte?
DJ: Myllymäeltä, ja kauppamatkustajia kävi. Ja Vasili kävi Tampereella ja Vaasassa.

RN: Milloin te tähän taloon muutitte?
DJ: Kun oli neljä vuotta oltu Koivulassa. Kun lapsia tuli enemmän, niin ei voitu olla kauemmin, ettei Kolehman mummeli olisi kauheasti rasittunut, kun samassa huoneistossa oltiin.

RN: Paljonko teillä on lapsia ollut?
DJ: Kaksitoista on ollut, mutta viisi lapsista kuoli Uhtualla ja yksi täällä Pihlajavedellä, joka oli Suomessa syntyneistä vanhin.

RN: Elämänne on ollut taistelua kautta aikojen. Kauanko on siitä, kun miehenne Vasili kuoli?
DJ: Kaksikymmentä vuotta tulee tämän vuoden marraskuussa. Hän kuoli marraskuun 30 päivänä 1953. Hän oli syntynyt 24.3.1886, minä olen syntynyt 17.3.1891. [2]

Sirkeisen veljekset Paavo (vas.) ja Rihvo runonlaulannassa Uhtualla vuonna 1894 K. I. Inhan kuvaamana. Paavo on Daria ja Vasili Jekuselle isosetä, ja Rihvo on Darian isosetä ja Vasilin isoisä. Veljesten isä oli Kalevala-laulaja Varahvontta Sirkeinen. Public Domain.
Linkit kuvatekstissä mainittujen runonlaulajien Geni-profiileihin:

• Paavo Sirkeinen
• Rihvo Sirkeinen
• Varahvontta Sirkeinen.

Daria Jekusen kuolinilmoitus.

Vasili ja Daria Jekusen hauta Pihlajaveden vanhalla hautausmaalla. Kuva: Inkeri Siltala 2016.

Viitteet

[1] Uhtuan ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1892: Ukhta Orthodox Parish, metrics books, Births year 1892: Ухта православный приход, метрические книги, рождений 1892 г.: https://www.familysearch.org/ark:/61903/3:1:3QS7-89CH-WQC1?i=616&ca....

[2] Reino Niinimäki: Darja Jekusen haastattelu 1973. Julkaistu Aisapuu-lehdessä 4/2000; sivu 1, sivu 2, sivu 3, sivu 4.

[3] Ilari Kotimäki: Tavataan Jekusen kaupalla. Julkaistu Aisapuu-lehdessä nro 112 toukokuu 2019.

[4] Daria Jekusen kuolinilmoitus.

[5] Vasili ja Daria Jekusen hautakivi Pihlajaveden vanhalla hautausmaalla.

[6] Wikipedia: Elias Lönnrot

[7] Juminkeko: Vienan runokylät, Runonkeruu Uhtualla.

[8] Karjalan sivistysseura: Uhtua

[9] Wikipedia: I. K. Inha.

Lisätietoja - More information - Больше информации:

• Uhtuan paikkakuntaprojekti
• Pihlajaveden paikkakuntaprojekti

  ---

Tämä profiili oli Karjalan 171. viikkoprofiili (17.03.2019-23.03.2019) ja Pihlajaveden kyläpuun 28. viikkoprofiili (08.07.2019-14.07.2019).