Emil Alfred Sarparanta

SÖDERMAN (→ SARPARANTA) Emil Alfred 20413 (Häm.). * Vesilahti 25.4.1854, vanht lukkari Karl Söderman ja Maria Elisabet Rosenberg. Yo Åbo lyc. TEt ja vih. pap. 1882. Liedon kappal. 1889-1901, Lapuan 1901-. Varapastorin arvo 1909. † Lapua 25.8.1919. – Pso 1880 Emilia Olivia Polviander.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?i...

Lieto rippikirja 1887-1896 (AP I Aa:25) Sivu 165 Kilpijoki, Kappalaisen talo; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2759... / Viitattu 30.03.2022

Lieto rippikirja 1897-1906 (MKO90-114 I Aa:26) Sivu 187 Kilpijoki Kappalaisen virkatalo; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1926... / Viitattu 30.03.2022

Emil Alfred Sarparanta, vuoteen 1906 Söderman Lapuan kappalainen, kuntakokouksen esimies Syntynyt 25.4.1854 Vesilahti Kuollut 25.8.1919 Lapua Emil Alfred Sarparanta (1854–1919) oli Lapuan kappalainen 1901–1919 ja Lapuan kuntakokouksen esimies 1904–1906. Hän vaikutti ratkaisevasti kunnalliskodin perustamiseen Lapualle.

Evankelistaustainen varapastori

Emil Söderman syntyi Vesilahdella Pirkanmaalla. Hänen isänsä oli lukkari, joten hengelliset asiat ja seurakunnan toiminta tulivat tutuiksi jo nuorena.[1]

Yli 50-vuotiaana Emil Söderman luopui vanhasta ruotsinkielisestä sukunimestään, ja suomensi sen vuonna 1906 Sarparannaksi suomalaisuusaatteen hengessä.

Emil laitettiin opintielle ensin alkeiskouluun Tampereelle ja sieltä Turun ruotsalaiseen lukioon. Sieltä hän kirjoitti ylioppilaaksi kesäkuussa 1878. Opinnot jatkuivat Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän suoritti erotutkinnon vuonna 1882 ja vihittiin papiksi vielä samana vuonna.[2]

Nuoren papin työura alkoi ylimääräisenä pappina Suoniemellä, sitten Kaarinassa ja Liedossa. Ensimmäinen vakinainen virkapaikka oli Liedon kappalaisena vuodesta 1890. Sieltä hän siirtyi Lapuan kappalaiseksi vuonna 1901. Sitä tehtävää hän hoiti 18 vuotta kuolemaansa saakka.[3]

Kun kirkkoherra Wilhelmi Malmivaara oli sidottu muihin tehtäviin, Sarparanta toimi 1904 ja 1907–1913 Lapuan vt. kirkkoherrana. Vuonna 1909 hänelle myönnettiin varapastorin arvo.[4]

Hengellisen kotinsa Sarparanta löysi evankelisesta herätysliikkeestä. Hän ei silti ollut suuntapappi, vaan pärjäsi erinomaisen hyvin niin herännäisjohtaja-esimiehensä kuin seurakuntalaistenkin laajojen herännäispiirien kanssa.[5] Kuvaavaa on, että Sarparannan tytär Ruusa meni naimisiin Malmivaaran pojan Arvin kanssa.

Sarparanta toimi Lapualla myös Suomen lähetysseuran asiamiehenä ja yritti piristää paikkakunnalla melko tuntematonta työsarkaa.[6]

Peltojen ja hengenvainion arvostettu viljelijä

Liedon aikoina Emil Söderman herätti huomiota uudenaikaisilla viljelystavoillaan. Maanviljelys oli tuttua jo lapsuudesta, olihan lukkarin virkatalokin maatalo. Liedon kappalaisenpappilassa Södermanilla oli 6 hevosta ja 2 varsaa, kolmisenkymmentä lehmää ja viljelyksessä 61 hehtaaria peltoa.[7]

Söderman aloitti Liedossa uudenaikaisen heinänviljelyn, mikä sai lietolaiset epäilemään, että kappalainen oli tullut hulluksi. Olihan heinä aina kasvanut kylvämättäkin. Vähitellen kylvöheinä alkoi kuitenkin yleistyä ennakkoluulojen väistyessä.[8]

Lapualla Södermanin viljelysarka vaihtui pikemmin hengen vainioille, vaikka Siirilänkin pappilassa riitti viljeltävää. Vuonna 1901 Söderman valittiin kansakoulun johtokuntaan, jonka puheenjohtajana hän toimi pitkän aikaa. Hän oli myös Lapuan yhteiskoulun perustajia ja johti sen johtokuntaa kuolemaansa saakka.[9]

Erityisen lähellä Södermanin sydäntä oli köyhäinhoito. Hän kuului vuosia kunnan köyhäinhoitolautakuntaan. Vuonna 1902 hänet valittiin vaivaistalotoimikunnan puheenjohtajaksi, ja siinä roolissa hän vaikutti ratkaisevasti vaivaistalon eli kunnalliskodin perustamiseen Lapualle.[10]

Sarparannan kokemaa poikkeuksellista arvonantoa kuvaa hyvin, että hänet valittiin 1904–1906 kuntakokouksen esimieheksi. Sen jälkeen hän oli vielä 1907–1912 varaesimiehenä. Myös kunnallisia tilejä hän oli tarkastamassa ainakin 1910-luvun alussa.[11]

Kun Lapualle perustettiin vuonna 1916 kunnanvaltuusto, Sarparanta oli mukana 10-jäsenisessä toimikunnassa, joka teki ensimmäisiä vaaleja varten ehdokaslistan. Hän tuli myös itse valituksi. Keväällä 1917 Sarparanta sai epäkiitollisen jäsenyyden elintarvikelautakunnassa ja kävi kunnallislautakunnan esimies Teofilus Hailan kanssa selittämässä senaatissa kunnan vaikeaa elintarviketilannetta.[12]

Viimeisenä elinvuotenaan Sarparanta tuli valituksi myös Lapuan ensimmäisen kirkkovaltuuston jäseneksi.[13]

Sota murtaa terveyden

Emil Sarparannan elämän mustana rantuna kulkivat lasten kuolemat sekä Liedon että Lapuan vuosina. Vapaussodan aikana hän kuljetti moneen lapualaiskotiin surusanoman isän tai pojan kaatumisen johdosta. Järkyttyneenä hän luki seurakunnalle tiedon isä ja poika- Laurilan kaatumisesta, joka saapui itsensä Mannerheimin sähkösanoman muodossa.[14]

Pitkänäperjantaina 1918 Sarparanta joutui ilmoittamaan saarnastuolista seurakunnalle myös oman Paavo-poikansa kaatumisesta. Näistä sota-ajan raskaista kokemuksista hän ei enää toipunut. Hänen terveytensä alkoi horjua ja huononi jatkuvasti.[15] Hän kuoli kotonaan Siirilän pappilassa elokuisena maanantaiaamuna 1919.[16]

Lapualaisten muistoihin Sarparanta jäi pidettynä pastorina. Hän oli ystävällinen luonne, mutta osasi olla tarpeen tullen tiukkakin.[17]

Siirilässä sijaitsevat Sarparannankatu ja Sarparannankuja ovat saaneet nimensä Emil Sarparannan mukaan.